3/23/2016

Kevään loppurutistuksia

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on

Huh, laskeskelin, että minulla on tänä keväänä enää viisi koulupäivää jäljellä! Huhtikuun alussa alkaa harjoittelu, on Lapsimessut, joille olen menossa Kestovaippayhdistyksen kanssa, Suuri vaipanvaihtotempaus ja Vaippakansan karnevaalit. Kävin eilen allekirjoittamassa harjoittelusopimuksen espoolaisen Kultavilla-kutomon kanssa, eli saman paikan, jossa kudoimme kudonnan kurssilla suunnittelemamme kankaat. Olen todella innoissani tulevista kymmenestä viikosta, joiden aikana pääsen tekemään vaikka mitä. Kultavillan yhteistyökumppaneista löytyy mm. kantoliinoja valmistava Liinalapsi ja on kutomossa tehty kankaita Eduskuntaankin. Kuulostaa aivan minun jutultani!

Sitä ennen palaan vielä hetkeksi takaisin neulekoneen taakse. Loppurutistus tulee olemaan tiukka varsinkin niinä päivinä, kun minä ja kone emme tule lainkaan toimeen keskenämme. Ensitreffimme ykkösvuonna eivät olleet ruusuiset. Kärsin silloin alkuraskauden pahoinvoinnista ja neuloin ämpäri polvien välissä. Yäk.

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on

3/05/2016

Persikkaisia mohairpilviä


En todellakaan muista, milloin aloitin tämän neulotun ponchon. Se oli kuitenkin ennen raskausaikaa, eli kauan sitten. Neule oli kaulusta vaille valmis ja se oli eksynyt eroon siitä käsityölehdestä, jossa sen ohje oli, joten sovelsin kauluksen omasta päästä helpoimman kautta saadakseni sen pian valmiiksi. Ufojen valmiiksi tekeminen on terapeuttista ja siihen on hyvä purkaa kevätsiivousvimmaansa. Lisäksi neulominen tuntuu hyvältä. Sen tajuaa vasta, kun on väsymyksen ja kiireen takia joutunut olemaan pitkään erossa neuleista. Ennen lapsen saamista pidin käsityöaikaa itsestäänselvyytenä, mutta nykyään osaan ottaa ilon aidosti irti niistä pienistäkin hetkistä, kun ehdin ottaa puikot käteen. Tuleehan minulla koulussakin tehtyä vaikka mitä, mutta on ihan eri asia luoda kovalla kiireellä kuin tehdä nauttien.

Neuleen malli on jostain virolaisesta Käsitöö-lehdestä, joten tämä taitaa olla ensimmäinen viroksi neulomani neule. Olen neulonut muistaakseni myös englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Tämän mallin neulominen oli erityisen helppoa, koska kaikki vaiheet oli piirretty myös kaavioiksi. Lankana minulla oli ohjeessa suositeltua paksumpi Novitan Rose Mohair, joten neule on VALTAVA. Se pitäisi vielä pingottaa tai höyryttää suoraksi, mutta sen teen vasta sitten, kun meillä seuraavan kerran silitetään jotain.



Nämä alareunoistaan pyöristyvät kolmiot ovat aika suloisia. Samalla tavallahan voisi tehdä vaikka tilkkupeiton jämälangoista... Rose Mohair on söpön tyttömäistä. Vähänkö tämä olisi ollut ihana raskausajan vaate! Tai imetysvaate!


Olipa muuten outoa vetää itse tehty neule päälle ja yrittää ottaa siitä kuvia päällä. Siis milloin olen käyttänyt jalustaa ja ottanut sen avulla kuvia? Ehkä vuonna 2014 eli pian kaksi vuotta sitten. Oho!

Vuoden 2016 äitiyspakkaus tekstiilisuunnittelijan silmin

Joka vuosi yhtä paljon puhuttava Kelan äitiyspakkaus oli päässyt vuotamaan tällä viikolla etukäteen netissä. Itsekin olin tietenkin heti tutkimassa sisältöä, kun törmäsin linkkeihin Facebookissa.

Kuva: Annika Söderblom, Kela.fi

Tänä vuonna äitiyspakkaus noudatti samaa linjaa kuin ennenkin. On makuupussia, toppa- ja vanuhaalaria, vaatteita, hygieniatarvikkeita ja lakanoita. Uutuutena oli vain talkki, jota kuulemma vanhemmat ovat toivoneet pakkaukseen. Meillä sitä ei koskaan käytetty, joten en itse ymmärrä sen käyttötarkoitusta. Viime vuodesta poiketen pakkauksen sisältämä lelu oli vaihtunut kovasta purulelusta pehmoiseksi unirätiksi. Miten söpö! Purulelun virkaahan toimittaa hätätilassa vaikka hammasharjan varsi (aikuisen valvonnassa), mutta unirätti palvelee vuosikaudet ja sen voi halutessaan kierrättää toiseen perheeseen. Pisteet siis tästä valinnasta! Meillä purulelu oli tietyssä vaiheessa välttämätön, mutta vesitäytteinen ohutpintainen lelu hajosi vähitellen pienien ja terävien hampaiden käsittelyssä.

En ole ainoa, joka kiinnitti huomiota paketin sinipainotteiseen väritykseen. Yllä olevaa kuvaa tarkastelemalla paketista jää mieleen lähinnä sinisyys ja ruskea vanuhaalari. Alkuun ajattelin itsekin, vaikka hyvin avoin värien suhteen olenkin, että en itse ottaisi pakettia tyttövauvalle (vaan eipä meillä olisi tarvetta paketin sisällölle, kun Sulollehan on jo hankittu kaikki, eikä seuraava lapsi ole edes suunnitteilla). Tarkemmin yksittäisiä vaatteita tutkimalla kuitenkin värimaailma alkaa laajentua ja jopa sitä tyttömäiseksi kommentoitua punaista löytyy. Varsinkin vastasyntyneen vaatteissa on runsaasti täysin neutraaleja yhdistelmiä ja ajankohtaisia kuoseja. Erittäin paljon pisteitä annan kietaisubodeille, joiden määrä näyttää omiin silmiini nousseen vuodesta 2014. Myös haarasta tuplanepillisiä kahden koon bodyja ja haaroista auki nepitettäviä housuja löytyi. Niin kätevää! Vaatteissa ja muissa tekstiileissä toistuu sama valkoinen pohjaväri, joten vaaleat vaatteet voidaan pestä sekaisin lakanoiden, pyyhkeen ja harsojen kanssa vapaasti, mikä nopeuttaa vaatteiden kiertoa ja helpottaa vauva-arkea. Ja onhan se vaaleisiin puettu pienokainen söpö, sitä ei voi kieltää.

Äitiyspakkauksen suosittuna keräilykohteenakin tunnettu makuupussi on tänä vuonna taas voimakkaan värinen - ja niin suloinen. Pitkällä vetoketjulla varustettu makuupussi on meillä palvellut vielä taaperonkin kanssa varapeittona ja makoilualustana. Vuoden 2014 makuupussi on kestänyt vaikka kuinka monet pesut ja pysynyt hyvin kuosissa. Äitiyspakkauksen vaatteet ja muut tuotteet ovat oman kokemukseni mukaan olleet hyvälaatuisia. Totta kai suuria määriä tuotteita lyhyessä ajassa tehdessä joukkoon mahtuu niitä maanantaikappaleitakin, mutta niistä olisi hyvä aina ilmoittaa Kelalle, jotta seuraavienkin pakkausten laatu saadaan pysymään kiitettävänä.

Toppahaalari on viime vuoden tapaan muutettavissa toppapussiksi, mikä on hyvä tapa saada haalari toimimaan myös alku- tai loppuvuoden vauvalla, ainakin sitten vaunukäytössä. Väri on vaihtunut neutraalimmaksi beigeksi ja kuosissa on pupuja. Vanuhaalarissa on taas supernäppärät käännettävät hihat ja lahkeensuut sekä uutuutena pienet korvat. Auton turvaistuimeen ja kantoliinailuun tarvitaan aivan vastasyntyneellä kylmällä säällä erilainen haalari, mutta sen vanhemmat voivat hankkia itse. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelin: missä on talvikäyttöön sopiva myssy tai lakki? Pelkkä toppahaalarin huppu ja sen alla oleva trikoinen kypärämyssy eivät kovin paljoa suojaa varsinkaan ihan pientä päätä.

Kestovaippojen parissa työskentelevänä minun on pakko mainita myös pakkauksen yhdenkoon Pilvi-taskuvaipasta. Se on helppokäyttöinen ja itsekin testasin sen viime vuonna. Testauksen ja vaipan käyttöohjeet löydät tästä postauksesta. Eikö muuten olekin pirteä väri?

Äitiyspakkauksen tuotteet valitaan kilpailutuksen kautta. Näin ekologisuutta ja eettisyyttä arvostavana ihmisenä olisin kiinnostunut tulevaisuudessa kuulemaan, miten nämä otetaan kilpailutuksessa huomioon. Esimerkiksi vuoden 2015 paketin sisällön alvittomia hintoja voit tutkia täältä. Tekstiilisuunnittelijana kustannuslaskelmat ovat tuttuja, mutta mietin, onko näillä hinnoilla oikeasti mahdollista valmistaa vaatteita Suomessa tai Euroopassa?

Vuoden 2015 äitiyspakkauksen postaus

3/03/2016

Ikea-tilkkutäkki


Pari tuntia aikaa ja lapsi isänsä kanssa mummolassa. Äkkiä pientä siivousta ja ompelukamat esille. Jos vaikka saisin viimein jotain valmiiksi.

Ehkä paras tapa päästä tällä hetkellä käsityöfiilikseen on kaivaa ihanimmat ufot esille. Yksi niistä oli Ikeasta hetken mielijohteesta ostetusta valmiista tilkkuvalikoimasta tehty viltti. En millään muista, olinko suunnitellut siitä tilkkupeittoa vai jotain taideteosta seinälle, mutta siinä oli hakaneuloilla kiinni pala tikkikangasta. Pituus viritelmässä oli lähes sopiva Sulon sänkyyn, joten iskin sen kaikille sivuille siivun kangasta lisää ja nypin hakaneulat irti.


Olin aloittanut peiton käsin tikkaamisen söpöllä mintunvärisellä ompelulangalla, mutta homma oli jäänyt kesken. Kaikki Ikean kankaista ommelleet tietävät, ettei moninkertaisesta kankaasta saa tavallista neulaa läpi kirveelläkään ja jos lisätään palettiin vielä vähän polyesterivanua ja polyesterinen ohut kangas, saa ompelija vain kädet verille. Peittoon jäi siis vain pari hassua tikattua riviä, mutta olkoon. Tulevien sukupolvien lapset eivät tule tappelemaan ainakaan tästä peitosta perinnönjaossa. Tärkeintä on, että peitto toimii ja että saan kangasvarastoani tyhjäksi. Yllättävän paljon muuten sain uppoamaan kangasta noihin reunoihin. Olin haaveillut toteuttavani tuosta Ikean kankaasta jotain isompaa ja näyttävämpää, mutta toisaalta tuo kangas on juuri sopiva tilkkutäkkiin. Samaa kangasta on nimittäin lastenhuoneen toisella seinustalla sohvan päällisessä. Värit on vähän neidit meidän pojalle, mutta tähänkin pätee taas mun käsityömotto: ihan sama.


A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on


3/02/2016

Luonnollista puikoille

Langat saatu blogiyhteistyön kautta Aurinkokehrältä

Suomenlampaan kampavillaa ja luonnollinen värjäys. Mitä muutakaan sitä voisi toivoa neulelangalta? Sain Aurinkokehrän suunnittelijalta Anna Vaskolta lankoja testattavaksi ja materiaaliksi neulesuunnittelua varten. Minun lisäkseni lankoihin ihastui puolitoistavuotias taapero. Hän olisi ominut vyyhdit heti leikkeihinsä. Jostain kumman syystä äiti ei antanut siihen lupaa.

Langat olivat miellyttävän pehmeitä ja värisävyt täydentävät kauniisti toisiaan. Tuskin maltan odottaa saavani langat kerille ja puikoille (vai raaskiiko näitä edes keriä, koska pelkkä vyyhtien silittelyhän on jo oma nautintonsa!). Minulla onkin muutama neuleidea mielessä.




3/01/2016

Mustikkapaita ja muut epäonnistuneet värjäykset


 Värjäsin Dylonilla läjän huonompikuntoisia tekstiilejä. Lopputulos oli tämä:


Imetyspaidoissa väri muuttui sinertävämmäksi ja syvemmäksi ja räteistä tuli ihan ookoot. Aika ituhippikunnossa paidat ovat edelleen, mutta käytän niitä lähinnä kotona yöpaitoina ja siksi uskalsin uhrata ne. Räteistä tuli epätasaisia, mutta ihan hauskoja. Kyllä nämä harmaantuneet banaanitahraiset kamaluudet voittavat. Lastenvaatteet taas... No, niistä tuli melko jännittäviä.


Olen positiivisesti yllättynyt tuosta oravakuosista. Eli huonokin värjäys voi olla (livenä) kiva, jos kuosissa on paljon mustaa.


Origamieläinpaita on surkuhupaisa. Siinä värjäys näyttää siltä, kuin siitä olisi tehty tahallaan batiikkimainen. Sinivalkoisesta sydänpaidasta taas tuli ihan karsea. Se minun on pakko värjätä uudelleen tummanharmaalla, jotta saan väriä peitettyä. Samalla voi peittyä myös söpö sydänkuosi, mutta ei tätä mustikkapaitaakaan voi oikein käyttää... Voi oisinpa sittenkin käyttänyt koneväriä!


Siililegginsit olivat ehkä käyttökelpoisimmat vaateosastosta. Niissä väri toimi, vaikka se jäikin läikikkääksi. Oranssi ja violetti näyttävät luonnonvalossa aika söpöiltä yhdessä.

Mitä tästä opimme? Älä ikinä värjää käsin, ellet jaksa hämmentää lientä tarpeeksi usein. Älä värjää enempää kuin pari vaatetta per väriliemi. Rätit kannattaa värjätä vaatteiden liemien jämissä. Huono värjäys, mutta tulipahan tehtyä!