Erilaisten tavaroiden löytyminen jatkuu muuton jälkeen tunnetusti pitkään. Viimeksi löysin pussillisen Dylonin käsiväriä siivouskaapista. Hukassa on vielä kolme lasten essua, kaksi kummilusikkaa (nyyh! kaikki muut hopeat on tallessa) ja jotain arvotonta sälää. Olin kerännyt erään siivouksen yhteydessä läjän erilaisia tekstiilejä, jotka kaipasivat lisää väriä.
Kasassa oli kaksi virttynyttä Boobin imetyspaitaa, pari Sulon harmaantunutta paitaa ja legginsit sekä paljon rumiksi tahriintuneita keittiörättejä. Ihan kaikki eivät mahtuneetkaan ämpäriin, joten jätin harsorievut suosiolla pois. Fiksu olisi lukenut huolella manuaalin, mutta minä vaan lorottelin ämpäriin vettä ulkomuistista ja lisäsin suolat päälle. Vain kankaiden punnitus unohtui. Ja hupsis siinä kävikin.
Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun sain uuden vaipan käsiini testausta varten. Olin sopinut uuden suomalaisen merkin SuperJellonan kanssa vaippatestauksesta ja olimme miettineet valmiiksi, minkälainen vaippa meille sopisi parhaiten.Pinnallisuuteen taipuvaisena olin toivonut kuosiksi pitkään himoitsemaani galaksiprinttiä, mutta lopullinen valinta jäi minulle yllätykseksi. Ja galaksiahan sieltä tuli!
Idea testaukseen lähti tarpeestamme löytää Sulolle hyvä hoitovaippa isovanhempien luona kyläilyyn ja miksei päivähoitoonkin, vaikka se onkin ajankohtainen asia vasta ensi syksynä. Sulon tämänhetkinen vaippavalikoima koostuu lähinnä neppivaipoista, joista meillä löytyy niin ikivanhaa Fuzzibunzia, ImseVimsen äitiyspakkaustaskua ja "kiinanvaippoja", eli yhdenkoon Alvaa, Babylandia ja merkittömiä vaippoja. Kaikissa näissä neppirivistöjä on vähintään kaksi, joten joskus Sulo on tullut hoidosta vaippa hieman hassusti päällään. Emme ole ehtineet opettaa kaikkia vaippamalleja isovanhemmille, joten ei ole ihmekään, jos nepparit ovat vähän vinksin vonksin. Kotikäytössä koen nepparit helpommiksi, sillä Sulo ei ainakaan toistaiseksi osaa avata niitä, vaikka hän osaakin riisua useimmat vaipat housuvaippojen tapaan. Tarravaipat olisivat kuitenkin hoidossa helpompia käyttää, sillä Sulo ei yleensä hoitopaikassa viiletä vaippasillaan.
Pintamateriaalina suosin päivävaipoissa yleensä märkäpintaisia vaihtoehtoja, erityisesti bambujoustofroteeta, mutta öisin Sulo kelpuuttaa vain fleecen tai coolmaxin, jotka pysyvät kuivan tuntuisina. Kuivapintaisissa taskuissa on perinteisesti vain yksi ongelma: päiväunilla tai muuten riehuessa pissa voi tulla vahingossa vaipan ohi kyljestä, jossa ei ole imua lainkaan. SuperJellonan vaipoissa onkin ilokseni todella suuri puuvillafroteinen imu heti coolmaxiin kiinni ommeltuna. Se kattaa taskun etuosan ja haaran erittäin hyvin, jolloin taskuvaipan uskaltaa pukea päikkäreillekin. Muutenkin tämä vaippa on ollut kotona pomminvarma, vaikka Sulo kuinka kiipeilisi ja venkoilisi. En ole saanut sitä vuotamaan ohi.
Olin hieman huvittunut, kun tutkin tarkemmin vaipan mukana saamiani imuja. Sain taskuvaipan lisäksi testattavakseni sekä 9-kerroksisen vaippaimun että 3-kerroksisen lisäimun. Nämä vaippaan laittamalla imukerroksiksi saataisiin vaipan kiinteän imun kanssa yhteensä 13 kerrosta. Aika hurja luku, kun minusta tuntuu näppituntumalla, että meillä käytetään yövaipassakin lähes samanpaksuista settiä! Imut ovat kuitenkin ihanan letkeitä ja hyvin muotoiltuja, joten ne eivät kovassakaan menossa rullaudu tai pääse hiertämään haaroista. Joustofroteeta on jokaisessa läpässä pintakerroksessa, joten kosteuden pitäisi sen ansiosta levitä tasaisemmin. Irroitettavan neppi-imun ja hamppulisäimun ansiosta vaippa myös kuivuu nopeasti. Ympäristöasioita miettivänä minua ilahduttivat vaipassa käytetyt kierrätysmateriaalit. Taskuvaipan kiinteä imu oli mitä ilmeisimmin vanhasta froteepyyhkeestä. Olen itsekin hyödyntänyt omissa vaippaompeluissani kierrätysfroteeta ja se on toiminut hienosti, sillä vanhat pyyhkeet ovat jo saavuttaneet parhaan imukykynsä.
Sulo nukkuu tällä hetkellä puolitoista tuntia iltapäivisin, joten sen ajan olemmekin pärjänneet normaalilla päivävaipalla, mutta emme tiedä vielä, miten päiväunet kehittyvät Sulon kasvaessa. Mitä, jos ensi syksynä päiväunet pitenisivät yöunien lyhentyessä tai vaippoja vaihdettaisiin päiväkodissa pidemmällä välillä, kuin kotona? Näillä imuilla luulisi pärjäävän tuntikausia, vaikka toivoisinkin päivähoidossa järkevää vaipanvaihtoväliä, eli sellaista paria tuntia. Isovanhempien luona pitkä vaihtoväli on tullut testattua ja todettua toimivaksi, sillä miehen vanhemmat monesti käyttävät Sulolla vaippaa tosi pitkiä aikoja. Ihan ihmettelen aina, miten vaippoja on lapsen kotiutuessa vaippapussissa aina vain pari kappaletta.
Tarkoituksenani oli ottaa testivaippa jokaisen täytön jälkeen sivuun ja säästää sitä mummolavierailuita varten, vaan toisin kävi. Mies ilmeisesti tykästyi vaippaan, sillä hän usein puki sen Sulolle, vaikka yritin muistutella mummolakäytöstä. Imutkin olivat kerran eksyneet omille teilleen pesun jälkeen ja löysin ne vasta seuraavan vaippapyykin yhteydessä toisen taskuvaipan sisältä. Eli tuote oli miellyttänyt perheen toistakin vaipantäyttäjää!
Isovanhempienkin mielipiteitä sain selville, tosin hitaasti sen takia, että vaippa oli jatkuvasti mukana normaalissa kierrossa. Oma isäni, jonka hoidossa Sulo ei ole ollut, kävi meillä kylässä ja näytin hänelle vaippaa. Tulin maininneeksi vaipan ominaisuuksien lisäksi sen hinnan, jota vaari ihmetteli. Onhan Suomessa ostettu vaippa toki hintava, mutta siihen on käytetty takuulla aikaa ja vaivaa hyvistä materiaaleista puhumattakaan. Hän muisteli 90-luvulla minulla käyttämiään kestoja ja Unimixinä tai Rainbowna nykyään tunnettu AIO oli tuttu, se kuulemma oli pakettina sopivan ohut. Tästäkin taskusta saa ohuemman, kun jättää vaikka lisäimun ja neppi-imun pois.
Eniten Sulo käy kyläilemässä isänsä vanhemmilla, jotka ovat kestottajina varsinaisia konkareita. He ovat kestottaneet lapsiaan 90-luvulla ja kuulemma harsotaitto tulisi vieläkin ulkomuistista. Olemmekin laittaneet Sulon mukaan yleensä kestovaippoja, vaikka hoitolaukun pohjalla yleensä pari kertsiä onkin ja mummolasta löytyy myös paketti Muumi-vaippoja. Galaksivaippa on nyt ehtinyt käväistä pari kertaa mummolassa yökyläillessä mukana ja viimeisimmältä yökyläilyltä Sulon palatessa kysyin, oliko vaippa näppärä. Miehen vanhemmat pärjäävät sekä nepparien että tarrojen kanssa, mutta kuulemma tarrat miellyttivät heitä enemmän. Ne on helpompi säätää ja sulkea nopeasti. Neppien kanssa meillä on kotonakin välillä vaikeuksia, kun oikea säätö osuisi juuri kahden nepin väliin.
Oma mielipiteeni vaipasta:
+ mahtavat kuosit & herkut värit, ei lainkaan yksivärisiä vaippoja
+ laadukas ompelujälki
+ vuotosuojat reisissä parantavat istuvuutta
+ säädettävä selkäkuminauha, sopii hoikallekin
+ suuri kierrätysfroteinen kiinteä imu
+ iso täyttöaukko, josta mahtuu miehenkin käsi läpi, leveään taskuun mahtuu melkein mikä vaan imu
+ superhelposti koottava imuosa
+ L-koon painosuositus on 15 kiloon asti ja korkeutta on riittävästi, me ainakin selvitään tällä vaippaiän loppuun asti
+ kaksoiskoot imuissa, jolloin imuja ei tarvitse hankkia erikseen jokaista kokoa varten.
+ imuosa ja hamppulisäimu toimivat myös muissa vaippamalleissa hyvin
+ vaippa kuivuu nopeasti, eli tätä mallia ei kovin montaa tarvitsisi ostaa ja päiväkotikäytössä olisi osakestoilevallakin unelma, kun edellisenä iltana pesty vaippa on jo aamulla kuiva
- alkusijoitus on hintava, mutta maksaa itsensä ajan kanssa takaisin
Olen niin myöhässä näiden virkkaustrendien kanssa, mutta tässäpä meidän pimeän eteisen lampunvarjostin! Mies lyö tähän aina päänsä, eikä lamppu valaise kunnolla tilaa, mutta tulipahan vähän taas sisustettua. Näissä uusissa neliöissä riittää siellä sun täällä pientä projektia, joita yritän edistää silloin, kun ehdin. Tätäkin sisustuselementtiä taisin työstää kolmena iltana, vaikka ennen olisin väsännyt tämän varmaan puolessa tunnissa. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa downshiftausta?
Sulon huoneen patjan päällisen ompelua ennen piti lämmitellä vähän saumurin käytön kanssa. Aina joskus iskee kamala siivousraivo ja tällä kertaa se osui vaatekaappiini. Pääntien kautta imettämällä pilattu paita ja monta muuta vaatetta joutui saumurin suihin. Syntyi monta uutta kestotalouspaperia ja siivousrättiä, jotka ovat huomattavasti nätimpiä, kuin suurin osa rievuistamme. Ensimmäiset tekemäni kestoarkit ovat jo siinä kunnossa, että itseäkin ällöttää ripustaa niitä pyykkinarulle. Eivät ne likaisia ole, vaikka niissä olisikin ikuisuusbanaanitahroja, mutta joskus paremmalla ajalla (eli tulevana vuonna tuohikuussa pukinpäivän aikaan, eli ei koskaan) ne voisi värjätä vaikka mustiksi. Sopisivatpahan paremmin sisustukseenkin.
Ai että näitä muuten katselee mielellään. Joukossa on veljeni puhki konttaamia velourhousuja ja ties mitä ihanuuksia, kuten päälimmäisenä huonosti näkyvä villieläinkuosi. Sori äiti, nämä söpöydet jää meidän käyttöön!
Sulon huoneessa on meidän vanha "sohvamme", eli vanha Ikean hyllykkö, jonka päällä on siihen sopiva patja. Tämä erikoinen, mutta toimiva kokonaisuus on ollut isäni luona käytössä, kun olin 12-vuotias ja kotoa muuttaessani se siirtyi isän varastosta meille, koska meillä ei ollut silloin varaa hankkia sohvaa. Sohvankorvike palveli hyvin, kunnes Sulo syntyi ja aloin tarvita jotain parempaa imetyspaikkaa, johon voisi käpertyä vauvan kanssa tuntikausiksi. Edellisessä asunnossa sohvan hyllyt nostettiin uuden sohvan hankinnan jälkeen päällekkäin hyllyksi ja patjaa pidettiin sohvan takana piilossa, sillä en halunnut vielä luopua siitä. Uudessa kodissa sohvankorvike löysi paikkansa Sulon huoneesta. Sen päällä on aikuisen mukavampi istua lapsen leikkejä seuratessa. Sulo taas tykkää käyttää patjaa kirjoja lukiessa.
Patjan päällinen oli ikivanha ja rispaantunut. Viimeinen niitti sille oli, kun kaadoin kahvikupin kahdesti sen päälle. Ylen porukan meillä siivotessa patja peitettiin torkkupeitoilla, mutta eihän sellainen järjestely kestä taaperon leikkejä kuin viisi minuuttia. Jotain muuta oli siis keksittävä. Uskaltauduin pitkästä aikaa kaivamaan ompelutarvikkeet esiin ja valkkasin muutamat Sulon huoneeseen sopivat kankaat konmaritetusta kangashyllystä.
Patjanpäällinen on ommeltu laiskasti pelkällä saumurilla siten, että kaikki saumat jäävät sen sisäpuolelle. Päällinen on kuin pitkä putki, vähän vanhojen tyynyliinojen mallinen. Patjan päät sain piilotettua pienillä "helmoilla", joiden päällä on narut kiinnitystä varten. Nuo päätyjen narut ovat muuten eskari-ikäisen veljeni puhkikulutetuista housuista peräisin. Kankaina on Kierrätyskeskuksesta jossain kangaspussissa ostettua paitakangasta, Ikean kangasta, jostain saatua puuvillakangasta ja tätini vanha verho. Sininen ja vihreä on poimittu huoneen seinätarrasta ja Ikean kankaasta tulee vähän kontrastia. Valkoinen valikoitui mukaan, jotta kokonaisuudesta tulisi raikkaampi. Sulolle tärkeintä olivat valkoisen kankaan kaupungissa seikkailevat moposkootterit.
Meillä ei muuten todellakaan ole koskaan näin siistiä, kuin näissä kuvissa on. Tilanne on täysin lavastettu. Tässä (kaunisteltu) kuva huoneesta noin kaksi minuuttia kuvien ottamisen jälkeen:
Tulipa pitkä otsikko, mutta toivottavasti sen ansiosta tämä postaus osuu monella Google-hakutuloksiin.
Minulta pyydetään silloin tällöin postauksia Metropoliassa opiskelusta ja erityisesti hakuprosessista. Omat tietoni hakemisesta ovat vuodelta 2013, mutta ehkä niistäkin joku hyötyy.
Opiskelijahaalarit mahtuvat jopa vauvamahan päälle!
Koska tämän postauksen tulevat lukemaan myös muut kuin blogini pitkäaikaiset lukijat, avaan ensin omia taustojani: valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2013 M:n papereilla ja keskiarvoni oli siinä 8,5 paikkeilla. Keskiarvo oli ainakin vuonna 2013 ammattikorkeakouluun hakiessa ja tuolla keskiarvollani sain täydet pisteet ylioppilastodistuksesta. Olen toiminut yrittäjänä ja freelance-neulesuunnittelijana vuodesta 2010, omalta harrastepohjalta. Pääsin tekstiilisuunnittelun koulutusohjelmaan ensimmäisellä yrittämällä. Hain silloin myös Aalto-yliopistoon lasi- ja keramiikkataiteeseen, mutta tipuin pääsykokeiden toisessa vaiheessa pois. Se oli lopulta hyvä asia, sillä keramiikka ei todellakaan ollutkaan minun juttuni.
Olen aloittanut opinnot koulutusohjelmassa, mutta tällä hetkellä opiskelen vuonna 2014 aloittaneiden ryhmässä, joka taas kuuluu tutkinto-ohjelmaan. En tiedä, mitä eroa näillä käytännössä on, mutta meillä on eri opetusohjelmat. Opetusohjelma muuttuu joka vuosi, joten jos koulusta on vuoden pois esimerkiksi vanhempainvapaan tai asepalveluksen takia, joutuu seuraavina vuosina vähän selvittelemään, mikä kurssi vastaa mitäkin omaan alkuperäiseen opetussuunnitelmaan kuuluvaa kurssia.
Pääsykoe oli vuoden 2013 keväällä kaksiosainen ja sitä ennen täytettiin netissä ennakkotietolomake omasta työkokemuksesta ja harrastuneisuudesta tekstiilialalla, jonka perusteella lähetettiin kutsu pääsykokeisiin. Pääsykokeen kahtena päivänä tehtiin tehtäviä omaan alaan liittyen. Ensimmäisenä päivänä kaikki muotoiluun hakevat tekivät samat tehtävät, jotka olivat piirustustehtäviä, ja toisena päivänä keskityttiin siihen ykkösvalintana olleeseen alaan, tai alaan, jonka pääsykokeen toiseen valintaan pääsit. Tässä välissä taisi olla joku karsinta, mikäli oikein muistan? Toisena päivänä tekstiilisuunnittelun kokeessa oli haastattelu, maalaus-, askartelu- ja suunnittelutehtävä.
Moni ajattelee, että pääsykokeissa menestyvät hyvät piirtäjät. Näin ei kuitenkaan ole! Eniten merkitystä on ilmaisulla ja näkemyksellä. Piirtämisen tekniikkaa voi oppia ja sitä opiskellaankin piirustuksen ja maalauksen kursseilla, joten ei hätää, jos piirtämäsi ihmiset ovat vähän muotopuolia. Tekstiilisuunnitteluun hakiessa oli hyvin tärkeää ymmärtää mille alalle on hakemassa ja millaisena näkee tulevaisuutensa suunnittelijana. Eli kannattaa siis tutustua etukäteen alaan ja tutkia erilaisia urapolkuja tekstiilialalla. Itse vastasin abivuonna, että tulen työskentelemään käsityölehdessä, sillä olin tehnyt niissä töitä jo kolme vuotta.
Kudontaa ensimmäisellä vuosikurssilla
Metropolian tekstiilisuunnittelun linjasta löytyy netistä hirveän vähän tietoa, joten suurin osa meistä vuonna 2013 aloittaneista ei tiennyt paikkaa vastaanottaessaan ollenkaan, mitä koulussa tultaisiin opiskelemaan. Jotain tietoa sain etukäteen opetussuunnitelmasta, mutta suurimmalla osalla kursseista oli vain otsikko, eikä lainkaan kuvausta kurssin sisällöstä. Olin siis melkoisen yllättynyt, kun kudotut materiaalit tarkoittikin oikeasti kangaspuiden ääressä istumista. Ihan mahtavaa!
Ammattikorkeakoulussa opiskelu on hyvin koulumaista. Korkeakouluopiskelu on toki vapaampaa, kuin lukiossa, mutta suurimmalla osalla kursseista on läsnäolopakko. Kuulun itse niihin "luuseriopiskelijoihin", jotka ovat paljon kursseilta pois, mutta meillä onkin pieni lapsi ja raskausaikana en vaan voinut olla kaikilla kursseilla läsnä, vaan saikutin tosi paljon. Päivät ovat yleensä kuusituntisia, yhdeksästä kolmeen, ja opetusta on pääosin aamupäivisin. Iltapäivisin on itsenäistä työskentelyä. Aivan kaikkina päivinä ei lähiopetusta ole, joten näinä päivinä voi tulla koululle vaikka vasta kolmen jälkeen tekemään hommia, mikäli niitä ei pysty tekemään kotoa käsin. Koululla on avoimet ovet iltaisin puoli yhdeksään asti, joten iltaisin voi tehdä omia projekteja tai niitä ehkä rästiin jääneitä kurssitehtäviä. Jos ala on tuttu ja tekstiilitekniikat hallussa, voi 80 prosentin läsnäolopakko turhauttaa toden teolla ja tuntua turhan holhoavalta. Itse haluaisin saada kurssin alussa selkeän kurssiaikataulun, johon olisi merkitty opetuspäivät sekä deadlinet, mutta aina sitä ei saa.
Ykkös- ja kakkosvuonna meillä on ollut mm. tekstiilimateriaalien kurssi, piirustusta ja maalausta, elävänmallin piirustusta, värioppia, Illustrator-opetusta, käsinneulontaa, neuleohjeiden kirjoitusta, koneneulontaa, kudontaa, valokuvausta, esitystekniikkaa, painokankaita... Vaikka mitä! Ensimmäisenä vuotena käydään läpi perustekniikoita ja toisen vuoden aikana sovelletaan ja syvennetään osaamista. Yliopisto-opinnoista poiketen meillä on myös kaksi parin kuukauden pituista harjoittelua. Ensimmäinen harjoittelu minulla alkaakin jo huhtikuussa. Kolmantena vuotena edessä on myös kansainvälinen Heimtextil-messuprojekti, jonka aikana on mahdollista lähteä Saksaan tekstiilimessuille.
Kaikki opiskeluaiheiset postaukseni löydät Opiskelu-kategorian alta. Instagramiakin kannattaa seurata, sillä postaan sinne usein koulujuttuja.
Oletko hakemassa Metropoliaan? Vastaan mielelläni kysymyksiin ja niitä voi laittaa tänne blogiin tai vaikka Instaan, jos hengaat siellä enemmän. Instagramissa voit seurata myös Metropolian omaa profiilia tai kurkata kulissien taakse #metropolia_uas. Onnea korkeakouluhakuun!
