Saumurilla surautin

Olen aivan sekaisin vauvanvaatteista. Hankin niitä kasoittain odotusaikana yksivuotiaan kokoon asti ja nyt täydennän varastoja ensi kesäksi ja syksyksi. Yritän ainakin uskotella itselleni, että etukäteen vaatteet kirppiksiltä ja alennusmyynneistä hankkimalla säästää, mutta tällä vaatteiden määrällä on plus miinus nolla tuleeko säästöä lainkaan, vaikka vaatteet olisivatkin halpoja. Vaatteiden määrä uhkaa räjähtää käsiin myös ompeluinnostukseni myötä. Vauvan housuja on valmistunut vasta neljä paria, mutta äkkiäkös niitä surauttaisi vaikka kymmenen lisää, jos sille tuulelle sattuisi. Kankaita ja resoreita meinaan löytyy vielä vaikka kuinka paljon.

Viimeisimmät tuotokseni ovat vauvan ekat farkut ja ihanat retropöksyt. Farkkujen kangas ei ole todellisuudessa farkkua nähnytkään, vaan ompelin housut vanhoista Lidlistä ostetuista mukafarkkulegginseistä, joiden vyötärökuminauhan olin venyttänyt loppuraskaudesta pilalle. Retrotoppi on mitä ilmeisimmin Marimekkoa, koska ainakin äitini muisteli Marimekkoa rakastaneen mummini käyttäneen samaa kuosia 70-luvulla. Toppi olisi muuten ollut ihana sellaisenaankin, mutta se oli kulunut ja venynyt leveydessä sen verran, että siitä kannatti mielummin ommella vaatetta konttausikäiselle. Valmiiksi vanuneen kankaan puhki kuluminen ei haittaisi niin paljon, kuin uutuuttaan kiiltävän.

Habitare 2014

Käväisin Sulon kanssa katselemassa viime viikon keskiviikkona Habitaressa kaikkea jännää. Vauvan kanssa messufiilistely oli yllättävän kivaa ja helppoa. Käytävät olivat messuilla tarpeeksi leveitä ja väkeäkin ammattilaispäivänä vähemmän, joten isojenkin vaunujen kanssa liikkuminen oli vaivatonta ja aina jostain löytyi istumapaikka imetystä varten. Ainoa miinus tulee huonoista opasteista ja hankalista vessoista: en nimittäin löytänyt ainuttakaan lastenhoitohuonetta koko messukeskuksesta ja inva-vessaankin oli hirveän vaikeaa könytä vaunujen kanssa.

Tämän vuoden messujen parasta antia olivat minun mielestäni alan opiskelijoiden työt ja May Day -kilpailu, jossa tarkoituksena oli suunnitella piknik neljälle henkilölle. Olisin itsekin osallistunut kilpailuun viime keväänä, mutta jouduinkin juuri silloin jäämään sairaslomalle.

Myös kierrätysmateriaaleista tehdyt erikoisemmat ratkaisut olivat mielenkiintoisia. Niitä ja monia messuilla näkyneitä valaisimia jaksoi parin kuukaudenkin ikäinen katsella! Taitaa tulla poika äitiinsä, kun muotoilu kiinnostaa jo nuorena.

Arvatkaa vaan tekikö minun mieli ostaa Muumi ja parit hattivatit pienokaiselle? No kyllä... Meillä on hurahdettu Muumeihin oikein urakalla ja niitä löytyykin ihan kaikkialta astioista lakanoihin ja vauvan vaatteisiin. Pojalla oli messupäivänäkin oikein Muumi-legginsit jalassa. Nykyiseen kämppään valaisimia ei saisi mahdutettua mihinkään, mutta olisihan tämmöinen aika makea yövalo lastenhuoneessa.

Lintuja hoitopöydällä

Lainasaumurista innostuneena tein myös vähän sisustusjuttuja. Hoitopöydällä oli aiemmin vain taiteltu kylpypyyhe pehmusteena, mutta nyt pyyhe on peitetty ohuesta Ikean lintukankaasta ja tikkikankaista tehdyllä hoitoalustalla. Vaihdamme vaipat kylppärissä pyykkikoneen päällä, joten makuuhuoneessa sijaitsevalle hoitopöydälle saattoi valita epäkäytännöllisen värisenkin kankaan.

Koska aiemmin verhoina palvellutta lintukangasta oli meillä reippaasti, väsäsin siitä vielä pussilakanan vauvan sänkyyn. Nyt kelpaa vauvan nukkua pingviinien ja Ilpi Alponaatti -pupun kanssa. Hassun nimensä pupu sai 4-vuotiaan veljeni keksimän mielikuvitushahmon mukaan. Pupu sopii niin hyvin pinnasängyn kanssa yhteen, että sen voisi luulla olevan tarkoituksella sävy sävyyn valittu. Totuus on, että värin päätti veljeni, joka oli itse valinnut pupun vauvalle sairaalaan tuotavaksi 0-vuotissynttärilahjaksi.

PS. Meillä ei oikeasti ole näin siistiä ja kaunista. Joka paikka on vuorattu pyyhkeillä tai harsoilla puklujen varalta. Todellisuudessa pinnasängyssä on söpöjen lakanoiden lisäksi pari rullalle kääräistyä tilkkutäkkiä pesänä, parisängyn tyynyt ja peitot ovat missä sattuu, ja hoitopöydänkin uudesta pehmusteesta näkyy vain puolet, koska pääpuoli on pitänyt peittää harsolla. Muuten pehmuste olisi pyykissä päivän parin välein... Näitä kuvia on vaan hyvä lavastaa, kun vauva nukkuu päiväunia. :)

Lintuja ja raitoja

Ostin kirppikseltä raskausaikana parit ihanat haaremihousut vauvalle. Niiden malli oli simppeli: kaksi samanlaista kappaletta ja saumat vain sivuissa ja haarassa sekä pitkät resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Housut oli tarkoitettu kasvamaan lapsen mukana, eli alkuun niitä saattoi pitää resorit lyhyemmiksi taitettuina ja lapsen kasvaessa pituutta resoreita pidettiin koko pituudessaan. Löysä malli ja venyvä kangas taas pitivät huolen, etteivät housut jäisi leveydessä heti liian pieniksi.

Kaikki ostamani housut olivat samaa kokoa, noin 60-senttisiä, ja koska halusin vauvalle vielä lisää söpöjä pöksyjä, kaivoin omat vanhat pehmeiksi kuluneet t-paidat esille housutehdasta varten. Kaavat piirtelin summittaisesti vanhoja housuja ja noin 70-senttisiä vauvan housuja mallina käyttäen. Saumat surauttelin anopilta lainassa olevalla saumurilla.

Näitä pitää saada lisää! Kohta hyökkään taas oman vaatekaapin kimppuun ja tuhoan kaikki vähemmälle käytölle jääneet, tahriintuneet tai kainaloista nyppyyntyneet trikoopaidat. Vauvan housut ovat sen verran pieniä, että aina kaavan saa sihdattua kankaalle niin, että tahrat sun muut jäävät sen ulkopuolelle.

Neule, jonka neulomiseen meni 21 vuotta

Olen rikkinäisistä öistä sen verran väsynyt, etten saa tuotettua yhtenäistä tekstiä. Siispä kerron kuvien neuleesta parilla lauseella:

- Mummini aloitti neuleen vuonna 1993, kun äitini odotti minua.
- Minä tein neuleen loppuun nyt 21 vuotta myöhemmin.
- Ihan jees tuli.
- Napit on ihanat ja lanka väreiltään ehtaa ysäriä.

Ruokalappuja pienokaiselle

Kiinteiden ruokien maistelu on Sulolle ajankohtaista parin kuukauden päästä ja sehän pitää päästä tekemään tyylillä. Mamman neuloma ruokalappu siis kaulaan ja kokeilemaan uusia makuja. Valmistautuminen on tehty hyvissä ajoin, sillä nämä ruokalaput valmistuivat jo muutama päivä ennen vauvan syntymää...

Ruskea ruokalappu on tehty Novitan Ipana-lehdestä löytyneellä Sisko Sälpäkiven ohjeella Novitan Tennessee-langasta. Oranssi on sovellus samasta mallista. Vaihdoin vain ruokalapun keskelle tulevan neliön kuvioneuleen. Lankana oranssissa on Lidlistä vuosia sitten ostettu Zettl Colorado.

Sininen ainaoikeinneuleinen lappu on neulottu vanhasta Cottonella-langasta. Sovelsin tämän mallin 50-luvulta peräisin olevan Me neulomme lapsille -kirjasen ruokalapun ohjeesta. Alkuperäisessä mallissa ruokalappu oli neulottu hieman hankalalla mallineuleella ja reunukset koristeltu neulotulla nirkkoreunuksella. Virkattu oli kuitenkin helpompi toteuttaa epätasaisemmasta langasta.