Sänkyni on 90 cm leveä, mutta patjani vain 80-senttinen, minkä vuoksi patjani ja petauspatjani saattavat lähteä yöllä seikkailemaan oikealta paikaltaan. Surrur-kirjassa Mika Piirainen oli tehnyt ohjeen tuhatjalkaiseen, joka täyttäisi parisänkyjen erillisten patjojen väliin jäävän raon, ja siitä sain pienen idean.
En omistanut mitään kangasta niin paljoa, että siitä olisi tuhatjalkaisen saanut, mutta yhtäkkiä muistin omistavani paljon farkkua. Siis niitä kierrätettyjä farkkujen lahkeita, jotka jäävät jäljelle, kun farkuista leikkaa itselleen shortsit. Klooratut farkut päätyivät tyynyyn myös, sillä ne hajosivat parin käyttökerran jälkeen. En ollut kirppiksellä tarkastanut housujen saumoja, mutta 50 sentin hinnalla farkut voi ostaa sokkonakin.
Molemmat farkut olivat suoralahkeisia, joten lahkeita tarvitsi kaventaa vain reiden seudulta. Ompelin tarkoituksella lahkeenpalaset osittain nurinpäin ja saumat ulospäin, koska muuten tyyny olisi oikeasti näyttänyt farkunlahkeilta. Päälle jääneet saumanvarat ja lahkeensuut ovat lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tyyny imi sisäänsä hillittömän paljon täytettä. Täytteeksi päätyi kaksi vanhaa tyynyä, kangas- ja lankasilppua sekä yksi hajonnut akryylilankakerä rakettispagetiksi leikeltynä. Taisi tuonne vaahtomuovipalasiakin mahtua.
Tyynyn viimeistely tapahtui saksien, ratkojan ja raastinraudan avulla. Nämä ovat suosikkiapuvälineitäni farkkujen kulutuksessa. Ratkojalla saa hallittua tuhoa aikaan, saksilla selkeitä viiltoja ja raastiraudalla nyppyyntynyttä, rispaantunutta tai käytössäkuluneen näköistä jälkeä raastimesta riippuen.
Rispaantuneet yksityiskohdat tein ratkojalla ja raastinraudalla. Ensin tein pienen pieniä reikiä kankaaseen ja sitten revin rei'itettyä aluetta raastimella.
