Fiftaribeibi

Tätini löysi jostain suvun kätköistä taas ihanuuksia. Eeva Haaviston ja Mary Oljen kirjojen lisäksi säilössä on ollut Malli Porsildin Me neulomme lapsille -kirjanen, joka sisältää aivan ihania neuleita lapsille vauvasta teiniin. Malleja selatessani innostuin neulomaan pienokaiselle parit neuleet 50-luvun tyyliin.

Ensimmäisenä neuleista valmistui neulottu nuttu Novitan Ipana-langasta. Pyrin tekemään nutun materiaalia lukuun ottamatta mahdollisimman tarkasti ohjeiden mukaan, mikä oli mukavaa vaihtelua. Yleensä kurkkaan ohjeita vain pikaisesti ja sooloilen loput oman mieleni mukaan. En sortunut siis muuttamaan tätä neuletta pyörönä neulottavaksi ja mahdollisimman saumattomaksi, vaan tutkin, miten suunnittelija on 50-luvulla halunnut neuleensa rakentaa.

50-luvun neuletermistö on muuten aika erikoista nykyiseen tottuneena. Miten olisitte tulkinneet esimerkiksi virkkaustermin ilmasilmukka? Asiayhteydestä oli helppo keksiä, että ketjusilmukkaahan sillä meinattiin, mutta olisi minullakin ollut sormi suussa, jos tuohon sanaan olisin jotenkin muuten törmännyt!

Täällä taas

Sulon nukahdettua ensimmäisille päiväunilleen ehdin kaivaa läppärin esille ja avaamaan Bloggerin tekstieditorin. Pieni vauvamme on jo yli kuukauden ikäinen, joten ehkä on minunkin aika jatkaa taas omia harrastuksia. Aloitetaan kuulumiset muutamalla Instagramista napatulla kuvalla:

1: Neulominen melkein voitti epiduraalin. Siis melkein. Ehdin viettää Jorvissa pari päivää ennen lapsen syntymää, joten aikalailla kaikki keinot kipuun tuli kokeiltua. Neulominen ja jumppapallo olivat mahtava yhdistelmä niin kotona kuin synnärilläkin (kokeilkoon ken uskaltaa, mutta varokoot supistuksen aikana teräviä puikkoja!). Viimeistelin supistusten välissä vaikka kuinka monta neuletta kotona. Kuvan neule kuitenkin päätyi purkuun, koska siihen liittyi liikaa muistoja sairaalasta.

2: Toukokuussa kävin huvikseni Kaksplussan kuvauksissa. Oli hauskaa vaihtelua sairasloma-arkeen! Uusin numero (8/2014) on vielä myynnissä.

3: Ysärilehtiä lähikirjaston tuo ja vie -kierrätyshyllystä. Olen syntynyt vuonna 1994, mutta silti muistan elävästi osan ysäritrendeistä. Tämä kuva aiheutti minussa hilpeyttä.

4: Ensimmäisiä yrityksiä tehdä käsitöitä vauvan synnyttyä. Leikkelin pari vanhaa paitaani vauvan haaremihousuiksi. Resorit ovat vanha kierrätyskeskuslöytö. Seuraava projektini on laittaa (tai pyytää jotakuta laittamaan) anopin lainaama saumuri kuntoon, että pääsen ompelemaan nämä valmiiksi. Poika kasvaa niin kovaa vauhtia, että linnut eivät kohta ehdi ollenkaan jalkaan!

PS. Niitä blogeja saa vieläkin linkitellä tänne! :)

Odotus palkittiin

Tällä viikolla minusta tuli äiti poikavauva "Sulolle". Hänen mittansa olivat 3935 g ja 53 cm. Olen onnesta sekaisin.

Äitiyspakkauksen värinen huone

Makuuhuoneen pieni muodonmuutos on nyt valmis. Huoneen vanhassa järjestyksessä pinnasängylle ei jäänyt lainkaan tilaa, mutta pienen rymsteerauksen jälkeen noin 13 neliöön mahtuivat niin vanhat kalusteet kuin vauvan sänkykin. Ainoastaan vanha muovinen mallinukke jäi huoneen ulkopuolelle, kuten olin suunnitellutkin. Uuden järjestyksen ansiosta huoneessa on nyt reippaammin vapaata tilaa ja vaatekaapeillekin pääsee helposti. Aiemmin huoneessa ei ole ollut minkäänlaista tilaa matolle, mutta nyt sängyn edustalla olisi sopiva paikka vaikka pyöreälle virkatulle matolle.

Kuin huomaamattani valitsin huoneen värit täydellisesti äitiyspakkaukseen mätsääviksi. Huoneessa on nyt turkoosia, petroolin sinistä ja hieman limenvihreää. Turkoosia väriä huoneeseen saatiin niinkin helposti, kuin vaihtamalla olohuoneen ja makkarin tekstiilejä keskenään. Nyt olohuoneessa on entisen sekavan värimaailman sijaan lämpimiä pinkkejä, violetteja ja oransseja, ja makuuhuoneessa viileämpiä sävyjä. Olin suunnitellut vaihtavani makuuhuoneesta verhot ja koristetyynyjen päälliset, mutta yllättäen ne sopivatkin kylmien sävyjen kanssa hyvin yhteen. Olen aina pitänyt verhojen punertavampaa ruskeaa oranssina, mutta kun huoneesta poistettiin voimakkaat oranssit, kesyyntyikin verhojen oranssi lämpimän ruskeaksi. Kätevää miten verhojen ruskeat sävyt kasaavat nämä meidän eripariset puunväriset kalusteetkin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sängyn alustaa siivotessa törmäsin näihin. Harvemmin katselen lankavarastoani yhtenä kokonaisuutena, joten ehkä hieman hämmennyin tätä läjää katsoessani. Alemmassa kuvassa on lankaa noin 240 litran edestä ja yllä olevan kuvan oikeassa alareunassa olevista koreista löytyvät loput langoistani. Hups.

Tuumasta toimeen

Nyt lähti makkarin sisustus uusiksi! Saimme tänään ystävän vanhemmilta vanhan ihanan retrosängyn ja sen täydellinen mintun sävy sai minut uusiin ajatuksiin makuuhuoneen värimaailman suhteen. Oranssi saa siis väistyä ja tehdä tilaa raikkaammille sävyille.

Tässä kuvia lähtötilanteesta. Huone on todellisuudessa paljon ahtaampi, mutta kuvissa sain sen näyttämään jopa tilavalta! Pieneen kaksioomme, ja erityisesti tähän huoneeseen, on kärrätty viimeisen vuoden aikana aivan liikaa tavaraa. Vauvan tarvikkeita on kertynyt uskomaton määrä, puhumattakaan vuoden lankahankinnoista... Tavaroiden säilytykseen varattuja (eriparisia) huonekaluja meiltä löytyy siis reippaasti. Ehkä pitäisi vain myöntää itselleen, että kahdelle ihmiselle se reilut 40 neliötä riittää hyvin, mutta kolmannen tullessa taloon tila käy ahtaaksi ja isomman asunnon hakeminen olisi jo kannattavaa. Toisaalta tässä asunnossa on niin naurettavan pieni vuokra, ettei suurempaan vaihtaminen vielä houkuta.

Ikean kenkäkaapissa on lankaa sekä keskeneräisiä ja valmiita käsitöitä

Lattialla koreissa pyörii sekalaisia lankakeriä, keskeneräisiä töitä, kestovaippoja ja kamala kasa elektroniikkaa ja piuhoja. Mallinukke joutaisi varastoon, koska säädettävä nukke on korvannut sen ompeluhommissa. Nyt vanha nukke on palvellut korutelineenä.

Rukki on yksi huoneen vaikeimmista tavaroista. Se vie hurjasti tilaa, eikä ole usein käytössä. Se kerää myös tajuttoman paljon pölyä! Pystyyn nostettu hylly ei sekään ole maailman käytännöllisin, mutta nyt se on toiminut hyvin kaiken opiskeluun liittyvän sälän varastoinnissa. Tässä asunnossa ei ymmärtääkseni saa kiinnittää seiniin mitään (ainakin vuokranantaja oli edellisen asukkaan jäljeltä tilannut remonttimiehen paikkaamaan reiät, enkä itse halua joutua maksamaan sellaisesta ekstraa pois muuttaessa), joten oikeasti seinälle tarkoitettua hyllyä on pidettävä lattialla pystyssä.

Linkitä blogisi

Edellisessä postauksessa kyselin näppärää sovellusta blogien seuraamiseen kännykällä ja minulle vinkattiin Bloglovinia. Kiitos vielä kerran hyvästä vinkistä! En ollut ajatellutkaan, että silläkin olisi oma sovellus! Lisäilin ulkomuistista luettavien listalle joitakin blogeja, mutta koska olen aiemmin kerännyt luettavien blogien listaa jollekin selaimen RSS-syötteiden lukuun tarkoitetulle liitännäiselle, jonka menin joskus poistamaan, olen onnistunut hukkaamaan monien blogien osoitteet, enkä siksi enää muista mitä kaikkia blogeja olenkaan seurannut. Höh.

Siispä vanhat ja uudet tuttavuudet, linkittäkäähän bloginne, niin saan taas lisää luettavaa ja kommentoitavaa! :)

Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä mielenkiintoisista käsityö-, lifestyle-, muotoilu-, perhe- ja muotiblogeista, joten omia suosikkejaan saa myös linkitellä!

Pallomaha täällä moi

Vaikka jo heinäkuussa mennäänkin ja monet kyselevät minulta onko vauva ehtinyt syntyä, niin raskaana ollaan vieläkin. Viikkojen puolesta vauva voisi syntyä milloin vain, mutta ikinä ei tiedä pitääkö tässä vielä odotella vajaa kuukausi, että saamme pienokaisen syliimme. Näin loppuraskaudesta alan olla sen verran väsynyt, että juttua blogin puolelle ei oikein riitä. Toivottavasti ymmärrätte! Liikkuminenkin on niin hidasta ja hankalaa, ettei sadesäässä viitsi lähteä ulos etsimään kuvauspaikkaa, että saisin uusimpia vauvaneuleita postattua. Mutta niitä neuleita ja kaikkia muita käsitöitä onkin sitten tehty raskauden takia menetettyjen yöunien ja päivällä liikkumisen edestä! Odottakaa vaan, että pääsen kuvaamaan kaikki aikaansaannokseni... Saattaa olla, että jokunen niistä päätyy jossain vaiheessa Instagramin puolelle, missä olen nyt muutenkin ollut aktiivisempi. Kännykällä on niin helppoa ottaa kuvia. Kannattaa siis blogin lisäksi vilkuilla kuulumisia sieltäkin.

Mutta ennen neulekuvia fiilistellään vaikka tätä pallomahaa. Kuvia on ihan alusta heinäkuun ensimmäiseen päivään asti. Pakko myöntää, että vaikka maha onkin ollut hankala, niin tulen kaipaamaan sitä. Varsinkin puolivälissä maha oli vielä tosi söpö - ja on se nytkin, vaikka se onkin uskomattoman painava, eikä se meinaa mahtua mihinkään vaatteisiin.

rv 11+3

rv 12+4

rv 15+0

rv 19+2

rv 27+5

 rv 30+3

rv 31+4

rv 37+0

rv 38+0

PS. Olisiko jollain vinkata minulle hyvä ja toimivaksi havaittu sovellus blogien seuraamiseen androidille? Läppäriä tulee nykyään harvemmin avattua, joten olisi kiva pysyä kännykälläkin blogimaailman perässä.

Knit in Public 2014

Tiistaina vietettiin World Wide Knit in Public Dayta. Lähdin tänä vuonna kippailemaan Pop Up Iloon, jossa oli järjestetty kaikenlaista kivaa neulojia kiinnostavaa puuhaa. Paikalla oli mm. Ruukin Kehräämön alpakoita!

Kuvasaldo päivältä jäi heikoksi, koska taisin selkeästi keskittyä enemmän neulomiseen ja juoruamiseen...

Ei, tällä kertaa en ostanut yhtään lankaa, vaikka teki mieli. Ruukin Kehräämön alpakkatuotteet olivat niiiiin ihanan pehmoisia.

Herkkuvärejä Snurren lankavalikoimasta.

Snurrella oli myynnissä villalankojen lisäksi kasvikuiduista valmistettuja lankoja, kuten hamppua ja juuttia. Tämä hauska esillä ollut vihta on virkattu hamppulangasta ja ohjeen siihen saa lankaa ostaessaan kaupan päälle. Hauska idea!

Kukkia ja sadepilviä

Painokankaan kurssilla tein useita eri kokeiluja parilla perunasta kaivertamallani leimasimella. Ajattelin ettei hyviä leimasimia kannata heittää hukkaan, vaan mieluummin käyttää ne loppuun asti, joten keksin alun perin lintuaiheiseen kuvioon suunnitelluille leimasimille erilaisia käyttötapoja. Syntyi kukkia, abstrakteja kuvioita ja sadepilviä. Pari sydäntäkin kokeilin tehdä sadepilvien kanssa samalle tilkulle. Ehdoton suosikkini näistä sovelluksista on tuo ylin kukkateemainen. Muutaman päivän perunat pysyivätkin hyvänä ja sitten yhdessä yössä niihin kasvoi hometta. Pari päivää kuitenkin riitti oikein hyvin useamman kangasmetrin painamiseen.

Kolmesta painokokeilusta tein leivinliinoiksi ja keittiöpyyhkeiksi sopivat isot tilkut, jotka huolittelin ompelukoneella kaikilta sivuilta. Vaikka olinkin kiinnittänyt värit kankaisiin huolellisesti kuumalla mankelilla, piti minun ihan varmuuden vuoksi ottaa liinoista kuvat ennen niiden pyykkikoneeseen laittamista. Huoleni tosin oli aivan turha, koska värit pysyivät kankaassa erinomaisesti, vaikka pesinkin liinat reippaalla määrällä pyykinpesuainetta.

Seulalla painettuja kankaita

Lisää materiaalia kankaanpainannan kurssilta. Nämä painatukset on tehty itse valotetulla seulalla. (Seulan käyttöä on avattu esimerkiksi Marimekon sivuilla hyvin.) Molemmat printit olen tehnyt guassilla maalaamistani luonnoksista. Kokeilin valottamiani kahta seulaa useammalle eri kankaalle. Osa kankaista on kotoa löydettyjä jämiä, osa Eurokankaan poistolaarista ja loput koulun vaatepuolelta poistettuja kankaiden näytepaloja. Kaikenlaisia materiaaleja puuvillasta tekokuituihin ja joustavasta joustamattomaan tuli kokeiltua. Vaikeimmiksi kankaiksi osoittautuivat kuviopintaiset trikoot, joihin väri ei meinannut tarttua millään, vaikka kankaissa olikin vain hyvin vähän tekokuitua. Sen sijaan tekokuituvoittoiset tasaiset kankaat tuntuivat imevän väriä hyvin.

Kokeilutilkkujen lisäksi painoin kangasta kolmea tuotetta varten.

Isompana tuotteena minulla oli collegekankainen huivi, johon painoin kuviota molemmilla kaavioilla. Pahoittelen ryppyistä kangasta! Huivi ehti olla minulla useamman kerran käytössä ennen kuvien ottamista, enkä tajunnut silittää sitä kuvia varten.

Huivi on reippaan kokoinen ja sen saa kääräistyä pari kertaa kaulan ympärille. Valitsin huiviin helppokäyttöisen collegekankaan, jotta huivin saa nakattua pyykkikoneeseen aina tarvittaessa. Ajattelin, että tämä voisi olla hyödyllinen asuste syksyllä, koska se sopii kaulan lämmittämisen lisäksi vauvan peitoksi tai kapaloksi ja suojaksi imettäessä.

Huivin pariksi ompelin keltaisesta trikoosta yksinkertaisen pipon. Pipo ei ole ehkä edustavimman näköinen narulla roikkuessaan, mutta päässä se näyttää kivalta. Kangas on sen verran ohutta, että pipoa kestää käyttää sisätiloissakin. Tällä niin pelastetaan tuoreen äidin tukkakriisipäivät syksyllä. ;) Viimeisenä tuotteena tein villasekoitekankaasta vetoketjullisen pussukan, joka käy oikeastaan mihin vain. Siinä voi kuljettaa mukana niin kameraa kuin keskeneräistä pientä käsityötäkin, tai vaikka vauvan tavaroita, koska vaunujen mukana saamassamme hoitolaukussa ei pahemmin ole säilytystaskuja.