Pienen kokin keittiöön

Meillä on viime aikoina häärännyt innokas pieni kokki, joten päätin väsätä hänelle hieman lisää ruoanlaittoon sopivia juttuja.

Salaatinlehti ja porkkana, tietty ruisleipää farkkukankaasta kans. Päälle siivu juustoa.

Ruisleipä näyttää hieman sieneltä, joten se saattaa leikeissä muuntua sellaiseksikin.

Fashiolista

Kokeilin Fashiolistaa ja taisin just koukuttua. Profiilini löytyy täältä. Haluaisin seurata tuttuja, joten millä nimellä teidät löytää tuolta? :)

Lasista

Viime aikoina olen yllätyksekseni löytänyt inspiraatiota lasista ja keramiikasta. Materiaaleina ne ovat minulle aika vieraita, mutta olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan niiden valmistukseen tarkemmin.

Iinnostukseni sai minut kokoamaan kasaan astiastoni, jota olen aiemmin kerännyt ihan hiljakseen yksi astia kerrallaan. Osuivatpa suosikkiastioiden aletkin juuri sopivaan paikkaan. Näitä kuvia katsoessa voisi luulla, että olen oikeasti tuhlannut astioihin omaisuuden, mutta ei se onneksi ihan niin mene. Astioita on nimittäin metsästetty niin Citymarketin kampanjoiden kuin Iittalan alekoodienkin kanssa. Pikkukipot, jotka sopivat yllättävän hyvin turkoosin Teeman kanssa, ovat Ikeasta. Kyllähän tuota astiastoa voi vielä täydentää, mutta nyt  sillä tulee jo toimeen arjessa ja juhlissakin oikein hyvin. ;) Neliskanttisia Teema-lautasia haluaisin kyllä vielä pari lisää, sillä pidän niiden muotoilusta. Tällä hetkellä minulla on niitä vain kaksi.

Voi iik, ne on ihania. Kastehelmi-fanina innostuin erityisesti Kulku-sarjasta, jossa suosikkikuvio yhdistyy toiseen suosikkiin, Teemaan. Kuolasin Kulkua siitä asti, kun se kauppoihin tuli, ja heti, kun huomasin sen tulleen aleen Prismassa, otin monta lautasta mukaan. Nyt lautasia on kasassa jo kahdeksan kappaletta.

Aterinten mysteeri ratkesi sattumalta lasilautasten googlettamisen lomassa. Haarukat ja veitset ovat Wirkkalan Caravelle-sarjaa. Mummi oli lasilautasten suhteen oikeassa, sillä lautasista kolme oli tosiaan Aino Aallon suunnittelemia. Yllärinä lautaskasasta löytyi myös Riihimäen lasin Lukki-sarjan lautanen.

Juustohöylien pitää tietty mätsätä astioihin!

Käsityöihmisen onnea on...

... vasta järjestelty kangaskaappi, jossa kaikki on ahtaudesta huolimatta paikoillaan.
... paikallinen käsityöliike, josta sattuikin löytymään nyöriä vanhaan rukkiin.
... kesäloma, jonka aikana ehtii panostaa vaikka valokuvaamiseen ja blogitekstien kirjoittamiseen. Sekä tietty yleiseen inspiroitumiseen.

... suunnitella päättömän isoja neuleprojekteja.
... selailla käsityökirjoja ja pohtia, mikä kangaskaapin kangas mihinkin ompeluprojektiin sopisi.
... toteuttaa äsken suunniteltu projekti. Tai ainakin suunnitella toteuttavansa.

I ♥ kierrätyskeskus

Matinkylän kierrätyskeskus ei petä koskaan! Siitäpä se riemu ratkesi, kun älysin katsoa keittiöosaston läpi ja törmäsin näihin hyväkuntoisiin Hackmanin kattiloihin. Opiskelija-alennuksen jälkeen hintaa näille kahdelle yhteensä jäi vain noin 11 euroa. Edullisen hinnan takia otin isommankin kattilan mukaan, vaikka en tiedä sen kannen käyttötarkoitusta. Miksi ihmeessä siinä on peukalon mentävä reikä?

Muut löydöt keräilin korulaatikosta ja remontointipuolelta. Kaakelit maksoivat vain 50 senttiä, joten niillä voisikin aloittaa ensimmäiset mosaiikkikokeilut. Nyt harmittaa, etten ottanut näitä enempää mukaan, olisi meinaan ollut hienompiakin laattoja tarjolla.

Mosaiikkiharrastuksen alku?

Meillä säästetään nykyään kaikki rikkinäisetkin astiat. Äidin rakas Domino-astiasto on joutunut pienen lapsen kovaan käsittelyyn, minkä seurauksena minulle on kertynyt mosaiikkimateriaalia. Vielä kun raaskisi paukauttaa lautaset ja kupit pirstaleiksi ja sotkea ne ties millä saumauslaasteilla. Myös yksi muumimukeistamme halkesi käytössä ja vuotaa nyt kahvit pöydälle. Siitä saisi vaikka ruukkuun komean koristeen, sillä muulle kuin kaarevalle pinnalle en sitä mosaiikkialoittelijana uskaltaisi laittaa.

Isomummin kesähuivi

Isomummi oli toivonut vaaleaa kesähuivia, joten neuloin hänelle sellaisen röyhelölangasta. Langan nimi on unohtunut täysin, sillä heitin jo vyötteen menemään. Valmistaja oli kuitenkin muistaakseni sama, kuin edellisessäkin huivissa, eli Schachenmayr. (rav)

Koruilijan pienet aarteet

Viime kesänä tekemäni koru sai uuden ilmeen, sillä halusin lisätä siihen muutamia uusia riipuksia. Uudet ja vanhat riipukset on kerätty ja löydetty ties mistä, ainakin Minni Hiiri taisi olla jonkun maahan pudottama. Niillä kaikilla on siis jokin tarina. Koska uudet riipukset eivät millään mahtuneet fiksusti joukkoon, päädyin irrottamaan kaikki isoimmat koristeet korupohjasta ja kiinnittämään niihin korulukot. Tarkoituksena olisi laittaa kaikkiin riipuksiin lukot, kunhan sellaisia saan taas purettua vanhoista koruista. Uusia ei tietenkään voi ostaa, kun vanhojakin on tarjolla!

Tästä tulikin aika kiva stressilelu, koska noiden riipusten paikkoja tekisi mieli muuttaa koko ajan. :) Korkokengän ja hevosenkengän välissä oleva riipus on saatu lahjaksi, eli itse en sitä ole koruun askarrellut.

Päivät 2-8

Tuli pieni mutka matkaan 30 päivän haasteen kanssa, sillä hukkasin haastevihkoni juuri ennen matkaamme Roomaan. Viime tipassa en ehtinyt miettimään, mihin journalointia jatkan, joten otin matkalle mukaan kasan värikkäitä kartonkeja ja äidin mustan tussin. Matkan jälkeen vanha vihko löytyikin mummolasta, mutta koska ehdin jo tehdä uuteen muistikirjaan haastetta monen sivun verran, aion vain liimata vanhan vihkon sivut uuteen kirjaan. Uudesta muistikirjasta olikin yllättävän paljon iloa, sillä sen sivut ovat paksummat ja siten kestävät paremmin liimaa.

Sormistaan näppärä, mutta viherpeukaloton. Aina kuimet kädessä. Ratsastaja ja ponityttö. Aamuntorkku ja illanvirkku.

Neljäntenä päivänä huijasin, enkä mennytkään ulos. Eipä sinä päivänä olisi ehtinytkään.

Minä uskon: että puhallus auttaa pipiin, onneen, omaan osaamiseen, Joulupukkiin, rakkauteen, Jumalaan, alkuräjähdykseen.

Roskasta koruksi

Joskus muiden päällä nähdyistä jutuista inspiroituminen on ihan jees. Esimerkiksi tämä Aamukahvilla-blogin Henriikan koru toimi inspiraation lähteenä, kun tein iselleni kierrätyskorua. Henriikan koru on H&M:n Fashion Against Aids -mallistosta, mutta on näitä samantyyppisiä näkynyt vaikka missä niin helmistä kuin trikoosuikaleistakin tehtyinä.

Omaan koruuni käytin roskiksesta löytynyttä johtoa. Johto oli entisessä elämässään paksua, harmaata ja sellaisenaan askarteluun sopimatonta kaiutinkaapelia, mutta koska tiesin sen sisältävän ohuempia piuhoja, otin puukon käteen ja revin harmaan kuoren pois. Alta paljastui iloisen värisiä piuhoja, yhteensä jopa 40 metrin edestä. Piuhojen sekaan koruun päätyi myös kaksi vanhaa narupohjaista kaulakorua, joista väänsin pihdeillä riipukset sun muut irti. Johdonpätkät piti kiinnittää suureen metallirenkaaseen rautalangalla, sillä niiden kiinni sitominen olisi ollut mahdotonta.

Ennustan tästä tämän kesän suosikkikorua. Kävin tänään jo ulkoiluttamassakin korua kauppareissulla värikkäisiin haaremihousuihin yhdistettynä. Tykkään tykkään tykkään!

Rusettishortsit

Yhdistelmä Seppälästä ostetun haalarin kaavaa ja Say this to you -blogista löytyneitä shortseja, tuloksena mukavan rento käyttövaate.

Ookoo, onhan tuo rusettiviritelmä huomattavasti pliisumpi kuin Anna-Liisan shortseissa, mutta en muistanut kaksi vuotta sitten näkemääni kuvaa kovin tarkasti. Tykkään silti tosi paljon lopputuloksesta! Shortsit olisivat olleet enemmän edukseen päälle puettuina, kuin sängylle levitettyinä, mutta en tähän hätään saanut ketään valokuvaajaksi.

Seppälän farkkuhaalari toimi hyvänä kaavapohjana shortseja tehdessä.

Tämä on tähän mennessä varmaan kolmas farkusta ompelemani vaate. Ensimmäiset farkusta ompelemani shortsit tein seitsemännen luokan tekstiilikäsitöissä. Onneksi vuosien saatossa on tullut vähän lisää ompelukokemusta. ;) Tällä kertaa jopa koristetikkasin saumoja, mikä teki housuista heti paljon ryhdikkäämmät ja siistimmät, vaikka malli onkin aika löysä. Nyt vain harmittaa, että housuista unohtuivat kaikessa vauhdissa taskut pois. Ensi kerralla kyllä muistan ne!

Mysteeritiskirätti

Uskallan viimein julkaista blogissa kuvan Norsiksen Mysteeritiskirätistä. Mustan neuleen valokuvaaminen oli taas vaihteeksi hyvin vaikeaa. Ehkä asiaa olisi helpottanut erilainen valaistus ja tummempi tausta, mutta tässä ainakin rätin sanoma näkyy tarpeeksi selkeästi. :) (rav)

1. päivä

Koska kesälomalla on aikaa askarrella paskarrella, päätin lähteä mukaan The 30 Day Journal Challengeen. Olen journaloimisessa muita neljä päivää myöhässä, mutta ei se minua haittaa.

11 kysymystä

Nappasin Minä itte -blogista mukaan 11 kysymyksen haasteen. Tarkoituksena on siis vastata edellisen haastetun kysymyksiin ja keksiä sitten 11 kysymystä muutamalle seuraavalle bloggaajalle.

1. Jos oisit My little pony niin mikä kuvio sun takalistossas komeilis?
- Varmaan virkattua pitsiä ja niittejä. Tai tummanpunaisia ruusuja.

2. Mikä on rasittavin piirteesi?
- Mua itseäni ärsyttää se, että musta tulee nälkäisenä ärtynyt, enkä osaa päättää mitä teen. Nälkäisenä ruokakauppaan meneminen on viimeinen juttu, mitä mun kannattaa tehdä. :D

3. Viimeisin näkemäsi elokuva?
- The Science of Sleep

4. Mikä on lempilaitteesi huvipuistossa?
- Höhö, sellainen lasten "possujuna", koska pelkään korkeita paikkoja.

5. Viimeisin hyvä tekosi?
- Osallistuin festareille vapaaehtoisena siivoajana. Oli kivaa! :)

6. Mikä tietokoneen käyttöjärjestelmä olisit?
- Varmaan Ubuntu, tämä sama mikä mulla on itselläkin käytössä. Paitsi ehkä vähän vanhempana versiona, koska en ole tähän uuteen tottunut vielä täysin.

7. Missä maissa olet käynyt?
- Ruotsissa, Virossa, Venäjällä, Latviassa, Portugalissa, Espanjassa, Bulgariassa, Kyproksella, Kreikassa, Italiassa ja Ranskassa.

8. Paras drinkki/alkoholijuoma baarissa?
- En käy baareissa. :)

9. Jos saisit valita ihan minkä vaan taideteoksen maailmasta itsellesi ilmaiseksi, minkä ottaisit?
- Tää on vaikee! Mietin pääni puhki kaikkia maalauksia, mutta päädyin sitten taidelasin puolelle ja Oiva Toikan lasilintuihin. Esimerkiksi Rubiinilintu on mielestäni kaunis.

10. Lapsuuden rakkain lelusi?
- Varmaan yksi sininen nalle, jonka sain jo tosi pienenä. Se on halittu melkein puhki. :')

11. Mitä haluaisit että sulta kysyttäisiin?
- Mikä eläin olisit? Lapsena olisin sanonut hevosen, sillä ne ovat nopeita, kauniita ja, no, hevosia. Nykyään sanoisin marsun, koska niiden elämä on mukavan rentoa.

Omat 11 kysymystäni olisivat seuraavanlaisia:

1. Suosikkilainauksesi omista lapsuudenviisauksistasi?
2. Minkä harrastuksen aloittaisit, jos aika ja raha eivät olisi rajoitteena?
3. Mikä teki sinut tänään erityisen iloiseksi?
4. Biisi, jota voisit kuunnella loputtomiin?
5. Oletko koskaan harkinnut tatuoinnin ottamista/onko sinulla tatuointeja?
6. Hulluin/hauskin matkustamiseen liittyvä muistosi?
7. Mistä viidestä omistamastasi vaatekappaleesta et haluaisi ikinä luopua?
8. Viisi blogia, joihin kaikkien lukijoidesi kannattaisi tutustua?
9. Kummallisin lempinimesi?
10. Kummallisin asia, johon olet koukussa?
11. Mikä on salainen taitosi?

Haastan kuusi bloggaajaa, mutta toki muillakin innokkailla oikeus ottaa haaste vastaan. :)

Jettiina
Faline
Essi
Ankka
Iida
Elios

Ennen ja jälkeen

Ennen....

Ja jälkeen....

Liian iso telttamainen tunika muotoitui hyvin istuvaksi epäsymmetriseksi topiksi. Sovitin vain puseron päälle, merkkasin kainalon paikan pääntiehen ja surautin ompelukoneella merkistä alaspäin, jolloin ylimääräinen leveyskin tuli otettua samalla pois. Matkan varreella tein pienen muotolaskoksen rinnan kohdalle, jotta sain etu- ja takakappaleet samankokoisiksi. Takakappaleesta tulikin siis etukappale. Nyörit saivat jäädä hihan puolelle pitkinä, päihin lisäsin vain pari puuhelmeä.