Junia, eläimiä ja kirjaimia

Keväällä ostetut verhokankaat päätyivät viimeinkin pikkuveljen huoneeseen verhoiksi ja isoiksi tyynyiksi. Olinkin ehtinyt lupailla äidille moneen otteeseen ompelevani verhot, mutta aina se vain jäi. Alunperin minun piti tehdä verhot pienenä lämmittelynä ennen ylioppilasmekkoa, mutta kaikessa kiireessä unohdin suunnitelmani täysin.

Viimeksi meillä käydessään äiti muistutti minua taas verhoista ja lopulta päädyinkin ompelukoneen ääreen, kun pikkuvelikin tuntui viihtyvän legojen parissa hyvin, eikä äidillä ollut kiirettä mihinkään. Kyllä kannatti! Äiti oli joskus kerinnyt uhata, että pikkuveli kasvaa pian niin isoksi, ettei enää halua käyttää tällaisia pikkulasten verhoja. Oli kuitenkin kiva huomata, miten pikkuveli riemastui, kun näytimme minkälaiset verhot olen hänelle ompelemassa. Autoja, junia, elämiä, kirjaimia ja värinä vieläpä ehdoton lemppari vihreä! Verhojen mitatkin olivat tiedossa etukäteen, joten minun piti vain repiä kankaista sopivan kokoiset palat ja ommella jämäpaloista pari tyynyä. Tyynyjen täyttämisen jätin äidin hommaksi, koska minulla ei ollut tarpeeksi vanua sillä hetkellä varastossa. Koska käyn maalla aika harvoin, pyysin äidiltä lupaa lainata hänen kännykkäkuviaan tänne blogiin. En varmana olisi muistanut ottaa tästä työstä kuvaa seuraavan kerran, kun olisin taas käynyt äidin luona. Minäkö muka hajamielinen, eeen todellakaan!

New drapes for my little brother. He loves green, animals, letters and trains.

Viiden minuutin muodonmuutos

Ostin kirppikseltä täydelliset korkeavyötäröiset farkut, joissa oli jopa tällaiselle pätkälle sopivan pituiset lahkeet. Ainoa vika, jonka farkuista löysin, oli hassu suoran mallinen lahje, jonka takia lahje näytti levenevän heti pohkeen jälkeen. Kyselin monta kertaa ennen ostopäätöstä kirppiksellä mukana olleelta kaverilta pukeeko leveähkö lahje minua, mutta kuulemma farkut näyttivät ihan hyviltä.

Kotona sovittelin housuja moneen kertaan ja ihmettelin farkkujen kokolappua. Kyllä, tiesin mahtuvani parin vaateketjun lastenkokoihin, mutta silti vyötäröllä oli vähän liikaakin tilaa. Kokolapussa lukeva "fit drain - narrow seat, super slim leg" tuntui riitelevän pahasti farkkujen istuvuuden kanssa. Googletinpa sitten, millä tavalla farkkujen sitten kuuluisi istua, kun kerran minun päälläni ainakaan "super slim leg" ei toteutunut, ja ihmetys oli suuri, kun tajusin kuvahaun tuloksissa olevan vain miesten farkkuja. Olinkin siis ostanut poikien matalavyötäröiset lököttävät porkkanafarkut! Ei ihme, että lantiolla oli niin paljon tilaa.

Googlettelusta viisastuneena näin farkut eri tavalla. Olisihan se tavallaan jännää käyttää miesten farkkuja ja päätinkin kokeilla ensimmäistä kertaa farkkujen lahkeen kaventamista. Kahden nopean sauman ompelun ja ylimääräisten kankaiden pois leikkaamisen jälkeen peilistä näkyikin leveiden pohkeiden sijaan kilometrin pituiset sääret (heh heh). Poikien kolmen euron farkuista taisikin tulla oikein edustuskelpoinen vaatekappale!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pari vinkkiä farkkujen kaventajalle:

- Sovita farkut ja arvioi, kuinka pitkältä matkalta lahje kannattaa kaventaa. Merkkaa paikka nuppineulalla. Arvioi samalla montako senttiä haluat lahkeensuusta pois. Muista, että lahkeensuun tulee olla niin leveä, että saat myös kantapään sen läpi!
- Jos farkkuja ei ole vielä aiemmin pesty, tai et ole varma onko ensimmäinen pesu tehty, käytä farkut pyykkikoneessa ennen kavennusta. Puuvillakangas voi kutistua pesussa ja olisi ikävää, jos juuri kavennettu lahje kaventuisi ensimmäisessä pesussa entisestään.
- Käännä farkut nurin ja merkkaa uudelleen kavennuksen paikka. Ota leveyttä tasaisesti pois sekä etu- että takakappaleista, jotta kangas ei ala kiertämään. Parhaimman lopputuloksen saavutat kaventamalla sekä lahkeen ulko- että sisäsyrjästä.
- Ompele uuden sauman paikka suoralla ompeleella.
- Jätä farkut nurinpäin ja pue ne päällesi. Näin saat sovitettua lahkeen ilman, että ylimääräinen pois leikattava kangas on lahkeen sisällä hankaloittamassa sovitusta.
- Jos lahkeen leveys on sopiva, leikkaa ylimääräinen kangas pois. Jätä leveästi saumanvaroja. Jos taas lahje ei miellytä, ratko äsken ompelemasi sauma pois ja ompele se uudelleen parempaan kohtaan.
- Huolittele saumanvarat leveällä siksak-ompeleella.

Käytin itse farkkujen kavennuksessa ihan tavallista keskipaksuille puuvillakankaille sopivaa neulaa ja lankaa. Paksuimmat kohdat, esim. lahkeensuut, ompelin varovasti ja tarvittaessa pyörittelin muutaman piston käsipyörällä.

Liian lämmin kesäneule

Kummallinen jämälankapeitto on edennyt aika paljon viime näkemästä. Aiemmin jämälangat pääsivät loppumaan kesken kaiken, mutta nyt edessä on isompi haaste, mikäli aion päästä kaikista seiskaveikan jämistä eroon. Huh, tätä neuloessa tulee muuten kuuma, kun peiton koko alkaa olla sitä luokkaa, että se peittää neulojansa.

Knitting a heavy and warm domino blanket.

Vohvelikankaisia käsitöitä

Minulla on aivan liian suuret varastot lankoja, kankaita, käsityötarvikkeita ja keskeneräisiä käsitöitä. En edes aina muista mitä käsitöitä olen aloittanut ja jättänyt kesken vuosien varrella. Kotoa pois muuttaessa löysin uudelleen vaikka mitä, jopa lähes valmiita käsitöitä. Osa keskeneräisistä töistä tuli purettua langoiksi, osa meni suoraan roskikseen, mutta ainakin yksi työ oli niin valmis, että sen pystyi heti ottamaan käyttöön. Tämä joskus yläasteella kesken jäänyt vohvelikangaspyyhe oli jo ennen koristelua huoliteltu kaikista sivuistaan, joten sitä ei tarvinnut mitenkään viimeistellä ennen käyttöönottoa. Olen joskus aloittanut vohvelikankaan kuvioinnin ajatuksenani tehdä pyyhkeeseen leveät koristellut päädyt, mutta homma on jostain syystä jäänyt puolitiehen. Toisessa pyyhkeen päädyssä on viisi erilaista koristeraitaa, mutta toisessa vain kolme. Koska pyyhe on ollut tässä pisteessä vuosia, mutta on nätti sellaisenaan, päätin laittaa pyyhkeen suoraan vaatekaappiin muiden pyyhkeiden joukkoon. Ainakin keveytensä puolesta siitä voisi tulla hyvä matka- ja retkeilypyyhe. Vohvelikankaan pitäisi vielä kuivuakin nopeasti.

Pyyhkeelle sopivaa kuvaustaustaa etsiessäni keksin, että tämä käsityöhän olisi kiva esitellä blogissa toisen vohvelikangastyön kanssa. Mielestäni kuvan pieni tyyny ei ole vielä esiintynyt tämän blogin postauksissa. Söppänä itse suunnitelluilla kuvioilla koristeltu tyyny on eskariajoilta peräisin. Muistan edelleen miten väkersin noita kaikkia kuvioita. Erityisesti tuo alimmissa suurissa neliöissä esiintyvä kiertyvä pisto oli vaikea.

A new bath towel in retro look. I made the pillow when I was six years old.

Syksyä odotellessa

Tämän kuukauden fiilikset lyhyesti ja ytimekkäästi:

Sain opiskelupaikan.

Tekstiilisuunnittelun opinnot, täältä tullaan! En malta odottaa syksyä!

Next autumn I will start studying Textile Design in Helsinki Metropolia University of Applied Sciences!

Kesävarpaille

Uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä (SK 7/2013, malli 50) löytyi ohje jaloille tarkoitettuihin koristeisiin ja päätinkin väsätä sellaiset heti samalta istumalta varastoista löytyneestä kullanvärisestä keinokuitulangasta. Jätin mallista vain sekaan virkatut helmet pois, koska kultainen väri itsessäänkin on jo näyttävä. Malli oli lehdessä esitelty kesävarpaiden koristajana, mutta minä tein pitsiviritelmät ihan itämaista tanssia ajatellen. Nämä tosin saattavat päätyä äidille, koska puoli vuotta kestänyt tanssitaukoni saattaa jatkua vielä syksynkin ajan.

Nyt taidan syventyä pitkästä aikaa talvisiin neuleisiin. Villalanka on suuri rakkauteni, mutta näissä hellelukemissa sen neulominen ei ole yhtä sujuvaa kuin talvella. Yhdet lapaset tuossa sainkin valmiiksi tänä aamuna. Olisiko seuraavaksi villasukkien vuoro?

Virkattu pitsipanta

Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Ihanat Inkerit

Lankahelvetti

Eevan sukkavakka

Anne-Marin tekeleet

 Neilin neuleet

Olen aivan innoissani suunnittelemieni Inkeri-sukkien saamasta suosiosta. Aina välillä törmään ohjeella tehtyihin sukkiin, säärystimiin ja muihin sovelluksiin blogeja lukiessani. Tässä muutamia esimerkkejä muiden neulomista Inkereistä. Vähänkö ihania! ♥  Kiitokset bloggareille kuvien lainaamisesta! 

 

Jos teiltä muiltakin löytyy itse neulotut Inkerit ja kuviakin niistä, laittakaa ihmeessä sähköpostia osoitteeseen siskoneule@gmail.com, että saadaan toinenkin pieni Inkeri-galleria pystyyn!

PS. Blogin FB-sivulla on näköjään jo yli 100 tykkäystä. Haluaisitteko sen kunniaksi blogiin jotain spesiaalia? Toive- tai kysymyspostausta, neuleohjetta, haastetta? Ideoita saa heitellä!

Salainen villasukkaystävä, osa 2

Nolo neulebloggaaja! Kuvasin Aamukahvilla-blogin villasukkatempaukseen tekemäni sukat jo ajat sitten, mutta enköhän minä sitten unohtanut pistää kuvat blogiin. Päätin siis osallistua tempaukseen ohuemmilla sukilla, jotka sopivat niin paljaaseen jalkaan kuin tennareidenkin sisään. Nallesta neulottuja sukkien luulisi olevan ominaisuuksiltaan sellaiset, että ne jalassa voi yhtä hyvin hengailla kotona tai lähteä sateella kumpparit jalassa festareille.

Oli muuten helppoa neuloa, kun sukkien saajan koko oli täsmälleen sama kuin omani!

Oivalluksia

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykokeet ovat jänniä. Ensin niihin luetaan viikkotolkulla kuin uusiin ylioppilaskokeisiin valmistautuen ja sitten kaikki viikkojen aikana opittu asia kirjoitetaan parissa tunnissa paperille. Koeosuutta jännempää on kuitenkin mahdollisessa tulevassa koulussa käyminen. Joihinkin kaipaa jo pari päivää kestäneiden pääsykokeiden jälkeen ja toisista rakennuksista huomaa heti ovesta sisään astuessaan, että tämä ei ole minun paikkani. Eräistäkin kokeista poistuin sanaakaan paperille kirjoittamatta. Ei vaan tuntunut yhtään minun jutultani.

Pääsykokeissa saattaa oivaltaa myös jotain sellaistakin, mitä ei osannut etukäteen odottaa. Metropolian tekstiilisuunnittelun pääsykokeissa halusin virkata, mutta koska tehtävänanto ei sallinut virkkuukoukun käyttöä, minun piti olla luova ja soveltaa itselleni sopiva virkkaustapa vain omia käsiä apuna käyttäen. Syntyi hauska tekniikka, jota pitikin kotona päästä kokeilemaan toisenlaiselle pohjalle, rannerenkaaseen. Pääsykokeissa tein tällä tekniikalla yksityiskohdan matonkuteesta tekemääni avaimenperään ja paksulla langalla tehtynä kuvio toistui vieläkin selkeämmin. Tekniikka onnistuu matonkuteella ihan sorminkin, mutta ohuella langalla suosittelen tietenkin käyttämään virkkuukoukkua. Koska pääsin pääsykokeissa tätä tekniikkaa kehitellessä niin jännän äärelle, haluan jakaa tämän oivalluksen myös täällä blogissa. Eihän sitä tiedä vaikka joku muukin inspiroituisi tästä.

Selkeyden vuoksi näytän tässä tekniikan sukkapuikon päälle virkattuna. Tekniikkaa voisi soveltaa rannerenkaan päällystämisen lisäksi vaikka minkälaisiin pohjiin, kunhan virkatun "putken" alku- ja loppupäät saadaan kiinnitettyä tiukasti pohjaan, esimerkiksi liimalla. Rannerenkaassa kiinnitys tehdään lopuksi virkatun putken alkupäähän piilosilmukalla.

Aloita tekemällä langasta lenkki pohjan ali ja työnnä virkkuukoukku lenkistä läpi.

Nappaa lanka pohjan yli ja tee langan hännällä pieni solmu, ettei häntä karkaa.

Ota lenkki pohjan ali, vie virkkuukoukku sen läpi ja vedä lenkki koukulla olevan silmukan läpi. Käytän tästä myöhemmin nimitystä ketjusilmukan virkkaus pohjan ali.

Virkkaa yksi ketjusilmukka niin, että otat langan koukulle pohjan yli.

Virkkaa tästä eteenpäin vuorotellen ketjusilmukoita pohjan ali ja yli. Näin syntyvä siksak-kuvio on todella joustavaa ja voit säädellä sitä virkkaamiesi silmukoiden kireyttä tai löysyyttä lisäämällä. Rannerengasta virkatessasi venytä virkattua kuviota aika ajoin, ettet virkkaa päällisestä liian löysää. Virkattu pinta on muuten ihan hauskan näköinen pohjan alapuoleltakin, sillä sinnekin muodostuu toisenlainen siksak-kuvio. Langanpäät kannattaa päätellä neulalla kuvion sekaan. Minä tosin olin laiska ja solmin rannerenkaan kaksi langanpäätä tiukasti umpisolmulla yhteen...