Saumurilla surautin

Olen aivan sekaisin vauvanvaatteista. Hankin niitä kasoittain odotusaikana yksivuotiaan kokoon asti ja nyt täydennän varastoja ensi kesäksi ja syksyksi. Yritän ainakin uskotella itselleni, että etukäteen vaatteet kirppiksiltä ja alennusmyynneistä hankkimalla säästää, mutta tällä vaatteiden määrällä on plus miinus nolla tuleeko säästöä lainkaan, vaikka vaatteet olisivatkin halpoja. Vaatteiden määrä uhkaa räjähtää käsiin myös ompeluinnostukseni myötä. Vauvan housuja on valmistunut vasta neljä paria, mutta äkkiäkös niitä surauttaisi vaikka kymmenen lisää, jos sille tuulelle sattuisi. Kankaita ja resoreita meinaan löytyy vielä vaikka kuinka paljon.

Viimeisimmät tuotokseni ovat vauvan ekat farkut ja ihanat retropöksyt. Farkkujen kangas ei ole todellisuudessa farkkua nähnytkään, vaan ompelin housut vanhoista Lidlistä ostetuista mukafarkkulegginseistä, joiden vyötärökuminauhan olin venyttänyt loppuraskaudesta pilalle. Retrotoppi on mitä ilmeisimmin Marimekkoa, koska ainakin äitini muisteli Marimekkoa rakastaneen mummini käyttäneen samaa kuosia 70-luvulla. Toppi olisi muuten ollut ihana sellaisenaankin, mutta se oli kulunut ja venynyt leveydessä sen verran, että siitä kannatti mielummin ommella vaatetta konttausikäiselle. Valmiiksi vanuneen kankaan puhki kuluminen ei haittaisi niin paljon, kuin uutuuttaan kiiltävän.

Viiden minuutin muodonmuutos

Ostin kirppikseltä täydelliset korkeavyötäröiset farkut, joissa oli jopa tällaiselle pätkälle sopivan pituiset lahkeet. Ainoa vika, jonka farkuista löysin, oli hassu suoran mallinen lahje, jonka takia lahje näytti levenevän heti pohkeen jälkeen. Kyselin monta kertaa ennen ostopäätöstä kirppiksellä mukana olleelta kaverilta pukeeko leveähkö lahje minua, mutta kuulemma farkut näyttivät ihan hyviltä.

Kotona sovittelin housuja moneen kertaan ja ihmettelin farkkujen kokolappua. Kyllä, tiesin mahtuvani parin vaateketjun lastenkokoihin, mutta silti vyötäröllä oli vähän liikaakin tilaa. Kokolapussa lukeva "fit drain - narrow seat, super slim leg" tuntui riitelevän pahasti farkkujen istuvuuden kanssa. Googletinpa sitten, millä tavalla farkkujen sitten kuuluisi istua, kun kerran minun päälläni ainakaan "super slim leg" ei toteutunut, ja ihmetys oli suuri, kun tajusin kuvahaun tuloksissa olevan vain miesten farkkuja. Olinkin siis ostanut poikien matalavyötäröiset lököttävät porkkanafarkut! Ei ihme, että lantiolla oli niin paljon tilaa.

Googlettelusta viisastuneena näin farkut eri tavalla. Olisihan se tavallaan jännää käyttää miesten farkkuja ja päätinkin kokeilla ensimmäistä kertaa farkkujen lahkeen kaventamista. Kahden nopean sauman ompelun ja ylimääräisten kankaiden pois leikkaamisen jälkeen peilistä näkyikin leveiden pohkeiden sijaan kilometrin pituiset sääret (heh heh). Poikien kolmen euron farkuista taisikin tulla oikein edustuskelpoinen vaatekappale!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pari vinkkiä farkkujen kaventajalle:

- Sovita farkut ja arvioi, kuinka pitkältä matkalta lahje kannattaa kaventaa. Merkkaa paikka nuppineulalla. Arvioi samalla montako senttiä haluat lahkeensuusta pois. Muista, että lahkeensuun tulee olla niin leveä, että saat myös kantapään sen läpi!
- Jos farkkuja ei ole vielä aiemmin pesty, tai et ole varma onko ensimmäinen pesu tehty, käytä farkut pyykkikoneessa ennen kavennusta. Puuvillakangas voi kutistua pesussa ja olisi ikävää, jos juuri kavennettu lahje kaventuisi ensimmäisessä pesussa entisestään.
- Käännä farkut nurin ja merkkaa uudelleen kavennuksen paikka. Ota leveyttä tasaisesti pois sekä etu- että takakappaleista, jotta kangas ei ala kiertämään. Parhaimman lopputuloksen saavutat kaventamalla sekä lahkeen ulko- että sisäsyrjästä.
- Ompele uuden sauman paikka suoralla ompeleella.
- Jätä farkut nurinpäin ja pue ne päällesi. Näin saat sovitettua lahkeen ilman, että ylimääräinen pois leikattava kangas on lahkeen sisällä hankaloittamassa sovitusta.
- Jos lahkeen leveys on sopiva, leikkaa ylimääräinen kangas pois. Jätä leveästi saumanvaroja. Jos taas lahje ei miellytä, ratko äsken ompelemasi sauma pois ja ompele se uudelleen parempaan kohtaan.
- Huolittele saumanvarat leveällä siksak-ompeleella.

Käytin itse farkkujen kavennuksessa ihan tavallista keskipaksuille puuvillakankaille sopivaa neulaa ja lankaa. Paksuimmat kohdat, esim. lahkeensuut, ompelin varovasti ja tarvittaessa pyörittelin muutaman piston käsipyörällä.

Armeijanvihreää

Ostin vähän aikaa sitten blogikirppikseltä aivan mahtavat vihreät farkut, joissa on paljon erikoisia yksityiskohtia ja korkea vyötärö. Farkut olisivat muuten täydelliset, mutta lahkeiden pituus oli vähän hölmö. Vajaamittaiset lahkeet ovat kesällä ihan kivat, mutta syksyllä en enää lähde liikenteeseen nilkat paljaana. Siinähän jäätyisi. Aina ei voi saada kaikkea valmiina, mutta onneksi näiden farkkujen tyyliin sopivat itse tehdyt lahkeenpidennykset paremmin kuin hyvin. Siispä hain Eurokankaasta palan resoria, jolla nilkat saisi näppärästi piiloon.

Aika paljon pituutta lahkeisiin sain jo sillä, että avasin lahkeiden käänteet. Bonuksena sain lahkeisiin parit yksityiskohdat lisää. Lahkeensuu saattaa vielä ennen pesua näyttää löysältä, mutta oikeasti kyse on vain pienestä resoreihin jättämästäni kutistumisvarasta.

Inspiraatiota farkuista

Irrotin vanhoista itse klooratuista farkuista takataskut toista projektia varten ja tein oikean löydön. Taskujen alla ollut kangas oli säilyttänyt värinsä hyvin saumojen alla ja taskujen muodot erottuvat kankaasta selkeästi. Ihan tekisi mieli työstää pareja käytössä olevia farkkuja ratkojalla, jotta saisin käyttöfarkkuihin samanlaisen lookin. Mutta sitten ei enää olisi farkuissa taskuja, enkä oikein pärjää ilman niitä. Mutta näiden farkunjämien kankaista saisi todella upeat yksityiskohdat johonkin tuunausprojektiin! Muuta näistä farkuista ei enää oikein voi hyödyntää. Lahkeetkin on käytetty tyynyyn, joten ei näistä olisi enää edes shortseiksi.

Rusettishortsit

Yhdistelmä Seppälästä ostetun haalarin kaavaa ja Say this to you -blogista löytyneitä shortseja, tuloksena mukavan rento käyttövaate.

Ookoo, onhan tuo rusettiviritelmä huomattavasti pliisumpi kuin Anna-Liisan shortseissa, mutta en muistanut kaksi vuotta sitten näkemääni kuvaa kovin tarkasti. Tykkään silti tosi paljon lopputuloksesta! Shortsit olisivat olleet enemmän edukseen päälle puettuina, kuin sängylle levitettyinä, mutta en tähän hätään saanut ketään valokuvaajaksi.

Seppälän farkkuhaalari toimi hyvänä kaavapohjana shortseja tehdessä.

Tämä on tähän mennessä varmaan kolmas farkusta ompelemani vaate. Ensimmäiset farkusta ompelemani shortsit tein seitsemännen luokan tekstiilikäsitöissä. Onneksi vuosien saatossa on tullut vähän lisää ompelukokemusta. ;) Tällä kertaa jopa koristetikkasin saumoja, mikä teki housuista heti paljon ryhdikkäämmät ja siistimmät, vaikka malli onkin aika löysä. Nyt vain harmittaa, että housuista unohtuivat kaikessa vauhdissa taskut pois. Ensi kerralla kyllä muistan ne!

Farkkutyyny

Sänkyni on 90 cm leveä, mutta patjani vain 80-senttinen, minkä vuoksi patjani ja petauspatjani saattavat lähteä yöllä seikkailemaan oikealta paikaltaan. Surrur-kirjassa Mika Piirainen oli tehnyt ohjeen tuhatjalkaiseen, joka täyttäisi parisänkyjen erillisten patjojen väliin jäävän raon, ja siitä sain pienen idean.

En omistanut mitään kangasta niin paljoa, että siitä olisi tuhatjalkaisen saanut, mutta yhtäkkiä muistin omistavani paljon farkkua. Siis niitä kierrätettyjä farkkujen lahkeita, jotka jäävät jäljelle, kun farkuista leikkaa itselleen shortsit. Klooratut farkut päätyivät tyynyyn myös, sillä ne hajosivat parin käyttökerran jälkeen. En ollut kirppiksellä tarkastanut housujen saumoja, mutta 50 sentin hinnalla farkut voi ostaa sokkonakin.

Molemmat farkut olivat suoralahkeisia, joten lahkeita tarvitsi kaventaa vain reiden seudulta. Ompelin tarkoituksella lahkeenpalaset osittain nurinpäin ja saumat ulospäin, koska muuten tyyny olisi oikeasti näyttänyt farkunlahkeilta. Päälle jääneet saumanvarat ja lahkeensuut ovat lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tyyny imi sisäänsä hillittömän paljon täytettä. Täytteeksi päätyi kaksi vanhaa tyynyä, kangas- ja lankasilppua sekä yksi hajonnut akryylilankakerä rakettispagetiksi leikeltynä. Taisi tuonne vaahtomuovipalasiakin mahtua.

Tyynyn viimeistely tapahtui saksien, ratkojan ja raastinraudan avulla. Nämä ovat suosikkiapuvälineitäni farkkujen kulutuksessa. Ratkojalla saa hallittua tuhoa aikaan, saksilla selkeitä viiltoja ja raastiraudalla nyppyyntynyttä, rispaantunutta tai käytössäkuluneen näköistä jälkeä raastimesta riippuen.

Rispaantuneet yksityiskohdat tein ratkojalla ja raastinraudalla. Ensin tein pienen pieniä reikiä kankaaseen ja sitten revin rei'itettyä aluetta raastimella.

Klooratut farkut

Farkkujen väri olikin yllättävän vaalea, kun kangas oli kunnolla kuivunut. En oikein osaa sanoa, kannattaisiko nämä kloorata vielä uudelleen, vai jätänkö lahkeisiin noin isot tummat laikut. Onneksi ainakin se kännykän tekemä kuluma taskussa on kadonnut lähes kokonaan. :)

Sisko tuunaa

Piti nyt sitten melkein puolilta öin alkaa bloggaamaan, kun olen niin innoissani uudesta tuunauksesta!

Nämä Zaran farkut löysin Valtterin kirppikseltä viime kesänä muistaakseni alle eurolla. Housuissa on hyvä malli, mutta ne ovat kuluneet. Kulumia on lahkeissa, vyölenkeissä, vyötärönauhassa... Vasemmassa taskussa on selkeä jälki simpukkapuhelimen jäljiltä ja reikiäkin löytyy. Hyvin istuvien lahkeiden takia en halunnut leikata farkkuja shortseiksi, joten päädyin klooraamiseen. Kloorasin nämä farkut Klorinilla, jota saa mm. S-marketeista.

Näistä farkuista ei väri kovin helposti lähtenyt! Aloitin vedessä liottamisella ja lisäsin klooria reilusti perään kun farkut olivat joka puolelta märät. Liotin farkkuja noin puoli tuntia. Tässä kohtaa yllätyin, sillä olin aina ajatellut, että farkuista lähtee valkaistessa sinistä väriä, mutta vesi olikin värjäytynyt punertavan ruskeaksi!

Kaadoin vedet pois ja totesin, että vielä lisää klooria. Heitin farkut tasaiselle pohjalle ja aloin roiskia klooria suoraan pullosta. Lopulta näihin farkkuihin meni melkein pullollinen eli noin seitsemän desiä. Huh huh.

Aika jännä kloorin tuoksu näihin jäi pyykkikoneessa pesunkin jälkeen ja taskujen sisäkankaat ottivat ruskean värin. Alunperin ne olivat tummansiniset. Kummallista. Mutta lopputulos! Tykkään! Todellakin tykkään! Entisistä "mitä näille oikeen tekis" -farkuista tuli varmasti yksi suosikkipareistani. Värit eivät todellisuudessa ole noin rajut, sillä salama vääristää. Oikeasti noissa on juuri sopivan himmeä batiikkimainen kuviointi. Joihinkin kohtiin on tullut jänniä jälkiä, aivan kuin olisin oikeasti yrittänyt solmuvärjätä tai siis - solmukloorata.

Lisää kloorattuja farkkuja fiilistelläkseni kaivoin muutamia postauksia muiden tuunauksista. Varsinkin Nelliinan tuunaus on aivan ihana! Ja mun silmään myös klooratut legginsit näyttää hyvältä. :)