Suomen kaamein lapsiperheläävä

En erityisesti pidä siivouksesta ja esimerkiksi imurointi kuuluu kodinhoidon inhokkeihini. Tyhjennän mieluummin vaikka koko kodin hajulukot, kuin imuroin eteisestä kuivuneet kurat tai yritän epätoivoisesti sohia imurin letkulla parisängyn alla seikkailevia pölykoiria. Ainoa suosikkini siivouksessa on pyykin pesu. Olen ns. pyykkinatsi, eli haluan lajitella pyykin itse oikeisiin kategorioihin kankaan pohjavärin, materiaalin ja pesuohjeen mukaan. Villahaalari samaan koneelliseen lakanoiden kanssa? Ei ikinä! Myös märkien pyykkien ripustaminen narulle on ihan kivaa, JOS muistan tehdä sen ajoissa ennen nukkumaan menoa. Pyykit kun tuppaavat unohtumaan märkinä koneeseen ja muistan ne suurin piirtein siinä vaiheessa iltaa, kun olen siirtymässä sänkyyn ja Sulo herää tissiä huutaen omassa huoneessaan.

Kun yhdistetään siivoushaluttomuus, alle vuoden sisään sairastettu masennus, koulu, yrittäjyys, työnhaku, autokoulu, muutto ja pimenevät illat, on selvää, ettei kämppä aina näytä edustuskelpoiselta. Meillä tämä tilanne räjähti käsiin ennen muuttoa, kun asunto alkoi täyttyä muuttolaatikoista, seuraavaan asuntoon hankituista tavaroista ja lapsen sotkuista, joita ei enää jaksanut raivata. Muutimme marraskuussa 45,5 neliön kokoisesta kaksiosta 68 neliön kolmioon keittokomerolla. Reilut 23 neliötä mahdollistivat räjähdyksen aivan uudella tasolla. Nyt meillä oli kyllä tilaa kävellä asunnossa, mutta hitto meillä näytti kamalalta, kun meiltä puuttui huonekaluja ja tavarat seilasivat pitkin lattiaa ja muuttolaatikoita oli joka paikassa.

Ennen muuttoamme Marja Hintikka Live keräsi nettisivuilleen kuvia (niitä on muuten paljon, klikkaa sivun lopussa "Lataa lisää viestejä" ja näet ne kaikki) suomalaisista lapsiperheläävistä, joissa oli siivouamisen sijaan keskitty elämiseen, ja päätin vitsillä pistää pari kuvaa meidän kammottavasta luolasta. Naureskelin itsekseni sille, että kyseessä oli kisa, jonka voittaja saisi siivoustiimin luokseen. Eihän meille kukaan tulisi siivoamaan ja osallistujia on niin paljon, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia. No olipa sitten kuitenkin... Marraskuun alussa tapahtuneen muuton jälkeen sain sähköpostiini viestin, jossa kysyttiin saisiko meidän asunnon kuvan laittaa äänestykseen, jossa valittaisiin kaamein läävä. Ensimmäisenä ajattelin, että ei todellakaan! Olin kuvaillut asuntoamme kilpailussa seuraavin sanoin, enkä missään nimessä halunnut paljastua, vaikka teksteissä pienen pieniä vihjeitä meidän perheestä olikin:

"Sisustuslehtien mukaan kauniiseen sisustukseen tarvitaan erilaisia helposti fiiliksen mukaan vaihdeltavia tekstiilejä (läjässä etualalla), klassikkokalusteita (lapsen sänky takaseinällä), ajan patinaa (rukki oikealla taustalla), säilytystilaa tavaroille (sängyn alla ja sen ympärillä), tunnelmallista valoa (katossa kaunis varjostin) ja ripaus omaperäisyyttä (lasketaanko kaaos?). Onneksi meillä on muutto kolmen viikon päästä isompaan asuntoon! Et varmaan uskoisi, että tässä kämpässä asuu bloggaaja?"

"Eilen juhlittiin uutta työpaikkaa kavereiden kanssa skumpalla kilistellen. Maitotölkit oli silloin huuhtelematta tiskipöydällä. Jälkikäteen tajusin niiden haisevan. Ei jaksettu siivota juhlien jälkeen. Eikä varmaan huomennakaan, koska tiskipöytä räjähtää päivässä tähän kuntoon."

Minua nolotti ihan kamalasti, miten meillä saattoi näyttää niin järkyttävältä. Somessa ja blogissa meidän perheen elämä näyttää silotellummalta ja jopa kauniilta, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Kaaos turhautti, suretti, raivostutti ja suoraan sanottuna vitutti, mutta en saanut tehtyä sille mitään. Nukun edelleen huonosti, joten asiat unohtuvat, tavarat jäävät käsistä mihin sattuu ja kaaoksen purkaminen väsyneenä ei ole helppoa. Pyörittelin meiliä hetken päässäni ennen kuin huutelin miehelle, että saako meille tulla siivoamaan ja kuvaamaan. Hän antoi luvan ja siinä vaiheessa päätin, että anti mennä vaan. Oikeastaan siivous olisi ihan törkeän hieno juttu! Joku muu hoitaisi sen likaisen työn ja siinä vaiheessa kameroidenkaan läsnäolo ei enää tuntunut pahalta. Masennuksesta blogissa avautuminenkin vapautti, joten tämä varmaan aukoisi loputkin solmut pään sisältä. Nopeasti äänestyksen alettua huomasin, että meille sateli ääniä kovaa vauhtia. Oli liikuttavaa, että muut halusivat juuri meidän saavan asuntomme kuntoon!

Näköjään Heikkiäkin turhautti jossain vaiheessa siivousta

Meillä on luonnollisesti muuton jäljiltä kaikki hukassa, myös kamera latureineen (mmm... seliseli) ja kymmenen hengen siivousporukka pisti vielä järjestyksen uuteen uskoon, joten tässä postauksessa tyydyn edelleen kännykkäkuviin ja MHL:n somesta napattuihin otoksiin. Siivouspäivänä meille siis laukkasi ovesta sisään jäätävä määrä porukkaa siivoustarvikkeiden ja huonekalujen kanssa. Meillä on ollut tämän syksyn taloudellisesti tiukkaa, joten emme olleet saaneet itse hankittua mm. kirjahyllyä olohuoneeseen. MHL hoiti meille siis siivouksen lisäksi parit huonekalut ja koreja tavaroille Ikeasta.

Tämän myöntäminen on bloggaajalle vaikeaa, mutta yhtenä isona haasteena asunnossamme olivat käsityötarvikkeeni, lankani ja kankaani. Kaikkia löytyi kaikkialta ja ne piti järjestää fiksusti. Meille oli pyydetty ammattijärjestäjä Ilana Aalto pohtimaan juuri työhuoneenanikin toimivaa makuuhuonetta. Jenny ja Marja järjestivät Ilanan kanssa kaikki välineet siististi laatikoihin ja hyllykköön. Muuttolaatikoita tonkiessa löysimme varmaan pari kolme Ikean kassillista keskeneräisiä käsitöitä, joita olen kuljettanut mukanani muutosta toiseen. Vanhimmat ristipistotyöni muistan aloittaneeni 8-vuotiaana, siis 13 vuotta sitten! Ihan järjetöntä! Silti en vieläkään raaskinut nakata niitä menemään, vaan uskottelin, että kyllä minä joku päivä vielä keskeneräisillä kirjonnoilla koristelen vaikka kangaskassin. Saas nähdä. Ohjelman tekijät olivat yhtä mieltä siitäkin, että minulla on aivan liikaa lankoja. Olen saanut niitä vuosien saatossa lahjaksi sekä työn kautta. En kuitenkaan halunnut yhdestäkään kerästä eroon, sillä tiesin, että tarvitsen lankoja vielä opinnoissani. Tälläkin hetkellä minulla on kudonnan kurssi, jolle vein kassillisen lankoja.

Olen tavallaan aika avoin ihmisenä, mutta vieraat ihmiset tonkimassa likapyykkikoria ja lajittelemassa pikkuhousuja tuntui aika hurjalta. Myös video Marjasta kaivamassa meidän kylppärin lattiakaivoa sai niskakarvat pystyyn. Kääk, te tosiaan siivositte huolellisesti! Onneksi pyykkikoritouhut havaittuani minut vietiin pois kotoa kahville Jennyn kanssa, muuten olisin varmaan jossain vaiheessa saanut slaagin. Kotiin tullessa vastassa oli siivoustiimi toivottamassa tervetulleeksi puhtaaseen kotiin. Pöydillä ja kirjahyllyllä oli kynttilöitä, meidän kaikki ihanat antiikkiastiat hyllyillä näkyvillä, muuttolaatikot viimein pahvinkeräyksessä (jankkasin tosin pitkään siitä, miten ne kannattaisi antaa ilmaiseksi FB-kirppiksellä jollekin tarvitsevalle, mutta myönnyin lopulta) ja lelut omilla paikoillaan. Meidän koti näytti kodikkaalta ja viihtyisältä. En muistanutkaan miten kivoilta kaikki huonekalut voivat yhdessä näyttää, kun niiden ympäriltä puuttui kaaos. Ja ne kynttilät! En ollut Sulon syntymän jälkeen suostunut edes ajattelemaan niitä, sillä pelkäsin Sulon suunnilleen sytyttävän talon palamaan, mutta seinään pultatun kirjahyllyn päältä niitä on todella vaikea saada putoamaan. Kynttilät pääsivätkin heti mukaan meidän sisustuksen suosikkeihin.

Makuuhuone oli mahtava. Tilava, vaalea ja näppärä työhuoneena. Viimein minulla oli oma työpöytä! Katsokaa miten siistissä rivissä kankaat ja askartelutarvikkeet ovat nyt kirjahyllyssä! Jennylle kiitos sinisistä nimilapuista, ei olisi itselläni tullut mieleenkään laittaa sinistä meidän makkariin, mutta se sopii muun värimaailman kanssa oikein hyvin yhteen. Mieheni on aiemmin sanonut, ettei halua kotiinsa mustavalkoista sisustusta, mutta kun näin meidän makkarin, saatoin hieman hurahtaa yksinkertaisuuteen. Ihan skandinaavisen steriiliä sisustusta meillä ei tule olemaan, mutta värejä ja kuoseja sopisi karsia jokaisesta huoneesta. Olkkari saa pitää pinkit verhonsa ja mattonsa, sekä Sulon huone kuosioksennuksen, mutta keittiö ja makkari toimivat vähemmälläkin.

Koska minulla ei ole kuvia asunnosta, suosittelen tätä juttua asunnon muodonmuutoksesta ja tätä videota, jossa on sama pätkä meidän asunnosta, kuin kauden päätösjaksossa.

Kiitos MHL kaikesta avusta ja uurastuksesta. Tässä asunnossa kelpaa viettää joulua. ♥

Kuvat on lainattu Marja Hintikka Liven Facebookista