Koulun alku

Koulu alkoi vajaat pari viikkoa sitten ja yritän tottua uuteen rytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä! Joudun heräämään aamulla ennen kahdeksaa, jotta ehdin Espoosta Helsingin keskustan kautta Tikkurilaan yhdeksäksi. Liikun yhtenä aamuna kävellen, bussilla, metrolla ja junalla, mikä on aika raskasta. Kotona ollessa olisin herännyt pari kolme tuntia myöhemmin Sulon pälätykseen, mutta nyt kiskon itseni väkisin ylös seitsemän aikoihin.

Siirryin yhdessä toisen äitiyslomalla olleen luokkakaverini kanssa vuonna 2014 aloittaneiden ryhmään ja jännitin minkälainen porukka on vastassa, sen kanssa kun pitää käydä opinnot loppuun asti. Uudessa ryhmässä on muitakin mammoja, mikä on mukavaa. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee tai edellinen yö on mennyt imettäessä nukkumisen sijaan. He ymmärtävät. Sulo reagoi kouluun lähtööni alkuun hyvin, mutta ensimmäiset yöt olivat repaleisia, eikä hän ole halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, johon hänet siirrettiin muutama päivä ennen koulun alkua.

Luonnontieteellisessä museossa piirtelemässä

Tänä syksynä meillä toisen vuoden tekstiilisuunnittelijoilla on luvassa ainakin piirustusta ja maalausta, tuotteistamista ja konseptointia, työelämäviestintää, valokuvausta ja portfoliota, sekä ennen joulua kudontaa (ehkä silloin saan tehtyä sen opastuksen loimen luomiseen!). Ensimmäinen viikko alkoi ulkona piirrellen. Ei voi ihminen olla niin ruosteessa, kuin minä olin! Olin unohtanut kaiken tekniikasta ja kaikki paperilla oli litistynyttä ja muodotonta. Ajattelin ensin innokkaana kurssin olevan pehmeä lasku arkeen, mutta olinkin kuvitellut omiani. Toisella viikolla aloin ehkä päästä hommaan sisälle ja käden ja silmän yhteistyö oli sellaista, että saatoin jopa laittaa Instaan kuvia piirrustuksista.

Croquis-piirustusta Luonnontieteellisessä museossa

Kuulin muuten, että meillä on jo keväällä ensimmäinen harjoittelu. Mahtavaa! Muutama paikka on jo mielessä ja pitääkin heti tässä syksyllä aloittaa kyselykierros, että löytyy hyvä ja opettava harjoittelupaikka.