Tuntuipa oudolta ottaa pitkästä aikaa virkkuukoukku käteen. Tai siis kävihän sellainen minulla kädessä Kalevala Korun myymälässä viime viikolla, mutta kotona virkkaaminen onkin ihan eri asia. Minulla ei vain ole ollut aikaa omille käsitöille pariin viikkoon, kun on ollut muutto ja kirjoituksia. Kaikki vapaa-aika on tehnyt mieli käyttää lukemiseen, vaikka eihän sellaistakaan jaksa pidemmän päälle. Loput ajasta kuitenkin on mennyt niitä kirjoja ja lukemattomuutta pohtiessa... Hienoa. Onneksi ensi viikolla kirjoitan enää ruotsin ja pitkän matematiikan. Sitten saan huokaista helpotuksesta ja aloittaa yliopistojen ja ammattikorkeiden ennakkotehtävä-rumban. Tai oikeastaan olen jo ehtinyt aloitella sitäkin.
Koska olen käsitöistä ja blogista pakon vuoksi taukoillessa ehtinyt vieraantumaan langoista tarpeeksi pahasti, aloitin käsityöt varovasti helpolla tuunauksella. Tämä kasaripuuvillaneuleen alku on mummoni neuloma ja jo ennen muuttoa päätin, että koska en koskaan neulonut sitä loppuun, sille pitää tapahtua jotain uudessa asunnossa parin viikon sisään. Kaikkia kankaita ja käsityömateriaaleja ei ole järkevää säilöä, jos niistä ei koskaan teekään mitään. Mallailin jo ennen muuttoa tätä paitaa koristetyynyn päälle, mutta ajattelin silloin, että löytäisin toistaiseksi hihattomalle paidalle muuta käyttöä.
Ei se paita sitten topiksikaan sopinut, vaikka niin olin haaveillut. Paidan mukana saamani langatkin olen käyttänyt aivan muihin projekteihin, eli hihojakaan tälle ei enää saisi. Päätin siis viimeinkin tehdä sen tyynynpäällisen. En halunnut pilata paitaa ompelukoneella, joten tein päälliseen neuleystävälliset saumat puuvillalangasta virkkaamalla.
Helma ja sivusaumat kiinni, tyyny sujahti sisään pääntiestä. Lopuksi virkkasin pääntien kiinni, vaikka olisihan sinne voinut laittaa vaikka pari napinläpeä ja nappiakin. Päätin, että eiköhän tämä tyyny valkoisesta väristään huolimatta pysy siistinä. Ja nyt, kun näin sanon, tämä menee pilalle heti seuraavalla viikolla. :D Yllättävää muuten, miten viimeisessä kuvassa tyynynpäällinen on siistimmän näköinen, kuin luonnossa - yleensä kaikkien käsitöiden kanssa käy niin, että ne eivät edusta kuvissa yhtä hyvin, kuin todellisuudessa. Me emme omista vielä silitysrautaa, joten päällinen piti laittaa viimeistelemättömänä tyynyn päälle. Meiltä puuttuu vielä paljon muutakin, mutta eiköhän se tavaramäärä tässä jossain vaiheessa kuitenkin räjähdä liian isoksi, niin kuin muuton jälkeen aina tuppaa tapahtumaan.
