Tuli pieni mutka matkaan 30 päivän haasteen kanssa, sillä hukkasin haastevihkoni juuri ennen matkaamme Roomaan. Viime tipassa en ehtinyt miettimään, mihin journalointia jatkan, joten otin matkalle mukaan kasan värikkäitä kartonkeja ja äidin mustan tussin. Matkan jälkeen vanha vihko löytyikin mummolasta, mutta koska ehdin jo tehdä uuteen muistikirjaan haastetta monen sivun verran, aion vain liimata vanhan vihkon sivut uuteen kirjaan. Uudesta muistikirjasta olikin yllättävän paljon iloa, sillä sen sivut ovat paksummat ja siten kestävät paremmin liimaa.
Sormistaan näppärä, mutta viherpeukaloton. Aina kuimet kädessä. Ratsastaja ja ponityttö. Aamuntorkku ja illanvirkku.
Neljäntenä päivänä huijasin, enkä mennytkään ulos. Eipä sinä päivänä olisi ehtinytkään.
Minä uskon: että puhallus auttaa pipiin, onneen, omaan osaamiseen, Joulupukkiin, rakkauteen, Jumalaan, alkuräjähdykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.