Kuitujen opiskelun ja hypistelyn lisäksi ehdimme perjantaina ottamaan koulun rukit esille. Minun piti ihan yrittää hillitä itseäni, etten koko ajan hehkuttaisi, miten ihanaa on päästä kehräämään ja miten kivoilta Toikan rukit vaikuttivat. Omasta rukista kun on ollut vähän huonot fiilikset. Milloin vanha rouva on heitellyt nyörejä pois paikoiltaan ja milloin olen kironnut vääntyneitä koukkuja. Oma kehräämistekniikkanikin oli huono, koska en ollut koskaan aiemmin päässyt kokeilemaan kunnolla toimivaa rukkia. Koulun rukkeja käyttäessä opettelin siis kehräämisen melkein kokonaan uudestaan ja kotiin päästyäni astetta viisaampana otin oman ikivanhan rukkini esille. Pienellä säädöllä sain pyöränkin asettumaan suoraan.
Oma rukkini on tosi nopea, mutta onneksi kädetkin ovat nyt näppärämmät. En uskaltanut vielä suoraan topsista kehrätä, vaan valitsin alkuun lämmittelyksi suomenlampaan villaa hahtuvakiekosta.
Langasta tuli tosi nättiä ja tasaista, vaikka hahtuva katkeilikin usein. Rullani taas ei ole ollenkaan kaunis, kun innostuksissani unohdin aina siirtää lankaa koukulta toiselle... Yritin kerratakin tekemääni lankaa, mutta jostain syystä rukki ei halunnut pyöriä tasaisesti vastapäivään. Tosin koukutkin ovat niin pienet, että niihin tuskin mahtuu samaan aikaan yhtä säiettä enempää. Voihan sitä ihan yhtä hyvin kerrata värttinälläkin tai pyytää lainaan yhtä koulun rukeista.
Minulla taitaa olla pienoinen rukkikuume. Modernin pystyrukin hankkiminen houkuttelisi kovasti.
Spinning yarn at school and home. Loving the Finnish sheep's wool.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.