Yllättävää kyllä, Kiasmassa onkin otettu lapset ja muut erityisryhmät kivasti huomioon. Joka paikkaan olisi päässyt esteettömästi vaunuilla, mutta koska halusin päästä lapsen kanssa lähelle teoksia, jätin vaunut aulaan ja nappasin lapsen kantoreppuun. Olin unohtanut, ettei museoissa saa kantaa mitään selässä, joten retuutin sitten 12 kiloa edessä, mutta kyllä sen pari tuntia jaksaa. Ainakin, kun pitää kunnon imetystauot. Niillekin oli oikein kivat puitteet. Sulo valitsi itse imetyspaikaksi toisessa kerroksessa sijainneet sohvat, joiden yläpuolella heiluivat valtavat ilmalla täytetyt kukat. Ei paha valinta ollenkaan.
Meillä on valvottu viime aikoina öisin kiitettävästi kulmahampaiden tulon takia ja olin jo varma, että imetys tulee loppumaan tähän. Ennen Kiasma-iltaa olin varautunut henkisesti siihen, että imettäisin siellä viimeistä kertaa, neutraalissa ympäristössä, ja pyytäisin jota kuta ottamaan meistä valokuvan. Sulon rauhoituttua rinnalle en kuitenkaan enää voinut ajatella, että tämä imetys olisi viimeinen. Hän oli niin rauhallinen ja painoi päänsä minua vasten, haki turvaa, ja siinä sivussa ihaili kukkia. Aina rintaa vaihtaessaan hän osoitteli yläpuolella roikkuvaa teosta sormella ja huuteli "kukka, kukka!".
Kiasman näyttelyistä pidimme eniten Choi Jeong Hwan Happy Togetherista ja Ernesto Neton Boasta. Happy Together taisi olla enemmän minun valintani ja Boa Sulon. Katosta roikkuva muoviesineistä tehty teos oli ehkä Sulon mielestä liiankin jännä, vaikka minä olisin voinut haahuilla sen sisällä pidempäänkin.
Ernesto Neton teoksista tykkäsimme molemmat, erityisesti siitä suuresta Boasta, jonka sisällä kaikki loikoilivat. Sulon suosikkeja olivat soittimet, jotka hän olisi halunnut viedä teoksen ulkopuolellekin. Boan sisällä tapahtui hassuja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa. Jos olisin ollut siellä yksin, olisin luultavasti vain maannut lattialla kaikessa rauhassa, mutta ympäriinsä juossut estoton alle kaksvee sai keskustelua aikaan ja jopa haleja tuntemattomilta aikuisilta.
Museokäyntimme oli aika pikainen, sillä kävimme Kiasmassa vasta työpäiväni jälkeen ja Sulo menee noin kahdeksan aikaan nukkumaan. Meillä jäi varmasti monta teosta näkemättä, joten aion ehdottomasti mennä Kiasmaan vielä uudelleen näiden näyttelyiden aikaan. Ehkä me otamme kesällä jonain sadepäivänä mummin ja eskari-ikäisen veljeni mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.