Söpöt ruokalaput

Minulla on tapana innostua asioista. Jos Sulo tarvitsee pari ruokalappua lisää, tekisin niitä helposti pari kymmentä. Toisaalta minulla on kangastilkkuja rajallinen määrä, enkä halua ruokalappujen takia korkata isompia kangaspaloja. Tyydyin siis vain viiteen ruokalappuun ja kolmeen kuolalappuun. Näillä ja muutamalla ennestään olemassa olevalla pitäisi kyllä pärjätä. Kankaina kaikkea söpöä Ikeasta Vallilaan ja vanhoihin trikoovaatteisiini. Kiinnitys onnistuu helposti nepparilla.

Värikästä vaipparallia

Saumuroituja imuja kierrätysmateriaaleista, kuten lakanoista, trikoovaatteista, harsoista ja froteepyyhkeistä

Vaippoja ja muita vauvajuttuja blogi pullollaan - mitäpä muuta sitä voisikaan odottaa, kun käsityöihminen saa lapsen?

Edellisestä kestovaippapostauksesta on kuukausi aikaa. Viimeksi julistin, etten ole ryhtymässä yökestoiluun ja kestojen kanssa kodin ulkopuolelle lähteminenkin mietityttää. Mutta kas kummaa, nyt meillä käytetäänkin kestoja sujuvasti niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, eikä kertakäyttövaippoja mene vuorokaudessa kuin yhdestä kolmeen kappaletta. Kirppikseltä olen löytänyt edulliseen hintaan tehokkaampia imuja, kuten hamppua ja bambua, joten vaippojen vaihtovälikin on kohtuullisempi. Kolme tuntiakaan ei ole mitenkään mahdoton väli, joten kertakäyttövaippaa ei tarvita pitkillä päiväunillakaan.

Tekstiilisuunnittelun opiskelun kannalta tämä "välivuosi" vaipparalleineen on ollut erittäin hyödyllinen. Nyt tiedän käytännössä miten puuvilla, polyesterfleece, hamppu, bambu ja mikrokuitu käyttäytyvät kastuessaan ja millä tavalla niitä kannattaa huoltaa. Kohta uskallan kokeilla yökestoiluakin! Kertakäyttövaipat toimivat vielä kuukausi sitten, mutta Sulon kasvettua meidän piti valita pituudesta sopivampi iso koko, joka on vyötäröstä liian iso ja vaipat vuotavat siksi helposti kyljestä. Ärsyttävää. En siis häviäisi mitään, vaikka kokeilisinkin kestoja parina yönä.

Yökestoilua ajatellen olen neulonut parit villahousut lisää kokeillakseni mikä malli sopisi Sulolle parhaiten. Nämä harmaat Huopasesta neulotut vaikuttavat aika päteviltä. Yövaipat ovat aika paksuja paketteja, koska imua tarvitaan enemmän kuin päivisin. Lehmäkuvioiset imut ovat vanhasta keittiöpyyhkeestä leikattuja nopeasti imeviä kosteudenlevittäjiä, joita ajattelin laittaa yövaippaan hitaiden hamppu- ja bambuimujen väliin huolehtimaan siitä, että vaippa kastuu tasaisesti. En malta odottaa, että Facebook-kirppiksiltä ostamani yövaipat saapuvat postissa! (Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon OMV on muuten mahtava ryhmä)

Paketteja odotellessa ihailen jo hankkimiani päiväkäyttöön sopivia vaippoja. Niin herkullisen värisiä! Kun joku ihmettelee, miten jaksan pestä vaippapyykkiä, sanon vain, että tämä on oma uusi harrastukseni ja minä nautin näteistä kuoseista ja värikkäistä vaipoista. On meillä niitä kertakäyttövaippojakin, mikäli kestoilu väsyttäisi.

Kestoilusta meidän perheessä

Raskau saikana innostuin kestovaipoista. Hankin niitä eri väreissä ja kuoseissa, erilaisia malleja ja kokoja. Kirppiksiä kiertämällä selvisin halvalla, koska suurin vaipasta maksamani summa oli viisi euroa. Olin suunnitellut, että mikäli vain jaksamme, käytämme vaippoja aina kotona päivisin.

Ensimmäinen kestovaippakokeilu tuli tehtyä heti sairaalasta kotiin päästyä jonkin kummallisen tarmonpuuskan vallassa. Eihän siitä mitään tullut, kun Sulo oli niin hoikka, ettei yksikään vaippa istunut kunnolla. Päätin kokeilla vaippoja uudelleen, kun Sulolla olisi enemmän kokoa. Moni viidestä kilosta eteenpäin toimiva vaippa sopikin rimpulallemme vasta reilusti yli kuusikiloisena.

Olemme käyttäneet kestoja nyt muutaman viikon ajan ja nälkä kasvaa syödessä. Yökestoiluun tuskin ryhdyn ollenkaan, mutta ehkä joku päivä uskallan lähteä lapsen kanssa kodin ulkopuolellekin kestoissa. Toistaiseksi pisin vaipanvaihtoväli kestoilla on ollut vain pari tuntia ja yleensä vaihdankin vaipan tunnin puolentoista välein. Minusta tuntuu luonnolliselta vaihtaa vaippaa tiheään, jotta märkä vaippa ei ala hautoa lapsen ihoa. Käytän joskus vaipan pinnasta kuivan tekevää riisipaperia, mutta yleensä helpointa on, että Sulo itse huomaa vaipan kastuneen ja huomaan sen hänen käytöksestään. Lyhyen vaihtovälin vaipoissa on sekin etu, ettei niitä tarvitse pakata täyteen imuja, jolloin lapsenkin on esimerkiksi helpompaa makoilla lattialla mahallaan ja kääntyä ympäri.

Kestoilun tullessa tutummaksi halusin kokeilla vaippojen tekemistä itse. Aloitin vaippaprojektin tutuimmalla tekniikalla ja neuloin kokeena parit vaippojen päällä pidettävät kosteutta imevät villahousut Novitan Huopasesta. Huopanen on poistunut Novitan valikoimista, mutta minulla oli sitä muutamia yksittäisiä työjutuista yli jääneitä keriä ja kerien jämiä varastossa.

Harmaista housuista saattoi tulla hieman pienehköt ja pinkeissä tilaa onkin isommallekin lapselle. Etsin netistä ensin valmista ohjetta, mutta lopulta päädyin improvisoimaan omalle lapselle mahdollisimman hyvin istuvat housut. Yleensä ohjeissa oli jollain tavalla meille väärät mittasuhteet. Halusin vaippahousujen olevan korkeat ja kapealahkeiset, koska Sulolla on kapeat reidet. Neuloin housut ensin tasona edestä taakse  ja poimin sitten lahkeiden silmukat lahkeensuusta. Lahkeet on neulottu pyörönä. Vaipoissa on kaksi saumaa edessä (pinkeissä ne näkyvät kaksinkerroin taitetusta resorista selvimmin), eli vaippojen etuosa on kapeampi kuin takaosa, jotta vaipalle jää tarpeeksi tilaa selkäpuolelle. Harmaat olivat ensimmäinen kokeilu, joka jäi aika pienen näköiseksi. Silmämääräisesti arvioisin niiden olevan viisikiloiselle lapselle sopivat, joten ne joutuvat ehkä jemmaan seuraavaa vauvaa varten.

Villahousut odottavat vielä lanoliinikäsittelyä, mutta aloitin siitä huolimatta kankaisten sisävaippojenkin tekemisen. Sisävaipoissa ei siis ole minkäänlaista kosteussulkua, vaan sellainen tarvitaan vaipan ulkopuolelle. Kosteus saadaan pysymään vaipassa esimerkiksi muovisella kuorivaipalla tai villahousuilla, jotka imevät sisävaipan kerrosten läpi päässeen kosteuden.

Sisävaipoissa olikin isompi homma. Kaavoitin kokeilumallin Myllymuksujen taskuvaippojen pohjalta. Materiaaleina minulla on lahjoituksena saatuja vanhoja kuluneita pyyhkeitä (suuret kiitokset!), trikoota ja muita hyvin imeviä vaatekankaita. Jopa söpö veljeni vanha me&i-huppari päätyi vaippamateriaaliksi. Olisin ehdottomasti säästänyt hupparin Sulolle, mutta koska se oli aivan puhki rakastettu, annoin sille uuden elämän vaippana. Harmi vain onnistuin ompelemaan vetoketjun jakaman siilikuvion saumurilla vinoon. Ja saumurilla jos mokailee leikkurin ollessa päällä, ei vahingon korjaaminen olekaan helppoa...

Ennen sisävaippojen ompelua testailin froteen ompelua saumurilla ja surautin pari taiteltavaa imua taskuvaippoihin. Olen saanut käsityksen, että monet kestovaippojen käyttävät suosivat imuissa mm. bambua, mutta minä olen pitänyt eniten nopeista mikrokuituimuista, harsoista ja froteepyyhkeistä. Niiden lisäksi käytän paksuja puuvillaisia Rainbown imuja, jotka imevät kosteutta hitaammin.

Ensimmäiset viisi sisävaippaani valmiina kokeiluun. Pari niistä onkin ehtinyt jo päälle ja ne toimivatkin ihan kohtuullisen hyvin ilman lahkeiden kuminauhoja. Sellaiset voisin kuitenkin jossain vaiheessa vaippoihin laittaa, sillä ne ehkäisisivät ohivuotoja. Kaikissa paitsi vaaleanpunaisessa on takana täyttöaukko, josta vaippaan voi lisätä imutehoa. Kaikista löytyy päällä olevan froteen tai velourin lisäksi yksi froteekerros ja ihoa vasten oleva trikoo, jonka kierrätin meidän aikuisten vanhoista vaatteista.

Kestoilusta innostuneena väänsin saumurilla froteen jämistä parit kestositeetkin. En todellakaan olisi kuvitellut ryhtyväni tähän, koska ajatus kuukupeista ja kestositeistä ällötti aiemmin. Ehkä vaippojen käytön helppous laski kynnystä kokeilla. Eikä tosiaan tähänkään hommaan tarvitse sataprosenttisesti ryhtyä, vaan käyttää kestoja vasta kuukautisten viimeisinä päivinä, jolloin kertakäyttöisten siteiden käyttö tuntuu lähinnä tuhlaukselta. Kuvasin siteet jo ennen nepparien kiinnitystä, eli näillä on kyllä kiinnityssysteemitkin.

Mitäs seuraavaksi? Kestotiskirätit, -siivousrätit, -liivinsuojat, -vaipat ja -siteet on jo olemassa.

Kestonenäliinat? Ei. Ne taidan jättää väliin.

Saumurilla surautin

Olen aivan sekaisin vauvanvaatteista. Hankin niitä kasoittain odotusaikana yksivuotiaan kokoon asti ja nyt täydennän varastoja ensi kesäksi ja syksyksi. Yritän ainakin uskotella itselleni, että etukäteen vaatteet kirppiksiltä ja alennusmyynneistä hankkimalla säästää, mutta tällä vaatteiden määrällä on plus miinus nolla tuleeko säästöä lainkaan, vaikka vaatteet olisivatkin halpoja. Vaatteiden määrä uhkaa räjähtää käsiin myös ompeluinnostukseni myötä. Vauvan housuja on valmistunut vasta neljä paria, mutta äkkiäkös niitä surauttaisi vaikka kymmenen lisää, jos sille tuulelle sattuisi. Kankaita ja resoreita meinaan löytyy vielä vaikka kuinka paljon.

Viimeisimmät tuotokseni ovat vauvan ekat farkut ja ihanat retropöksyt. Farkkujen kangas ei ole todellisuudessa farkkua nähnytkään, vaan ompelin housut vanhoista Lidlistä ostetuista mukafarkkulegginseistä, joiden vyötärökuminauhan olin venyttänyt loppuraskaudesta pilalle. Retrotoppi on mitä ilmeisimmin Marimekkoa, koska ainakin äitini muisteli Marimekkoa rakastaneen mummini käyttäneen samaa kuosia 70-luvulla. Toppi olisi muuten ollut ihana sellaisenaankin, mutta se oli kulunut ja venynyt leveydessä sen verran, että siitä kannatti mielummin ommella vaatetta konttausikäiselle. Valmiiksi vanuneen kankaan puhki kuluminen ei haittaisi niin paljon, kuin uutuuttaan kiiltävän.

Habitare 2014

Käväisin Sulon kanssa katselemassa viime viikon keskiviikkona Habitaressa kaikkea jännää. Vauvan kanssa messufiilistely oli yllättävän kivaa ja helppoa. Käytävät olivat messuilla tarpeeksi leveitä ja väkeäkin ammattilaispäivänä vähemmän, joten isojenkin vaunujen kanssa liikkuminen oli vaivatonta ja aina jostain löytyi istumapaikka imetystä varten. Ainoa miinus tulee huonoista opasteista ja hankalista vessoista: en nimittäin löytänyt ainuttakaan lastenhoitohuonetta koko messukeskuksesta ja inva-vessaankin oli hirveän vaikeaa könytä vaunujen kanssa.

Tämän vuoden messujen parasta antia olivat minun mielestäni alan opiskelijoiden työt ja May Day -kilpailu, jossa tarkoituksena oli suunnitella piknik neljälle henkilölle. Olisin itsekin osallistunut kilpailuun viime keväänä, mutta jouduinkin juuri silloin jäämään sairaslomalle.

Myös kierrätysmateriaaleista tehdyt erikoisemmat ratkaisut olivat mielenkiintoisia. Niitä ja monia messuilla näkyneitä valaisimia jaksoi parin kuukaudenkin ikäinen katsella! Taitaa tulla poika äitiinsä, kun muotoilu kiinnostaa jo nuorena.

Arvatkaa vaan tekikö minun mieli ostaa Muumi ja parit hattivatit pienokaiselle? No kyllä... Meillä on hurahdettu Muumeihin oikein urakalla ja niitä löytyykin ihan kaikkialta astioista lakanoihin ja vauvan vaatteisiin. Pojalla oli messupäivänäkin oikein Muumi-legginsit jalassa. Nykyiseen kämppään valaisimia ei saisi mahdutettua mihinkään, mutta olisihan tämmöinen aika makea yövalo lastenhuoneessa.

Lintuja hoitopöydällä

Lainasaumurista innostuneena tein myös vähän sisustusjuttuja. Hoitopöydällä oli aiemmin vain taiteltu kylpypyyhe pehmusteena, mutta nyt pyyhe on peitetty ohuesta Ikean lintukankaasta ja tikkikankaista tehdyllä hoitoalustalla. Vaihdamme vaipat kylppärissä pyykkikoneen päällä, joten makuuhuoneessa sijaitsevalle hoitopöydälle saattoi valita epäkäytännöllisen värisenkin kankaan.

Koska aiemmin verhoina palvellutta lintukangasta oli meillä reippaasti, väsäsin siitä vielä pussilakanan vauvan sänkyyn. Nyt kelpaa vauvan nukkua pingviinien ja Ilpi Alponaatti -pupun kanssa. Hassun nimensä pupu sai 4-vuotiaan veljeni keksimän mielikuvitushahmon mukaan. Pupu sopii niin hyvin pinnasängyn kanssa yhteen, että sen voisi luulla olevan tarkoituksella sävy sävyyn valittu. Totuus on, että värin päätti veljeni, joka oli itse valinnut pupun vauvalle sairaalaan tuotavaksi 0-vuotissynttärilahjaksi.

PS. Meillä ei oikeasti ole näin siistiä ja kaunista. Joka paikka on vuorattu pyyhkeillä tai harsoilla puklujen varalta. Todellisuudessa pinnasängyssä on söpöjen lakanoiden lisäksi pari rullalle kääräistyä tilkkutäkkiä pesänä, parisängyn tyynyt ja peitot ovat missä sattuu, ja hoitopöydänkin uudesta pehmusteesta näkyy vain puolet, koska pääpuoli on pitänyt peittää harsolla. Muuten pehmuste olisi pyykissä päivän parin välein... Näitä kuvia on vaan hyvä lavastaa, kun vauva nukkuu päiväunia. :)

Lintuja ja raitoja

Ostin kirppikseltä raskausaikana parit ihanat haaremihousut vauvalle. Niiden malli oli simppeli: kaksi samanlaista kappaletta ja saumat vain sivuissa ja haarassa sekä pitkät resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Housut oli tarkoitettu kasvamaan lapsen mukana, eli alkuun niitä saattoi pitää resorit lyhyemmiksi taitettuina ja lapsen kasvaessa pituutta resoreita pidettiin koko pituudessaan. Löysä malli ja venyvä kangas taas pitivät huolen, etteivät housut jäisi leveydessä heti liian pieniksi.

Kaikki ostamani housut olivat samaa kokoa, noin 60-senttisiä, ja koska halusin vauvalle vielä lisää söpöjä pöksyjä, kaivoin omat vanhat pehmeiksi kuluneet t-paidat esille housutehdasta varten. Kaavat piirtelin summittaisesti vanhoja housuja ja noin 70-senttisiä vauvan housuja mallina käyttäen. Saumat surauttelin anopilta lainassa olevalla saumurilla.

Näitä pitää saada lisää! Kohta hyökkään taas oman vaatekaapin kimppuun ja tuhoan kaikki vähemmälle käytölle jääneet, tahriintuneet tai kainaloista nyppyyntyneet trikoopaidat. Vauvan housut ovat sen verran pieniä, että aina kaavan saa sihdattua kankaalle niin, että tahrat sun muut jäävät sen ulkopuolelle.

Neule, jonka neulomiseen meni 21 vuotta

Olen rikkinäisistä öistä sen verran väsynyt, etten saa tuotettua yhtenäistä tekstiä. Siispä kerron kuvien neuleesta parilla lauseella:

- Mummini aloitti neuleen vuonna 1993, kun äitini odotti minua.
- Minä tein neuleen loppuun nyt 21 vuotta myöhemmin.
- Ihan jees tuli.
- Napit on ihanat ja lanka väreiltään ehtaa ysäriä.

Ruokalappuja pienokaiselle

Kiinteiden ruokien maistelu on Sulolle ajankohtaista parin kuukauden päästä ja sehän pitää päästä tekemään tyylillä. Mamman neuloma ruokalappu siis kaulaan ja kokeilemaan uusia makuja. Valmistautuminen on tehty hyvissä ajoin, sillä nämä ruokalaput valmistuivat jo muutama päivä ennen vauvan syntymää...

Ruskea ruokalappu on tehty Novitan Ipana-lehdestä löytyneellä Sisko Sälpäkiven ohjeella Novitan Tennessee-langasta. Oranssi on sovellus samasta mallista. Vaihdoin vain ruokalapun keskelle tulevan neliön kuvioneuleen. Lankana oranssissa on Lidlistä vuosia sitten ostettu Zettl Colorado.

Sininen ainaoikeinneuleinen lappu on neulottu vanhasta Cottonella-langasta. Sovelsin tämän mallin 50-luvulta peräisin olevan Me neulomme lapsille -kirjasen ruokalapun ohjeesta. Alkuperäisessä mallissa ruokalappu oli neulottu hieman hankalalla mallineuleella ja reunukset koristeltu neulotulla nirkkoreunuksella. Virkattu oli kuitenkin helpompi toteuttaa epätasaisemmasta langasta.

Fiftaribeibi

Tätini löysi jostain suvun kätköistä taas ihanuuksia. Eeva Haaviston ja Mary Oljen kirjojen lisäksi säilössä on ollut Malli Porsildin Me neulomme lapsille -kirjanen, joka sisältää aivan ihania neuleita lapsille vauvasta teiniin. Malleja selatessani innostuin neulomaan pienokaiselle parit neuleet 50-luvun tyyliin.

Ensimmäisenä neuleista valmistui neulottu nuttu Novitan Ipana-langasta. Pyrin tekemään nutun materiaalia lukuun ottamatta mahdollisimman tarkasti ohjeiden mukaan, mikä oli mukavaa vaihtelua. Yleensä kurkkaan ohjeita vain pikaisesti ja sooloilen loput oman mieleni mukaan. En sortunut siis muuttamaan tätä neuletta pyörönä neulottavaksi ja mahdollisimman saumattomaksi, vaan tutkin, miten suunnittelija on 50-luvulla halunnut neuleensa rakentaa.

50-luvun neuletermistö on muuten aika erikoista nykyiseen tottuneena. Miten olisitte tulkinneet esimerkiksi virkkaustermin ilmasilmukka? Asiayhteydestä oli helppo keksiä, että ketjusilmukkaahan sillä meinattiin, mutta olisi minullakin ollut sormi suussa, jos tuohon sanaan olisin jotenkin muuten törmännyt!

Täällä taas

Sulon nukahdettua ensimmäisille päiväunilleen ehdin kaivaa läppärin esille ja avaamaan Bloggerin tekstieditorin. Pieni vauvamme on jo yli kuukauden ikäinen, joten ehkä on minunkin aika jatkaa taas omia harrastuksia. Aloitetaan kuulumiset muutamalla Instagramista napatulla kuvalla:

1: Neulominen melkein voitti epiduraalin. Siis melkein. Ehdin viettää Jorvissa pari päivää ennen lapsen syntymää, joten aikalailla kaikki keinot kipuun tuli kokeiltua. Neulominen ja jumppapallo olivat mahtava yhdistelmä niin kotona kuin synnärilläkin (kokeilkoon ken uskaltaa, mutta varokoot supistuksen aikana teräviä puikkoja!). Viimeistelin supistusten välissä vaikka kuinka monta neuletta kotona. Kuvan neule kuitenkin päätyi purkuun, koska siihen liittyi liikaa muistoja sairaalasta.

2: Toukokuussa kävin huvikseni Kaksplussan kuvauksissa. Oli hauskaa vaihtelua sairasloma-arkeen! Uusin numero (8/2014) on vielä myynnissä.

3: Ysärilehtiä lähikirjaston tuo ja vie -kierrätyshyllystä. Olen syntynyt vuonna 1994, mutta silti muistan elävästi osan ysäritrendeistä. Tämä kuva aiheutti minussa hilpeyttä.

4: Ensimmäisiä yrityksiä tehdä käsitöitä vauvan synnyttyä. Leikkelin pari vanhaa paitaani vauvan haaremihousuiksi. Resorit ovat vanha kierrätyskeskuslöytö. Seuraava projektini on laittaa (tai pyytää jotakuta laittamaan) anopin lainaama saumuri kuntoon, että pääsen ompelemaan nämä valmiiksi. Poika kasvaa niin kovaa vauhtia, että linnut eivät kohta ehdi ollenkaan jalkaan!

PS. Niitä blogeja saa vieläkin linkitellä tänne! :)

Odotus palkittiin

Tällä viikolla minusta tuli äiti poikavauva "Sulolle". Hänen mittansa olivat 3935 g ja 53 cm. Olen onnesta sekaisin.

Äitiyspakkauksen värinen huone

Makuuhuoneen pieni muodonmuutos on nyt valmis. Huoneen vanhassa järjestyksessä pinnasängylle ei jäänyt lainkaan tilaa, mutta pienen rymsteerauksen jälkeen noin 13 neliöön mahtuivat niin vanhat kalusteet kuin vauvan sänkykin. Ainoastaan vanha muovinen mallinukke jäi huoneen ulkopuolelle, kuten olin suunnitellutkin. Uuden järjestyksen ansiosta huoneessa on nyt reippaammin vapaata tilaa ja vaatekaapeillekin pääsee helposti. Aiemmin huoneessa ei ole ollut minkäänlaista tilaa matolle, mutta nyt sängyn edustalla olisi sopiva paikka vaikka pyöreälle virkatulle matolle.

Kuin huomaamattani valitsin huoneen värit täydellisesti äitiyspakkaukseen mätsääviksi. Huoneessa on nyt turkoosia, petroolin sinistä ja hieman limenvihreää. Turkoosia väriä huoneeseen saatiin niinkin helposti, kuin vaihtamalla olohuoneen ja makkarin tekstiilejä keskenään. Nyt olohuoneessa on entisen sekavan värimaailman sijaan lämpimiä pinkkejä, violetteja ja oransseja, ja makuuhuoneessa viileämpiä sävyjä. Olin suunnitellut vaihtavani makuuhuoneesta verhot ja koristetyynyjen päälliset, mutta yllättäen ne sopivatkin kylmien sävyjen kanssa hyvin yhteen. Olen aina pitänyt verhojen punertavampaa ruskeaa oranssina, mutta kun huoneesta poistettiin voimakkaat oranssit, kesyyntyikin verhojen oranssi lämpimän ruskeaksi. Kätevää miten verhojen ruskeat sävyt kasaavat nämä meidän eripariset puunväriset kalusteetkin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sängyn alustaa siivotessa törmäsin näihin. Harvemmin katselen lankavarastoani yhtenä kokonaisuutena, joten ehkä hieman hämmennyin tätä läjää katsoessani. Alemmassa kuvassa on lankaa noin 240 litran edestä ja yllä olevan kuvan oikeassa alareunassa olevista koreista löytyvät loput langoistani. Hups.

Tuumasta toimeen

Nyt lähti makkarin sisustus uusiksi! Saimme tänään ystävän vanhemmilta vanhan ihanan retrosängyn ja sen täydellinen mintun sävy sai minut uusiin ajatuksiin makuuhuoneen värimaailman suhteen. Oranssi saa siis väistyä ja tehdä tilaa raikkaammille sävyille.

Tässä kuvia lähtötilanteesta. Huone on todellisuudessa paljon ahtaampi, mutta kuvissa sain sen näyttämään jopa tilavalta! Pieneen kaksioomme, ja erityisesti tähän huoneeseen, on kärrätty viimeisen vuoden aikana aivan liikaa tavaraa. Vauvan tarvikkeita on kertynyt uskomaton määrä, puhumattakaan vuoden lankahankinnoista... Tavaroiden säilytykseen varattuja (eriparisia) huonekaluja meiltä löytyy siis reippaasti. Ehkä pitäisi vain myöntää itselleen, että kahdelle ihmiselle se reilut 40 neliötä riittää hyvin, mutta kolmannen tullessa taloon tila käy ahtaaksi ja isomman asunnon hakeminen olisi jo kannattavaa. Toisaalta tässä asunnossa on niin naurettavan pieni vuokra, ettei suurempaan vaihtaminen vielä houkuta.

Ikean kenkäkaapissa on lankaa sekä keskeneräisiä ja valmiita käsitöitä

Lattialla koreissa pyörii sekalaisia lankakeriä, keskeneräisiä töitä, kestovaippoja ja kamala kasa elektroniikkaa ja piuhoja. Mallinukke joutaisi varastoon, koska säädettävä nukke on korvannut sen ompeluhommissa. Nyt vanha nukke on palvellut korutelineenä.

Rukki on yksi huoneen vaikeimmista tavaroista. Se vie hurjasti tilaa, eikä ole usein käytössä. Se kerää myös tajuttoman paljon pölyä! Pystyyn nostettu hylly ei sekään ole maailman käytännöllisin, mutta nyt se on toiminut hyvin kaiken opiskeluun liittyvän sälän varastoinnissa. Tässä asunnossa ei ymmärtääkseni saa kiinnittää seiniin mitään (ainakin vuokranantaja oli edellisen asukkaan jäljeltä tilannut remonttimiehen paikkaamaan reiät, enkä itse halua joutua maksamaan sellaisesta ekstraa pois muuttaessa), joten oikeasti seinälle tarkoitettua hyllyä on pidettävä lattialla pystyssä.

Linkitä blogisi

Edellisessä postauksessa kyselin näppärää sovellusta blogien seuraamiseen kännykällä ja minulle vinkattiin Bloglovinia. Kiitos vielä kerran hyvästä vinkistä! En ollut ajatellutkaan, että silläkin olisi oma sovellus! Lisäilin ulkomuistista luettavien listalle joitakin blogeja, mutta koska olen aiemmin kerännyt luettavien blogien listaa jollekin selaimen RSS-syötteiden lukuun tarkoitetulle liitännäiselle, jonka menin joskus poistamaan, olen onnistunut hukkaamaan monien blogien osoitteet, enkä siksi enää muista mitä kaikkia blogeja olenkaan seurannut. Höh.

Siispä vanhat ja uudet tuttavuudet, linkittäkäähän bloginne, niin saan taas lisää luettavaa ja kommentoitavaa! :)

Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä mielenkiintoisista käsityö-, lifestyle-, muotoilu-, perhe- ja muotiblogeista, joten omia suosikkejaan saa myös linkitellä!

Pallomaha täällä moi

Vaikka jo heinäkuussa mennäänkin ja monet kyselevät minulta onko vauva ehtinyt syntyä, niin raskaana ollaan vieläkin. Viikkojen puolesta vauva voisi syntyä milloin vain, mutta ikinä ei tiedä pitääkö tässä vielä odotella vajaa kuukausi, että saamme pienokaisen syliimme. Näin loppuraskaudesta alan olla sen verran väsynyt, että juttua blogin puolelle ei oikein riitä. Toivottavasti ymmärrätte! Liikkuminenkin on niin hidasta ja hankalaa, ettei sadesäässä viitsi lähteä ulos etsimään kuvauspaikkaa, että saisin uusimpia vauvaneuleita postattua. Mutta niitä neuleita ja kaikkia muita käsitöitä onkin sitten tehty raskauden takia menetettyjen yöunien ja päivällä liikkumisen edestä! Odottakaa vaan, että pääsen kuvaamaan kaikki aikaansaannokseni... Saattaa olla, että jokunen niistä päätyy jossain vaiheessa Instagramin puolelle, missä olen nyt muutenkin ollut aktiivisempi. Kännykällä on niin helppoa ottaa kuvia. Kannattaa siis blogin lisäksi vilkuilla kuulumisia sieltäkin.

Mutta ennen neulekuvia fiilistellään vaikka tätä pallomahaa. Kuvia on ihan alusta heinäkuun ensimmäiseen päivään asti. Pakko myöntää, että vaikka maha onkin ollut hankala, niin tulen kaipaamaan sitä. Varsinkin puolivälissä maha oli vielä tosi söpö - ja on se nytkin, vaikka se onkin uskomattoman painava, eikä se meinaa mahtua mihinkään vaatteisiin.

rv 11+3

rv 12+4

rv 15+0

rv 19+2

rv 27+5

 rv 30+3

rv 31+4

rv 37+0

rv 38+0

PS. Olisiko jollain vinkata minulle hyvä ja toimivaksi havaittu sovellus blogien seuraamiseen androidille? Läppäriä tulee nykyään harvemmin avattua, joten olisi kiva pysyä kännykälläkin blogimaailman perässä.