3/05/2016

Persikkaisia mohairpilviä


En todellakaan muista, milloin aloitin tämän neulotun ponchon. Se oli kuitenkin ennen raskausaikaa, eli kauan sitten. Neule oli kaulusta vaille valmis ja se oli eksynyt eroon siitä käsityölehdestä, jossa sen ohje oli, joten sovelsin kauluksen omasta päästä helpoimman kautta saadakseni sen pian valmiiksi. Ufojen valmiiksi tekeminen on terapeuttista ja siihen on hyvä purkaa kevätsiivousvimmaansa. Lisäksi neulominen tuntuu hyvältä. Sen tajuaa vasta, kun on väsymyksen ja kiireen takia joutunut olemaan pitkään erossa neuleista. Ennen lapsen saamista pidin käsityöaikaa itsestäänselvyytenä, mutta nykyään osaan ottaa ilon aidosti irti niistä pienistäkin hetkistä, kun ehdin ottaa puikot käteen. Tuleehan minulla koulussakin tehtyä vaikka mitä, mutta on ihan eri asia luoda kovalla kiireellä kuin tehdä nauttien.

Neuleen malli on jostain virolaisesta Käsitöö-lehdestä, joten tämä taitaa olla ensimmäinen viroksi neulomani neule. Olen neulonut muistaakseni myös englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Tämän mallin neulominen oli erityisen helppoa, koska kaikki vaiheet oli piirretty myös kaavioiksi. Lankana minulla oli ohjeessa suositeltua paksumpi Novitan Rose Mohair, joten neule on VALTAVA. Se pitäisi vielä pingottaa tai höyryttää suoraksi, mutta sen teen vasta sitten, kun meillä seuraavan kerran silitetään jotain.



Nämä alareunoistaan pyöristyvät kolmiot ovat aika suloisia. Samalla tavallahan voisi tehdä vaikka tilkkupeiton jämälangoista... Rose Mohair on söpön tyttömäistä. Vähänkö tämä olisi ollut ihana raskausajan vaate! Tai imetysvaate!


Olipa muuten outoa vetää itse tehty neule päälle ja yrittää ottaa siitä kuvia päällä. Siis milloin olen käyttänyt jalustaa ja ottanut sen avulla kuvia? Ehkä vuonna 2014 eli pian kaksi vuotta sitten. Oho!

1 kommentti: