Neulottu kesämekko

Raskaus ja lapsen saaminen muuttivat kroppaani pysyvästi suuntaan, josta en pidä ja johon en ole vielä tottunut. Sain raskausaikana yli 25 kiloa painoa ja kiloista on vielä 6 kg jäljellä. Siitä johtuen en joko mahtunut vanhoihin vaatteisiini tai ne oli laitettava kiertoon imetyksen mahdottomuuden vuoksi. Joskus joulun aikoihin ehdin jo käydä normipainossani, mutta keväällä olen lipsunut terveellisestä ruokavaliosta ja syönyt ihan liikaa irtokarkkeja, hyi hyi.

Olen tänä keväänä ottanut projektikseni uudistaa vaatekaappini, mikä poikikin uusia löytöjä vanhoista vaatteista. Neuloin kuvassa näkyvän neulemekon viime kesänä toivoen, että voisin käyttää sitä myös mahan kanssa. Mekosta tuli ihana, mutta masun kanssa se ei sopinut yhteen. Tämän viikon tiistaina annoin sille uuden mahdollisuuden. Valitettavasti mekko ei vielä pukenut minua toivomallani tavalla, vaan laskeutuvasta neuloksestaan huolimatta liimautui jokaiseen trikoovaatteilla verhottuun muhkuraan. Kuvassa mekko näyttää hyvältä, kun takki peittää rehevän keskivartalon. Mekko kuitenkin tuntui päällä aivan ihanalta laskeutuvan rennolla otteella neulotun pinnan ja nauhalangan ansiosta, joten pistän sen vielä kaapin perälle odottamaan litteämpää vatsaa. Voin vain kuvitella miten hyvältä mekko näyttää esimerkiksi syksyllä ison huivin ja hyvin istuvien farkkujen kanssa. Missään nimessä en tule kulkemaan mekossa ilman alla olevia paitaa ja housuja, sillä silmukoista mahtuu tunkemaan etusormen läpi, mutta tiukan mustan topin ja jonkun säädyllisen alaosan kanssa mekko toimii mainiosti.

Mekon ohje on Sanna Vatasen käsialaa ja Novitan viime kesän lehdestä bongattu. Lankana on ohjeen mukainen Kaisla mustana ja beigenä. Malli oli hauska ja joutuisa neuloa. Paksuilla puikoilla valmista syntyi hurjaa tahtia varsinkin, kun mekko neulottiiin kainaloihin asti pyörönä, jolloin nurjat kerrokset jäivät kokonaan välistä. Suosittelen! Mekko on malliltaan aika pitkä, joten minulla 165-senttisenä se yltää jopa polvien yli. Olkaimet olivat melko pitkät, joten vaikka minulla on ryntäissä imetysextraa, olisi olkaimista saanut jättää viimeisen raidan neulomatta.

Tähän hätään en saanut mekosta hyviä kuvia, joten älypuhelimella seurakunnan kerhon eteisessä räpsitty saa riittää. Oikeaa bloggariglamouria! Sulo on oppinut hiljattain kävelemään ja kiipeämään ruokapöydälle sekä tyhjentämään keittiön alimmat kaapit. Minulla ei siis todellakaan ole ongelmia ajankäytön kanssa, kun joka sekunti saa olla lapsen sotkuja siivoamassa. :) Neuleita ja muita käsitöitä olen yrittänyt väsätä siinä sivussa.