2/19/2014

rouva Palojärvi


Tässä vähän aikaa sitten oli kovasti kiirettä ja paljon järjesteltävää. Piti muistaa lähettää kutsuja tärkeään tapahtumaan pienelle joukolle sukulaisia, tuttavia ja ystäviä, tilata ja valmistaa tarjoilut, ehtiä ommella vaate, jota käyttäisin vain kerran elämässäni sekä muistaa ottaa tärkeä paperi ja sormukset mukaan sen ison päivän aamuna. Muistettiin kaikki ja oltiin hullun onnellisia. Nyt kaverit härnäävät kutsumalla minua rouva Palojärveksi, koska he tietävät, että en ole vielä tottunut siihen, että minua sanotaan rouvaksi tai vaimoksi.


Vasta vihkimisen ja kahvittelun jälkeen kuvattavana ollessani muistin, että en ollut nukkunut edellisenä yönä kovinkaan montaa tuntia. Pelkäsin näyttäväni kuvissa väsyneeltä, mutta huoleni oli turha, koska niitä hassuja ilmeitä olikin joukossa vain muutama. Hymyilin leveästi vaikka kuinka monessa otoksessa. Näihin blogia varten mekosta otettuihin kuviin poseeratessa meinasi naama jo krampata pitkään jatkuneen hymyilyn jälkeen.

Tässä kuvassa yritän ylpeänä esitellä kasvavaa vauvamahaa, mutta maha näyttää peittyvän mekon laskosten alle aika tehokkaasti. Monissa muissa kuvissa se näkyi todella hyvin, mutta nuo muut, joissa esiintyy vieraitamme, taidan säästää ihan perhealbumia varten.


Pieneen ja kauniiseen tilaisuuteen sopi yksinkertainen ja vähäeleinen hääpuku. Mekkoni keräsi paljon ihasteluja ja ihmettelyitä. Voisin sanoa väkertäneeni sen kasaan kolmessa tai neljässä päivässä. Kaikki muu järjestely vei paljon energiaa, mutta saatoin luottaa taitoihini ja työskentelyn nopeuteeni sen verran, että aloitin mekon tekemisen vasta vajaa pari viikkoa ennen häitä. Yläosan kaavoihin käytin pohjana Modan 6/2008 tulppaanimekon (malli 2) kaavoja. Helman sovelsin itse suorakaiteen muotoisista kappaleista, jotka laskostin edestä ja takaa mahan muotoa mukaillen. Raskaana ollessa mahan muodossa on paljon muutoksia pelkästään vuorokaudenkin sisällä niin paljon, että tilaa sai jättää helmaan todella paljon.

Olen todella tyytyväinen pukuun, sillä se näyttää kauniilta sekä ulkoa että sisältä päin. Kokeilin tätä mekkoa tehdessä ensimmäistä kertaa vaatteen vuorittamista! Mekossa on yhteensä kaksi kerrosta luonnonvalkoista satiinia, joista toinen toimi vuorina, ja päällimmäisenä vielä valkoinen sifonki rauhoittamassa satiinin kiiltoa. Satiinihelman yli ulottuva sifonki teki mekosta muutenkin kevyemmän ja helmasta elävämmän. Satiinisen vuorin liukkauden ansiosta mekko helppo pukea päälle juhlakampausta ja meikkejä vahingoittamatta. Ihoa vasten ollut satiini sai mekon myös laskeutumaan nätisti. Mekon koristeiluihin käytin paksua pitsiä, josta leikkelin saksilla improvisoiden kaksi epäsymmetristä kuviota eteen ja kaksi taakse selkään. Pitsit ompelin mekkoon kiinni käsin niin, että osa kukista rikkoo pääntien tasaisen reunan. Näin pitseistä tuli kuin koruja.

Lämmikkeeksi ostettu jakku löytyi uutena Vero Modasta. Moni epäili senkin olevan minun käsialaani.


Hääkimpun heitto oli odotettu ohjelmanumero. Kukkakimppu lensi tyylikkäästi suoraan siskoni käteen! Seuraavia häitä ja hääpukuprojekteja tässä odotellaan. No ei, vitsi vitsi. Katsotaan suostuuko sisko sitten joskus edes ottamaan minulta ompelupalvelua vastaan, vai haluaako hän ommella pukunsa itse. ;)

*Kaulakoru saatu työn ja blogin kautta.

10 kommenttia:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.