9/28/2016

Näin teet mattoloimen, osa 1: Loimen luominen

Kauan sitten lupaamani sarja loimen valmistamisesta kangaspuihin alkaa viimeinkin. Tässä ohjesarjassa osat ilmestyvät omaan tahtiinsa opintojeni lomassa ja vaikka niissä keskitytäänkin mattoloimen tekoon, voidaan ohjeita soveltaa muihinkin loimiin. Ohjekuvissa esiintyvät iloisesti erilaiset käyttämäni loimet sekä parit erilaiset kangaspuut, joten kysy ihmeessä kommenteissa lisätietoa, mikäli jokin kohta jää epäselväksi!

Ohje ei ole täydellinen, vaan enemmän viitteellinen, joten suosittelen hakemaan projektiin Mallikerran kirjoja, joita voi etsiä esimerkiksi kirjastosta.

Jotta loimi voitaisiin luoda, on ensin ymmärrettävä muutama termi.

Kudottu kangas muodostuu kahdesta lankajärjestelmästä, loimesta ja kuteesta. Loimi on pystysuuntainen ja kude vaakasuuntainen. Kudottava tekstiili valmistetaan yhteen suuntaan, eikä sitä karkeasti sanottuna voida työstää monesta kohdasta samaan aikaan, vrt. esim. dominoneule.

Mattoa kudottaessa loimi on yleensä vahvaa puuvillalankaa, kuten kalalankaa. Loimilankojen tiheys on kaksi lankaa sentillä. Kude voi olla lähes mitä tahansa, eikä sen tarvitse kestää yhtä paljon vetoa kudonnan aikana, kuten kangaspuihin pingotettavan loimen. Ainoana rajoitteena kuteessa on valmiin tekstiilin käyttötarkoitus, eli lattialle laitettavaan mattoon tuskin kannattaa käyttää höttöistä mohairneulelankaa. Yleensä matoissa käytetään kuteena matonkuteita, eli leikattua trikoota, paksua ontelokudetta tai vaikkapa kuteeksi leikattua lakanaa. Tähän paneudutaan myöhemmissä osissa lisää.

Loimen ja kuteen lisäksi tarvitaan tietenkin kangaspuut, sukkula tai useampi ja luomapuut (tai kehys, jossa loimi luodaan). Näitä tuskin kannattaa omistaa, jos kutoo harvakseltaan. Kangaspuita ja muita tarvikkeita voi lainata erilaisista kudontapajoista, kuten työväenopistoista. Ymmärtääkseni näissä saa loimenkin valmiina, jos osallistuu kurssille, mutta mielestäni loimen luominen ja suunnittelu ovat mielenkiintoisia vaiheita, joissa oppii paljon kudonnasta. Loimia voi tilata myös valmiina, googlettamalla löytyy lisätietoa aiheesta.

Loimen suunnittelu

Mattoloimi
- 2 lankaa/cm
- Kudotun työn leveys
- Työn pituus + kutistumisvara + tutkaimet + alkusolmut
- Kalalankaa, tässä Suomen Lanka Oy:n Liina-kalalankaa 15-säikeisenä (saatu blogin kautta), loimi on luotu kahdelta päältä, eli siinä on kaksi sisarusta

Ennen loimen luontia tulee päättää tulevan työn pituus ja lisätä niihin kutistumisvara. Työ tulee kutistumaan noin 5 % leveydestä ja 5-15 % pituudesta. tosin tämä riippuu myös käytetystä sidoksesta ja kutojan käsialasta. Toiset sidokset syövät loimesta pituutta enemmän kuin toiset. Työn pituuteen lisätään tutkaimet ja alkusolmut. Tutkaimilla tarkoitetaan sellaista osaa loimesta, jota ei voida kutoa. Tutkaimiin varataan mattoloimessa 50 cm ja alkusolmuihin vähintään 15 cm. Lisäksi loimessa voidaan huomioida kokeiluvara, esimerkiksi 50 cm, jonka voi käyttää materiaali- ja sidoskokeiluihin.

Itse loin viimeisimpinä mattoloimina 8 metriä mustaa ja 11 metriä valkoista loimea. Kun kerran loimen luontiin, niisintään ja pirtaan pistelyyn ryhtyy, kannattaa samalla vaivalla paukuttaa useampi matto samaan loimeen.



Loimen luomista luomapuilla. Loimen molempiin päihin tehdään tiuhdat, jotka pitävät loimilangat järjestyksessä. Olen laittanut luomapuihin ensin mittalangan, jota seuraan loimea luodessani.

Kun loimi on valmis, se palmikoidaan. Tiuhdat sidotaan ja loimi päästetään luomapuilta vähitellen. Se ikään kuin virkataan käsin suurille ketjusilmukoille. Palmikon loppu sidotaan ns. pohjukkalangalla, jonka kannattaa olla eri värinen kuin muiden merkkilankojen.



Tadaa, loimi on valmis!

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on

Seuraavissa osissa loimi vedetään tukille, niisitään, pistellään pirtaan ja polkuset sidotaan.

Haluaisitko käyttää kuviani tai videoitani opetustarkoitukseen? Annan siihen mielelläni luvan! Lisätietoja materiaalin käyttämisestä ja julkaisusta voi kysellä sähköpostitse siskoneule@gmail.com.

9/18/2016

Pari sanaa päiväkotikestoilusta

Sulo aloitti päiväkodin elokuun alussa ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien kestoillen. Tutustumisaikaa päiväkotiin oli varattu kaksi viikkoa, josta puolitoista lopulta toteutui. Hän sopeutui päivähoitoon niin hyvin. Tämän tutustumisajan aikana vaipanvaihdot hoiti mukana ollut vanhempi, mutta loppuvaiheessa, kun Sulo alkoi jäämään lyhyiksi ajoiksi päiväkotiin yksin, vaihdot jäivät hoitajille.

Päiväkotikestoilu oli meille itsestään selvää. Olihan meillä kestoiltu onnistuneesti kotonakin ympäri vuorokauden ja lyhyitä reissujakin on pelkillä kestoilla tehty. Nykyään kestoja käytetään vain päivisin, koska kesällä yökestoilu vain jäi kuumuuden takia. Meille kestot ovat sekä taloudellinen että arvovalinta, mutta olemme myös havainneet, ettei Sulon iho kestä, jos kertakäyttövaippoja pidetään päällä yötä päivää.

Laskeskelin huvikseni, että jos kertsejä vaihdettaisiin päiväkodissa yhtä usein kuin kestoja, kuluisi päivässä 3-5 vaippaa. Käytämme kertakäyttövaipoissa Muumeja koossa 6 ja näiden hinta on sen hieman vajaat 30 senttiä kappaleelta. Jos pyöristetään raa'asti hinta 30 senttiin vaipalta, tulisi päiväkotikertseilyn hinnaksi 0,90-1,50 euroa päivältä, siis 19,80-33,00 euroa kuukaudelta (22 päivää). Suosikkimerkiltäni Superjellonalta taskuvaipan saa 19,50 eurolla, 33 eurolla saisi jo taittoimunkin. Olen ostanut kestoja päiväkotia varten maksimissaan satasella, siis ehkä 3-5 kuukauden kertsien hinnalla, ja näillä mennään vaippaiän loppuun asti. Naurettavan halpaa. Osa vaipoista on ostettu vieläpä synttärilahjarahoilla, osa taas on kustannettu vanhojen vaippojen myymisestä saaduilla tuotoilla. Eli maksan vauvavuoden vaipparahoilla jo uutta kierrosta. Ei paha. Eihän tuo pari kymppiä kuussa taloutta kaataisi, vaikka perheemme rahatilanteesta kertoo aika paljon se, ettemme maksa päivähoitomaksua lainkaan.

Päiväkodissa kestoiluun on suhtauduttu todella hyvin. Olin varautunut myös perustelemaan oikeuttamme käyttää kestoja, mutta onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä. Jokaisella perheellä on siis oikeus päättää itse, mitä vaippoja he lapsillaan käyttävät, oli kyse sitten valinnasta housu- tai tarravaippojen, tai kertakäyttö- ja kestovaippojen välillä. Valitsin päiväkotia varten ainoastaan etutarrallisia taskuvaippoja, joiden käyttö ei juuri eroa samanlaisista kertakäyttövaipoista. Likaiset vaipat säilytetään narulla kiristettävässä PUL-kankaisessa pyykkipussissa, johon nakataan myös muut päivän aikana tulleet pyykit. Olen ohjeistanut, että vaippoja ei ole tarve huuhdella, vaan kiinteämpien tuotosten poistamisen voimme hoitaa kotonakin, mutta osa hoitajista tekee tämänkin pyytämättä. Mahtavaa!