Villapöksyt Reggaesta

Älypuhelin pelasti minut tänään, kun bloggausvimma iski, mutta kamera ei ollut ladattuna. Miten helppoa onkaan räpsiä kuvat kännykällä ja ladata ne Bloggeriin suoraan kuvan latauksen välilehdestä "puhelin". Okei, värit ovat aivan mitä sattuu (todellisuudessa villahousut ovat tummemmat ja kellertävämmät), eivätkä kuvat muutenkaan ole laadukkaimmasta päästä, mutta mielestäni tämä huonojenkin kuvien bloggaaminen on parempi ajatus, kuin blogitauko.

Sulo on taas (yllättäen) kasvanut hurjasti pituutta ja vanhoista villahousuista on jäänyt taas kahdet liian mataliksi. Kaksilla isommilla housuilla ei oikein pärjää, joten neuloin uudet Käsityömessuilta Vanja Sealta ostamistani Reggae-langoista. Lanka on ihanan pehmeää ja kuohkeaa! Jämistä neuloin parit villaimut, mutta ne päätyivät jo käyttöön yövaippoihin.

T-paidat pelkällä saumurilla ommeltuina

Tein kokeiluna varastoon muutaman koon 92 t-paidan sokkona ostamistani trikootilkuista. Isoimmat paidan osiksi riittäneet palat eivät olleet ihan makuni mukaisia, mutta kelvatkoon. Ompelujälki ainakin on siistiytynyt näiden lastenvaatteiden myötä. T-paidoista löytyy näiden tilkkujen lisäksi Kierrätyskeskuksesta löytynyttä paksuraitaista Ratian paitaa ja Maailma kylässä -festareilta vapaaehtoisena saamani työntekijöiden t-paita vuodelta 2011. Resorina kaikissa on sama harmaa Kierrätyskeskuksen löytö.

Leikkasin palat ja ompelin paidat eri kerroilla, joten en enää muistanut olinko lisännyt niihin kääntövarat hihoihin ja selkään. Mikäli olin, saattoi paidoista tulla hieman pitkiä resoreineen. Laiskana emäntänä huolittelin myös helman ja hihansuut resorilla, koska niin selvisin täysin ilman ompelukonetta. Helman resorin jätin tarkoituksella pussittavaksi, koska se kyllä venyy käytössä paidan levyiseksi. Tasan paitojen levyinen venyttämätön resori alkaisi käytössä vain lörpöttää rumasti.

T-paidan ompelu pelkällä saumurilla

Tarvitset:
- trikoota (tai vaikka joustofroteeta)
- kaavat istutetuin hihoin varustettuun t-paitaan
- paljon resoria

Tämä ohje on vain vinkki siitä, missä järjestyksessä voit ommella paidan suhteellisen siististi ja todella nopeasti pelkällä saumurilla. Halutessasi voit vielä tikata kanttaukset siistimmiksi ompelukoneella, mutta pusero pysyy kasassa ja siistinä näinkin ommeltuna. Kaavana esimerkkipaidoissa on käytetty Suuren käsityölehden numeron 4/2008 lasten t-paitaa koossa 86, joka on pidennetty vastaamaan kokoa 92.

Muista venyttää myös trikoota resoria kiinnittäessäsi, koska muuten lapsen pää ei mahdu pääntiestä läpi.

1. Leikkaa kaavan mukaiset kappaleet, mutta jätä hihoista ja helmasta kääntövara pois ja korvaa se saumavaralla.
2. Ompele vasen olkasauma.
3. Leikkaa resorista hieman pääntietä lyhyempi pätkä ja ompele se venyttäen pääntielle kaksinkerroin taitettuna kappaleiden oikeat puolet vastakkain.
4. Leikkaa irti yli jäänyt resorin pätkä.
5. Ompele oikea olkasauma pääntieltä aloittaen.
6. Leikkaa hieman hihansuuta lyhyempi resori ja ompele se kaksinkerroin taitettuna molempiin hihoihin. Kiinnitä hihat t-paitaan ompelemalla.
7. Ompele oikea sivusauma hihansuusta helmaan asti.
8. Ompele helmaan resori.
9. Ompele vasen sivusauma.
10. Päättele saumurin "hännät" suurisilmäisellä neulalla saumojen sisään.

Taskuvaippaompelua

Sain yllättäen lapsivapaan iltapäivän, eikä minun tarvinnut miettiä kahdesti, mihin aikani käyttäisin; ompeluun tietenkin! Olin aikaisemmin leikellyt valmiiksi t-paidan osia ja aloitinkin ompelemalla niitä valmiiksi liukuhihnalta. T-paidat ovat vielä viimeistelemättä, joten niistä tulee kuvia myöhemmin.

T-paitojen jälkeen rohkaistuin ompelemaan taskuvaippoja. Olen pitkään halunnut kokeilla sitä, mutta kestosideprojektista jäi huono fiilis PUL-kankaan ompelusta. Olin vältellyt sitä aivan turhaan! Piirsin ensin parit kaavat Kestovaippailmiö-kirjasta ja valitsin PUL-kankaiden riekaleista ne isoimmat, joista saisi leikattua vaipat. Etukiinnitteiseen pöllövaippaan piti tehdä jatkopalat siivekkeisiin samasta kankaasta, mutta se ei haittaa, sillä niiden alla on kuitenkin kosteutta eristävä ehjä etukappale.

Itse vaippojen teko ei ollut vaikeaa, vaan ongelmia tuotti oma pää. En voi uskoa miten monta kertaa joko a) saumuroin väärät kappaleet yhteen, b) saumuroin oikeat kappaleet väärin päin yhteen tai c) piirsin väärät kaavat. Yhtään vaippapalaa en onneksi pilannut, vaan ihan ok vaippoja sain silti aikaan. Pöllön piti olla etutarrallinen koon L tasku, mutta koska unohdin piirtää kaavoihin saumanvarat ja onnistuin saumuroimaan takasiivekkeet ensin etukappaleisiin, kaventui vaippa M-kokoiseksi. Tulipa siis tehtyä vahingossa petite-koon vaippa. Tarratkin menivät vähän miten sattuu, mutta olen niihin erittäin tyytyväinen, sillä ompelin ne halpis-Singerilläni. Singerhän ei ole suostunut takuun mentyä umpeen enää ompelemaan ainakaan siksakia, eikä peruuttamaan, joten olin yllättynyt, että se suostui ompelemaan tarrojen pehmeät osat kiinni. Koukkupuolet (jotka muuten piti laittaa vaakatasoon, etteivät ne hiertäisi Sulon mahaa ja reisiä) piti pyöritellä hitaasti käsipyörällä, mutta mitä pienistä. Halpa lankakin katkeili koukkupuolia ommellessa, joten jos jotain tästä kerrasta opin, niin en ikinä enää osta huonolaatuista lankaa. Se yhdistettynä halpaan koneeseen = katastrofi.

Kasan alin tummanvihreä AIO-vaippa ei ole kokonaan minun tekemäni, sillä löysin sen keskeneräisenä kirppikseltä muistaakseni alle eurolla. Sen tekijä oli tehnyt vaippaa väärässä järjestyksessä ja kiinnittänyt nepit liian reunaan, joten vaippa oli vaikea saada kasaan. Jotenkin kuitenkin sain sen saumuroitua kiinni.

Juuri, kun pääsin hurraamaan suhteellisen onnistuneita vaippoja, huomasin kuminauhan olevan lopussa. Ehkä hyvä niin, koska en olisi kuitenkaan uskaltanut ommella sitä omalla koneellani. Odottelen siis vaippojen kanssa seuraavaan kyläilyyn anopin luona...

Neulottu kesämekko

Raskaus ja lapsen saaminen muuttivat kroppaani pysyvästi suuntaan, josta en pidä ja johon en ole vielä tottunut. Sain raskausaikana yli 25 kiloa painoa ja kiloista on vielä 6 kg jäljellä. Siitä johtuen en joko mahtunut vanhoihin vaatteisiini tai ne oli laitettava kiertoon imetyksen mahdottomuuden vuoksi. Joskus joulun aikoihin ehdin jo käydä normipainossani, mutta keväällä olen lipsunut terveellisestä ruokavaliosta ja syönyt ihan liikaa irtokarkkeja, hyi hyi.

Olen tänä keväänä ottanut projektikseni uudistaa vaatekaappini, mikä poikikin uusia löytöjä vanhoista vaatteista. Neuloin kuvassa näkyvän neulemekon viime kesänä toivoen, että voisin käyttää sitä myös mahan kanssa. Mekosta tuli ihana, mutta masun kanssa se ei sopinut yhteen. Tämän viikon tiistaina annoin sille uuden mahdollisuuden. Valitettavasti mekko ei vielä pukenut minua toivomallani tavalla, vaan laskeutuvasta neuloksestaan huolimatta liimautui jokaiseen trikoovaatteilla verhottuun muhkuraan. Kuvassa mekko näyttää hyvältä, kun takki peittää rehevän keskivartalon. Mekko kuitenkin tuntui päällä aivan ihanalta laskeutuvan rennolla otteella neulotun pinnan ja nauhalangan ansiosta, joten pistän sen vielä kaapin perälle odottamaan litteämpää vatsaa. Voin vain kuvitella miten hyvältä mekko näyttää esimerkiksi syksyllä ison huivin ja hyvin istuvien farkkujen kanssa. Missään nimessä en tule kulkemaan mekossa ilman alla olevia paitaa ja housuja, sillä silmukoista mahtuu tunkemaan etusormen läpi, mutta tiukan mustan topin ja jonkun säädyllisen alaosan kanssa mekko toimii mainiosti.

Mekon ohje on Sanna Vatasen käsialaa ja Novitan viime kesän lehdestä bongattu. Lankana on ohjeen mukainen Kaisla mustana ja beigenä. Malli oli hauska ja joutuisa neuloa. Paksuilla puikoilla valmista syntyi hurjaa tahtia varsinkin, kun mekko neulottiiin kainaloihin asti pyörönä, jolloin nurjat kerrokset jäivät kokonaan välistä. Suosittelen! Mekko on malliltaan aika pitkä, joten minulla 165-senttisenä se yltää jopa polvien yli. Olkaimet olivat melko pitkät, joten vaikka minulla on ryntäissä imetysextraa, olisi olkaimista saanut jättää viimeisen raidan neulomatta.

Tähän hätään en saanut mekosta hyviä kuvia, joten älypuhelimella seurakunnan kerhon eteisessä räpsitty saa riittää. Oikeaa bloggariglamouria! Sulo on oppinut hiljattain kävelemään ja kiipeämään ruokapöydälle sekä tyhjentämään keittiön alimmat kaapit. Minulla ei siis todellakaan ole ongelmia ajankäytön kanssa, kun joka sekunti saa olla lapsen sotkuja siivoamassa. :) Neuleita ja muita käsitöitä olen yrittänyt väsätä siinä sivussa.

Kestoilua parvekkeella

Meillä on siirrytty parvekekestoiluun (reps!). Jokainen kukka tai kasvi, jota olemme yrittäneet pitää hengissä, on nuupahtanut aurinkoisella parvekkeella ja keittiön ikkunalaudalla sekä toisella seinällä sijaitsevassa olohuoneessa, jossa on liian pimeää kasveille. Innostus ikuisesti kukkiviin tekokasveihin tuli, kun mummini toi minulle ihanan aidon näköisen synttärikukan Ikeasta. Ensimmäinen ajatukseni "kukan" nähtyäni oli, että mummi rukka olisit sijoittanut rahasi fiksummin, mutta kukan lähempi tarkastelu sai minut innostumaan. Siis mahtavaa: nyt meillä kukkii parveke säällä kuin säällä ja vaikka maaliskuusta marraskuuhun, jos vain niin haluan!


Laskeskelin myös, että pitkällä tähtäimellä tämä tulee todella edulliseksi. Jos joka kevät ostaisin kukkalaatikkoon yhteensä kahdeksan kukkaa keskimäärin kolmella eurolla kappale, tulisi koko kesän kukille hintaa 24 euroa - mikäli ne siis selviäisivät edes ensimmäisestä viikosta. 24 eurolla saa kestokukkia keskimäärin neljä, jolloin koko parvekkeen kukille tulisi hintaa 48 euroa. Samat kukat pysyvät siisteinä vuosikausia, jos ne laittaa talveksi varastoon ja sitä ennen pesee ne esimerkiksi laimealla etikkaliuoksella, ettei niiden pinnalle ala kertyä levää. Kukat ovat myös kätevä lahjaidea ainakin toistaiseksi, jolloin kämpässä sisällä nurkat eivät notku turhasta tavarasta!

 Muratti, ruusu ja villinä korttina eukalyptuksen oksa Plantagenista

Miinuspuolina tässä "kestoilussa" ovat muovin ympäristövaikutukset ja mahdolliset kukkien valmistusolot. En todellakaan tiedä missä kukat on valmistettu ja kasattu. Toisaalta ei sitä kaikista kasvihuoneissa kasvatetuista aidoistakaan tiedä. Turhamaisena ihmisenä mietin myös jaksanko katsoa samanlaisia istutuksia vuodesta toiseen, vaikka kukkien järjestystä voi toki vaihdella. Kukat myös haalistuvat kesä kesältä, joten ne eivät näytä yhtä hyviltä enää kymmenen vuoden päästä. Tässä elämäntilanteessa ja asuinpaikassa ne ovat kuitenkin täydellinen ratkaisu kauniita kukkia ja vihreää parvekkeelle toivovalle perheelle!

 Parvekkeen kanssa kilpaa kukkivat ihan oikeat pihapuut <3 br="">