6/12/2018

So Long, and Thanks for All the Knits

Mikä siitä mutsista nyt tulikaan?

Toukokuun loppupuolella juhlittiin isosti, sillä valmistuin muotoilijaksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta! Todistukset jaettiin 25.5. perjantaina iltapäivällä Arabianrannassa ja varsinaiset juhlat järjestin kotonamme lauantaina. Vieraita oli paljon ja kaikilla näytti olevan hauskaa.

Opintojen neljäs vuosi meni ohi nopeasti. Sen aikana valmistauduttiin työelämään, tehtiin opinnäytetyötä ja minun tapauksessani suoritettiin ykkösvuodelle tarkoitettuja kursseja, sillä perheen perustamisen takia pitämäni välivuoden aikana opetussuunnitelmassa tapahtuneet muutokset aiheuttivat jännittäviä järjestelyitä henkilökohtaiseen opsiini. Jännitin viime hetkeen asti, saanko ruotsin kurssin arvosanan ajoissa vai venyykö valmistuminen kesäkuulle.

Olen käyttänyt koulussa viimeisen vuoden aikana usein vertauskuvaa ympyrä sulkeutuu. Se summaa erinomaisesti vuoden tapahtumat ja valmistumisen fiilikset. Matka valmiiksi muotoilijaksi ei ole ollut lyhyt, vaan siihen on kulunut liki kymmenen vuotta. Aloitin unelmieni tavoittelun 14-vuotiaana neuleista innostuneena käsityöharrastajana ja nyt vuosikymmenen myöhemmin olen valmis muotoilija, joka on jälleen palannut neulesuunnittelun ja ohjeistamisen pariin. Minulla on kotoisa olo.

En voisi olla enempää kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen näiden kymmenen vuoden aikana saanut: töitä omalta tuntuvalta alalta, ilmaisen koulutuksen, uusia ystäviä ja yhteistyökumppaneita, ohjausta, palautetta sekä mahdollisuuden yrittää ja oppia jatkuvasti uutta. Tämän blogin oli alkuun tarkoitus olla paikka omille käsitöilleni, mutta lopulta se muuttuikin päiväkirjaksi kasvustani teinistä aikuiseksi ja harrastajasta ammattilaiseksi. Olen saanut sen avulla enemmän kuin ikinä uskalsin unelmoida.

Blogi on ollut minulle rakas ja tärkeä. Haluan säilyttää siinä riemun käsillä tekemisestä ja uuden oppimisesta. Pohdin neljäntenä opiskeluvuotena useaan otteeseen, miten tulisin opintojen päätyttyä yhdistämään työelämän, vähentyneen omien käsityöprojektien tekemisen ja bloggaamisen, sillä jo koulussa ollessa se tuntui haastavalta. Lopulta tajusin, että blogini ei tarvitse muuttua. Se voi jatkaa omaa elämäänsä, vaikka uusia postauksia ei enää ilmestyisi. Täällä käy tilastojen mukaan hurjan paljon ihmisiä inspiroitumassa ja etsimässä neuleohjeita. Blogilla näyttäisi olevan oma paikkansa ja lukijakuntansa, tuli uutta sisältöä tai ei. Toivon, että se on inspiroinut muita käsityöharrastajia, alan opiskelijoita, alasta haaveilevia ja jo unelmiaan toteuttavia ammattilaisia, ja että siitä on muille iloa jatkossakin.

Kiitos teille kaikille lukijoille ja bloggaajakollegoille näistä vuosista! Olette rakkaita ja haluan kuulla teistä vielä. Sovitaanko, että jos törmäät minuun kaupungilla, tulet moikkaamaan?

Minua saa moikkailla ja seurata myös Instagramissa, jossa tilini @siskoneule on aktiivinen. Postailen sinne silloin tällöin kuvia käsitöistä, uudesta harrastuksestani kansallispuvuista ja ihan vain arjen kuulumisia. Uusia jänniä projektejakin on työn alla. Niistä kerron sitten, kun on sen aika.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti