Kantamisesta kiinnostuneena olen tutkaillut erilaisten kantovälineiden tee se itse -ohjeita. Meiltähän löytyi aikaisemmin lyhyt ja pitkä kudottu liina, rengasliina sekä rintareppu kotikäyttöön, mutta halusin päästä kokeilemaan myös neliöliinaa. Kangaskaapista löytyi hassu joulun värinen kangas, josta oli hyvä tehdä kokeiluversio. Kankaassa oli ruutukuvio, jossa osa ruuduista oli kuvioitu täplin, osa raidoin. Kaksinkertaisen paneelin toinen puoli on raitaa ja toinen täplää, jolloin kuvion voi käyttäessä valita fiiliksen mukaan.
Neliöliinani on yhdistelmä useampaa eri kaavaa. Siinä on alaspäin levenevä paneeli, jossa on laskokset pepun kohdalla sekä yli kahden metrin pituiset kapeahkot liinat sitomiseen. Lyhyemmilläkin olisi pärjännyt. Liinat jätin pitkiksi, että niistä saisi tehtyä useampiakin erilaisia sidontoja, mutta käytännöllisimmäksi muodostui lopulta kantorepputyylinen sidonta, jossa alakulmien liinat sidotaan ensin vyötärön ympäri ja ylemmät liinat kiepautetaan ensin kantajan selän ja sitten vielä lapsen selän takana ristiin. Varsinkin vyötäröllä kangasta on aivan liikaa, koska liinat sai kiertää kropan ympäri monta kierrosta ennen kuin niiden päät jäivät sopivan lyhyiksi solmimiseen.
Sulo oli oikein tyytyväinen uuteen kantovälineeseen. Hän olisi voinut roikkua kyydissä vaikka kuinka pitkiä aikoja. Kantaja vaan ei ollut liinan mukavuudesta samaa mieltä... Yläkulmien liinat olisi kannattanut tehdä todella leveiksi, mitä olinkin pohtinut ennen ompelemista. Vyötärönkin liinat pureutuvat kivasti jenkkakahvoihin, kuten kuvasta huomaa.
Neliöliina sai puutteistaan huolimatta minut vakuuttumaan kantamisen mukavuudesta. Uskalsin jopa hankkia meille uuden aivan ihanan Tulan kantorepun, joka sopii sekä minulle, että miehelle. Kuosin valitsi Sulo kahdesta vanhempien valitsemasta suosikista. Sulo pitää kovasti erilaisista kuoseista, erityisesti voimakkaista kontrasteista, joten kantoreppu on nyt hänenkin tyyliinsä sopiva. Myöhemmin huomasin, että repussa on hauskasti saman tyylinen kuvio, kuin Sulon toisessa haalarissa, joka on kirppikseltä hankittu vuoden 2009 äitiyspakkauksen toppahaalari.
Jo viikon käyttö osoitti, että reppuun kannatti panostaa yhtä paljon, kuin vaunuihin! Meillä on siis satasen käytetyt yhdistelmät, hyvät nekin, mutta häviävät käyttömukavuudessaan kantovälineelle kerrostaloasunnossa kuusi nolla. Neliöliinaakaan en ajatellut uuden ihanuuden takia unohtaa, vaan se voi hyvin säilyä varalla, jos reppu onkin pyykissä tai mukaan pitää saada jokin kevyt ja pieneen tilaan mahtuva kantoväline.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.