Hankin viime syksynä uuden ompelukoneen. Tähän mennessä olen täällä uudessa kodissa asuessani lainaillut äidin konetta, mutta äiti saa pian koneensa takaisin ja pääsee tekemään omia juttujaan. Kirjoittelin jo syksyllä tästä uudesta ylioppilaslahjarahoillani ostamasta koneesta esittelypostauksen, joka lopulta jäikin postaamatta, kun en heti tullutkaan koneen kanssa toimeen. Kone katkoi ja sylttäsi lankaa, ja sotki sen vieläpä mustaan töhnään. Tammikuussa kaivoin koneen esille ja kesytin sen pari tuntia kestäneellä harjoitustilkkujen ompelulla. Se oli sen arvoista! Ei tämä kone olisi huollossa mihinkään muuttunut, vaan se oli selkeästi sananmukaiseti uudenkarhea. Kärsivällisen uudelleen ja uudelleen säätämisen ja kokeilun jälkeen kone alkoi hurisemaan normaalin kuuloisesti ja sain siistiä tikkiä niin puuvillakankaalle kuin paperille ja pahvillekin. (Kahta jälkimmäistä testasin huvikseni, koska minun piti eräänä kurssityönä tehdä kollaasi, jossa kokeilisin erilaisia tekniikoita.) Ihan simppeli alku ei koneen nimestä huolimatta ollut, mutta nyt saan olla ostokseeni tyytyväinen. Parin sadan euron koneeksi tuossa on hurjasti erikoisompeleita!
My new sewing machine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.