Kuituja ja kehräystä

Tällä viikolla alkoivat ne ihan oikeat kurssit koulussa. Joillekin ryhmästämme tekstiilimateriaalien kurssi on vain kuivahkoa teoriaa, mutta itse voin myöntää olevani aivan liekeissä kaikilla tunneilla. On todella mielenkiintoista oppia eri kuitujen käsittelymenetelmistä ja vertailla kuitujen ominaisuuksia. Vaikka paljon olenkin neulonut ja sitä kautta ollut kaikenlaisten kuitujen kanssa tekemisissä, en kaikkiin vaihtoehtoihin ole silti tullut tutustuneeksi. Esimerkiksi kasvikuitu kapokki oli minulle uusi tuttavuus.

Kuitujen opiskelun ja hypistelyn lisäksi ehdimme perjantaina ottamaan koulun rukit esille. Minun piti ihan yrittää hillitä itseäni, etten koko ajan hehkuttaisi, miten ihanaa on päästä kehräämään ja miten kivoilta Toikan rukit vaikuttivat. Omasta rukista kun on ollut vähän huonot fiilikset. Milloin vanha rouva on heitellyt nyörejä pois paikoiltaan ja milloin olen kironnut vääntyneitä koukkuja. Oma kehräämistekniikkanikin oli huono, koska en ollut koskaan aiemmin päässyt kokeilemaan kunnolla toimivaa rukkia. Koulun rukkeja käyttäessä opettelin siis kehräämisen melkein kokonaan uudestaan ja kotiin päästyäni astetta viisaampana otin oman ikivanhan rukkini esille. Pienellä säädöllä sain pyöränkin asettumaan suoraan.

Oma rukkini on tosi nopea, mutta onneksi kädetkin ovat nyt näppärämmät. En uskaltanut vielä suoraan topsista kehrätä, vaan valitsin alkuun lämmittelyksi suomenlampaan villaa hahtuvakiekosta.

Langasta tuli tosi nättiä ja tasaista, vaikka hahtuva katkeilikin usein. Rullani taas ei ole ollenkaan kaunis, kun innostuksissani unohdin aina siirtää lankaa koukulta toiselle... Yritin kerratakin tekemääni lankaa, mutta jostain syystä rukki ei halunnut pyöriä tasaisesti vastapäivään. Tosin koukutkin ovat niin pienet, että niihin tuskin mahtuu samaan aikaan yhtä säiettä enempää. Voihan sitä ihan yhtä hyvin kerrata värttinälläkin tai pyytää lainaan yhtä koulun rukeista.

Minulla taitaa olla pienoinen rukkikuume. Modernin pystyrukin hankkiminen houkuttelisi kovasti.

Spinning yarn at school and home. Loving the Finnish sheep's wool.

Yli 100 tykkääjää!

Blogi täytti viisi vuotta viime kuussa ja lukijoitakin on Facebookin kautta kertynyt yli sata. Hyvä syy siis juhlia! Kyselin aiemmin, mitä spesiaalia te lukijat toivoisitte blogiin näiden kunniaksi ja toiveissa oli mm. uusi neuleohje. Mikäs siinä, kun tulin tässä muutenkin neuloneeksi itselleni uudet lapaset ja niiden ohjekin sopisi tänne blogiin oikein hyvin. Joten olkaapa hyvät, tässä ovat Inkeri-sukkien serkut pitkävartiset Inkeri-lapaset!

Lupaan olla jumittumatta näihin rakkaisiin Inkereihini, mutta nyt en vain voinut vastustaa kiusausta julkaista tätä ohjetta, kun sukillekin oli löytynyt heti niin monta neulojaa. Seuraava ohje tulee olemaan jotain aivan muuta!

Inkeri-lapaset

Koko: nainen
Lanka: Novita 7 Veljestä (060 vaaleanruskea) 100 g sekä hieman värejä 044 grafiitti, 845 kirjava oranssi-harmaa (7 Veljestä Tweed), 319 keväänvihreä, 721 vaaleanlila, 090 harmaa-luonnonvalkoinen (7 Veljestä Nostalgia) ja 099 musta
Sukkapuikot: 3 mm tai käsialan mukaan

Tiheys:
22 s sileää neuletta = 10 cm

Vasen lapanen

Luo vaaleanruskealla langalla 40 s ja jaa tasan neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo 4 kerrosta sileää neuletta suljettuna neuleena ja tee varren reunuksen reikäkerros: *Neulo 2 o yhteen, lk* toista *-* krs:n loppuun asti. Neulo 4 krs o. Viidennellä kerroksella taita reunus kaksinkerroin niin, että aloitus jää lapasen varren sisäpuolelle. Poimi 1. puikolle aloituskerrokselta 1 s ja neulo 2 o yht. Toista niin, että poimit reunuksesta aina seuraavan silmukan ja neulot 2 o yht, kunnes reunus on kerroksen loppuun tultaessa neulottu kokonaan kiinni. Neulo 7 krs sileää neuletta ruskealla langalla.

Varren raidat:

Neulo varren raidat seuraavassa järjestyksessä: grafiitinharmaa, oranssi-harmaakirjava, keväänvihreä, vaaleanlila, harmaa-luonnonvalkoinen ja musta.

Raidan neulominen:

Jokaisen raidan alussa neulo uudella värillä ensin 1 krs oikein ja sitten 4 krs nurin. Ennen seuraavaa väriä neulo väliin 3 krs oikein ruskealla langalla. Kuljeta ruskeaa lankaa työn nurjalla puolella kerroksen vaihtumiskohdassa.

Kun olet neulonut kaikki raidat, neulo ruskealla langalla 20 krs o. Neulo seuraavalla kerroksella 4. puikon viimeiset 8 s erivärisellä apulangalla peukalokohtaa varten. Siirrä apulangalla neulotut silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne ruskealla langalla. Neulo 26 krs o tai kunnes lapanen peittää nimettömän kokonaan. Tee sitten kärkikavennukset.

Neulo kärkikavennukset 1. ja 3. puikon alussa neulomalla 1 o, ylivetokavennus, ja 2. ja 4. puikon lopussa, kun jäljellä on 3 s: 2 o yhteen, 1 o. Toista kavennukset 1x2 ja 1x1 krs välein. Neulo loput kavennukset ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 8 s. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Peukalo:

Poista peukalokohdan apulanka ja poimi peukalokohdasta yhteensä 18 s. Jaa silmukat tasan kolmelle puikolle ja neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 16 krs tai kunnes peukalo peittyy kokonaan. Tee sitten kärkikavennukset neulomalla jokaisen puikon 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Toista kavennukset ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 6 s. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

Neulo oikea lapanen vasemman peilikuvaksi (peukalokohta tulee 1. puikon alkuun).

Viimeistely:

Päättele langanpäät.
 

I designed a pair of Inkeri mittens for myself. My blog turned five this summer and there were more than 100 likes on blog's Facebook page so I published the Finnish pattern for these mittens!

Kolmas koulupäivä kuvina

Kolmas koulupäivä kännykkäkuvina. Käytiin Design Forumin myymälässä, Designmuseossa kiertelemässä ja Suomenlinnassa uusien muotoilijaopiskelijoiden kanssa askartelemassa leijoja. Leijojen teko oli hauskaa, mutta meillä kävi tosi huono tuuri, kun osuimme paikalle vuoden ainoana päivänä, jolloin Suomenlinnassa ei tuulesta ole tietoakaan.

Metropoliassa opiskelu on jo parin ensimmäisen päivän perusteella aivan huippua. Maanantaina meillä alkavat varsinaiset kurssit ja odotan niitä innolla. Sitä ennen ehdimme tällä viikolla tutustumaan uusiin tiloihin, välineisiin ja opettajiin - sekä tietenkin opiskelijabileisiin Kulttuurin ja tekniikan Kaisaniemi -tapahtumassa perjantai-iltana. Edes perjantaina varastettuna ja rikottuna löytynyt mopo ei pilaa tätä hyvää fiilistä. Ainakaan kokonaan. Vakuutus korvaa ja elämä jatkuu.

Third day at school. We were making new friends and having lots of fun.

Pikkulaukku

En todellakaan ole laukkuihmisiä, mutta jossain pussukoissa minunkin on tavarani kannettava. Omistan tällä hetkellä joko hehtaarilaukkuja tai niin pieniä juhlalaukkuja, ettei niihin mahdu juuri mitään kännykkää suurempaa. Esimerkiksi ulos kaupungille lähtiessäni minun on aina ensin otettava lompakosta kaikki tarpeellinen pieneen suljettavaan kangaspussiin, koska koko lompakkoa en saisi mitenkään mukaan. Toinen vaihtoehto on lähteä reissuun iso kaasunaamarilaukku olalla. Suuri laukku on kuitenkin vain tiellä esimerkiksi baareissa (kyllä, käyn nykyään jopa niissä) ja keikoilla, joten päätin ommella itse pienen epämuodollisiin tilaisuuksiin ja rentoihin vaatteisiin sopivan pussukan. Kuvan asukokonaisuutta, vaikka se rento onkin, ei muuten tietenkään ole valittu laukkua, vaan siivouspäivää ajatellen.

Laukun kankaaksi valitsin Vallilan Suvea sen hauskan printin vuoksi ja hihnan väsäsin kahtia taitetusta hulpiosta. Pieni pätkä hulpiota piti ottaa myös jostain Ikean kankaasta, koska muuten hihnasta olisi tullut liian lyhyt. Koska hulpioiden reunat ovat ronskisti huolittelemattomat, jätin laukkuun ulkopuolelle vähän muutenkin rosoisempaa jälkeä siksak-tikkausten muodossa.

Nyt mahtuu mukaan niin lompakko, pieni kamera kuin avaimetkin hihnoineen. Tätä pussukkaa on helppo pitää myös kädessä, jos vaikkapa keikalla tulee liian tiivis tunnelma ja pelkään laukkuni sisällön puolesta. Laukkua itseään ei ole hinnalla pilattu, koska kangas on kierrätyskeskuksen löytöjä, ja maksoi muistaakseni 40 senttiä ja vetoketjut sekä hihnojen renkaat ovat kierrätettyjä. Eipä tarvitse kaikenlaisissa tanssipaikoissa enää pelätä, että joku tuopin kanssa tanssilattialle eksynyt kaataisi juomansa laukulleni ja pilaisi sen. Vaatteeni olen nimittäin kastellut tarpeeksi monta kertaa, enkä siksi enää lähdekään baareihin missään siisteimmissä vaatteissa...

A small purse for me. Made of recycled materials.

Pienokaisen peitto

Tykkään lahjojen antamisesta, ja kun kuulin, että lapsuudenystäväni on saamassa lapsen ja minusta tulisi kummi, aloin hulluna suunnittelemaan, minkälaisia itse tehtyjä lahjoja voisin pienokaiselle antaa. Yksi kummipoikaa ajatellen tehdyistä käsitöistä on tämä tilkkupeitto, johon kokosin kaikenlaisia hauskoja ja värikkäitä tilkkuja ja satiininauhoista tehtyjä "pesulappuja", joita lapsen olisi mukava katsella ja näprätä. Peitto pääsikin ensimmäistä kertaa käyttöön, kun poikkesimme mökille mennessämme ystäväni luona kylässä. Oli kivaa kuulla, että leikkimatoksikin sopivalle peitolle on ollut tarvetta. Tämän alustan päällä on pienokaisen hyvä jatkaa kääntymis- ja ryömimisharjoituksia.

Jotenkin näistä reissukuvista huomaa, että matkalla on keskitytty kaikkeen muuhun, kuin blogiin. Onpahan tullut lomailtua juuri tarpeeksi huolettomasti...

A blanket for my friend's baby. He is adorable.

Pupuverhot 70-luvulta

Pupukangas on yksi niistä klassikoista, joita tuntuu näkyvän kaikissa retrotyylisissä lastenvaatteisiin keskittyvissä käsityöblogeissa. Kangas on ehdottomasti kuulunut niihin aarteisiin, joihin olen toivonut törmääväni joskus. Tänä kesänä sitten törmäsinkin kankaaseen hyvin yllättävässä paikassa - omalla mökilläni! Siellä pupuverhot olivat maanneet vuosia lipaston laatikossa odottamassa löytymistään. Koska niille ei löytynyt mökiltä tai lähisukulaisten kotoa sopivaa paikkaa, annettiin verhot nyt minulle joko niille sopivaan ompeluprojektiin tai tulevia lapsia odottamaan.

Alun perin verhot olivat olleet kummisetäni, eli äitini serkun, huoneessa 70-luvulla. Käytöstä huolimatta ne olivat erinomaisessa kunnossa. Ei kuluman kulumaa missään, värikin oli yhtä selkeä kuin juuri pakasta otettuna. Yleensä tämä sama kangas esiintyy netissä paljon haaleamman värisenä, mutta minun kankaassani pupuilla on melko tumma turkki ja punaiset yksityiskohdatkin suorastaan loistavat kankaasta.

I found these cute Finnish retro bunny drapes from our summer cottage.

Lankaa Hailuodosta

Katsokaa, minkälaisia herkkuja olen saanut! Tätini kävi Hailuodossa ja oli ostanut minulle kolme vyyhtiä paikallisia ihanuuksia, samoja, joita ihailin pari vuotta sitten itsekin luodolla käydessäni. Täti selkeästi tuntee makuni lankojen suhteen!

My aunt gave me lovely Finnish wool.

Vaskikellon neulegraffitit, osa 4

Jokavuotinen kesän mökkireissu on nyt takana. Tällä kertaa en ehtinyt mökkeilemään pohjoisessa kuin pari päivää, kun poikaystävän työ kutsui meidät takaisin pääkaupunkiseudulle. Mutta hyvin etukäteen suunnittelemalla saimme pariinkin päivään tungettua kaikki ne perusmökkijutut, jotka joka vuosi pitää saada kokea. Minulle ikuisena heppatyttönä mökkiloman ykkösjuttu on tietty tutulla tallilla käyminen.

Olen ratsastanut automatkan päässä mökistä olevalla tallilla joka kesä ihan pienestä lapsesta asti. Olisinkohan ollut ensimmäisissä ratsastuskuvissa neljävuotias? Pienempänä ratsastin tallin shetlanninponeilla, mutta teini-iässä viimeistään oli siirryttävä astetta isompaan welsh-poniin Cidiin. Ratsastan edelleen samalla ponilla, kuin muutama vuosi sitten, mutta nyt minulle ehdoteltiin kovasti jo suomenhevostakin. Saas nähdä kiipeänkö ensi kesänä ponin sijasta hevosen selkään. Toisaalta haluaisin jatkaa tutulla ponilla ratsastamista, vaikka olenkin sille vähän liian pitkä...

Toinen juttu, joka lomaan kuuluu ehdottomasti, on joko meno- tai paluumatkan pysähdys Vaskikellon kellomuseossa. Jo perinteeksi muodostunut Vaskikellon neulegraffiti tehtiin tällä kertaa paluumatkalla. Aiempina vuosina (kuvia täällä) neulegraffiteissa on ollut vähän nätimpiä väriyhdistelmiä, mutta tällä kertaa mukana reissussa oli vain moniväristä lankaa, joten lopputulos oli hieman erikoinen.

Aiemmista graffiteista tallella olivat viime vuoden graffiti ja neljä vuotta sitten tehty musta kello, joka oli Vaskikellon ensimmäinen neulegraffiti. Musta kello näyttää vähän nuupahtaneelta, mutta se on pysynyt yllättävän hyvin kasassa kaikki nämä vuodet.

Viime vuoden graffiti taas ei ole ollut yhtä onnekas. Alun perin kanervan värinen graffiti oli muuttunut vuodessa likaisenharmaaksi ja siihen kiinnitetyistä kelloista puolet olivat ruosteessa. Kaikista huonoimmin kestänyt graffiti oli tehty vuonna 2010. Siitä oli jäljellä vain tolpan ympärille ommeltu pohja. Tolpan ei kuitenkaan tarvinnut jäädä tyhjäksi, koska kiinnitin siihen uusimman graffitin. Nähtäväksi jää, kestääkö oudon värinen kello ensi vuoteen tai sitä seuraavaan asti.

Vaskikellon kellomuseon graffiteineen löytää nelostien varrelta osoitteesta

Vaskikellontie 420, 86800 Pyhäjärvi

Horseback riding and yarn graffiti making. This is what my holiday was made of. My old yarn graffitis were in a quite bad condition.