Neulottu myssy lipalla

Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Solmu- ja liukuvärjätyt trikoot

Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Essu ala-asteen käsityötunneilta

Essu by Sara ykstoista vee. Muistaakseni tein tämän ala-asteen lopulla. Meillä ei pahemmin käytetä essuja, joten olin melkein unohtanut tämän aarteen olemassaolon. Satuin löytämään sen, kun järjestelin keittiön alakaappeja. Pikkuveli tykkää pistää kaapit uuteen järjestykseen ja ottaa siivilöitä sun muita omiin leikkeihinsä, joten tavarat on aina välillä palautettava omille hyllyilleen. Yllättyin, miten huolellisesti olen jaksanut värkätä essua. Oma muistikuvani on, että olen tehnyt käsityötunneilla kaiken vähän hutiloiden, mutta tämän essun saumat ovat tosi siistejä ja suoria.

Ala-asteella saimme valita suhteellisen vapaasti töihin käytettävät kankaat. Pallokankaan ostin silloin paikallisesta kangaskaupasta, mutta kukkakangas on sitten jostain muualta. Jäin miettimään, olisikohan se jonkin kotimaisen merkin, kuten Metsovaaran kangasta? Se valmistaja minulla tuli ensimmäisenä mieleen.

Tilkuista tyynyksi

 

Ikean paksut kankaat, Metsovaaran retromekosta puretut jämät, violetit keinokuituiset satiinit ja vanhoista verhoista leikatut tilkut viihtyvät hyvin samassa tyynyssä. Taustana on Ikean "rakkoleväkangasta" ja täytteenä vanhan tyynyn vanut. Oranssi väri sopii näköjään hyvin äidin 90-luvulla kutomaan peittoon.

Kahdeksan satunnaista

Outojen faktojen kertomiseen liittyvät haasteet ovat hauskoja, joten oli kivaa huomata, että minulle oli sellainen myönnetty Polka Dot Cookie -blogissa. Haasteen tarkoituksena on nostaa esiin blogeja, joilla rekisteröityneitä lukijoita on alle 200. Haasteeseen kuuluu, että ensin kerrotaan kahdeksan satunnaista faktaa itsestä ja sitten haastetaan kahdeksan muuta blogia mukaan. Omat kahdeksan satunnaista faktaani tulevat tässä:

1. Tykkään enemmän festareilla ja muissa tapahtumissa työskentelemisestä kuin vain vieraana käymisestä. Ehkä se johtuu siitä, että silloin ei tarvitse jonottaa vessaan tai maksaa ruuasta... No ei sentään, kyllä siinä on monia muitakin hyviä puolia, kuten kivat festarituttavuudet. Suosittelen!
2. Olen asunut jo kahdeksassa eri osoitteessa.
3. Nimimerkkini Sisko on väännelty ja käännelty versio Sirkusta, joka on kaverini minulle lapsena antama lempinimi.
4. En pidä talviurheilusta. Luistelu ja varsinkin hiihtäminen on kurjaa puuhaa. Tulee kylmä ja varusteet hiertää. Lumi tunkee lahkeista sisään. Ei oo mun juttu.
5.  Minulla on järjestyksenvalvojakortti ja olen jo tehnytkin ensimmäisen järkkärikeikkani viime vuoden loppupuolella. Keväällä olen taas menossa ainakin yhteen tapahtumaan järkkäriksi.
6. Tykkään dyykata, eli löytää roskiksista käyttökelposta tavaraa. Yleensä nämä tavarat ovat vain aikakauslehtiä, mutta olen löytänyt myös rihkamakoruja ja tuolit, joita katselisin joku päivä mielelläni omassa keittiössä. Ruokaa en dyykkaa, siihen vedän rajani!
7. Minulla on ollut vuoden 2011 keväästä asti sidecut, eli toiselta puolelta siiliksi ajettu pää, mutta nyt kasvatan siiliä jo toista kertaa pois. Edellisen kerran kasvatin sen muutaman sentin pituiseksi, jotta se sopi paremmin vanhojentanssikampaukseeni. Jälkeen päin ajateltuna olisin ihan hyvin voinut laitattaa sidecutiin sopivan kampauksen.
8. Olen melko hyvä "en ole koskaan..."-pelissä.

Pitkällä matematiikalla osaan laskea että 5 ≠ 8, mutta haluaisin siltä haastaa tähän mukaan juuri nämä blogit. Kirjoitin tämän postauksen aiemmin, mutta koska jätin sen julkaisematta, ehtivät loput listalla olleet blogit saada saman tunnustuksen...

Made by Heidi
Hilpeä villapaita
Monsterikakku
Vinksallaan
Fighting the seams

Psst. Tuli muuten tuosta nelosesta mieleen tämmöinen:

Taisin olla pikkusen turhautunut talveen. Tämän tekemiseen tarvittiin tunti aikaa, kaksi ämpärillistä vettä ja yhdet märät lapaset. Lumi oli vääränlaista lumipallojen tekoon, joten jouduin vähän huijaamaan. Vasta loppua kohden sain lumen ja veden suhteen sopivaksi ja lumipalloista tuli valkoisia, eikä harmaita jääkokkareita.

Kevät ja kuivat jalkakäytävät tänne, jooko?

Pientä pintaremonttia

Pahoittelen blogin pientä sekavuutta. Olen parhaillaan sovittamassa tämän sivuston alle yritykseni Siskoneuleen sivuja, mallistoja ja ajankohtaisia uutisia. Vaikka tiloihin muuttaa pieni verkkokaupan tapainen, tulee blogi silti säilymään ennallaan. Ainoa merkittävä muutos on blogin välilehtiin ilmestyvä yrityksen osio. Keskeneräisiä sivuja voi halutessaan käydä kurkkaamassa sivun ylälaidan palkin linkeistä.

Vernoja ja Vallilaa

Miten kalliiksi kaikki tulisikaan ilman kierrätyskeskuksia? Olen yrittänyt metsästää tuotannosta poistuneita Iittalan Verna-laseja huonoin tuloksin. Vielä puoli vuotta sitten niitä löytyi vaikka kuinka monesta Prismasta, KodinYkkösestä ja ties mistä muualta, mutta nyt ne ovat oikeasti loppumassa. Löysin joulun jälkeen vielä pari kappaletta kirkkaita laseja, mutta olisinhan minä tietenkin mielummin ottanut jotain astiastoon kauniisti sopivaa väriä.

Vaan mitä kummaa. Heti pari viikkoa kirkkaiden lasien ostamisen jälkeen Kierrätyskeskuksessa käydessäni silmiini osui mahdollisesti täydellisesti Kartio-lasieni kanssa samaa väriä olevia Vernoja hintaan neljä euroa kappale! Kuuden lasin lisäksi mukaan tarttui pieniä lautasia (alennuksessa ollessaan hurjat 15 senttiä kappale, josta taisi saada vielä kaiken lisäksi 20 prosentin opiskelija-alennuksen), joiden tiedän sopivan täydellisesti yhteen Teema-mukien kanssa, ja astioiden turvalliseen kuljettamiseen sopiva pala Vallilan kangasta.

Keväisiä värejä

Ihanaa, kun ulkona paistaa aurinko! Tänään ei tarvitse suoriutua kouluun, kuin vasta iltapäiväksi, joten päätin ottaa kameran esiin ja kuvata marraskuussa neulomani huivin. Käytin huivia viime vuoden puolella ehkä kerran, koska se ei oikein sopinut talvipukeutumiseeni. Nyt keväällä (kyllä, tammikuu on mielestäni ehdottomasti jo kevättä!) se on helpompi pukea esimerkiksi ohuen villakangastakin kanssa.

Tämä huivi syntyi sattumalta kokeiluna. Löysin joskus lokakuun tienoilla Kampin kauppakeskuksen Tiger-lahjatavarakaupasta lankahyllyn, joka oli täynnä kirkkaita värejä. Keriä katsellessani ajattelin ensimmäisenä, että ihanaa, kun talven lähestyessä kaupoissa on vielä niitä perinteisesti kesän ja kevään väreiksi luokiteltuja sävyjä! Oli oranssia, pinkkiä, violettia ja turkoosia. Joskus syysvärejä tarpeeksi pitkään tuijotelleena kyllästyy ties mihin smaragdeihin ja burgundeihin. Ne inspiroivat eniten kesän lopulla, kun koteihin tulevat ensimmäiset syksyn postimyyntikatalogit, mutta viimeistään syyskuussa alkaa jo toivomaan muitakin vaihtoehtoja. En siis voinut vastustaa kiusausta.

Heti kotiin päästyäni kaivoin puikot esille ja kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä pampuloiden neulomista. Ensimmäiset silmukoiden luonnit ja neulomisyritykset paksuilla puikoilla tuottivat kaameaa jälkeä, mutta kolmosen puikot ja silmuilemalla luodut silmukat saivat aikaan nättiä pintaa. Kaksi kerää riitti mainiosti yhden kerran kaulan ympäri menevään ympyrähuiviin. Tiedän monen vierastavan keinokuitulankoja ja varsinkin näitä "tamponilankoja", mutta minä ainakin keksin tälle huiville paljon käyttöä. Olen huomannut sen viihtyvän parhaiten vaaleiden farkkujen ja harmaiden puseroiden kanssa. Uskoisin sen pitävän myös khakin värisestä kesätakistani.

Biologian tunnilla

Tällä viikolla pidetyllä biologian tunnilla piti tutkia sipulin kasvupisteen soluja, mutta odotellessa oli uteliaana tutkittava muutakin. Onhan sitä ennenkin nähnyt ties mitkä erilaiset paperit, pyyhekumit ja lyijykynät mikroskoopista, mutta kyllä niistä vieläkin innostuu ihan lapsen lailla, mikä on vähän hassua. Myös pöydällä pyörinyt villalanka näytti mikroskoopissa aika veikeältä, ja vielä hauskempaa oli, kun onnistuin tallentamaan näkemäni omalla kameralla.

Tällä hetkellä puikoilla

Retroja värejä ja erikoisia teemoja. Nyt nautin improvisoiden neulomisesta ja uusien väriyhdistelmien keksimisestä. Suunnittelu on sitten ihmeellistä puuhaa.

Ompelijan ja neulojan apulaiset

Saanko esitellä uuden työkaverini, säädettävän mallinuken? Joululahjaksi saadulle käytetylle nukelle olen jo keksinyt paljon käyttöä ja se tulee varmasti olemaan yksi tärkeimmistä apulaisistani monen vuoden ajan. Uusi apulainen ei valita, jos keskeneräistä vaatetta pitäisi sovittaa yllättäen, kun olisi muutakin tekemistä, eikä sitä satu, vaikka siihen sohaisisi vahingossa nuppineulalla. Se sopii kankaiden ja leikattujen palojen sovitteluun paremmin kuin edeltäjänsä, sillä sen pintaan tarttuvat ainakin puuvillakankaat vaivattomasti ilman maalarinteippiä. Mikä helpotus! Kiitti iskä!

Uudesta apulaisesta huolimatta vanhemmallekin kaverille on käyttöä. Kun sain viimeinkin poistettua sen päältä paksun lakanakangas- ja sanomalehtikorsetin (mallinukke on minua kokoa paria pienempi), tulee siitä hyvä esittelynukke valmiille töille. Se ei mene helpolla rikki tien päälläkään ja sen saa seisomaan sekä pöydän reunalle, että lattialle oman säädettävän irtojalan avulla. Tällä hetkellä nukke on huoneeni nurkassa itämaisen tanssin esiintymisvaatteisiin puettuna. Pari kertaa vuodesa käytettävät esiintymisvaatteet pölyttyvät hieman esillä ollessaan, mutta mikä ilo niistä olisi, jos ne olisivat aina vain kaapissa piilossa?

Kuulumisia kuviksen tunnilta

Minulla on enää vain kuusi kuviksen tuntia ennen lukulomaa. Ehdin lukion aikana suorittaa ennen tätä viimeistä kurssia neljä kurssia, sillä jouduin jättämään diplomikurssin kesken erinäisten syiden takia. Se harmittaa, mutta aina ei vain yksinkertaisesti aika riitä kaikkeen, mihin sen haluaisi riittävän.

Tällä tunnilla otin kuitenkin kaiken ilon irti viimeisistä hetkistä lukiossa. Opettelin uudelleen, miten Gimpiin saa tehtyä itse omia siveltimiä ja päädyin samalla tekemään pienen fonttikokeilun. Kuvassa on kokeilun tuloksena syntynyt aakkosista satunnaisesti kirjaimia valitseva sivellin, jonka nimesin siansaksasiveltimeksi, koska sillä kirjoitettu teksti on vain epämääräisiä kirjainyhdistelmiä. Olen tehnyt näitä siveltimiä viimeksi varmaan yläasteella, jolloin käytin niitä tekemieni ilmaisten ulkoasujen grafiikassa. Kummasti ne asiat vain muistuvat vähitellen mieleen, kun alkaa kokeilemalla tekemään.

Huomaatteko, miten näppärästi sain tähän merkintään myös in action -tunnisteen? Ylemmässä kuvassa näkyvät retrokorvikset, jotka sopivat aika hyvin aleista löytämiini vaatteisiin. ;)

Herrasmiehelle

 

Miesten vaatteiden ompelu on minulle vieras alue, joten aloitin varovasti pienestä ja varmasta vaatekappaleesta. Sami Ruotsalaisen suunnitteleman rusetin mallin kaavat löytyivät Surrur -kirjasta, joten puuhaan oli helppo ryhtyä. Kankaaksi valitsin sinisävyisen puuvillakankaan, sillä tiedän lahjan saajan pitävän sinisestä väristä.

Tämä rusetti tuli ommeltua todella huolellisesti, sillä aloitin sen ompelun keskellä yötä. En halunnut herättää ketään, joten pyörittelin sen valmiiksi ompelukoneen käsipyörällä... Viimeisen silauksen ompelin kokonaan käsin neulalla ja langalla, jotta saisin rusettiin mahdollisimman huomaamattomat saumat. Näin huolella ja ajatuksella tehdyn lahjan paketointiin kelpaa vain sametilla vuorattu puukotelo, sillä tuntuisi hassulta paketoida viimeisen päälle väkerretty lahja vähemmän arvokkaasti.

Vielä on joulua jäljellä...

Joulusiivous kannattaa aloittaa joulupäivänä ja piparit paistaa uudeksi vuodeksi. Kaikki joululahjatkaan eivät tällä kertaa ehdi perille ennen loppiaista, mutta ei se ole onneksi niin viimeisen päälle aina. :) Idean isälle joulutervehdykseksi tehtyihin pipareihin sain Hupsistarallaa-blogista.

Vasemmalla mm. hirvi+ukko, pupu+enkeli (=lepakko?), norsu+afrotukka, oikealla ylhäällä norsu+pupu sekä pupu+norsun kärsä

Possu+pupu+enkeli

Norsu+pupu+enkeli

Taidanpa pian tehdä näitä lisää, kun kerran pakastimessa olisi vielä taikinaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2013!