5/30/2016

The kantoliina

Olen löytänyt uuden pakkomielteen: kantoliinat. Ennen olin vannoutunut Tula-kantoreppuilija, mutta tämän itse suunnitellun liinan ansiosta olen alkanut nähdä muitakin vaihtoehtoja arkikantamisessa.



Ensimmäinen itse valmistamani liina oli neliöliina huonosti joustavasta palttinakankaasta. Siitä ei paljon iloa ollut, mutta tämän uuden liinan suunnittelussa käyttömukavuutta lähdettiinkin sitten luomaan kankaan sidos edellä. Suunnittelemani sidos on erittäin vinojoustava! Toimikkaaseen pohjautuva sidos yhdistettynä jämäkkään pellavaan toimii taaperonkin kanssa. Loimena liinassa on ekopuuvillaa.


Liinani oli ennen pyykkikoneessa pesua noin 3,4 metriä pitkä, mutta uskoisin sen kutistuneen pesussa puuvillaloimen vuoksi 3,2 metriin. Päät jätin viistottamatta juurikin kutistumisen pelon vuoksi, mikä oli ihan viisas teko. Nyt liinan saa sidottua vielä nätisti lonkkaristiin ilman, että tarvitsee pelätä solmun liukuvan auki. Lapsella on ollut hienoinen liinalakko päällä, mutta lonkalla roikkumisen hän juuri ja juuri kelpuuttaa.

Olen kutsunut uutta kantoliinaa mielessäni Silmuksi, sillä sen pinta muistuttaa neulottuja silmukoita ja lyhennettynä päästään myös luontoteemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti