1/31/2016

Mitä ihmeen pesunukkaa?

Facebook-kirppiksillä on aivan omat sääntönsä ja slanginsa. Olen ostellut niiltä vaatteita sekä itselleni että lapselle ja moni käytäntö alustavista varauksista postissa kadonneen ostoksen postikulujen puolittamiseen on tullut tutuksi. Kaikkeen en kuitenkaan totu, ja yksi esimerkki tästä on sana pesunukka tai pesuhaitu. Siis mikä? Miksei puhuta vain nukasta ja nypyistä, rehellisesti niiden omilla oikeilla nimillä.

Seuraavat lainaukset keräsin suoraan lastenvaatteiden FB-kirppiksiltä:

"Vähän pesuhaitua pinnassa, mutta ehjiä ja tahrattomia."

"Alareunassa hieman pesuhaitua, muuten siisti."


"Haitua mutta vielä voi hyvin käyttää."


"Reilu pesuhaitu haalistaa väriä."


"Ehjä, tahraton hiukan haituhaalistumaa."

"Siistejä, hyväkuntoisia, normaalia pesunukkaa, ei tahroja eikä reikiä."

Sanon tämän tekstiilialalla työskentelevänä: pesuhaitua tai -nukkaa ei ole terminä olemassakaan. En tiedä kuka nämä on alun perin keksinyt, mutta nimitys on harhaanjohtava. Kaikista pahin on yhdistelmä "merkille tyypillistä pesunukkaa". Tuntuu hullulta, miten provosoidun näin pienestä asiasta ja kansankielisestä ilmaisusta, mutta taustalla vaikuttavat isommat jutut.

"Pesuhaituva" ei johdu pesemisestä. Sen taustalla on tekstiilien pilling-ilmiö, joka tarkoittaa suomeksi nyppyyntymistä. Tekstiilin pinnasta nousee langan kuituja pystyyn ja nämä kuidut takertuvat toisiinsa sekä keräävät ympärilleen irtonaista kuitua ja muuta roskaa, jolloin muodostuu nyppy. Alkuun nyppy muistuttaa epämääräistä nöyhtää, mutta ajan mittaan se saattaa nousta kunnolla kankaasta koholle selkeästi näkyvänä. Pilling-ilmiötä ilmenee erityisesti huonolaatuisissa, edullisesti ja heikoista materiaaleista valmistetuissa kankaissa. Jokainen on varmasti pidellyt joskus käsissään trikoota, jossa ei näy nypyn nyppyä parinkaan vuosikymmenen ahkeran käytön jälkeen, ja toisaalta myös sitä ketjuvaateliikkeestä ostettua parin euron rytkyä, joka oli nukkainen jo sovituskopissa.

Nyppyä muodostuu heikkolaatuiseen kankaaseen ilman pesuakin, mutta pesukoneessa tekstiili luonnollisesti joutuu kulutukselle, mikä edistää nyppyyntymistä. Pesukoneiden kankaalle aiheuttama kulutus riippuu pesuohjelmasta ja sen pituudesta, sekä siitä, miten täynnä rumpu on. Nukkaantumista voi vähentää pesemällä vaatteet nurinpäin ja arat materiaalit pesupussissa hienopesuohjelmassa. Vetoketjut, strassit ja muut terävät yksityiskohdat muissa vaatteissa altistavat koko koneellisen kovemmalle kulutukselle. Siksi niistä olisi hyvä aina sulkea vetoketjut ja koristellut biletopit tulisi sujauttaa pyykkipussiin, jolloin terävät koristekivet aiheuttavat hallaa vain paidalle itselleen. Rintaliivienkin hakaset voivat vahingoittaa muita vaatteita, joten jos et pese liivejä käsin, muista sulkea hakaset ja laittaa liivit pesupussiin.

Me suomalaiset olemme huonoja reklamoimaan. Jatkuvasti kuulen valituksia hutiostoksista, jotka eivät ole kestäneet käyttöä paria päivää pidempään. Yleensä ostaja soimaa tästä itseään: "Miksi ostin huonoa? Olisin voinut valita kalliimpaa ja parempaa." En voi pelastaa koko tekstiilibisnestä, mutta sanon tämän nyt täällä: jokaisella on oikeus valittaa huonosta laadusta, myös alevaatteen kohdalla! Vaatteen tulisi kestää puolisen vuotta käyttöä (mikä on minusta todella lyhyt aika!), eikä sen sinä aikana tulisi revetä liitoksistaan tai kulua niin hirveän näköiseksi, ettei siihen pukeutuneena ilkeä poistua kotoa. Värien tulisi myös pysyä, mikäli vaate on pesty oikeanlaisella, valkaisemattomalla pesuaineella.

Mikäli emme tee reklamaatioita, eivät vaatteita valmistaneet yritykset saa tietoonsa huonoja eriään, jolloin ne voitaisiin vetää pois myynnistä ja seuraavat voitaisiin tehdä edellisestä viisastuneena. Pienillä vaatemerkeillä tekemättömät reklamaatiot voivat jopa viedä koko yrityksen maineen, kun asiakas avautuu somessa ja yhä useampi saa tietoa yrityksen huonolaatuisista tuotteista, vaikka kyseessä olisikin ollut yksittäinen maanantaikappale. Yleensä yritykset ottavat reklamaatiot oikein hyvin vastaan ja pilalle mennyt tuote korvataan joko rahalla tai uudella vastaavalla. Poikkeuksiakin on, valitettavasti. Vaatteen huonolaatuinen kangas ei kuitenkaan koskaan ole asiakkaan syy, eikä asiakkaan kannata tyytyä kohtaloonsa ja todistella itselleen, että kyseessä on vain merkille tyypillinen ominaisuus. Tiedän, että joidenkin firmojen kohdalla jaloilla äänestäminen ja ostamatta jättäminen ovat vaikeita valintoja, onhan heidän vaatteissaan niin herkut kuosit ja hauskat mallit. Joskus on täysin arpapeliä, osuuko kohdalle hyvää vai huonoa tekstiiliä. Sitä ei aina tunne sormenpäissään, vaikka kuinka olisi harjaantunut materiaalien hypistelyssä.


Kylläpä helpotti, kun sai avautua kunnolla.

1/16/2016

Ekompaa pyykinpesua

Kaupallinen yhteistyö. Tuotteet antoi testattavaksi Villiankka.

Tunnustaudun pyykkifanaatikoksi. Suosikkini kotitöistä on nimenomaan pyykinpesu, erityisesti sen lajittelu. Rakastan sitä tunnetta, mikä tulee, kun pyykit on lajiteltu väreittäin, materiaaleittain ja pesulämpötiloittain omiin Ikean kasseihinsa odottamaan koneeseen laittamista. Pesen kaikki vaatteet nurinpäin, nepparit ja vetoketjut suljettuina sekä herkimmät, kuten neuleet ja sifonkipaidat verkkokankaisissa pesupusseissa. Pesupusseihin pääsevät myös rintaliivit hakaset suljettuina, pitsiset alusvaatteet, sukkahousut ja ne pienet lapsen sukat, jotka muuten hukkuisivat helposti pyykkikoneen tiivisteiden väliin. Sen verran menen kuitenkin siitä mistä aita on matalin, että pesen kaarituelliset rintaliivit käsinpesu- tai hienopesuohjelmalla, laiska kun olen. Villaa jaksan pestä käsin noin kerran kuussa, kun villavaippahousut kaipaavat pesua ja lanoliinituksen.

Villavaippahousuja lanoliinikylvyssä

Pyykkikoneemme on häälahjaksi saatu Rosenlew parin vuoden takaa. Siihen mahtuu pyykkiä kerralla 6 kg ja erilaisia pesuohjelmia on paljon. Kone on vesipihi ja eri eko-ohjelmia käyttämällä pääsee vieläkin vähemmän sähköä kuluttavaan meininkiin, mutta yleensä käytän tavallisia puuvillaohjelmia, 40 ja 60 astetta, jotta pesutulos miellyttää minua. En juuri koskaan pese puolikkaita koneellisia. Pesuaineina meillä käytetään pyykin pesussa jauhemaisia zeoliitittomia vaippapyykkiin sopivia marketeista löytyviä merkkejä. Myös fostaatittomuus on meille plussaa ja hajusteettomuus ehdotonta - tai siis minulle, minähän meillä pyykkiin liittyvät hankinnat teen ja päätän. Mies saa korkeintaan pestä valmiiksi pyykkikoriin ladottuja koneellisia ja ripustaa ne narulle. Vaippapyykin hän osaa tehdä itse alusta loppuun villatuotteita lukuunottamatta. Jauhemaisten pesuaineiden lisäksi käytössä ovat olleet eri merkkien palamuodossa olevat sappisaippuat ja supermonikäyttöinen marseillesaippua, jolla voi pestä kädet, herkän käsipyykin ja huovuttaa.

Halusin kuitenkin vaihtelua. Erityisesti tarvetta löytyi pyykkikoneeseen sopivalle villanpesuaineelle ja jollekin tujulle, mutta ympäristöystävälliselle tahranpoistajalle. Villiankan Leila suorastaan luki ajatukseni, kun hän viime vuoden puolella tarjosi minulle testattavaksi erilaisia saksalaisen Ulrichin ekopesuaineita, joiden ainoa kotimainen maahantuoja hänen yrityksensä on. Sain mukaani villanpesuainetta, lanoliinia, nestemäistä sappisaippuaa ja tahrasuolaa, joka ensin kuulostaa sisältönsä puolesta pelottavalta, mutta onkin hyvin ekologinen ja vieläpä monikäyttöinen (sillä voi puhdistaa jopa pinttyneen kattilan)!

Ensimmäisenä testiin pääsi Ulrichin nestemäinen sappisaippua, joka oli minulle muotona uusi tuttavuus palasaippuoiden jälkeen. Palasaippualla hinkkaamiseen tottuneena oli vaikea uskoa, että nestemäistä ainetta pyykinpesukoneen lokeroon lorottelemalla voisi saada tulosta aikaan, mutta niin vain yllätyin. Huuhdon edelleen likaantuneista vaatteista haalealla vedellä tuoreeltaan pahimmat ruokatahrat, mutta palasappisaippualle en enää tuhlaa ajatustakaan. Kokeilin nestemäistä sappisaippuaa niin villapyykkiin kuin puuvillaisiin vaatteisiinkin. Ensimmäisenä testiin pääsi raskausaikana käyttämäni merinovillainen neule, joka oli alkanut kellastua niskasta ja josta olin jo joutunut leikkaamaan laputkin kellastuman vuoksi irti. Yyh, raskausajan hiki oli ihan kamalaa ja imetyshiki sitäkin pahempaa. En ollut vielä pessyt neuletta kertaakaan, joten pelkäsin sen huopuvan pyykkikoneessa muodottomaksi. Hellävarainen paljon liotuksia sisältänyt villapesu muutamien villasukkien kanssa, villanpesuaine ja tässä tapauksessa neuleen niskaan hierottu sappisaippua tekivät kuitenkin ihmeitä paidalle. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa alkuperäisestä neuleesta (ja kuka edes haluaisi nähdä toisen pilalle hikoilemaa paitaa, hrr), mutta kellastuma vaaleni hieman. Nyt se ei enää pistä silmään, vaikka syynäämällä sen löydänkin.


Mutta ne villasukat! Ihanan tuntuisia! Tästä lähin muistan ottaa aina villasukat muusta pyykistä sivuun ja pestä ne vain villalle tarkoitetulla pesuaineella. Hyvästi tavallinen jauhemainen pesuaine ja narskuva emäksisestä (pH 10,5) vaurioitunut villa. Ulrichin villanpesuaineessa on mukana lanoliinia, joten sillä pestyjä villavaatteita ei tarvitse muutenkaan olla pesemässä niin usein. Kokeiluna pyöräytin muutamat villavaippahousutkin samoilla pesuaineilla ja olin tulokseen oikein tyytyväinen. Villa tuoksui villalta, ei miltään hajusteelta, toimi ilman erillistä lanoliiniuittoa ja tahrat olivat kadonneet, vaikka en esikäsitellyt niitä huuhtelua enempää. 1200 kierroksella lingotut villahousut myös kuivuivat nopeasti. Käsinpestyjä villiksiä kun saa odotella käyttöön jopa neljä vuorokautta, vaikka kuinka vaihtaisi niiden alla olevaa pyyhettä, kääntelisi pöksyjä ja lopulta ripustaisi ne mustekalaan kuivumaan. Aivan kaikille villahousuille, kuten Disanan herkästi huopuville villiksille ja itse neulotuille hahtuvapöksyille en uskaltaisi kokeilla konepesua, joten ne puhdistuivat näppärästi ämpärissäkin. Lanoliinitin nekin Ulrichin lanoliinilla, joka oli hajusteettomana miellyttävä kokemus. Hajusteettomassa lanoliinissa on se etu, että villahousujen hajusta tunnistaa heti pesun tarpeen, eikä hajuste, kuten laventeli, peitä pissan hajua vielä siinä vaiheessa, kun hygienian vuoksi villikset olisi hyvä nakata välillä pesuun. Hajusteettomana tämä lanoliini ei myöskään ärsytä herkkäihoistakaan.

Moni uskoo vieläkin ekopesuaineiden olevan heikkotehoisia, mutta jo tähän mennessä testaamani Ulrich natürlichin tuotteet ovat olleet aivan yhtä hyviä, ellei jopa parempia, kuin vastaavaan käyttöön tarkoitetut markettituotteet. Tein vertailua supermarketin pesuainehyllyllä ja vaikka siellä myynnissä olleet tuotteet olivat edullisempia, en ensimmäisenä välttämättä tarttuisi niihin. Esimerkiksi villanpesuun sopivista nestemäisistä pesuaineista yhdessäkään ei ollut lanoliinia. Villanhoitoaineet maksavat marketeista ostettuina melkoisen paljon, mikäli niitä ylipäätään löytää. Saattaakin siis olla se ja sama ostaa laadukkaampaa tavaraa kerralla, kuin lähteä metsästämään erillistä lanoliinia, jos tavoitteena on mahdollisimman helppo villapyykki. Hajun- ja tahranpoistoon suunniteltuja tuotteitakin löytyi lähinnä yhdeltä suurelta nimeltämainitsemattomalta valmistajalta, joka ei ole sitoutunut eläinkokeettomuuteen, toisin kuin Ulrich. Muutenkaan en halua tukea monikansallisia suuria yrityksiä, vaan mieluiten pientä kotimaista ja seuraavaksi eurooppalaista ekologista.

Seuraavalla kerralla aiheena on tosi dirty laundry, kun kokeilen ällöjen hajujen ja ikuisuustahrojen poistoa. Onko ihan pimeää saada kiksejä pyykinpesusta?