9/28/2016

Näin teet mattoloimen, osa 1: Loimen luominen

Kauan sitten lupaamani sarja loimen valmistamisesta kangaspuihin alkaa viimeinkin. Tässä ohjesarjassa osat ilmestyvät omaan tahtiinsa opintojeni lomassa ja vaikka niissä keskitytäänkin mattoloimen tekoon, voidaan ohjeita soveltaa muihinkin loimiin. Ohjekuvissa esiintyvät iloisesti erilaiset käyttämäni loimet sekä parit erilaiset kangaspuut, joten kysy ihmeessä kommenteissa lisätietoa, mikäli jokin kohta jää epäselväksi!

Ohje ei ole täydellinen, vaan enemmän viitteellinen, joten suosittelen hakemaan projektiin Mallikerran kirjoja, joita voi etsiä esimerkiksi kirjastosta.

Jotta loimi voitaisiin luoda, on ensin ymmärrettävä muutama termi.

Kudottu kangas muodostuu kahdesta lankajärjestelmästä, loimesta ja kuteesta. Loimi on pystysuuntainen ja kude vaakasuuntainen. Kudottava tekstiili valmistetaan yhteen suuntaan, eikä sitä karkeasti sanottuna voida työstää monesta kohdasta samaan aikaan, vrt. esim. dominoneule.

Mattoa kudottaessa loimi on yleensä vahvaa puuvillalankaa, kuten kalalankaa. Loimilankojen tiheys on kaksi lankaa sentillä. Kude voi olla lähes mitä tahansa, eikä sen tarvitse kestää yhtä paljon vetoa kudonnan aikana, kuten kangaspuihin pingotettavan loimen. Ainoana rajoitteena kuteessa on valmiin tekstiilin käyttötarkoitus, eli lattialle laitettavaan mattoon tuskin kannattaa käyttää höttöistä mohairneulelankaa. Yleensä matoissa käytetään kuteena matonkuteita, eli leikattua trikoota, paksua ontelokudetta tai vaikkapa kuteeksi leikattua lakanaa. Tähän paneudutaan myöhemmissä osissa lisää.

Loimen ja kuteen lisäksi tarvitaan tietenkin kangaspuut, sukkula tai useampi ja luomapuut (tai kehys, jossa loimi luodaan). Näitä tuskin kannattaa omistaa, jos kutoo harvakseltaan. Kangaspuita ja muita tarvikkeita voi lainata erilaisista kudontapajoista, kuten työväenopistoista. Ymmärtääkseni näissä saa loimenkin valmiina, jos osallistuu kurssille, mutta mielestäni loimen luominen ja suunnittelu ovat mielenkiintoisia vaiheita, joissa oppii paljon kudonnasta. Loimia voi tilata myös valmiina, googlettamalla löytyy lisätietoa aiheesta.

Loimen suunnittelu

Mattoloimi
- 2 lankaa/cm
- Kudotun työn leveys
- Työn pituus + kutistumisvara + tutkaimet + alkusolmut
- Kalalankaa, tässä Suomen Lanka Oy:n Liina-kalalankaa 15-säikeisenä (saatu blogin kautta), loimi on luotu kahdelta päältä, eli siinä on kaksi sisarusta

Ennen loimen luontia tulee päättää tulevan työn pituus ja lisätä niihin kutistumisvara. Työ tulee kutistumaan noin 5 % leveydestä ja 5-15 % pituudesta. tosin tämä riippuu myös käytetystä sidoksesta ja kutojan käsialasta. Toiset sidokset syövät loimesta pituutta enemmän kuin toiset. Työn pituuteen lisätään tutkaimet ja alkusolmut. Tutkaimilla tarkoitetaan sellaista osaa loimesta, jota ei voida kutoa. Tutkaimiin varataan mattoloimessa 50 cm ja alkusolmuihin vähintään 15 cm. Lisäksi loimessa voidaan huomioida kokeiluvara, esimerkiksi 50 cm, jonka voi käyttää materiaali- ja sidoskokeiluihin.

Itse loin viimeisimpinä mattoloimina 8 metriä mustaa ja 11 metriä valkoista loimea. Kun kerran loimen luontiin, niisintään ja pirtaan pistelyyn ryhtyy, kannattaa samalla vaivalla paukuttaa useampi matto samaan loimeen.



Loimen luomista luomapuilla. Loimen molempiin päihin tehdään tiuhdat, jotka pitävät loimilangat järjestyksessä. Olen laittanut luomapuihin ensin mittalangan, jota seuraan loimea luodessani.

Kun loimi on valmis, se palmikoidaan. Tiuhdat sidotaan ja loimi päästetään luomapuilta vähitellen. Se ikään kuin virkataan käsin suurille ketjusilmukoille. Palmikon loppu sidotaan ns. pohjukkalangalla, jonka kannattaa olla eri värinen kuin muiden merkkilankojen.



Tadaa, loimi on valmis!

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on

Seuraavissa osissa loimi vedetään tukille, niisitään, pistellään pirtaan ja polkuset sidotaan.

Haluaisitko käyttää kuviani tai videoitani opetustarkoitukseen? Annan siihen mielelläni luvan! Lisätietoja materiaalin käyttämisestä ja julkaisusta voi kysellä sähköpostitse siskoneule@gmail.com.

9/18/2016

Pari sanaa päiväkotikestoilusta

Sulo aloitti päiväkodin elokuun alussa ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien kestoillen. Tutustumisaikaa päiväkotiin oli varattu kaksi viikkoa, josta puolitoista lopulta toteutui. Hän sopeutui päivähoitoon niin hyvin. Tämän tutustumisajan aikana vaipanvaihdot hoiti mukana ollut vanhempi, mutta loppuvaiheessa, kun Sulo alkoi jäämään lyhyiksi ajoiksi päiväkotiin yksin, vaihdot jäivät hoitajille.

Päiväkotikestoilu oli meille itsestään selvää. Olihan meillä kestoiltu onnistuneesti kotonakin ympäri vuorokauden ja lyhyitä reissujakin on pelkillä kestoilla tehty. Nykyään kestoja käytetään vain päivisin, koska kesällä yökestoilu vain jäi kuumuuden takia. Meille kestot ovat sekä taloudellinen että arvovalinta, mutta olemme myös havainneet, ettei Sulon iho kestä, jos kertakäyttövaippoja pidetään päällä yötä päivää.

Laskeskelin huvikseni, että jos kertsejä vaihdettaisiin päiväkodissa yhtä usein kuin kestoja, kuluisi päivässä 3-5 vaippaa. Käytämme kertakäyttövaipoissa Muumeja koossa 6 ja näiden hinta on sen hieman vajaat 30 senttiä kappaleelta. Jos pyöristetään raa'asti hinta 30 senttiin vaipalta, tulisi päiväkotikertseilyn hinnaksi 0,90-1,50 euroa päivältä, siis 19,80-33,00 euroa kuukaudelta (22 päivää). Suosikkimerkiltäni Superjellonalta taskuvaipan saa 19,50 eurolla, 33 eurolla saisi jo taittoimunkin. Olen ostanut kestoja päiväkotia varten maksimissaan satasella, siis ehkä 3-5 kuukauden kertsien hinnalla, ja näillä mennään vaippaiän loppuun asti. Naurettavan halpaa. Osa vaipoista on ostettu vieläpä synttärilahjarahoilla, osa taas on kustannettu vanhojen vaippojen myymisestä saaduilla tuotoilla. Eli maksan vauvavuoden vaipparahoilla jo uutta kierrosta. Ei paha. Eihän tuo pari kymppiä kuussa taloutta kaataisi, vaikka perheemme rahatilanteesta kertoo aika paljon se, ettemme maksa päivähoitomaksua lainkaan.

Päiväkodissa kestoiluun on suhtauduttu todella hyvin. Olin varautunut myös perustelemaan oikeuttamme käyttää kestoja, mutta onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä. Jokaisella perheellä on siis oikeus päättää itse, mitä vaippoja he lapsillaan käyttävät, oli kyse sitten valinnasta housu- tai tarravaippojen, tai kertakäyttö- ja kestovaippojen välillä. Valitsin päiväkotia varten ainoastaan etutarrallisia taskuvaippoja, joiden käyttö ei juuri eroa samanlaisista kertakäyttövaipoista. Likaiset vaipat säilytetään narulla kiristettävässä PUL-kankaisessa pyykkipussissa, johon nakataan myös muut päivän aikana tulleet pyykit. Olen ohjeistanut, että vaippoja ei ole tarve huuhdella, vaan kiinteämpien tuotosten poistamisen voimme hoitaa kotonakin, mutta osa hoitajista tekee tämänkin pyytämättä. Mahtavaa!

8/14/2016

Lämmin Kaamos

Langat huiviin tarjosi yhteistyökumppani Aurinkokehrä.


Keväällä Aurinkokehrältä saadut langat muuttuivat ensimmäisenä syksyiseksi huiviksi. Violetista vihreään kylmän harmaan sinisen ja herkullisen viininpunaisen kautta liukuva lanka on väreiltään aivan mieletön, joten halusin neuleen pinnan olevan pitkissä pätkissä värjätylle langalle eduksi. Purin ja neuloin ja taas purin. Testasin sileää, pitsiä, hauskoja laskoksia, mutta lopulta keksin kauan sitten villasukkiin neulomani pitsiä, nurjaa ja sileää sisältävän pinnan ja se oli siinä. Pinta aaltoilee, laskostuu ja korostaa eri kerroksia, mikä sopii langan luonteeseen erinomaisesti.


Pidän pitkistä huiveista, leveistä sellaisista. Niissä vaan tuppaa yleensä olemaan leveyttä koko pituudelta, mikä tekee huivin päiden asettelusta hankalaa. Ne törröttävät pystyssä, osuvat kasvoihin ja taipuvat huonosti takin alle, jos ne haluaa piilottaa. Pitkään ja leveään huiviin kuluisi myös tuhottomasti lankaa, joten päätin viistottaa sen päät kuin kantoliinassa, jolloin huivi on suunnikkaan muotoinen. Viistotukset ovat erittäin pitkät, mikä tekee neulomisesta mielekkäämpää. Langan värikään eivät pääse läikittymään voimakkaasti, kun huivin leveys muuttuu lähes koko ajan.


Joko haluat päästä neulomaan?


Kaamos-huivi

Lanka: Aurinkokehrän Kaamos 90 x 3 tex, 360m / 100g, yhteensä 170 g
Puikot: 4,5 mm tai käsialan mukaan
Tiheys: 16 s ja 30 krs mallikertaa nro 2 = 10 cm

Huivin mitat:
Pituus noin 285 cm
Leveys leveimmästä kohdasta noin 40 cm

Huivi on pituussuunnassa hyvin joustava.

Pituus:
Liukuvärjätyllä langalla neulominen:

Keri vyyhdit ennen neulomista. Lanka on liukuvärjättyä, joten tarkista kesken neulomisen kerää vaihtaessasi, että värit liukuvat samaan suuntaan, kuin muualla työssä. Mikäli väri läikittyy voimakkaasti neuloessa, voit neuloa kahdelta kerältä raidoittaen. Vaihda tällöin kerää kahden kerroksen välein ja kuljeta aina odottamassa olevaa lankaa työn reunassa. Huomaathan, että raidoittaessa lopputuloksen väri on hieman erilainen, kuin kuvien mallissa, joka on neulottu raidoittamatta.

Neulo näin:

Luo 6 s. Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein, 1 krs nurin, 1 krs oikein. Aloita sitten mallikerta nro 1. Nosta jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta joko oikein tai nurin sen mukaan, neulotaanko kerroksella silmukat oikein vai nurin.

Tee lisäykset nostamalla ensin reunasilmukka oikein ja lisää silmukka neulomalla reunasilmukan ja toisen silmukan välinen lanka kiertäen oikein.

Mallikerta 1:
1. krs: neulo kaikki s:t oikein
2. krs: neulo kaikki s:t nurin
3. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta oikein, tee lisäys, neulo loput s:t oikein
4. krs: neulo kaikki s:t oikein
5. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta nurin, *ota langankierto puikolle, neulo 2 s nurin yhteen* toista *-* krs:n loppuun saakka. Jos kerros päättyy yhteen ylimääräiseen silmukkaan, neulo se nurin.
6. krs: neulo kaikki s:t oikein
7. krs: neulo kaikki s:t oikein
8. krs: neulo kaikki s:t nurin
9. krs: neulo kaikki s:t oikein
10. krs: neulo kaikki s:t oikein
11. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta nurin, *ota langankierto puikolle, neulo 2 s nurin yhteen* toista *-* krs:n loppuun saakka. Jos kerros päättyy yhteen ylimääräiseen silmukkaan, neulo se nurin.
12. krs: neulo kaikki s:t oikein

Toista kerroksia 1-12.

Kun työn leveys on 66 s, lopeta lisäykset, tee mallikerta loppuun ja jatka mallikerran 1 kerroksia 7-12 neuloen 15 cm. Tee sitten kavennukset mallikerran 2 mukaisesti. Lopeta kavennukset, kun jäljellä on enää 6 s, ja neulo sitten 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein, 1 krs nurin ja päätä sitten kaikki silmukat oikein neuloen.

Mallikerta 2:

1. krs: neulo oikein, kunnes puikolla on jäljellä 3 s. Neulo 2 s oikein yhteen, 1 s o.
2. krs: neulo kaikki s:t nurin
3. krs: neulo kaikki s:t oikein
4.-12. krs: neulo, kuten mallikerrassa 1.

Viimeistely:

Päättele langanpäät. Höyrytä huivi tai kostuta se kevyesti ja asettele muotoonsa se pyyhkeen päälle tasaiselle alustalle kuivumaan. Käytä ja rakasta paljon, muista tuulettaa ja kokeile lanoliinitusta, jos haluat huiviin oikein pehmeän tunnun.

7/31/2016

Tee se itse -kuormalavanaulakko


Mulla on kesäloma! Viikon verran palkatonta, mutta tämä on luksusta. Ei mitään huolta työjutuista, ei to do -listalla roikkuvia freelancerin hommia, ei yritystä. Tällaista tilannetta minulla ei ole ollut kuuteen vuoteen, koska edes äitiyslomaa ei tässä kohtaa lasketa lomaksi. Meidän piti lähteä mökkeilemään viikoksi, mutta emme molemmat saaneetkaan lomaa samaan aikaan. Ei tämä mökitön viikko toisaalta ole ollut ollenkaan huono juttu, sillä olen saanut laitettua kotia projekti kerrallaan kuntoon. Meillä on ollut väliaikaisratkaisuja vähän siellä sun täällä ja eteinen oli näistä pahin. Muutimme tänne marraskuussa ja kuinkahan kauan siinä meni, että tajusin naulakon yllä olevassa hyllyssä piilossa olevan verhokiskon? Olisikohan se tapahtunut vasta tämän vuoden puolella! Kotoa löytyi sopivan pituinen pala kouluprojektista yli jäänyttä kierrätyskangasta verhoksi ja kiinnikkeetkin olivat kiskossa valmiina. Tukeva (ja kemikaalikyllästetty...) muovinen mainoslakananäyte on silittämättä ja huolittelematta siisti.


Meidän eteisemme on ollut sellainen epämääräisen omaa koloaan etsivän tai meiltä pois pääsyä odottavan tavaran sijoituspaikka. Hetken ajan meillä pyöri miehen harrastuksen kautta meille päätynyt kuormalava, jota olisi voinut kaupitella vaikka FB-kirppiksellä tee-se-itse-projektin materiaaliksi, mutta tarpeeksi pitkään sitä tuijoteltuani minulla välähti. Siitähän saisi naulakon kapeaan käytävään. Olin vannonut, etten ikinä tekisi mitään kuormalavoista, sillä en pitänyt niiden ulkonäöstä, vaan niinpä lankesin minäkin tähän trendiin.


Kuormalavalle ei ole tehty mitään sen kummempaa kuin kevyt siistiminen puukolla ja viilalla. Se kiinnitettin parilla kulmaraudalla ylimmästä laudasta seinään niin korkealle, ettei siitä saa vahingossakaan tikkuja. Naulakon siitä tekevät Ikeasta löytyneet valkoiset S-koukut, pari nipsullista koukkua ja Tigerin peltinen kukkaruukku, johon voi piilottaa ne tavarat, joita ei halua roikottaa näkyvillä.


Kuormalava on siitä kätevä, että naulakon ripustimet ovat reippaasti irti seinästä ja niihin uskaltaa laittaa roikkumaan myös hieman kosteita asioita, kuten lapsen sadetakin tai puolikuivan sateenvarjon. Käsittelemätön puu saattaa ottaa siitä itseensä, mutta täysin ilmaisen puuhäkkyrän kohdalla sekään ei haittaa. Eikä muuten haittaa sekään, jos tuohon viritelmään kyllästyn, koska sen voi milloin vain pilkkoa vaikka mummolan takkaan. Toistaiseksi tykkään tästä uudesta sisustusratkaisusta tosi paljon! Se tasapainottaa korkeaa kenkätelinettä ja sen kaveriksi hankitut puun väriset Ikean laatikot tekivät kenkien säilytyksestä paljon tehokkaampaa. Tummat korit, musta naulakko ja mustavalkoinen verho taas sopivat yhteen retroon olarilaisen talon tyyliin.

(Bongaa kuvista ylähyllyyn nostettu tyhjä talouspaperiteline, kahvipaketti, auki unohtunut ovi, höyläpenkki, potkupyörä ja keittiön peltiämpäri, jonka kansi pyörii pitkin lattiaa. Pikkuisen olen päästänyt itseni ruostumaan blogikuvaamisen suhteen. Hups.)

7/29/2016

Kaksivuotias

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on


Meidän kaksvee puhuu lyhyitä hassuja lauseita, matkii sanoja, hyppii tasajalkaa joka paikkaan, rakastaa junia, aloittaa pian päiväkodin ja vierottui viikko sitten tissistä. Hänellä on edelleen pitkä vauvatukka, koska äiti ei millään malttaisi leikata hänen punaisia kiharoitaan. Kaksvee tykkää taskuista vaatteissa ja kulkee sujuvasti myös mekoissa, helmoja heilutellen. Hän haluaisi kulkea omia teitään, mutta viihtyy silti kantorepussa ainakin, jos luvataan mennä metsään tai puistoon. Hän potkupyöräilee hurjaa vauhtia, mutta kuuntelee suhteellisen hyvin käskyjä ja neuvoja.

Huomasin muuten, että blogilla oli eilen kahdeksanvuotissynttärit. Aika hurjaa. En ajatellut juhlia synttäreitä mitenkään, kun ei se aiemminkaan ole tuntunut oikealta. Ehkä sitten täyden kympin kohdalla voisi järjestää jotain isompaa! Näitä horroskausia tulee ja menee, mutta aina olen palannut blogin pariin ja postannut johonkin tahtiin. Tällä hetkellä ainakin Bloggerin luonnoksista löytyy vaikka mitä kivaa. ;)

7/07/2016

Polyamidi, polyesteri... polyamoristi?

Blogin ensimmäisinä vuosina olin hyvin hyvin tarkka yksityiselämästäni. Olin tietenkin nuori, joten mitä tahansa en olisi nettiin voinutkaan kirjoitella saatika kasvojani paljastaa ilman vanhempieni lupaa. Pitkään pidinkin tämän linjan, mutta siinä 16-vuotiaana taisin tulla ns. blogikaapista.

Viimeisen vuoden sisään yksityiselämässäni on myllertänyt ja kunnolla. Lapsen syntymän jälkeen sain masennusdiagnoosin ja viime vuoden elokuussa luovuin viimein masennuslääkkeistä. Joulukuussa paljastin sotkuisen lapsiperheläävän koko Suomelle televisiossa ja annoin kasvot synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Keväällä taas lopetin työni yrittäjänä ja löysin unelmieni työpaikan.

Elämä näyttää ihanan valoisalta ja vielä parempaa siitä tuli, kun tulin Pride-viikonloppuna kaapista polyamoristina ja biseksuaalina. Olen ollut kaapissa koko nuoruuteni yläasteikäisestä lähtien! Aika ankeaa! Tuttujen ja tuntemattomienkin reaktiot ovat olleet positiivisia ja kannustavia, mikä yllätti minut täysin. Vaikka tämä aihe ei liity tekstiileihin mitenkään, halusin tuoda sen esille. Oma identiteettini on minulle tärkeä asia ja olen vähitellen tietoisesti irroittautunut esimerkiksi käsityöbloggaajan nimikkeestä, sillä en koe sanan kuvaavan minua enää. Olen tällainen vihervassari ituhippi telaketjufeministi taaperoimettäjä outohomo ja ylpeä siitä!




Lisätietoa polyamoriasta löytyy Setan ja Polyamorian sivuilta.

5/30/2016

The kantoliina

Olen löytänyt uuden pakkomielteen: kantoliinat. Ennen olin vannoutunut Tula-kantoreppuilija, mutta tämän itse suunnitellun liinan ansiosta olen alkanut nähdä muitakin vaihtoehtoja arkikantamisessa.



Ensimmäinen itse valmistamani liina oli neliöliina huonosti joustavasta palttinakankaasta. Siitä ei paljon iloa ollut, mutta tämän uuden liinan suunnittelussa käyttömukavuutta lähdettiinkin sitten luomaan kankaan sidos edellä. Suunnittelemani sidos on erittäin vinojoustava! Toimikkaaseen pohjautuva sidos yhdistettynä jämäkkään pellavaan toimii taaperonkin kanssa. Loimena liinassa on ekopuuvillaa.


Liinani oli ennen pyykkikoneessa pesua noin 3,4 metriä pitkä, mutta uskoisin sen kutistuneen pesussa puuvillaloimen vuoksi 3,2 metriin. Päät jätin viistottamatta juurikin kutistumisen pelon vuoksi, mikä oli ihan viisas teko. Nyt liinan saa sidottua vielä nätisti lonkkaristiin ilman, että tarvitsee pelätä solmun liukuvan auki. Lapsella on ollut hienoinen liinalakko päällä, mutta lonkalla roikkumisen hän juuri ja juuri kelpuuttaa.

Olen kutsunut uutta kantoliinaa mielessäni Silmuksi, sillä sen pinta muistuttaa neulottuja silmukoita ja lyhennettynä päästään myös luontoteemaan.

Seurattavaa someaddikt(e)ille

Niin siinä on päässyt käymään, että some on lopullisesti vienyt tämän bloggaajan mennessään. Suosittelen siis seuraamaan blogin lisäksi seuraavia kanavia:



Instagram: @siskoneule (Kantamista, kestoilua, käsitöitä, opiskelua - eli kaikkea.)


Snapchat: sarapalojarvi (Vähemmän sensuroitua arkea ja luovuudentuskaa.)

Twitter: @SaraPalojarvi

Pinterest: Sara Palojärvi

Facebookissa olen todella epäaktiivinen blogin omalla sivulla, mutta sieltäkin voi seurailla uusimpia postauksia (jotka tosin muistan päivittää melkoisella viiveellä).

Somettamisesta innostuneena pyydä teitä lukijoitakin ilmiantamaan omat kanavanne ja ehkä muitakin mielenkiintoisia seurattavia! Erityisesti Snapchattiin kaipaisin lisää seurattavaa!

5/25/2016

Irmeli tuli kotiin

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi

Hän on Irmeli. Irmeli muutti meille viikko sitten ja on selkeästi asettumassa taloksi.

Irmeli on Toikan Liisa-malli kahdeksalla varrella ja metrin kudontaleveydellä. Mistään pienestä sisustuselementistä ei siis ole kyse, vaan hänen siirtämiseensä mahdollisimman pieninä osina tarvittiin lopulta myös pakettiautoa, kun meidän Citroenin farmaristamme loppui korkeus ja leveys kesken.

Irmelin mukana sain katkaistun mysteeriloimen, jonka lankojen laskeminen on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi. Ensin sain tulokseksi (yhden siideripullon virhemarginaalilla) 430, toisella kerralla 633 ja kolmannella kierroksella alle 600. Loimi on luotu vaihdellen kahdelta, kolmelta ja neljältä kartiolta, minkä lisäksi se on raidallinen. Siis todellinen mission impossible. Päätin jo, että loimi olkoon kantoliinaloimi, mutta todellisuuden näkee varmaan pirtaan pistellessä. Toinen, mitä olen himoinnut, olisi pyyheloimi.

Irmeli ei ole omistuksessani, mutta mitä ilmeisimmin meillä on luvassa pitkä yhteinen tulevaisuus. Tervetuloa kotiin, Irmeli.

5/20/2016

Pintasuunnittelun opiskelua


Säilytän kotonani koulussa tehtyjä isompia tilkkuja aina esillä rekillä makuuhuoneessa. Olen ripustanut tilkut housuhenkareihin, jotta ne on helppo ottaa inspiraation iskiessä tarkasteltaviksi. Ensimmäisen vuoden neule- ja kangastilkuista olen jo blogannut (neuleet, kudotut), mutta toinen vuosi on unohtunut lähes kokonaan. Tilkkuillaanpa sitten vähän!




















Instagram-kuvia tämän vuoden neuletilkuista löytyy täältä.