Irmeli tuli kotiin

Perheenlisäystä tulossa 😍 #kudonta #kangaspuut

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 17. 05ta 2016 klo 23.49 PDT

Hän on Irmeli. Irmeli muutti meille viikko sitten ja on selkeästi asettumassa taloksi.

Irmeli on Toikan Liisa-malli kahdeksalla varrella ja metrin kudontaleveydellä. Mistään pienestä sisustuselementistä ei siis ole kyse, vaan hänen siirtämiseensä mahdollisimman pieninä osina tarvittiin lopulta myös pakettiautoa, kun meidän Citroenin farmaristamme loppui korkeus ja leveys kesken.

Irmelin mukana sain katkaistun mysteeriloimen, jonka lankojen laskeminen on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi. Ensin sain tulokseksi (yhden siideripullon virhemarginaalilla) 430, toisella kerralla 633 ja kolmannella kierroksella alle 600. Loimi on luotu vaihdellen kahdelta, kolmelta ja neljältä kartiolta, minkä lisäksi se on raidallinen. Siis todellinen mission impossible. Päätin jo, että loimi olkoon kantoliinaloimi, mutta todellisuuden näkee varmaan pirtaan pistellessä. Toinen, mitä olen himoinnut, olisi pyyheloimi.

Irmeli ei ole omistuksessani, mutta mitä ilmeisimmin meillä on luvassa pitkä yhteinen tulevaisuus. Tervetuloa kotiin, Irmeli.

Joulukuun kuulumiset

Viime viikolla oli aika päivittää blogin look viimeinkin nykyiseen elämään sopivaksi. Ihan säikähdin, kun äsken kävin katsomassa viimeisimmän postauksen blogista, että mitä ulkoasulle on tapahtunut. No mitähän, kun kerran itse sitä olen mennyt muuttamaan. Taaperon yöimetys selkeästi vie viimeisetkin toimivat aivosolut päästä!

Olen viimeinkin saanut päätökseen autokoulun ja syyslukukauden opintojakin on jäljellä enää pari hassua päivää. Vuoden viimeinen kurssi käsittelee kudontaa ja pääsimme vierailullekin ihanaan espoolaiseen Kultavilla-kutomoon. Uusimman kurssimme tehtävänantoon kuului suunnitella sisustustekstiilejä oman suvun perinteistä inspiroituen ja lopulta teetämme kankaamme ihan oikeasti kutomossa. Totta kai teemme töitä myös ihan tavallisilla kangaspuilla, mutta odotan innolla, miltä näyttää, kun kone sylkee kangasta ulos reilun kymmenen sentin minuuttinopeudella.

Singer tuli taloon

Hankin viime syksynä uuden ompelukoneen. Tähän mennessä olen täällä uudessa kodissa asuessani lainaillut äidin konetta, mutta äiti saa pian koneensa takaisin ja pääsee tekemään omia juttujaan. Kirjoittelin jo syksyllä tästä uudesta ylioppilaslahjarahoillani ostamasta koneesta esittelypostauksen, joka lopulta jäikin postaamatta, kun en heti tullutkaan koneen kanssa toimeen. Kone katkoi ja sylttäsi lankaa, ja sotki sen vieläpä mustaan töhnään. Tammikuussa kaivoin koneen esille ja kesytin sen pari tuntia kestäneellä harjoitustilkkujen ompelulla. Se oli sen arvoista! Ei tämä kone olisi huollossa mihinkään muuttunut, vaan se oli selkeästi sananmukaiseti uudenkarhea. Kärsivällisen uudelleen ja uudelleen säätämisen ja kokeilun jälkeen kone alkoi hurisemaan normaalin kuuloisesti ja sain siistiä tikkiä niin puuvillakankaalle kuin paperille ja pahvillekin. (Kahta jälkimmäistä testasin huvikseni, koska minun piti eräänä kurssityönä tehdä kollaasi, jossa kokeilisin erilaisia tekniikoita.) Ihan simppeli alku ei koneen nimestä huolimatta ollut, mutta nyt saan olla ostokseeni tyytyväinen. Parin sadan euron koneeksi tuossa on hurjasti erikoisompeleita!

My new sewing machine.

Biologian tunnilla

Tällä viikolla pidetyllä biologian tunnilla piti tutkia sipulin kasvupisteen soluja, mutta odotellessa oli uteliaana tutkittava muutakin. Onhan sitä ennenkin nähnyt ties mitkä erilaiset paperit, pyyhekumit ja lyijykynät mikroskoopista, mutta kyllä niistä vieläkin innostuu ihan lapsen lailla, mikä on vähän hassua. Myös pöydällä pyörinyt villalanka näytti mikroskoopissa aika veikeältä, ja vielä hauskempaa oli, kun onnistuin tallentamaan näkemäni omalla kameralla.

Kuulumisia kuviksen tunnilta

Minulla on enää vain kuusi kuviksen tuntia ennen lukulomaa. Ehdin lukion aikana suorittaa ennen tätä viimeistä kurssia neljä kurssia, sillä jouduin jättämään diplomikurssin kesken erinäisten syiden takia. Se harmittaa, mutta aina ei vain yksinkertaisesti aika riitä kaikkeen, mihin sen haluaisi riittävän.

Tällä tunnilla otin kuitenkin kaiken ilon irti viimeisistä hetkistä lukiossa. Opettelin uudelleen, miten Gimpiin saa tehtyä itse omia siveltimiä ja päädyin samalla tekemään pienen fonttikokeilun. Kuvassa on kokeilun tuloksena syntynyt aakkosista satunnaisesti kirjaimia valitseva sivellin, jonka nimesin siansaksasiveltimeksi, koska sillä kirjoitettu teksti on vain epämääräisiä kirjainyhdistelmiä. Olen tehnyt näitä siveltimiä viimeksi varmaan yläasteella, jolloin käytin niitä tekemieni ilmaisten ulkoasujen grafiikassa. Kummasti ne asiat vain muistuvat vähitellen mieleen, kun alkaa kokeilemalla tekemään.

Huomaatteko, miten näppärästi sain tähän merkintään myös in action -tunnisteen? Ylemmässä kuvassa näkyvät retrokorvikset, jotka sopivat aika hyvin aleista löytämiini vaatteisiin. ;)

Taustakuvan salaisuus

Vanha tuttu kuvanmuokkausohjelma Gimp pääsi yllättämään minut! En ollutkaan huomannut, että sillä voi helposti tehdä mistä vain kuvasta saumattomasti jatkuvan taustakuvan. Kuvistunnilla sattumalta löydetty suodin on tosi hauska. Testailin sitä useampaan kuvaan ja nyt minulta löytyykin vaikka kuinka monta uutta taustakuvaa blogiin. Tosin ovat nuo taustakuvat muutenkin aika tiuhaan tässä blogissa vaihtuneet. Tämä uusin on suosikkini tähän mennessä ja voisin kuvitella sen olevan käytössä pitkään - tai kunnes keksin vielä paremman taustakuvan.

Tästä kuvasta lähdettiin liikkeelle ja seuraavaan päädyttiin.

Ja näin se onnistui:
- Valitaan värit-valikosta "poista värit", jotta kuvasta tulee mustavalkoinen (ei pakollinen vaihe)
- Säädetään kuvan kirkkautta ja kontrastia värit-valikosta löytyvällä kirkkaus ja kontrasti -työkalulla (ei pakollinen vaihe)
- Saumattomasti jatkuva kuvasta saadaan etsimällä suotimet-valikosta "määritä" ja aukeavasta valikosta "saumattomasti jatkuva"

"No on tuokin yks tapa"

Voisihan sen myös toisella tavalla tehdä, mutta halusin kokeilla näinkin. Ja kyllä - tämä liittyy neuleisiin!

Nikon Coolpix P500

Kamera vaihtoon. Vanha useamman vuoden käytössä ollut pokkari jää nyt kakkoskameraksi. Parin viikkoa olen jo ehtinyt harjoitella tämän uuden kanssa ja olen tyytyväinen valintaani, vaikka alun perin olin järkkäriä katsonutkin. :)

Ihan tavallinen lauantai

Yllättäen tekisikin mieli ommella jotain kivaa. Kangaskaapistakin löytyi kaikkea ihanaa. Kuvassa alimmaisena suomalaista designia. Kangas on tosin hieman kulunutta ja pehmennyttä, koska sitä on käytetty verhoina ja pöytäliinana.





Kokeilin virkata sydämen ilman ohjetta. :) Olen virkkaillut tässä muutamia muitakin pieniä juttuja, mutta en esittele niitä blogissa vielä, koska ne eivät ole valmiita. Kaikki isot työt tuntuvat etenevän niin hitaasti.



Ja sitten uusi lelu. Tulevaisuudessa neulekuvien ottaminen on sata kertaa helpompaa tämän ansiosta. Kaikki postauksen kuvat on otettu telineen kanssa, joten tärähtäneitä kuvia ei juurikaan tullut. On se vaan kätevä ja iso. Kun jalat laittaa niin pitkiksi kuin mahdollista ja ylimmän putkenkin nostaa ylös, tulee telineestä minun pituiseni...

Nappikuulokkeiden uusi ilme

Kamerasta löytyi viime vuoden puolella valmistunut neule, jonka esittelyn olen kokonaan unohtanut. Mutta tässä tulee, tuunasin kännykän nappikuulokkeet:



"Kuoret" on neulottu i-cordina johtoa sen sisällä samaan aikaan kuljettaen. Ainoa huono puoli näissä on se, että johdot ovat nyt aika painavat ja napit tippuvat herkemmin korvista.



Neulotut nappikuulokkeiden lämmittimet (rav)

malli: Idea näihin tuli täältä

lanka: Novitan 7 Veljestä

puikot: oiskohan ollut sukkapuikot numeroa 3?

Neuleeni ovat tässä vähän päässeet lipsahtamaan i-cordin puolelle... Palmikko-huivi, kengännauhat ja vielä nappikuulokkeetkin. Seuraavaksi viimeisten joululahjojen valmistuttua voisin keskittyä äidin neuletakkiin, joka on ollut kesken jo vuoden ajan. Palmikkoneule ja hidas näpertäminen voisi tehdä hyvää joulun alla neulottujen pikaprojektien jälkeen.



Tänään oli pakko päästä kävelyttämään ulkona valkoisia Conversejani kun eilen sain niihin nauhatkin pujotettua. Vaikka nauhat ovatkin villaa niin eivät ne sentään jalkoja lämmitä. (rav) Varpaat olivat hieman jäässä kun viimein pääsin koulusta kotiin. Jos malttaisin odottaa vaikkapa maaliskuuhun ennen kuin kaivan kengät uudelleen esiin? Hmm...