2/01/2013

Villasukkia ja tiheää käsialaa


Yo-kokeisiin lukiessa on hyvä pitää välillä taukoa ja viimeistellä vaikkapa aikaisemmin kesken jääneet villasukat. Kesällä ostamastani 7 Veljestä Nostalgia -langasta neulotuista sukista oli loppunut lanka kesken ja olin jättänyt sukat odottamaan, että ostaisin lankaa lisää. Neulon sukat sen verran tiheiksi, etteivät ne pääse kulumaan puhki omassa käytössäni ainakaan ensimmäisen vuoden aikana, joten 100 gramman kerä jäi juuri toisen sukan kärkikavennuksia vaille vajaaksi. Varastosta jatkeeksi löytynyt tumma seiskaveikka olisi kyllä sopinut vaikka molempien sukkien kärkiin ja kantapäihin.


Tiheästä käsialasta tulikin mieleeni eräs sukkapari, joka minulla oli neuloessa jaloissa. Olen tainnut periä käsialani äidiltä, joka myös neuloo seiskaveikkaa kolmen millin puikoilla. Nämä sukat ovat juuri äidin käsialan vuoksi todella kestävät. Sukilla on ikää jo kahdeksan vuotta, eikä niitä ole parsittu vielä kertaakaan. Pohja on kulunut päkiän alta aika ohueksi, mutta muistaakseni päkiät ovat olleet samannäköiset miltei vuoden ajan. Jos sukat kerran ovat pysyneet ehjinä, niin miksi niitä silloin tarvitsisi paikata? On se seiskaveikka ihmeellisen kestävää. Sukkia on pesty surutta ties millä ohjelmilla, yleisimmin 40 asteessa. Huopumisesta ei ole tietoakaan, mutta pikkuisen sukat ovat saattaneet kutistua tai sitten oma jalkani kasvaa. Ehkä kyse on vain jälkimmäisestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti