Joulukuun kuulumiset

Viime viikolla oli aika päivittää blogin look viimeinkin nykyiseen elämään sopivaksi. Ihan säikähdin, kun äsken kävin katsomassa viimeisimmän postauksen blogista, että mitä ulkoasulle on tapahtunut. No mitähän, kun kerran itse sitä olen mennyt muuttamaan. Taaperon yöimetys selkeästi vie viimeisetkin toimivat aivosolut päästä!

Olen viimeinkin saanut päätökseen autokoulun ja syyslukukauden opintojakin on jäljellä enää pari hassua päivää. Vuoden viimeinen kurssi käsittelee kudontaa ja pääsimme vierailullekin ihanaan espoolaiseen Kultavilla-kutomoon. Uusimman kurssimme tehtävänantoon kuului suunnitella sisustustekstiilejä oman suvun perinteistä inspiroituen ja lopulta teetämme kankaamme ihan oikeasti kutomossa. Totta kai teemme töitä myös ihan tavallisilla kangaspuilla, mutta odotan innolla, miltä näyttää, kun kone sylkee kangasta ulos reilun kymmenen sentin minuuttinopeudella.

MHL 14.12.2015 TV2 klo 21

Tänään kannattaa katsoa Marja Hintikka Live kakkoselta klo 21. Mekin katsotaan, tosin Pasilan studion yleisöstä. Jos et ehdi tv:n ääreen illalla, on jakso katsottavissa jälkikäteen myös Areenasta. Tässä pientä esimakua tulevasta.

Portfolio

Tein koulussa kurssityönä pienen nettiportfolion tämän blogin sivuihin. Portfolioon pääset blogin yläpalkissa olevasta linkistä tai tästä.

Elämä pahvilaatikoissa

Meillä muutetaan. Pääsemme vihdoin isompaan 68 neliön asuntoon tästä 45,5 neliön luolasta. Luolan tästä tekee se järkyttävä tavaramäärä, joka meillä on, vaikka tilastakin on puutetta. Langat, kankaat, muut käsityötarvikkeet ja Sulon myötä asuntoon tulleet lastentarvikkeet vievät tilaa. Lisäksi toiveissa on jo pidempään ollut erillinen lastenhuone, joka ehkä tekisi öistä astetta rauhallisempia. Tällä hetkellähän minä nukun sohvalla, koska en voi olla Sulon kanssa samassa huoneessa, mikäli haluan olla imettämättä yöllä.

Tiedän, että meillä on paljon tavaraa, mutta en vaan millään ymmärrä, että olen pian pakannut 16 isoa laatikollista ja 12 pienempää - ja tavaraa on vielä kaapit ja sängynalunen pullollaan! Pelkkä olohuoneen kirjahylly vaati ainakin viisi laatikkoa. Ja yhdestäkään kankaasta tai lankakerästä ei voi luopua ei! Niitähän saattaa vaikka tarvita koulussa, jos ei missään muualla. Neulomiseen minulla ei ole ollut aikaa, no, aikoihin. Sen vuoksi epäilen, tulenko enää koskaan palaamaan neuleharrastuksen pariin. Neuleet ovat minulle rakkaita, mutta haluaisin panostaa niihin kunnolla, mikäli taas hurahtaisin. Keskeneräisiä käsitöitä löytyy vähintäänkin yhden muuttolaatikollisen verran, ja taidan nytkin ajatella vain neuleita. Niitä kesken jääneitä ompeluksia onkin toinen mokoma. Hulluksihan tässä tulee.

Uusi asunto on samasta taloyhtiöstä, mutta se on malliltaan kolmen asukkaan solu erillisellä keittiöllä. Nykyinen on kahden asukkaan solu yhdistetyllä keittiön ja eteisen tilalla, minkä vuoksi ovelta näkee suoraan tiskialtaaseen. Uudessa asunnossa viimeinkin saamme olla ajattelematta keittiön mahdollisia sotkuja muissa huoneissa ollessamme. Asunto on kolmannessa kerroksessa, mikä on kivaa vaihtelua katutasossa asumiselle. Eikä uudessa asunnossa ole opiskelijakämppien kerhohuonetta alakerrassa, siitä suuren suuri plussa. Hyvästi aamuneljään kestäneet kovaääniset bileet! Ei enää yhtään sanasta sanaan alakerrasta kuultua listahittiä puolenyön jälkeen! Jes! Uudessa kämpässä on vieläpä suojattu näkymä makuuhuoneisiin ikkunoiden edessä kasvavien puiden vuoksi. Meille ei siis enää voi kurkkia sisälle edes keittiön ikkunasta, sillä senkään edessä ei ole luhtikäytävää, jota pitkin kaikki naapurit kävelevät. Nykyisiä naapureitakaan ei varmaan yhtään harmita, kun kattilan kansien paukuttamista rakastava taapero muuttaa toiseen taloon.

Inhoan sanaa "ruuhkavuodet", mutta tämä on juuri sitä itseään. Koulu, muutto, omat työt, lapsi, perhe, autolaina, harrastukset, puolison työ, puolison koulutukset, blogi, mun autokoulu. Siinä on melko monta rautaa tulessa samaan aikaan.

Kesto AW15

Koulun alkamisen jälkeen aikani on kulunut kuin siivillä muunkin kuin opiskelujen ja me&i-myyjän työn vuoksi. Sain nimittäin toisenkin työn ja pääsin taas tekemään rakastamaani toimittajan työtä. Kuten pidempään blogiani lukeneet muistavat, työskentelin 15-vuotiaasta alkaen kolme vuotta Yhteishyvällä ja sen lisäksi tein juttuja silloin tällöin myös muualle. Vauvavuonna ja sitä edeltäneenä ensimmäisenä lukukautena Metropoliassa en kuitenkaan ehtinyt panostamaan työhön painetun median parissa niin paljon kuin olin toivonut.

Kun luin Kestovaippayhdistyksen hakevan uutta päätoimittajaa Kesto-lehteensä, en epäröinyt hetkeäkään. Olin joka tapauksessa suunnitellut tekeväni juttuja syksyn lehteen, joten miksi en hyppäisi samantien vähän isompiin saappaisiin? Aikaa lehden valmiiksi saamiseksi oli hyvin vähän, joten paiskin välillä töitä yötä päivää. Keskiviikkona olikin aihetta juhlaan, sillä lehti tipahti postilaatikkoon. Samalle illalle järjestämäni me&i:n avoimet ovet muuttuivat bileiksi ja kaivoimme skumppapullon esille keskellä viikkoa! Yhdessä päätoimittajan pestin kanssa allekirjoitin sopimuksen yhdistyksen sosiaalisen median vastaavan tehtävästä. Tälläkin viikolla yhdistyksen julkaisemista somekirjoituksista suuri osa oli minun käsialaani. Seuraa yhdistyksen somea Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Pinterestissä, niin kuulet lisää esimerkiksi yhdistyksen tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista.

Haluatko lukea pääkirjoituksen kokonaisuudessaan? Kesto-lehden saat omaksesi liittymällä Kestovaippayhdistyksen jäseneksi esimerkiksi yhdistyksen verkkokaupassa. 12 euron jäsenmaksulla saat lehden kaksi kertaa vuodessa postilaatikkoosi ja pääset mukaan alueesi toimintaan. Uudet jäsenet saavat viimeisimmän lehden liittymisensä yhteydessä. Jäsenyys kannattaa, sillä jäsenmaksulla tuet kestoilun ja ekologisen elämäntavan tukemista ja edistämistä Suomessa!

Kestovaippaviikko 5.-11.10.2015

Maanantaina starttaa Kestovaippayhdistyksen Kestovaippaviikko, jonka aikana on erilaisia tempauksia ja tapahtumia ympäri Suomen. Tulen itsekin osallistumaan tapahtumaan somessa yhdistyksen sosiaalisen median vastaavana.

Lue lisää yhdistyksen Facebook-sivuilta

Erityisesti someaktiiveille suosittelen Kestovaippamuotinäytöstä, johon voi osallistua kuka vain!

Olethan siis mukana somessa hastageilla
#kestovaippa
#kestovaippaviikko
#kestovaippamuotinäytös
#kestovaippayhdistys

Vaippakuulumiset

Sulo ei todellakaan tarvitsisi uusia vaippoja, ainakaan taskuja päiväkäyttöön. Silti halusin päästä kokeilemaan, miten PULin ompelu sujuu minulta ja voisinko saada aikaan siistejä vaippoja. Yllätyksekseni PUL ei ollutkaan niin vaikea materiaali kuin olin luullut. Vaikeampaa oli kaavojen (oikein) piirtäminen sekä kankaiden (oikein) leikkaaminen. Saatoin aiemmin näistä vaipoista keskeneräisinä postatessani kirota höttöistä päätäni, mutta koulun ja työn alettua jokin on naksahtanut taas paikoilleen - vaippojen viimeiset vaiheet nimittäin sujuivat moitteetta!

Sain tänä viikonloppuna valmiiksi yhteensä kolme vaippaa. Kuvassa alin tummanvihreä vaippa keltaisilla sivunepeillä on AIO, jonka löysin keskeneräisenä kirppikseltä hyvään 20 sentin hintaan, siis halvemmalla kuin yhden kertsin hinnalla. Edellinen ompelija oli tehnyt vaippaa väärässä järjestyksessä, joten sen viimeistelyyn meni kohtuullisesti aikaa. Jouduin kääntelemään vaippaa ja keksimään outoja tapoja saumojen ompeluun, mutta loppujen lopuksi vaippa on ihan ulkonäöltään ihan ok, vaikka siihen jäikin kaksi täyttöaukkoa taakse, toinen kuivaliinakankaan ja tukikankaan väliin ja toinen tukikankaan ja PULin väliin. Imuina vaipassa on tukikankaassa kiinni oleva ilmeisesti bambuinen imu ja läppäimuna mikrokuitua.

Toinen vaippa, violetti, on sovellukseni Vaippailmiö-kirjan kaavoista. Ihoa vasten käytin edullisesti löytämääni Hemtexin fleecevilttiä, jossa on moniväristä siksak-kuviota. Samalla kuosilla olen tekemässä isompaakin projektia, joten en muistanut kuvata vaippaa sisältä. Tämä vaippa oli todella onnistunut! Pöllötkin onnistuivat ainakin käytettävyyden osalta, ulkonäöstä ei tosin voi paljon hyvää sanoa. Kuvassa kaikki kauheus ei näy, mutta langat törsöttävät ja ompeleet mutkittelevat... Feilasin kankaiden leikkuunkin, minkä vuoksi tarralliset siivekkeet on jatkettu pienillä paloilla. Lisäsäätötarra on aika koominen, sillä vaipan jalantiet ovat isot, eikä vaippaa voisi käyttää niin pienellä, kuin mitä tarrat mahdollistaisivat. Tarrat muuten käänsin poikittain, koska ne eivät mahtuneetkaan pystyyn ja olisivat alkaneet hangata lapsen mahaa ja reisiä. Vaakasuuntaisina niitä voikin säätää vapaammin korkeuden suhteen. Sisuksena tässä vaipassa on polyestermokkaa.

Taisin tehdä muuten kestoilevan vanhemman klassiset vauvavuonna, eli haaveilla kestovaippojen ammatiksi muuttamisesta. Vaippamerkkiä en ole vielä perustanut, mutta vaipat ovat muulla tavalla päässeet mukaan työhöni yrittäjänä. Tästä tulen kertomaan blogin puolella lisää ensi kuun puolella. ;)

Espoon kestovaippalainaamo muutti Matinkylään

Kestovaippoihin hurahtaneena keksin itselleni uuden harrastuksen, kun kuulin Kestovaippayhdistyksen etsivän uutta osoitetta kestovaippalainaamolle Espoossa. Minun oli ollut tarkoitus ottaa lainaamopaketti kokeiluun, mutta lopulta päätinkin ottaa ne kaikki meille asumaan.

Espoon kestovaippalainaamosta löytyvät paketit S, M ja kuivaksiopettelu. Paketissa S on vaippoja pääsääntöisesti 4-8 kiloiselle, mutta myös muutama newborn-vaippa löytyy. M-paketti taas vastaa 6-11 kiloa ja kuivaksiopettelupaketissa on kaikkea koosta M kokoon XL kuivaksiopettelun harjoittelua tukemaan. Kuivaksiopettelupaketin voi lainata myös kokoa L käyttävälle lapselle, sillä siitä löytyy muutamia sivunepillisiä taskuvaippoja sekä valikoima erilaisia imuja.

Kestovaippalainaamon seuraavat julkiset esittelyt meidän kodin ulkopuolella ovat

21.9.2015 klo 13-14.30 Olarin seurakunnan Esikko-kerho, kauppakeskus Iso Omena, kerho on tarkoitettu vanhemmille ja heidän alle 1-vuotiaille esikoisilleen

6.10.2015 klo 14 Haukilahden avoin päiväkoti Kaislikko, avoin koko perheelle, tervetuloa myös myymään käytettyjä kestovaippoja!

Kestovaippojen lisäksi tuon näytille meidän perheen kantovälineitä soviteltavaksi.

Koulun alku

Koulu alkoi vajaat pari viikkoa sitten ja yritän tottua uuteen rytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä! Joudun heräämään aamulla ennen kahdeksaa, jotta ehdin Espoosta Helsingin keskustan kautta Tikkurilaan yhdeksäksi. Liikun yhtenä aamuna kävellen, bussilla, metrolla ja junalla, mikä on aika raskasta. Kotona ollessa olisin herännyt pari kolme tuntia myöhemmin Sulon pälätykseen, mutta nyt kiskon itseni väkisin ylös seitsemän aikoihin.

Siirryin yhdessä toisen äitiyslomalla olleen luokkakaverini kanssa vuonna 2014 aloittaneiden ryhmään ja jännitin minkälainen porukka on vastassa, sen kanssa kun pitää käydä opinnot loppuun asti. Uudessa ryhmässä on muitakin mammoja, mikä on mukavaa. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee tai edellinen yö on mennyt imettäessä nukkumisen sijaan. He ymmärtävät. Sulo reagoi kouluun lähtööni alkuun hyvin, mutta ensimmäiset yöt olivat repaleisia, eikä hän ole halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, johon hänet siirrettiin muutama päivä ennen koulun alkua.

Luonnontieteellisessä museossa piirtelemässä

Tänä syksynä meillä toisen vuoden tekstiilisuunnittelijoilla on luvassa ainakin piirustusta ja maalausta, tuotteistamista ja konseptointia, työelämäviestintää, valokuvausta ja portfoliota, sekä ennen joulua kudontaa (ehkä silloin saan tehtyä sen opastuksen loimen luomiseen!). Ensimmäinen viikko alkoi ulkona piirrellen. Ei voi ihminen olla niin ruosteessa, kuin minä olin! Olin unohtanut kaiken tekniikasta ja kaikki paperilla oli litistynyttä ja muodotonta. Ajattelin ensin innokkaana kurssin olevan pehmeä lasku arkeen, mutta olinkin kuvitellut omiani. Toisella viikolla aloin ehkä päästä hommaan sisälle ja käden ja silmän yhteistyö oli sellaista, että saatoin jopa laittaa Instaan kuvia piirrustuksista.

Croquis-piirustusta Luonnontieteellisessä museossa

Kuulin muuten, että meillä on jo keväällä ensimmäinen harjoittelu. Mahtavaa! Muutama paikka on jo mielessä ja pitääkin heti tässä syksyllä aloittaa kyselykierros, että löytyy hyvä ja opettava harjoittelupaikka.

Kodin pieni tuholainen

Kuten kuvassa olevasta olkkarin ikkunaan liimaamastani post it -lappusesta näkyy, on meillä elämä aika kiireistä ja kaoottista. Sulo kiipeilee sujuvasti ruokapöydälle ja ottaa hedelmävadilta luvatta oma-aloitteisesti välipalaa, repii tärkeät paperit (juuri tänään vein ristiäisistä unohtuneen shekin pankkiin ja palvelijaa kovasti huvitti paperista irti nakerrettu kulma), nakkelee tavaroita ikkunasta suoraan kadulle (asumme kautasossa kerrostalossa) sekä tyhjentää kenkähyllyn, keittiön kaapit ja lelulaatikot miljoona kertaa päivässä. Kyllä riittää äidillä ja isällä töitä! Käsityöprojektit ovat siis todellakin jäissä siihen asti, kunnes aloitan koulun ja ehdin taas neuloa sen kolmisen tuntia päivässä, mikä matkoihin pahimmillaan menee yhteensä. Ufojen ja aloitettujen töiden pino on vain kasvanut kesän mittaan, joten siinä riittää syksyllä purettavaa... Onneksi koulun alkuun on enää viikko!