Tekstiilisuunnittelun työharjoittelut I & II

Ensimmäisiä kangaskokeiluja Pitsi-kuosilla, materiaalina 100% puuvilla

Tekstiilisuunnittelun opintoihini Metropoliassa kuuluu kaksi 10 viikon työharjoittelua, jotka voi suorittaa itse valitsemissaan paikoissa. Tein ensimmäisen työharjoitteluni espoolaisessa kutomossa Kultavillassa keväällä 2016. Olin tutustunut yritykseen kudottujen kuviollisten kankaiden kurssilla, johon kuului myös teollisen kankaan suunnittelua ja valmistamista. Kurssilla suunnittelemani kankaan esittelin tässä ja tässä postauksessa.

Harjoitteluuni kuului kaikkea mahdollista kutomon toimintaan liittyvää koneiden käytöstä kankaiden suunnitteluun. Työharjoittelun suurin saavutus oli kantoliinakuosi Pitsin suunnittelu kotimaiselle kantoliinoja ja -reppuja valmistavalle Liinalapselle, jonka ompelimossa pääsin myös vierailemaan harjoitteluni aikana. Vanamo Pitsi -kantoliina ja siitä valmistetut muut kantamisen tuotteet ovat olleet Liinalapsen valikoimassa joulukuusta 2016. Liinalapsen tuotteita voi ostaa esimerkiksi Liinalapsen verkkokaupasta ja Ipanaisen myymälästä.

Ensimmäinen työharjoitteluni oli hauska "ympyrä sulkeutuu" -tilanne: aloitin sekä työharjoitteluni Kultavillalla että uuden työni Ipanaisella samana päivänä. En ole tästä blogin puolella varmaan maininnutkaan, mutta olen siis opintojen ohella työskennellyt Ipanaisen myymälässä noin puolentoista vuoden ajan myyjänä ja kantovälineohjaajana.

Vanamo Pitsi Ajna, kudottu kantoliina koko 7, sidontana kietaisurististä sovellettu kaksosten kanto

Vanamo Pitsi Ajna, kudottu kantoliina koko 3, sidontana perusreppu ja kyydissä kolmevuotiaas

Toinen työharjoitteluni oli mahdollista tehdä myös muusta aiheesta kuin tekstiilisuunnittelusta. Olen kiinnostunut markkinoinnista ja viestinnästä, joten toisen harjoitteluni teemaksi muodostui markkinointi ja harjoittelupaikaksi Ipanainen, jossa olisin muutenkin tänä vuonna kesätyöni tehnyt. Kätevää!

Harjoitteluni olivat hyvin erilaiset, mutta molemmat erittäin hyödyllisiä. Ensimmäisessä harjoittelussa pääsin oppimaan enemmän tekstiiliteollisuudesta ja tuotesuunnittelusta, kun taas toinen painottui myyntiin ja yritystoimintaan, joten sisällöt tukivat ja täydensivät toisiaan. Voin lämpimästi suositella molempia harjoittelupaikkoja muille kulttuurialan opiskelijoille!

Täällä ollaan! Tulkaa tekin! Ilma on hyvä ja meillä on hyviä tapahtumatarjouksia 😎 #skiditfestarit #skiditfestarit2017 #ipanainen

A post shared by Ipanainen (@ipanainen.fi) on Jul 29, 2017 at 12:15am PDT

The kantoliina

Olen löytänyt uuden pakkomielteen: kantoliinat. Ennen olin vannoutunut Tula-kantoreppuilija, mutta tämän itse suunnitellun liinan ansiosta olen alkanut nähdä muitakin vaihtoehtoja arkikantamisessa.

Mä luulin, että mulla on vaan yksi liina ja reppu. Olin väärässä. 😀 #hamsteri #addiktio #kantoliina #kantoreppu #babycarriers

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 29. 05ta 2016 klo 8.34 PDT

Ensimmäinen itse valmistamani liina oli neliöliina huonosti joustavasta palttinakankaasta. Siitä ei paljon iloa ollut, mutta tämän uuden liinan suunnittelussa käyttömukavuutta lähdettiinkin sitten luomaan kankaan sidos edellä. Suunnittelemani sidos on erittäin vinojoustava! Toimikkaaseen pohjautuva sidos yhdistettynä jämäkkään pellavaan toimii taaperonkin kanssa. Loimena liinassa on ekopuuvillaa.

Liina kutistui pesussa nelosesta kolmoseksi, mutta sehän riittää lonkkaristiin. 😍 #kantoliina #lonkkaristi #toddlerwearing

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 11. 05ta 2016 klo 10.34 PDT

Liinani oli ennen pyykkikoneessa pesua noin 3,4 metriä pitkä, mutta uskoisin sen kutistuneen pesussa puuvillaloimen vuoksi 3,2 metriin. Päät jätin viistottamatta juurikin kutistumisen pelon vuoksi, mikä oli ihan viisas teko. Nyt liinan saa sidottua vielä nätisti lonkkaristiin ilman, että tarvitsee pelätä solmun liukuvan auki. Lapsella on ollut hienoinen liinalakko päällä, mutta lonkalla roikkumisen hän juuri ja juuri kelpuuttaa.

Olen kutsunut uutta kantoliinaa mielessäni Silmuksi, sillä sen pinta muistuttaa neulottuja silmukoita ja lyhennettynä päästään myös luontoteemaan.

Kudottu arvoitus, osa 2

Kova ja kesyttämätön #kantoliina. 💓 #wearallthebabies

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on May 6, 2016 at 9:59am PDT

Tällä kertaa kankaan käyttötarkoitus ei jää epäselväksi. Kantoliinahan se siellä. Ihan ensimmäinen itse tehty liina. Mutkia vedettiin suoriksi sen verran, että kankaan kutoi kone, mutta sidoksen, raidoitukset ja materiaalit olen suunnitellut itse. Sidosta on väännetty ja käännetty vaikka kuinka pitkään, jotta sain sen toimimaan liinakäytössä, jossa lankojen juoksut eivät saa olla liian pitkiä.

Liina on kudottu pellavasta ja loimi on luomupuuvillaa, joten sen kesyyntymisessä tulee menemään aikaa. Runnoin liinan näin alkuun napakalle palmikolle ja käskin miestä ja lasta riehumaan sen kanssa.

Voisin fiilistellä vasta ommeltua liinaa vaikka yötä päivää. Ostin siihen työpaikalta irtorenkaatkin, jotta pääsen testailemaan erilaisia sidontoja. Liina on juuri ja juuri pituudeltaan nelonen, eli 3,6 m, mutta koska siinä ei ole viistotuksia, pitää siinä käyttää varmaan kolmosen sidontoja.

#ihanite #tekstiilisuunnittelu

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on May 6, 2016 at 9:36am PDT

Reppureissaajan villasukat ja lapaset

Kantorepussa tai -liinassa reissaavan vauvan kädet ja jalat tarvitsevat lämmikettä. Kaikista näppärimmät ovat joustavat ja pitkävartiset lapaset sekä sukat, jotka eivät putoa helposti matkasta. Näissä villasukissa pituutta riittää polvitaipeisiin asti ja lapasten varsi peittää käden kyynärpäähän asti. Pieni vauva ei tarvitse lapasiin erillistä peukaloa, joten lapaset onnistuvat aloittelijaltakin.

Reppureissaajan villasukat ja lapaset

koko: noin 68-74 cm tai 6 kk
lanka: Novita Otava
sukkapuikot: 3,5 mm tai käsialan mukaan

tiheys: 12 s ja 16 krs sileää neuletta = 5 cm
Neule saa olla tiheää, jolloin se pitää tuulta paremmin.

Joustinneule: Neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
Sileä neule suljettuna neuleena: Neulo kaikki kerrokset oikein

Valmiin neuleen mitat:
sukan pohjan pituus 12,5 cm
sukan varsi 11 cm
lapasen pituus 17 cm

Sukat:

Luo 36 s ja jaa s:t neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 3,5 cm ja jatka sitten neuloen sileää neuletta 1. ja 4. puikolla sekä joustinneuletta 2. ja 3. puikolla. Kun varren pituus on 11 cm, neulo 1. puikon silmukat 4. puikolle kantapäätä varten (= yhteensä 18 s). Neulo kantapään silmukoilla sileää neuletta tasona 18 krs. Seuraavalla nurjalla kerroksella neulo kunnes puikolla on jäljellä 6 s, neulo 2 s nurin yhteen. *Käännä työ. Nosta 1 s oikein, neulo 6 s oikein, tee ylivetokavennus. Käännä työ. Nosta 1 s nurin, neulo 6 n, neulo 2 s nurin yhteen.* Toista *-* siten, että kantapohjan silmukkaluku pysyy samana (8 s) ja silmukat kaventuvat pois kantapohjan molemmilla puolilla. Jatka kavennuksia, kunnes puikoilla on jäljellä yhteensä 8 s.

Jaa kantapohjan silmukat tasan kahdelle sukkapuikolle. Poimi vapaalla sukkapuikolla kantalapun vasemmasta reunasta 9 s ja 1 s kantalapun ja 2. puikon välistä. Neulo silmukat oikein kantapohjan vasemmanpuoleiselle puikolle (1. puikko). Neulo 2. ja 3. puikko joustinneuletta jatkaen. Poimi kantapohjan oikeanpuoleiselle puikolle (4. puikko) kantalapun oikeasta reunasta 9 s ja 1 s kantalapun ja 3. puikon välistä. Neulo silmukat oikein.

Aloita seuraavalla kerroksella kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa, kun jäljellä on 3 s, 2 s oikein yhteen ja 1 s oikein, sekä 4. puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus ja loput silmukat oikein. Neulo 2. ja 3. puikolla joustinneuletta. Toista kavennukset joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla on 9 s.

Kun jalkapohjan pituus kantapää mukaan lukien on 9,5 cm, aloita kärkikavennukset kaikilla puikoilla. Neulo kerroksen alusta *4 o, tee ylivetokavennus*. Toista *-* kerroksen loppuun asti. Neulo kaksi välikerrosta oikein ja toista kavennukset niin, että niiden välissä on aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kavennuskerroksella. Toista kavennukset kerran kahden kerroksen välein ja kerran yhden kerroksen välein. Neulo loput kavennukset ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 6 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja päättele huolellisesti.

Neulo toinen sukka samoin.

Lapaset:

Luo 36 s ja jaa s:t neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 8 cm ja sileää neuletta 6,5 cm. Aloita sitten kärkikavennukset, kuten villasukassa. Toista kavennukset kaksi kertaa yhden kerroksen välein ja sitten jokaisella kerroksella, kunnes jäljellä on yhteensä 6 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja päättele huolellisesti.

Neulo toinen lapanen samoin.

Kangaskaapin tyhjennystä, osa 2: Neliöliina

Kantamisesta kiinnostuneena olen tutkaillut erilaisten kantovälineiden tee se itse -ohjeita. Meiltähän löytyi aikaisemmin lyhyt ja pitkä kudottu liina, rengasliina sekä rintareppu kotikäyttöön, mutta halusin päästä kokeilemaan myös neliöliinaa. Kangaskaapista löytyi hassu joulun värinen kangas, josta oli hyvä tehdä kokeiluversio. Kankaassa oli ruutukuvio, jossa osa ruuduista oli kuvioitu täplin, osa raidoin. Kaksinkertaisen paneelin toinen puoli on raitaa ja toinen täplää, jolloin kuvion voi käyttäessä valita fiiliksen mukaan.

Neliöliinani on yhdistelmä useampaa eri kaavaa. Siinä on alaspäin levenevä paneeli, jossa on laskokset pepun kohdalla sekä yli kahden metrin pituiset kapeahkot liinat sitomiseen. Lyhyemmilläkin olisi pärjännyt. Liinat jätin pitkiksi, että niistä saisi tehtyä useampiakin erilaisia sidontoja, mutta käytännöllisimmäksi muodostui lopulta kantorepputyylinen sidonta, jossa alakulmien liinat sidotaan ensin vyötärön ympäri ja ylemmät liinat kiepautetaan ensin kantajan selän ja sitten vielä lapsen selän takana ristiin. Varsinkin vyötäröllä kangasta on aivan liikaa, koska liinat sai kiertää kropan ympäri monta kierrosta ennen kuin niiden päät jäivät sopivan lyhyiksi solmimiseen.

Sulo oli oikein tyytyväinen uuteen kantovälineeseen. Hän olisi voinut roikkua kyydissä vaikka kuinka pitkiä aikoja. Kantaja vaan ei ollut liinan mukavuudesta samaa mieltä... Yläkulmien liinat olisi kannattanut tehdä todella leveiksi, mitä olinkin pohtinut ennen ompelemista. Vyötärönkin liinat pureutuvat kivasti jenkkakahvoihin, kuten kuvasta huomaa.

Neliöliina sai puutteistaan huolimatta minut vakuuttumaan kantamisen mukavuudesta. Uskalsin jopa hankkia meille uuden aivan ihanan Tulan kantorepun, joka sopii sekä minulle, että miehelle. Kuosin valitsi Sulo kahdesta vanhempien valitsemasta suosikista. Sulo pitää kovasti erilaisista kuoseista, erityisesti voimakkaista kontrasteista, joten kantoreppu on nyt hänenkin tyyliinsä sopiva. Myöhemmin huomasin, että repussa on hauskasti saman tyylinen kuvio, kuin Sulon toisessa haalarissa, joka on kirppikseltä hankittu vuoden 2009 äitiyspakkauksen toppahaalari.

Jo viikon käyttö osoitti, että reppuun kannatti panostaa yhtä paljon, kuin vaunuihin! Meillä on siis satasen käytetyt yhdistelmät, hyvät nekin, mutta häviävät käyttömukavuudessaan kantovälineelle kerrostaloasunnossa kuusi nolla. Neliöliinaakaan en ajatellut uuden ihanuuden takia unohtaa, vaan se voi hyvin säilyä varalla, jos reppu onkin pyykissä tai mukaan pitää saada jokin kevyt ja pieneen tilaan mahtuva kantoväline.