Viime vuonna humputtelin Lapsimessuilla bloggarilipulla ihan vaan kahdestaan Sulon kanssa. Tänä vuonna kuitenkin minulla oli mahdollisuus nähdä messut myös näytteilleasettajan näkökulmasta, joten hengailin joka päivä pätkän jos toisenkin Kestovaippayhdistyksen kojulla. Messuviikonloppu oli aika rankka, kun yritin tunkea siihen niin perheajan, bloggarina hengaamisen kuin yhdistysaktiivin roolin.
Kamera oli luonnollisesti mukana koko messujen ajan, mutta ei sellaista vanhaa romua halua enää käyttää. Instagram-videoiden lennosta leikkaaminen on niiiiin paljon jännempää! Livekuvaaminen on siitä haastavaa, että tilanteet tulevat ja menevät, ja jos yritätkään saada videolle juuri niitä kivoja hymyjä ja oikeita kuvakulmia, niin ei se kauhean helppoa ole. Yllätyksiä tuli koko ajan.
Tammikuussa sain vaippapostia Tsekistä, kun kestovaippamerkki Petit Lulu (teksti muuten kääntyy nettisivuilla yllättävän hyvin ymmärrettäväksi Google translatella!) otti minuun yhteyttä ja kyseli yhteistyön mahdollisuutta. Kyllähän minulle kelpaa! Vaippatestaus olisi hauska tapa tutustua toisenlaiseen kestokulttuuriin.
Sovimme testaavani yövaipaksi sopivaa turkoosia tähtipeppuaplikaatioilla koristeltua sisävaippaa reippailla imuilla sekä siihen sopivaa norsukuosista PUL-kuorta. Aplikaatiokoristeluita, varsinkin velourisena, ei ole muuten tullut vielä Suomessa kertaakaan vastaan. Jos olen oikeassa, niin tällä hetkellä yksikään kotimainen merkki ei taida myydä tällaisilla yksityiskohdilla varusteltuja vaippoja? Tähdet ovat kyllä ylisöpöt. vaikka normaalisti en tähtikuoseille syty ollenkaan. Mukaan sain myös pari pientä pesulappua/kestopuhdistusliinaa, joita luulin alkuun lisäimuiksi, mutta jotka toimisivat ihan yhtä hyvin vaikka kestotalouspaperina. Minä nakkasin ne kestovaipan imuiksi, sillä niillä saa näppärästi pari lisäkerrosta imua vaippaan kuin vaippaan. En ole koskaan ennen uskaltanut kokeilla pelkällä PUL-kuorella yökestoilua, ja monet kerrat vaippaa pukiessa jänistin ja kiskaisin sen päälle villahousut oman kuoren sijaan. Päiväkäytössä kuori pääsi heti käyttöön esimerkiksi päiväunille.
Yksityiskohtia lukuunottamatta yhdenkoon sisävaipan malli röyhelöineen ja neppareineen oli samantyyppinen kuin täällä pohjoisessa on totuttu näkemään. Minulla tosin meni hetki tajuta, että naarasneppareita on vaipassa edessä pariton määrä. Ihmettelin muutamankin kerran, miksi saan siivekkeet aina vinoon, ennen kuin tajusin, että Sulolla siivekkeiden väliin jää aina yksi naarasneppari vapaaksi. Sisällä vaipassa on nepillä kiinnitettävä pitkä imu ja vaipan mukana tuli myös neppi-imua tuhdimpi lisäimu, jolla vaipasta saadaan yökelpoinen. Neppi-imu tuotti alkuun päänvaivaa, kun mietin, miten taittelisin sen järkevästi etupainotteiseksi, sillä vaipan imu oli kiinnitetty taakse, eikä eteen. Lopullinen ratkaisuni 11-kiloisella taaperolla oli taittaa pitkän imun pää edestä alaspäin ja laittaa paksumpi imu tämän taitoksen sisälle. Toimii.
Vaippaan kuulunutta fleecekuivaliinaa emme käyttäneet kuin kerran, sillä Sulo yllättäen kelpuuttikin märkäpintaisen vaipan! En tiedä oliko syy bambujoustofroteessa vai jossain muussa, mutta tuuletan tyytyväisenä, kun viimein yövaippa voi olla pinnaltaan muutakin kuin coolmaxia tai fleeceä. Koska vaippa on yhdenkoonmalli (7-16 kg), sille tulisi vauvalla pitkä käyttöikä. 7-kiloisella maitokakkakoneella käyttäisinkin fleeceliinaa vaipan puhdistuksen helpottamiseksi, mutta unissaan kieriskelevältä taaperolta ylimääräinen liina löytyy helposti pakaroiden välistä. Pienemmille vauvoille on muuten oma newborn-kokonsa, joka on sekin kuoseiltaan syötävän söpö.
Vaipan kuori oli reippaan kokoinen ja sopii 4-15 kg painavalle lapselle. Käytin itse kuorta heti alusta alkaen korkeusnepit auki yövaipan päällä, sillä yövaippa vie paljon tilaa. Kevyemmän sisävaipan kanssa korkeutta pitäisi ottaa nepparisäädön verran pois. Kuori oli minusta mielenkiintoinen ja erikoinen, sillä se on kantattu kauttaaltaan fleecellä. Suomessa kuorissa on yleensä foe, eli kanttikuminauha, jota itse vierastan pidemmällä vaihtovälillä. Foe on tuttu naisten alushousuista, mutta ainakin minä koen sen hiertävän, jos sitä laitetaan alushousuissa muuallekin kuin vyötärölle, enkä siksi innostu ajatuksesta vauvan tai pienen lapsen vaipassakaan. Fleece taas vaikutti oikein pehmeältä, paksulta ja kuohkealta, joten se ei pääse hiertämään nivusia, vaikka kuoren kiinnittäisi napakamminkin. Fleece ei ime kosteutta, vaikka pissa sen läpäiseekin, joten kuoren kanttaukset pitävät kyllä pissan siellä, missä kuuluukin. Plussana pitää mainita, että fleece on myös näin suunnittelijan silmään hyvännäköinen yksityiskohta. (Tässä kohtaa alkaa huvittaa jo hyvännäköisistä VAIPOISTA puhuminen!)
Vaipat ovat nyt olleet meillä ainakin pari kuukautta aktiivisessa testikäytössä ja voin vain kehua niiden laatua. Kuminauhat ovat napakat, velour suhteellisen pehmeää ilman rummuttamista ja fleece edelleen pehmeää, vaikka se onkin fleecelle ominaiseen tapaan nukkaantunut jonkin verran. Nämä vaipat voi varmasti pakata vielä hyväkuntoisina seuraavaa lasta odottamaan sitten, kun Sulo on oppinut kuivaksi.
+ Yhdenkoonvaipat ovat pitkäikäisiä
+ Järjettömän imukykyinen! Lisäimu on TUHTI.
+ Kiloraja todella korkea! Hoikalla menevät varmaan pidempäänkin!
+ Pehmeät materiaalit, huolellinen ompelujälki
+ Ympäristöystävällinen pakkaus ei sisällä ylimääräistä muovia!
+ Kuoret, sisävaipat ja pesulaput on helppo yhdistellä toisiinsa
+ Kuoreen on mahdollista ostaa myös neppi-imupaketti, jolloin siitä saa SIO-vaipan (snap-in-one, kuin all-in-one)
+ Edulliset hinnat, Euroopan unionin sisältä tilatessa et maksa ylimääräisiä tullauksia tai alveja (Hinnat voi laskea esim. tällä valuuttamuuntimella)
- Kuoressa melko pienet pesutarrat, jotka vaativat asettelua
- Neppi-imu kiinnittyy vain taakse, pojalla etukiinnitteinen on mielestäni näppärämpi
I got a chance to test PetitLulu's cloth diapers. We have struggled to find the perfect diapering solution for night time so I asked them if I could test a night nappy and a nappy cover. PetitLulu's nappies are soft and they are designed very carefully. For example the diaper cover can be fitted with snaps and it had nice and soft fleece details.
The night nappy was surprisingly absorbent! We have now been using the nappy for more than two months and it has become very reliable. It hasn't leaked because it fits perfectly our tall son who is narrow from the hips and because the ruffles around the legs are wide enough. I am very pleased with the nappies and I would recommend them to everyone who is interested in cloth diapers!
Meillä on ollut tekstiilisuunnittelun opinnoissa tähän mennessä kaksi neuleiden kurssia. Ensimmäisessä käsiteltiin käsinneuletta ja koneneulonnan perusteita, ja seuraavassa sukellettiin tekniikassa syvemmälle. Kuviollisten neuleiden kurssi oli nimensä mukaisesti kuviollisia neuleita: kirjoneuletta sekä erilaisia neuletekniikoita, joihin neulekone taipui. Ihan kaikkea emme ehtineet kurssilla käsitellä, vaan nämä opetetut jutut olivat pintaraapaisu siitä, mitä koneneulonnassa on mahdollista tehdä. Esimerkiksi vaatteita emme kaavoittaneet, koska se ei ole varsinaisesti meidän alaamme.
Ensimmäisen vuoden neulekurssi oli koneneulonnan suhteen yhtä kauhua ainakin minulle, mutta yllättävää kyllä, tekniikan vaikeutuessa itse neulominen helpottui. Kurssin harjoitusten tekeminen alkoi huolellisella koneen puhdistamisella, mikä ykkösvuonna oli jäänyt tekemättä, joten langat kulkivat sulavammin, eivätkä koneen neulat enää jumittaneet. Huomion kiinnittyessä monimutkaisempiin neulerakenteisiin myös tietty hermostus jäi pois. Oli niin paljon muutakin mietittävää, kuin se, kulkevatko langat varmasti suorassa langanohjaimissa. Myönnettäköön, että rumia sanoja silti sateli yhdellä jos toisella. Itse kuuluin siihen äänekkäiden työskentelijöiden porukkaan.
Video, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi
Koneneulonnan tehtävänantona oli tehdä viisi suurta tilkkua sekä vähintään kymmenen pienempää. Meidän tuli kokeilla eri tekniikoita, eli kirjoneuletta, jättösilmukkaa, kertosilmukkaa, kangaskudontaa sekä lankapitsiä. Mallit näihin suunniteltiin itse tietokoneella neuleille tarkoitettua Designaknitiä käyttäen. Se oli ohjelmana ihanan palikka (okei, myös raivostuttavan palikka, ainakin ajoittain). Vähän nörttinä on pakko arvostaa hyvin yksinkertaisia ja käytännöllisyyteen panostavia ohjelmia. Ne ovat omalla tavallaan aika liikkiksiä.
Neuletilkuissa ja kurssin muissa tehtävissä inspiraatioksi meille annettiin Itämeri ja pinnanalaiset maailmat. En ottanut tehtävänantoa kirjaimellisesti, vaan neulomistani tilkuista löytyi lopulta kaikkea Ruotsin-laivan kansibaarin discosta meriheinään. Heh. Itämeri tuli siis käsiteltyä monesta näkökulmasta. Suurin innoittaja oli kuitenkin lukion Itämeren ekologian kurssi, josta mainitsin blogissa syksyllä 2011.
Tilkkujen kevyt pingotus luokan seinällä.
Lankoina tilkuissani on kaikkea kotoa, Kierrätyskeskuksesta ja koulun kudonnan luokan ilmaislaatikosta, koska halusin välttää kurssin materiaalimaksut. Tilkuissa ei ole haettu lainkaan käytännöllisyyttä, vaan niissä on irroteltu ja unohdettu suosiolla kaikki neuletekniikoiden säännöt. Laskeskelin, että joissain puuvillaisissa kirjoneuleissa oli jopa 70 silmukan pituisia langanjuoksuja, vaikka opettajan mukaan olisi turvallista kokeilla korkeintaan 50 silmukan langanjuoksuja ja nimenomaan villalla. Niistä tilkuista ei voi tehdä mitään käyttökelpoista, mutta ovathan ne aika hauskan näköisiä nurjalta puolelta.
Innostuin koneneulonnasta vasta aivan kurssin viimeisinä päivinä viimeisiä tilkkuja tehdessäni. Silloin löysin oikeasti yhteen sopivia lankayhdistelmiä, aloin ymmärtää silmukan tiheyksien päälle ja melkein ymmärsin, miten neulekone toimii. Olen varmaan joku piiloinsinööri, koska minulle jotkut asiat pitää selittää oman äitini mukaan atomitasolla ennen kuin suostun ymmärtämään ne. Näin kävi tälläkin kurssilla, kun en millään meinannut tajuta, miksei kertosilmukkaa voi tehdä enempää kuin neljä kerrosta peräkkäin samalla neulalla. Silloin pyysin opettajaa piirtämään paperille kerto- ja jättösilmukat, ja mitä niissä tapahtuu lankojen ja yksittäisten neulojen tasolla, kun kerroksia tulee lisää. Koen, että soveltaminen ja luova työskentely ovat helpompia, kun ymmärrän tekniikat kunnolla ja syvällisesti, enkä vain noudata sokeana ohjeita, jotka ovat muotoa "ei kahta tällaista silmukkaa vierekkäin, eikä kolmea tuollaista silmukkaa päällekkäin".
Loppukevennyksenä vielä tilkku, jossa käytin pohjana siskoni lapsena tekemää piirrustusta "Sara on vihainen". Lasten piirrustukset ovat ihan hillittömiä! Pitäisi kerätä niitä ja neuloa piirustuksia enemmänkin tekstiileiksi. Tekstiilit antavat piirustuksille oman erilaisen vivahteensa ja tekevät niistä uudella tavalla mielenkiintoisia.
Kököillä kännykkäkuvilla mennään, mutku en malttanut olla esittelemättä, mitä sain aikaan kutomo Holopaisella kuviollisten neulottujen tekstiilien kurssilla tällä viikolla tiistaina. Luomumerinoa ja alpakkaa. Aika herkkua!
Huh, laskeskelin, että minulla on tänä keväänä enää viisi koulupäivää jäljellä! Huhtikuun alussa alkaa harjoittelu, on Lapsimessut, joille olen menossa Kestovaippayhdistyksen kanssa, Suuri vaipanvaihtotempaus ja Vaippakansan karnevaalit. Kävin eilen allekirjoittamassa harjoittelusopimuksen espoolaisen Kultavilla-kutomon kanssa, eli saman paikan, jossa kudoimme kudonnan kurssilla suunnittelemamme kankaat. Olen todella innoissani tulevista kymmenestä viikosta, joiden aikana pääsen tekemään vaikka mitä. Kultavillan yhteistyökumppaneista löytyy mm. kantoliinoja valmistava Liinalapsi ja on kutomossa tehty kankaita Eduskuntaankin. Kuulostaa aivan minun jutultani!
Sitä ennen palaan vielä hetkeksi takaisin neulekoneen taakse. Loppurutistus tulee olemaan tiukka varsinkin niinä päivinä, kun minä ja kone emme tule lainkaan toimeen keskenämme. Ensitreffimme ykkösvuonna eivät olleet ruusuiset. Kärsin silloin alkuraskauden pahoinvoinnista ja neuloin ämpäri polvien välissä. Yäk.
En todellakaan muista, milloin aloitin tämän neulotun ponchon. Se oli kuitenkin ennen raskausaikaa, eli kauan sitten. Neule oli kaulusta vaille valmis ja se oli eksynyt eroon siitä käsityölehdestä, jossa sen ohje oli, joten sovelsin kauluksen omasta päästä helpoimman kautta saadakseni sen pian valmiiksi. Ufojen valmiiksi tekeminen on terapeuttista ja siihen on hyvä purkaa kevätsiivousvimmaansa. Lisäksi neulominen tuntuu hyvältä. Sen tajuaa vasta, kun on väsymyksen ja kiireen takia joutunut olemaan pitkään erossa neuleista. Ennen lapsen saamista pidin käsityöaikaa itsestäänselvyytenä, mutta nykyään osaan ottaa ilon aidosti irti niistä pienistäkin hetkistä, kun ehdin ottaa puikot käteen. Tuleehan minulla koulussakin tehtyä vaikka mitä, mutta on ihan eri asia luoda kovalla kiireellä kuin tehdä nauttien.
Neuleen malli on jostain virolaisesta Käsitöö-lehdestä, joten tämä taitaa olla ensimmäinen viroksi neulomani neule. Olen neulonut muistaakseni myös englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Tämän mallin neulominen oli erityisen helppoa, koska kaikki vaiheet oli piirretty myös kaavioiksi. Lankana minulla oli ohjeessa suositeltua paksumpi Novitan Rose Mohair, joten neule on VALTAVA. Se pitäisi vielä pingottaa tai höyryttää suoraksi, mutta sen teen vasta sitten, kun meillä seuraavan kerran silitetään jotain.
Nämä alareunoistaan pyöristyvät kolmiot ovat aika suloisia. Samalla tavallahan voisi tehdä vaikka tilkkupeiton jämälangoista... Rose Mohair on söpön tyttömäistä. Vähänkö tämä olisi ollut ihana raskausajan vaate! Tai imetysvaate!
Olipa muuten outoa vetää itse tehty neule päälle ja yrittää ottaa siitä kuvia päällä. Siis milloin olen käyttänyt jalustaa ja ottanut sen avulla kuvia? Ehkä vuonna 2014 eli pian kaksi vuotta sitten. Oho!
Joka vuosi yhtä paljon puhuttava Kelan äitiyspakkaus oli päässyt vuotamaan tällä viikolla etukäteen netissä. Itsekin olin tietenkin heti tutkimassa sisältöä, kun törmäsin linkkeihin Facebookissa.
Kuva: Annika Söderblom, Kela.fi
Tänä vuonna äitiyspakkaus noudatti samaa linjaa kuin ennenkin. On makuupussia, toppa- ja vanuhaalaria, vaatteita, hygieniatarvikkeita ja lakanoita. Uutuutena oli vain talkki, jota kuulemma vanhemmat ovat toivoneet pakkaukseen. Meillä sitä ei koskaan käytetty, joten en itse ymmärrä sen käyttötarkoitusta. Viime vuodesta poiketen pakkauksen sisältämä lelu oli vaihtunut kovasta purulelusta pehmoiseksi unirätiksi. Miten söpö! Purulelun virkaahan toimittaa hätätilassa vaikka hammasharjan varsi (aikuisen valvonnassa), mutta unirätti palvelee vuosikaudet ja sen voi halutessaan kierrättää toiseen perheeseen. Pisteet siis tästä valinnasta! Meillä purulelu oli tietyssä vaiheessa välttämätön, mutta vesitäytteinen ohutpintainen lelu hajosi vähitellen pienien ja terävien hampaiden käsittelyssä.
En ole ainoa, joka kiinnitti huomiota paketin sinipainotteiseen väritykseen. Yllä olevaa kuvaa tarkastelemalla paketista jää mieleen lähinnä sinisyys ja ruskea vanuhaalari. Alkuun ajattelin itsekin, vaikka hyvin avoin värien suhteen olenkin, että en itse ottaisi pakettia tyttövauvalle (vaan eipä meillä olisi tarvetta paketin sisällölle, kun Sulollehan on jo hankittu kaikki, eikä seuraava lapsi ole edes suunnitteilla). Tarkemmin yksittäisiä vaatteita tutkimalla kuitenkin värimaailma alkaa laajentua ja jopa sitä tyttömäiseksi kommentoitua punaista löytyy. Varsinkin vastasyntyneen vaatteissa on runsaasti täysin neutraaleja yhdistelmiä ja ajankohtaisia kuoseja. Erittäin paljon pisteitä annan kietaisubodeille, joiden määrä näyttää omiin silmiini nousseen vuodesta 2014. Myös haarasta tuplanepillisiä kahden koon bodyja ja haaroista auki nepitettäviä housuja löytyi. Niin kätevää! Vaatteissa ja muissa tekstiileissä toistuu sama valkoinen pohjaväri, joten vaaleat vaatteet voidaan pestä sekaisin lakanoiden, pyyhkeen ja harsojen kanssa vapaasti, mikä nopeuttaa vaatteiden kiertoa ja helpottaa vauva-arkea. Ja onhan se vaaleisiin puettu pienokainen söpö, sitä ei voi kieltää.
Äitiyspakkauksen suosittuna keräilykohteenakin tunnettu makuupussi on tänä vuonna taas voimakkaan värinen - ja niin suloinen. Pitkällä vetoketjulla varustettu makuupussi on meillä palvellut vielä taaperonkin kanssa varapeittona ja makoilualustana. Vuoden 2014 makuupussi on kestänyt vaikka kuinka monet pesut ja pysynyt hyvin kuosissa. Äitiyspakkauksen vaatteet ja muut tuotteet ovat oman kokemukseni mukaan olleet hyvälaatuisia. Totta kai suuria määriä tuotteita lyhyessä ajassa tehdessä joukkoon mahtuu niitä maanantaikappaleitakin, mutta niistä olisi hyvä aina ilmoittaa Kelalle, jotta seuraavienkin pakkausten laatu saadaan pysymään kiitettävänä.
Toppahaalari on viime vuoden tapaan muutettavissa toppapussiksi, mikä on hyvä tapa saada haalari toimimaan myös alku- tai loppuvuoden vauvalla, ainakin sitten vaunukäytössä. Väri on vaihtunut neutraalimmaksi beigeksi ja kuosissa on pupuja. Vanuhaalarissa on taas supernäppärät käännettävät hihat ja lahkeensuut sekä uutuutena pienet korvat. Auton turvaistuimeen ja kantoliinailuun tarvitaan aivan vastasyntyneellä kylmällä säällä erilainen haalari, mutta sen vanhemmat voivat hankkia itse. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelin: missä on talvikäyttöön sopiva myssy tai lakki? Pelkkä toppahaalarin huppu ja sen alla oleva trikoinen kypärämyssy eivät kovin paljoa suojaa varsinkaan ihan pientä päätä.
Kestovaippojen parissa työskentelevänä minun on pakko mainita myös pakkauksen yhdenkoon Pilvi-taskuvaipasta. Se on helppokäyttöinen ja itsekin testasin sen viime vuonna. Testauksen ja vaipan käyttöohjeet löydät tästä postauksesta. Eikö muuten olekin pirteä väri?
Äitiyspakkauksen tuotteet valitaan kilpailutuksen kautta. Näin ekologisuutta ja eettisyyttä arvostavana ihmisenä olisin kiinnostunut tulevaisuudessa kuulemaan, miten nämä otetaan kilpailutuksessa huomioon. Esimerkiksi vuoden 2015 paketin sisällön alvittomia hintoja voit tutkia täältä. Tekstiilisuunnittelijana kustannuslaskelmat ovat tuttuja, mutta mietin, onko näillä hinnoilla oikeasti mahdollista valmistaa vaatteita Suomessa tai Euroopassa?
Pari tuntia aikaa ja lapsi isänsä kanssa mummolassa. Äkkiä pientä siivousta ja ompelukamat esille. Jos vaikka saisin viimein jotain valmiiksi.
Ehkä paras tapa päästä tällä hetkellä käsityöfiilikseen on kaivaa ihanimmat ufot esille. Yksi niistä oli Ikeasta hetken mielijohteesta ostetusta valmiista tilkkuvalikoimasta tehty viltti. En millään muista, olinko suunnitellut siitä tilkkupeittoa vai jotain taideteosta seinälle, mutta siinä oli hakaneuloilla kiinni pala tikkikangasta. Pituus viritelmässä oli lähes sopiva Sulon sänkyyn, joten iskin sen kaikille sivuille siivun kangasta lisää ja nypin hakaneulat irti.
Olin aloittanut peiton käsin tikkaamisen söpöllä mintunvärisellä ompelulangalla, mutta homma oli jäänyt kesken. Kaikki Ikean kankaista ommelleet tietävät, ettei moninkertaisesta kankaasta saa tavallista neulaa läpi kirveelläkään ja jos lisätään palettiin vielä vähän polyesterivanua ja polyesterinen ohut kangas, saa ompelija vain kädet verille. Peittoon jäi siis vain pari hassua tikattua riviä, mutta olkoon. Tulevien sukupolvien lapset eivät tule tappelemaan ainakaan tästä peitosta perinnönjaossa. Tärkeintä on, että peitto toimii ja että saan kangasvarastoani tyhjäksi. Yllättävän paljon muuten sain uppoamaan kangasta noihin reunoihin. Olin haaveillut toteuttavani tuosta Ikean kankaasta jotain isompaa ja näyttävämpää, mutta toisaalta tuo kangas on juuri sopiva tilkkutäkkiin. Samaa kangasta on nimittäin lastenhuoneen toisella seinustalla sohvan päällisessä. Värit on vähän neidit meidän pojalle, mutta tähänkin pätee taas mun käsityömotto: ihan sama.
Suomenlampaan kampavillaa ja luonnollinen värjäys. Mitä muutakaan sitä voisi toivoa neulelangalta? Sain Aurinkokehrän suunnittelijalta Anna Vaskolta lankoja testattavaksi ja materiaaliksi neulesuunnittelua varten. Minun lisäkseni lankoihin ihastui puolitoistavuotias taapero. Hän olisi ominut vyyhdit heti leikkeihinsä. Jostain kumman syystä äiti ei antanut siihen lupaa.
Langat olivat miellyttävän pehmeitä ja värisävyt täydentävät kauniisti toisiaan. Tuskin maltan odottaa saavani langat kerille ja puikoille (vai raaskiiko näitä edes keriä, koska pelkkä vyyhtien silittelyhän on jo oma nautintonsa!). Minulla onkin muutama neuleidea mielessä.
Imetyspaidoissa väri muuttui sinertävämmäksi ja syvemmäksi ja räteistä tuli ihan ookoot. Aika ituhippikunnossa paidat ovat edelleen, mutta käytän niitä lähinnä kotona yöpaitoina ja siksi uskalsin uhrata ne. Räteistä tuli epätasaisia, mutta ihan hauskoja. Kyllä nämä harmaantuneet banaanitahraiset kamaluudet voittavat. Lastenvaatteet taas... No, niistä tuli melko jännittäviä.
Olen positiivisesti yllättynyt tuosta oravakuosista. Eli huonokin värjäys voi olla (livenä) kiva, jos kuosissa on paljon mustaa.
Origamieläinpaita on surkuhupaisa. Siinä värjäys näyttää siltä, kuin siitä olisi tehty tahallaan batiikkimainen. Sinivalkoisesta sydänpaidasta taas tuli ihan karsea. Se minun on pakko värjätä uudelleen tummanharmaalla, jotta saan väriä peitettyä. Samalla voi peittyä myös söpö sydänkuosi, mutta ei tätä mustikkapaitaakaan voi oikein käyttää... Voi oisinpa sittenkin käyttänyt koneväriä!
Siililegginsit olivat ehkä käyttökelpoisimmat vaateosastosta. Niissä väri toimi, vaikka se jäikin läikikkääksi. Oranssi ja violetti näyttävät luonnonvalossa aika söpöiltä yhdessä.
Mitä tästä opimme? Älä ikinä värjää käsin, ellet jaksa hämmentää lientä tarpeeksi usein. Älä värjää enempää kuin pari vaatetta per väriliemi. Rätit kannattaa värjätä vaatteiden liemien jämissä. Huono värjäys, mutta tulipahan tehtyä!
