Työharjoittelussa

Työharjoittelua kutomossa on takana reilu kuukausi. Mitä siitä on tähän mennessä jäänyt käteen?

Teollinen ompelukone toimii ihan omalla logiikallaan, joka ei ole auennut minulle vieläkään, vaikka normaalisti opin kaikki laitteet ekalla kokeilulla.

Kone, joka solmii. Loimen vaihdossa on monta vaihetta. Vanhan ja uuden loimen yhteen solmiminen mahdollistaa sen, että uusi loimi voidaan vetää suoraan niisien ja pirran läpi. #työharjoittelu #kutominen #tekstiilisuunnittelu

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Apr 20, 2016 at 5:39am PDT

Koneet osaavat solmia. Se on paljon nopeampaa, kuin käsin solmiminen.

Yli 2000 lankaa. Ihan vaan ettei elämä kävisi tylsäksi. #työharjoittelu

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Apr 20, 2016 at 1:56am PDT

Loimi, jossa on yli 2000 lankaa onkin ihan siedettävä. Miten olen joskus kuumotellut sotkevani 300 lankaa?

Kehitin tänään uuden käsityötekniikan nimeltä #reikäkortteilu. Vaviskaa #skräppäily, #origamit ja #helmityöt. Kohta kaikkialla vaan rei'itetään muovista nauhaa. Nii.

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Apr 13, 2016 at 3:58am PDT

Reikäkortti, jolle kankaankuva naputellaan, on jo itsessään taidetta.

Työharjoittelussa olen juonut ihan liikaa kahvia, oppinut vielä enemmän WeavePoint-kudontaohjelmasta, tutkinut outoja niisintöjä, sotkenut kädet rasvaan, ollut joka päivä kotiin tullessani tekstiilipölyssä, rikkonut monta kynttä ja innostunut opiskelusta ja työnteosta taas niin paljon, että en malta sittenkään jäädä kotiin seuraavaksi vuodeksi lapsen kanssa. Eipä tässä ole jäljellä kuin kaksi vuotta opintoja, joiden jälkeen pääsen ihan oikeasti töihin.