Ekompaa pyykinpesua

Kaupallinen yhteistyö. Tuotteet antoi testattavaksi Villiankka.

Tunnustaudun pyykkifanaatikoksi. Suosikkini kotitöistä on nimenomaan pyykinpesu, erityisesti sen lajittelu. Rakastan sitä tunnetta, mikä tulee, kun pyykit on lajiteltu väreittäin, materiaaleittain ja pesulämpötiloittain omiin Ikean kasseihinsa odottamaan koneeseen laittamista. Pesen kaikki vaatteet nurinpäin, nepparit ja vetoketjut suljettuina sekä herkimmät, kuten neuleet ja sifonkipaidat verkkokankaisissa pesupusseissa. Pesupusseihin pääsevät myös rintaliivit hakaset suljettuina, pitsiset alusvaatteet, sukkahousut ja ne pienet lapsen sukat, jotka muuten hukkuisivat helposti pyykkikoneen tiivisteiden väliin. Sen verran menen kuitenkin siitä mistä aita on matalin, että pesen kaarituelliset rintaliivit käsinpesu- tai hienopesuohjelmalla, laiska kun olen. Villaa jaksan pestä käsin noin kerran kuussa, kun villavaippahousut kaipaavat pesua ja lanoliinituksen.

Villavaippahousuja lanoliinikylvyssä

Pyykkikoneemme on häälahjaksi saatu Rosenlew parin vuoden takaa. Siihen mahtuu pyykkiä kerralla 6 kg ja erilaisia pesuohjelmia on paljon. Kone on vesipihi ja eri eko-ohjelmia käyttämällä pääsee vieläkin vähemmän sähköä kuluttavaan meininkiin, mutta yleensä käytän tavallisia puuvillaohjelmia, 40 ja 60 astetta, jotta pesutulos miellyttää minua. En juuri koskaan pese puolikkaita koneellisia. Pesuaineina meillä käytetään pyykin pesussa jauhemaisia zeoliitittomia vaippapyykkiin sopivia marketeista löytyviä merkkejä. Myös fostaatittomuus on meille plussaa ja hajusteettomuus ehdotonta - tai siis minulle, minähän meillä pyykkiin liittyvät hankinnat teen ja päätän. Mies saa korkeintaan pestä valmiiksi pyykkikoriin ladottuja koneellisia ja ripustaa ne narulle. Vaippapyykin hän osaa tehdä itse alusta loppuun villatuotteita lukuunottamatta. Jauhemaisten pesuaineiden lisäksi käytössä ovat olleet eri merkkien palamuodossa olevat sappisaippuat ja supermonikäyttöinen marseillesaippua, jolla voi pestä kädet, herkän käsipyykin ja huovuttaa.

Halusin kuitenkin vaihtelua. Erityisesti tarvetta löytyi pyykkikoneeseen sopivalle villanpesuaineelle ja jollekin tujulle, mutta ympäristöystävälliselle tahranpoistajalle. Villiankan Leila suorastaan luki ajatukseni, kun hän viime vuoden puolella tarjosi minulle testattavaksi erilaisia saksalaisen Ulrichin ekopesuaineita, joiden ainoa kotimainen maahantuoja hänen yrityksensä on. Sain mukaani villanpesuainetta, lanoliinia, nestemäistä sappisaippuaa ja tahrasuolaa, joka ensin kuulostaa sisältönsä puolesta pelottavalta, mutta onkin hyvin ekologinen ja vieläpä monikäyttöinen (sillä voi puhdistaa jopa pinttyneen kattilan)!

Ensimmäisenä testiin pääsi Ulrichin nestemäinen sappisaippua, joka oli minulle muotona uusi tuttavuus palasaippuoiden jälkeen. Palasaippualla hinkkaamiseen tottuneena oli vaikea uskoa, että nestemäistä ainetta pyykinpesukoneen lokeroon lorottelemalla voisi saada tulosta aikaan, mutta niin vain yllätyin. Huuhdon edelleen likaantuneista vaatteista haalealla vedellä tuoreeltaan pahimmat ruokatahrat, mutta palasappisaippualle en enää tuhlaa ajatustakaan. Kokeilin nestemäistä sappisaippuaa niin villapyykkiin kuin puuvillaisiin vaatteisiinkin. Ensimmäisenä testiin pääsi raskausaikana käyttämäni merinovillainen neule, joka oli alkanut kellastua niskasta ja josta olin jo joutunut leikkaamaan laputkin kellastuman vuoksi irti. Yyh, raskausajan hiki oli ihan kamalaa ja imetyshiki sitäkin pahempaa. En ollut vielä pessyt neuletta kertaakaan, joten pelkäsin sen huopuvan pyykkikoneessa muodottomaksi. Hellävarainen paljon liotuksia sisältänyt villapesu muutamien villasukkien kanssa, villanpesuaine ja tässä tapauksessa neuleen niskaan hierottu sappisaippua tekivät kuitenkin ihmeitä paidalle. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa alkuperäisestä neuleesta (ja kuka edes haluaisi nähdä toisen pilalle hikoilemaa paitaa, hrr), mutta kellastuma vaaleni hieman. Nyt se ei enää pistä silmään, vaikka syynäämällä sen löydänkin.

Mutta ne villasukat! Ihanan tuntuisia! Tästä lähin muistan ottaa aina villasukat muusta pyykistä sivuun ja pestä ne vain villalle tarkoitetulla pesuaineella. Hyvästi tavallinen jauhemainen pesuaine ja narskuva emäksisestä (pH 10,5) vaurioitunut villa. Ulrichin villanpesuaineessa on mukana lanoliinia, joten sillä pestyjä villavaatteita ei tarvitse muutenkaan olla pesemässä niin usein. Kokeiluna pyöräytin muutamat villavaippahousutkin samoilla pesuaineilla ja olin tulokseen oikein tyytyväinen. Villa tuoksui villalta, ei miltään hajusteelta, toimi ilman erillistä lanoliiniuittoa ja tahrat olivat kadonneet, vaikka en esikäsitellyt niitä huuhtelua enempää. 1200 kierroksella lingotut villahousut myös kuivuivat nopeasti. Käsinpestyjä villiksiä kun saa odotella käyttöön jopa neljä vuorokautta, vaikka kuinka vaihtaisi niiden alla olevaa pyyhettä, kääntelisi pöksyjä ja lopulta ripustaisi ne mustekalaan kuivumaan. Aivan kaikille villahousuille, kuten Disanan herkästi huopuville villiksille ja itse neulotuille hahtuvapöksyille en uskaltaisi kokeilla konepesua, joten ne puhdistuivat näppärästi ämpärissäkin. Lanoliinitin nekin Ulrichin lanoliinilla, joka oli hajusteettomana miellyttävä kokemus. Hajusteettomassa lanoliinissa on se etu, että villahousujen hajusta tunnistaa heti pesun tarpeen, eikä hajuste, kuten laventeli, peitä pissan hajua vielä siinä vaiheessa, kun hygienian vuoksi villikset olisi hyvä nakata välillä pesuun. Hajusteettomana tämä lanoliini ei myöskään ärsytä herkkäihoistakaan.

Moni uskoo vieläkin ekopesuaineiden olevan heikkotehoisia, mutta jo tähän mennessä testaamani Ulrich natürlichin tuotteet ovat olleet aivan yhtä hyviä, ellei jopa parempia, kuin vastaavaan käyttöön tarkoitetut markettituotteet. Tein vertailua supermarketin pesuainehyllyllä ja vaikka siellä myynnissä olleet tuotteet olivat edullisempia, en ensimmäisenä välttämättä tarttuisi niihin. Esimerkiksi villanpesuun sopivista nestemäisistä pesuaineista yhdessäkään ei ollut lanoliinia. Villanhoitoaineet maksavat marketeista ostettuina melkoisen paljon, mikäli niitä ylipäätään löytää. Saattaakin siis olla se ja sama ostaa laadukkaampaa tavaraa kerralla, kuin lähteä metsästämään erillistä lanoliinia, jos tavoitteena on mahdollisimman helppo villapyykki. Hajun- ja tahranpoistoon suunniteltuja tuotteitakin löytyi lähinnä yhdeltä suurelta nimeltämainitsemattomalta valmistajalta, joka ei ole sitoutunut eläinkokeettomuuteen, toisin kuin Ulrich. Muutenkaan en halua tukea monikansallisia suuria yrityksiä, vaan mieluiten pientä kotimaista ja seuraavaksi eurooppalaista ekologista.

Seuraavalla kerralla aiheena on tosi dirty laundry, kun kokeilen ällöjen hajujen ja ikuisuustahrojen poistoa. Onko ihan pimeää saada kiksejä pyykinpesusta?