10/26/2014

Kestoilusta meidän perheessä


Raskau saikana innostuin kestovaipoista. Hankin niitä eri väreissä ja kuoseissa, erilaisia malleja ja kokoja. Kirppiksiä kiertämällä selvisin halvalla, koska suurin vaipasta maksamani summa oli viisi euroa. Olin suunnitellut, että mikäli vain jaksamme, käytämme vaippoja aina kotona päivisin.

Ensimmäinen kestovaippakokeilu tuli tehtyä heti sairaalasta kotiin päästyä jonkin kummallisen tarmonpuuskan vallassa. Eihän siitä mitään tullut, kun Sulo oli niin hoikka, ettei yksikään vaippa istunut kunnolla. Päätin kokeilla vaippoja uudelleen, kun Sulolla olisi enemmän kokoa. Moni viidestä kilosta eteenpäin toimiva vaippa sopikin rimpulallemme vasta reilusti yli kuusikiloisena.

Olemme käyttäneet kestoja nyt muutaman viikon ajan ja nälkä kasvaa syödessä. Yökestoiluun tuskin ryhdyn ollenkaan, mutta ehkä joku päivä uskallan lähteä lapsen kanssa kodin ulkopuolellekin kestoissa. Toistaiseksi pisin vaipanvaihtoväli kestoilla on ollut vain pari tuntia ja yleensä vaihdankin vaipan tunnin puolentoista välein. Minusta tuntuu luonnolliselta vaihtaa vaippaa tiheään, jotta märkä vaippa ei ala hautoa lapsen ihoa. Käytän joskus vaipan pinnasta kuivan tekevää riisipaperia, mutta yleensä helpointa on, että Sulo itse huomaa vaipan kastuneen ja huomaan sen hänen käytöksestään. Lyhyen vaihtovälin vaipoissa on sekin etu, ettei niitä tarvitse pakata täyteen imuja, jolloin lapsenkin on esimerkiksi helpompaa makoilla lattialla mahallaan ja kääntyä ympäri.


Kestoilun tullessa tutummaksi halusin kokeilla vaippojen tekemistä itse. Aloitin vaippaprojektin tutuimmalla tekniikalla ja neuloin kokeena parit vaippojen päällä pidettävät kosteutta imevät villahousut Novitan Huopasesta. Huopanen on poistunut Novitan valikoimista, mutta minulla oli sitä muutamia yksittäisiä työjutuista yli jääneitä keriä ja kerien jämiä varastossa.

Harmaista housuista saattoi tulla hieman pienehköt ja pinkeissä tilaa onkin isommallekin lapselle. Etsin netistä ensin valmista ohjetta, mutta lopulta päädyin improvisoimaan omalle lapselle mahdollisimman hyvin istuvat housut. Yleensä ohjeissa oli jollain tavalla meille väärät mittasuhteet. Halusin vaippahousujen olevan korkeat ja kapealahkeiset, koska Sulolla on kapeat reidet. Neuloin housut ensin tasona edestä taakse  ja poimin sitten lahkeiden silmukat lahkeensuusta. Lahkeet on neulottu pyörönä. Vaipoissa on kaksi saumaa edessä (pinkeissä ne näkyvät kaksinkerroin taitetusta resorista selvimmin), eli vaippojen etuosa on kapeampi kuin takaosa, jotta vaipalle jää tarpeeksi tilaa selkäpuolelle. Harmaat olivat ensimmäinen kokeilu, joka jäi aika pienen näköiseksi. Silmämääräisesti arvioisin niiden olevan viisikiloiselle lapselle sopivat, joten ne joutuvat ehkä jemmaan seuraavaa vauvaa varten.

Villahousut odottavat vielä lanoliinikäsittelyä, mutta aloitin siitä huolimatta kankaisten sisävaippojenkin tekemisen. Sisävaipoissa ei siis ole minkäänlaista kosteussulkua, vaan sellainen tarvitaan vaipan ulkopuolelle. Kosteus saadaan pysymään vaipassa esimerkiksi muovisella kuorivaipalla tai villahousuilla, jotka imevät sisävaipan kerrosten läpi päässeen kosteuden.


Sisävaipoissa olikin isompi homma. Kaavoitin kokeilumallin Myllymuksujen taskuvaippojen pohjalta. Materiaaleina minulla on lahjoituksena saatuja vanhoja kuluneita pyyhkeitä (suuret kiitokset!), trikoota ja muita hyvin imeviä vaatekankaita. Jopa söpö veljeni vanha me&i-huppari päätyi vaippamateriaaliksi. Olisin ehdottomasti säästänyt hupparin Sulolle, mutta koska se oli aivan puhki rakastettu, annoin sille uuden elämän vaippana. Harmi vain onnistuin ompelemaan vetoketjun jakaman siilikuvion saumurilla vinoon. Ja saumurilla jos mokailee leikkurin ollessa päällä, ei vahingon korjaaminen olekaan helppoa...


Ennen sisävaippojen ompelua testailin froteen ompelua saumurilla ja surautin pari taiteltavaa imua taskuvaippoihin. Olen saanut käsityksen, että monet kestovaippojen käyttävät suosivat imuissa mm. bambua, mutta minä olen pitänyt eniten nopeista mikrokuituimuista, harsoista ja froteepyyhkeistä. Niiden lisäksi käytän paksuja puuvillaisia Rainbown imuja, jotka imevät kosteutta hitaammin.


Ensimmäiset viisi sisävaippaani valmiina kokeiluun. Pari niistä onkin ehtinyt jo päälle ja ne toimivatkin ihan kohtuullisen hyvin ilman lahkeiden kuminauhoja. Sellaiset voisin kuitenkin jossain vaiheessa vaippoihin laittaa, sillä ne ehkäisisivät ohivuotoja. Kaikissa paitsi vaaleanpunaisessa on takana täyttöaukko, josta vaippaan voi lisätä imutehoa. Kaikista löytyy päällä olevan froteen tai velourin lisäksi yksi froteekerros ja ihoa vasten oleva trikoo, jonka kierrätin meidän aikuisten vanhoista vaatteista.


Kestoilusta innostuneena väänsin saumurilla froteen jämistä parit kestositeetkin. En todellakaan olisi kuvitellut ryhtyväni tähän, koska ajatus kuukupeista ja kestositeistä ällötti aiemmin. Ehkä vaippojen käytön helppous laski kynnystä kokeilla. Eikä tosiaan tähänkään hommaan tarvitse sataprosenttisesti ryhtyä, vaan käyttää kestoja vasta kuukautisten viimeisinä päivinä, jolloin kertakäyttöisten siteiden käyttö tuntuu lähinnä tuhlaukselta. Kuvasin siteet jo ennen nepparien kiinnitystä, eli näillä on kyllä kiinnityssysteemitkin.


Mitäs seuraavaksi? Kestotiskirätit, -siivousrätit, -liivinsuojat, -vaipat ja -siteet on jo olemassa.

Kestonenäliinat? Ei. Ne taidan jättää väliin.

5 kommenttia:

  1. Onnea kestoilun tielle! Olinkin jo hetken odottanut kestoiluaiheista juttua.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olette päässeet kestoilun makuun! :) Suosittelen rohkeasti kokeileen myös matkakestoilua: meillä menee taskuvaippojen kanssa melkein yhtä helposti kuin kertiksillä; pul-pussi vaan mukaan pyykkiä varten. :) Yöt menee taitellulla harsolla, jossa mukana pari-kolme imua ja kuivaliinapussi ihoa vasten. Tarkotus olis kyllä kunnon yövaippaki hommata... Ja jos seuraavaa kestokohdetta mietit, niin vauvan pesulaput ja "vanulaput" kans käyttöön! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka kyläily kestoilla onkin jo tehty. ;) Tosin bussimatkat mentiin kertiksillä, koska en ollut vielä silloin löytänyt täysin varmaa settiä ja pelkäsin, että Sulo kastuu matkalla ja joutuu palelemaan.

      Pesulappuja meillä ei oikeastaan tarvita, koska Sulo käy usein kylvyssä ja naama ja kädet on helppo huuhtaista vedellä ja kuivata pyyhkeeseen. Kiinteiden syömisen jälkeen saatan pyyhkiä naaman puhtaaseen kostutettuun neulottuun tiskirättiin tai ruokalappuun, jos se säästyi sotkuilta. :) Mutta kiitos vinkistä! Jos meikkaisin, saattaisin tehdä itselleni kestovanulappuja.

      Poista
  3. Kyllähän sitä pikkuhiljaa päätyy kestoilemaan enemmän ja enemmän. Itse aloitin kuukautiskupista 2005 ja sit sen jälkeen onkin tullut siirryttyä kestositeisiin, tiskirätteihin yms. Kangasnenäliinat on muuten paljon pehmeämpiä kuin paperiset, siksi etenkin pahimpaan nuha-aikaan ne on ihania. Kotona niiskutan niihin, mutta paperinenäliinoja kannan mukanani kaupungilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan on aika koukuttavaa ja palkitsevaa, kun huomaa roskien määrän pienentyneen hurjasti. :)

      Poista