Kaivoin talvikamppeita esille ja törmäsin eteisessä neulomaani tupsupipoon, joka ei olekaan päässyt blogiin asti kunnolla. Neuloin sen vuoden 2014 Berliinin reissulle. En ole muuten tuon jälkeen graffannut ollenkaan. Tänä syksynä olen kuitenkin huomannut katsovani joitain paikkoja taas sillä silmällä ja mittailevani eri paikoissa olevia putkia, ovenkahvoja ja kaiteita sormillani. Minulla on sellainen näppituntuma, että muistan helposti eri mittoja pelkästään sormilla kokeilemalla. Esimerkiksi tangot mittaan huomaamattomasti kiertämällä etusormen ja peukalon niiden ympärille ja muistelen, mihin kohtaan etusormen kynsi osui peukaloa tai peukalon pää etusormea, jos mitattava kohde on ohut. Näppituntumalla ja silmämääräisellä arviolla osaan myös hankkia kotiin vaikka säilytyslaatikoita mittaamatta lainkaan sitä kirjahyllyä tai tilaa, mihin laatikko on tulossa. Ja jos outouksiani alan listaamaan, niin tiedän myös lähes kaikkien ystävieni ja tärkeiden tuttavieni kengänkoon. Todennäköisesti sinunkin, jos olen käynyt teillä kylässä tai sinä meillä, mutta en kerro juuri koskaan, kenen kengänkoon tiedän ja kenen en, jotta mahdolliset lahjasukat säilyvät yllätyksenä.
Tämän postaukseni tarkoitus ei kuitenkaan ollut kertoa kummallisista tavoistani, vaan halusin julkaista ohjeen pipoon. Blogissani on käynyt ilmojen kylmetessä niin paljon porukkaa, että on aika taas ilahduttaa uudella ilmaisella neuleohjeella. Eniten täällä käydään pipon ja villasukkien ohjeen perässä, joten paksu syksyinen puolipatenttineulepipo taitaa vastata kävijöiden toiveisiin hyvin.
Neon - pipo puolipatenttineuleella
koko: aikuinen, neulos venyy hyvin paljon, joten voit säädellä kokoa neulomalla pipoon lisää pituutta
lanka: Novita Isoveli, isolla tupsulla jopa 150 g
sukkapuikot: 5 mm tai käsialan mukaan
tiheys: 12 s joustinneuletta = 10 cm
joustinneule: neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
puolipatenttineule:
1. krs: neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
2. krs: neulo vuorotellen 1 s oikein puikolla olevan silmukan alla olevasta eli edellisen kerroksen silmukasta ja 1 s nurin. Toista kerroksia 1-2.
Neulo näin:
Luo 72 s ja jaa silmukat neljälle puikolle. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 4 cm ja aloita sitten puolipatenttineuleen neulominen. Kun pipon korkeus on 17 cm, aloita kavennukset:
1. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 36 s)
2. krs: Neulo koko krs oikein.
3. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 18 s)
4. krs: Neulo koko krs oikein.
5. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 9 s)
Katkaise lanka ja vie se loppujen 9 s läpi. Kiristä ja päättele lanka huolellisesti. Tee pipoon iso tupsu ja kiinnitä se ompelemalla. Esimerkkipipon tupsun halkaisija on noin 8,5 cm. Päättele langanpäät.
Olet saanut loimen onnistuneesti tukille, jes! Pääset niisimään. Varaudu kipeään selkään ja ristissä oleviin silmiin. ;)
Niisiä voi suoraan, käänteisesti, kärjellisesti tai vaikka millä tavalla. Jos kudot ensimmäistä kertaa, kannattaa niisiä suoraan joko:
2 varrelle: saat palttinaa
4 varrelle: saat palttinaa, kuderipsiä ja toimikasta
Toki näillä vaihtoehdoilla saat muitakin vaihtoehtoja muuttamalla polkusten sidontaa, mutta mennään siihen vasta myöhemmissä osissa. Jos et osaa päättää, niisi neljälle varrelle. Saat silloin enemmän vaihtoehtoja varsinkin, jos sinulla on paljon polkusia käytössäsi.
Niisiminen suoraan tarkoittaa sitä, että pujotat loimilankoja järjestyksessä niisivarsille siten, että jokaisella varrella on yksi loimilanka. Eli aloitat takaa (= varresta 1) ja pujotat vuorotellen jokaisella varrella sijaitsevaan niiteen yhden langan, jolloin lopetat viimeiseen edessä olevaan varteen (= tässä vaikkapa sitten varsi numero 4).
Niisiminen aloitetaan reunasta, itse aloitan oikealta ja etenen vasemmalle. Ajoittain kannattaa tarkistaa, että niisit oikein, sillä silloin korjaaminen on helpompaa.
Niisimistä varten tarvitset tietenkin varret sekä niisiä. Jos puissa roikkuu ylimääräisiä varsia, niitä ei ole pakko poistaa. Vedä vain niillä olevat niidet varren molempiin päihin siten, että keskelle jää loimesi mentävä aukko.
Ennen kuin pääset niisimään, pitää loimi kohottaa. Etsi loimen päästä tiuhta ja laita sen molemmille puolille tiuhtavarvat, jotka sidot päistään yhteen niin, että väliin jää pari senttiä. Aseta vielä yksi varpa loimen alle niisivarsien taakse ja nosta sen avulla loimi ylös. Sido tämä varpa johonkin korkealle puihin. Seuraavaksi tiuhta pitäisi siirtää ylös lähelle kohottavaa varpaa. Toisten loimien kanssa se onnistuu helpommin kuin toisten, sillä langat luistavat eri tavalla. Pidä esimerkiksi toisella kädellä pohjukasta kiinni ja nitkuta toisella tiuhtavarvoista tiuhtaa eteenpäin loimessa. Kun olet onnistunut nostamaan tiuhdan ylös, sido tiuhtavarvat kohottavaan varpaan. Lopputuloksen pitäisi näyttää tältä:
Ylin varpa kohottaa loimen ja kaksi alempaa ovat tiuhtavarpoja. Katkaise loimilangat ja jaa ne järkevän kokoisiin nippuihin. (Voit muuten poistaa jo käärinpirran, jos et ole tehnyt sitä vielä.)
Niisimisen voi tehdä joko paljain käsin tai erityistä niisimiskoukkua apuna käyttäen. En itse käytä sitä kuin teollisella kutomakoneella, mutta videolla näkyvän ohuen loimen niisimisessä voisi joku siitäkin tykätä. Videolla niisin suoraan 12 varrelle. Olen viemässä lankaa viidennen varren niidestä läpi,
Hyvä niisimisasento löytyy oikean korkuisella tuolilla. Poista puista polvipuu ja ota käyttöösi matala tuoli, esimerkiksi ruokapöydän äärestä saattaa löytyä sopiva. Itse istun niisiessä niin, että tuoli on aivan kangastukissa kiinni ja kangastukki jää polvitaipeideni alle.
Niisiessä lanka viedään niidensilmän läpi siten, ettei niisi kierry. Eli takaa eteen. Älä sekoita järjestystä, vaan vie oikealta vasemmalle niisiessä seuraavan varren lanka aina edellisen varren niiden vasemmalta puolelta. Ota langat tiuhdan järjestyksen mukaan, saman sisaruksen langoista voit kuitenkin valita minkä tahansa kunhan et ala kiertää sisaruksen lankoja toistensa ympäri. Muista sitoa niisimäsi langat nipuiksi, vaikkapa aina, kun olet päässyt etummaiselle varrelle. Muuten voi käydä hupsis ja langat saattavat karata niisistä.
Seuraavassa kuvassa 12 varrelle niisityt langat on solmittu 12 langan nippuun.
Loimi vedetään kangaspuissa loimitukille. Siinä on kiinni tukin oma kangas sekä varpa. Ensin kuitenkin puretaan puita hieman. Poista kangaspuista luhan ylä- ja alakansi sekä pirta. Aseta käärinpirta roikkumaan puihin loimitukin puolelle.
Avaa loimipalmikosta pohjukkalanka. Pohjukka on se pää loimesta, johon palmikointi loppuu ja jonka päästä loimipalmikko purkautuu. Vedä varpa, eli pohjukkavarpa, irti loimitukin kankaasta ja pujota loimi pohjukastaan siihen. Pujota varpa molemmista päistään loimitukin kankaaseen roikkumaan
Merkitse käärinpirtaan työn leveys: merkitse ensin käärinpirran keskikohta ja sijoita työ niin, että työn keskikohta on samassa kohdassa. Työn reunojen merkit tulevat keskikohdan molemmin puolin puolikkaan loimen leveyden päähän keskimerkistä. Käyttämässäni käärinpirrassa on pinnat sentin välein ja koska työni tiheys on 2 lankaa/cm, jokaiseen väliin tulee kaksi lankaa. Voit aloittaa loimen jakamisen käärinpirtaan kummasta reunasta tahansa. Ota langat järjestyksessä tiuhdasta. Älä riko sisaruksia! Silloin loimi menee herkästi takkuun. Jos olet luonut neljältä päältä, laita neljä lankaa joka toiseen rakoon.
Vinkki: Jos tiuhtalankasi on liian lyhyt, vaihda se pituudeltaan sellaiseksi, että koko työn voi levittää täyteen leveyteensä (metrin levyisessä työssä langan pituus väh. 2 m).
Levitä loimi pohjukkavarvalle ja sido varvan ympärille loimitukin kankaan nyörit niiden omille paikoille.
Käärinpirta pitää loimen oikean levyisenä, kun vedät sen tukille. Tarvitset loimen tukille vetämiseen vähintään kaksi ihmistä ja päreitä, eli tasaisia puutikkuja. Hätätilassa kaikki paksusta aaltopahvista muutamaan harjanvarteen ajaa asian. (Kokenut kaiken tietää.)
Vie loimipalmikko rinta- ja polvipuun yli, kangastukin ali ja loimitukin ali. Tärkeintä on saada loimi kulkemaan mahdollisimman pitkä matka ennen kuin se menee loimitukille. Toinen henkilö tarttuu loimeen tiukasti. heilauttaa tai ravistaa sitä hellästi muutaman kerran, jotta mahdolliset takut löytyvät ja suoristuvat ja vetää sitten loimen kireäksi nojaamalla siihen lähes kaikilla voimillaan. Jaloilla voi ottaa tukea kangaspuista. Toinen henkilöistä taas seisoo puiden vieressä ja pyörittää loimitukin kampea. Tämä henkilö myös lisää päreet loimitukille.
Kierrä loimea hitaasti ja tasaisesti tukille ja lisää päreitä alkuun tiheämmin. Päreiden tarkoituksena on estää loimilankoja pureutumasta tukille jo kierrettyyn loimeen. Yritä asettaa päreitä mahdollisimman tasaisesti niin, että niitä tulee joka puolelle loimitukkia. Vetäkää loimea tukille niin pitkään kuin loimessa roikkuvalla ihmisellä riittää käsissä pituutta. Loppuvaiheessa voi loimessa roikkuva henkilö asettua puiden sisälle istumaan.
Jätä käärinpirta kangaspuihin ja keitä kahvit. Jos loimi meni totaalisen vinoon, voit vielä poistaa sen loimitukilta palmikoimalla sen uudelleen, mutta en usko sen olevan tarpeellista. Kaikenlaisia loimia olen minäkin ehtinyt kutoa ja jotenkin niistä on aina selvitty. Räsymatto antaa paljon anteeksi!
