Knit in Public 2014

Tiistaina vietettiin World Wide Knit in Public Dayta. Lähdin tänä vuonna kippailemaan Pop Up Iloon, jossa oli järjestetty kaikenlaista kivaa neulojia kiinnostavaa puuhaa. Paikalla oli mm. Ruukin Kehräämön alpakoita!

Kuvasaldo päivältä jäi heikoksi, koska taisin selkeästi keskittyä enemmän neulomiseen ja juoruamiseen...

Ei, tällä kertaa en ostanut yhtään lankaa, vaikka teki mieli. Ruukin Kehräämön alpakkatuotteet olivat niiiiin ihanan pehmoisia.

Herkkuvärejä Snurren lankavalikoimasta.

Snurrella oli myynnissä villalankojen lisäksi kasvikuiduista valmistettuja lankoja, kuten hamppua ja juuttia. Tämä hauska esillä ollut vihta on virkattu hamppulangasta ja ohjeen siihen saa lankaa ostaessaan kaupan päälle. Hauska idea!

Kukkia ja sadepilviä

Painokankaan kurssilla tein useita eri kokeiluja parilla perunasta kaivertamallani leimasimella. Ajattelin ettei hyviä leimasimia kannata heittää hukkaan, vaan mieluummin käyttää ne loppuun asti, joten keksin alun perin lintuaiheiseen kuvioon suunnitelluille leimasimille erilaisia käyttötapoja. Syntyi kukkia, abstrakteja kuvioita ja sadepilviä. Pari sydäntäkin kokeilin tehdä sadepilvien kanssa samalle tilkulle. Ehdoton suosikkini näistä sovelluksista on tuo ylin kukkateemainen. Muutaman päivän perunat pysyivätkin hyvänä ja sitten yhdessä yössä niihin kasvoi hometta. Pari päivää kuitenkin riitti oikein hyvin useamman kangasmetrin painamiseen.

Kolmesta painokokeilusta tein leivinliinoiksi ja keittiöpyyhkeiksi sopivat isot tilkut, jotka huolittelin ompelukoneella kaikilta sivuilta. Vaikka olinkin kiinnittänyt värit kankaisiin huolellisesti kuumalla mankelilla, piti minun ihan varmuuden vuoksi ottaa liinoista kuvat ennen niiden pyykkikoneeseen laittamista. Huoleni tosin oli aivan turha, koska värit pysyivät kankaassa erinomaisesti, vaikka pesinkin liinat reippaalla määrällä pyykinpesuainetta.

Seulalla painettuja kankaita

Lisää materiaalia kankaanpainannan kurssilta. Nämä painatukset on tehty itse valotetulla seulalla. (Seulan käyttöä on avattu esimerkiksi Marimekon sivuilla hyvin.) Molemmat printit olen tehnyt guassilla maalaamistani luonnoksista. Kokeilin valottamiani kahta seulaa useammalle eri kankaalle. Osa kankaista on kotoa löydettyjä jämiä, osa Eurokankaan poistolaarista ja loput koulun vaatepuolelta poistettuja kankaiden näytepaloja. Kaikenlaisia materiaaleja puuvillasta tekokuituihin ja joustavasta joustamattomaan tuli kokeiltua. Vaikeimmiksi kankaiksi osoittautuivat kuviopintaiset trikoot, joihin väri ei meinannut tarttua millään, vaikka kankaissa olikin vain hyvin vähän tekokuitua. Sen sijaan tekokuituvoittoiset tasaiset kankaat tuntuivat imevän väriä hyvin.

Kokeilutilkkujen lisäksi painoin kangasta kolmea tuotetta varten.

Isompana tuotteena minulla oli collegekankainen huivi, johon painoin kuviota molemmilla kaavioilla. Pahoittelen ryppyistä kangasta! Huivi ehti olla minulla useamman kerran käytössä ennen kuvien ottamista, enkä tajunnut silittää sitä kuvia varten.

Huivi on reippaan kokoinen ja sen saa kääräistyä pari kertaa kaulan ympärille. Valitsin huiviin helppokäyttöisen collegekankaan, jotta huivin saa nakattua pyykkikoneeseen aina tarvittaessa. Ajattelin, että tämä voisi olla hyödyllinen asuste syksyllä, koska se sopii kaulan lämmittämisen lisäksi vauvan peitoksi tai kapaloksi ja suojaksi imettäessä.

Huivin pariksi ompelin keltaisesta trikoosta yksinkertaisen pipon. Pipo ei ole ehkä edustavimman näköinen narulla roikkuessaan, mutta päässä se näyttää kivalta. Kangas on sen verran ohutta, että pipoa kestää käyttää sisätiloissakin. Tällä niin pelastetaan tuoreen äidin tukkakriisipäivät syksyllä. ;) Viimeisenä tuotteena tein villasekoitekankaasta vetoketjullisen pussukan, joka käy oikeastaan mihin vain. Siinä voi kuljettaa mukana niin kameraa kuin keskeneräistä pientä käsityötäkin, tai vaikka vauvan tavaroita, koska vaunujen mukana saamassamme hoitolaukussa ei pahemmin ole säilytystaskuja.

Lintuja vai Kössi-kenguruita?

Koulussa käymäni kankaanpainannan kurssi aloitettiin leimasinpainannalla. Meidän piti suunnitella yksinkertaiset leimasimet, joilla voitaisiin painaa pigmenttivärillä kankaalle. Leimasimista oli tarkoitus tehdä erilaisia rytmityksiä ja värityksiä sekä kokeilla myös eri värien painamista päällekäin. Suunnittelin itse yksinkertaisen kahdesta leimasimesta koostuvan parin, jolla sai aikaan lintukuviota.

Ensimmäiset leimasimeni eivät olleet täysin toimivia. Rakensin ne paremman puutteessa aivan vääristä materiaaleista, kuten aaltopahvista ja vaahtomuovista, mutta seuraavat kokeiluni kiinteistä isoista perunoista tuottivat jo haluamani tuloksen. Yllä olevasta kuvasta näkee kokeiluni vaiheita. Naureskelin kuviota piirtämällä hahmotellessani, että lintuni näyttävät lintujen sijaan aivan Kössi-kenguruilta. Olin aluksi ajatellut käyttäväni isompaa leimasinta lintujen vartaloihin ja pienempää vain siipiin, mutta sitten oivalsin, että Kössi-kenguruefektistähän pääsee eroon, kun linnuille tekee samalla pienellä leimasimella pyrstöt. Pyrstöjen keksimisen jälkeen riemu vasta repesikin, kun huomasin, miten helposti lintuihin saa eloa ja liikettä eri ruumiinosien asentoa vaihtamalla...

Tässä tiheämpään kuvioidussa kangaspalassa alkaa olla enemmän liikettä ja vauhtia. Tilkku ei ole kovin suuri, mutta haluaisin tehdä siitä jotain kivaa vauvalle. Ehkä päiväpeiton pinnasänkyyn?

Valkoisen puuvillakankaan lisäksi kokeilin leimasimia myös kirppikseltä alle eurolla löytämiini vauvanhousuihin. Housut itsessään olivat hyvin siistit, eikä niitä oltu ilmeisesti edes käytetty aiemmin, mutta harmaa väri teki mielestäni housuista turhan tylsät muiden hankkimieni vauvanvaatteiden rinnalla. Polveen painettu lintunen tekee näistä hiukan söpömmät.

Vaikka olenkin ehdottomasti neuleihmisiä, oli kankaanpainanta kivaa vaihtelua niihin tekniikoihin, joita kotona harrastan. Loppujen lopuksi painaminen on hyvin yksinkertaista, eikä siihen tarvita muuta kuin kangasta, painamiseen sopivaa väriä, silitysrauta tai lämpömankeli värin kiinnitykseen ja jotain, jolla painoväri siirretään kankaalle haluttuun muotoon - siis esimerkiksi leimasimia, sivellin tai seula. Aina painamiseen ei tarvitse edes hankkia uutta yksiväristä kangasta, vaan painaa voi valmiisiin vaatteisiin ja jo kertaalleen kuvioituihin kankaisiinkin (mikä onkin tosi jännittävää ja hauskan näköistä!). Kunnollisia värejäkin saa hankittua yllättävän helposti. Esimerkiksi Seriväri myy värejä sekä netissä että myymälässään Helsingissä.

Ette muuten varmana arvaa, kuka juuri taisi innostua ajatuksesta painaa lisää kankaita omaan käyttöön... Leimasimella painaminenkaan ei ole kovin hidasta, jos kuvion suunnittelee huolellisesti ja sitä painaa koko ajan itseään päin, ei poispäin itsestä, jolloin saattaa helposti sohaista kädellä tai vaatteella märkään painoväriin ja sotkea kankaan. Toteutin nämä kankaat juuri tällä ajatuksella ja vain yhtä väriä kerrallaan käyttäen. Sillä tavalla vältyin jatkuvalta leimasimien pesemiseltä. Painoin kankaat pöydän päällä, mutta lattialle siirtyessä kangas voisi olla vaikka kuinka suuri, kun sen päällä työskentelisi kontaten. Meinaan vaan, että minähän voisin painaa vaikka mitä mekkokankaista verhoihin, mutta ehkä ei kannata vielä innostua liikaa. Yritän tässä koko ajan pitää keskeneräisten käsityöprojektieni määrää kohtuullisissa rajoissa ja viimeistellä pitkäksi aikaa roikkumaan jääneitä juttuja. ;)

Neulonnan kurssilta

Viimein niitä lupaamiani kuvia ja selostusta neulonnan kursseihin liittyen!

Tekstiilisuunnittelun perusopintoihin Metropoliassa kuuluu siis käsin- ja koneneulonnan perusteet, jotka suoritimme syksyllä. Käsinneulonnassa tehtiin tuotteita Novitalle ja esiteltävää Uusi Sunnuntai Kaupunki -tapahtumaan, mutta koneneulonnassa keskityttiinkin sitten ihan vain uuden tekniikan opetteluun.

Kokeilutilkkuja Novitan kevätlangoista (tosin sininen väri ei kuulunut kevään värikarttaan) käsinneulonnan puolelta.

Olin koneneulonnasta etukäteen tosi fiiliksissä ja uhosin tekeväni kokeilutilkkujen sijaan ison läjän kaulahuiveja ja muuta suurta. No, ihan niin ei käynytkään, kun alkuraskauden pahoinvointi pamahti juuri samaan aikaan päälle, eikä koneneulonta ollutkaan niin samanlaista, kuin käsinneulonta. Yhtäkkiä minun ja langan välissä olikin jokin kone, jolla tuntui olevan täysin oma tahto ja erittäin huono huumorintaju. Siis missään nimessä lankojen katkeilu ja työn paikoiltaan tippuminen ei ollut koskaan minun syyni, vaan aina asialla oli kone, joka oli jostain syystä päättänyt ryhtyä vihollisekseni. ;)

Monen ärräpään ja tuskastumisen jälkeen koneneulontakin alkoi kuitenkin sujua. En ihan päässyt tavoitteeseeni, sillä kymmenen kaulahuivin sijaan sainkin aikaiseksi vain neljä isoa tilkkua, mutta aika hyvin minulla meni kuitenkin, kun ottaa huomioon järkyttävän pahoinvoinnin. (Ei muuten ollut kovin kivaa vedellä neulekoneen kelkkaa edestakaisin silmien edessä, kun tunsin muutenkin olevani kovassa aallokossa keinuvassa laivassa...)

Ottomaania.

Neulekone mahdollisti vanhojen tuttujen joustin- ja patenttineuleiden lisäksi myös minulle aivan uusien ottomaani- ja plating-neuleiden neulomisen. Innostuin ottomaanista sen verran, että neuloin siitä kaulahuivinkin koulun ohuemmista villalangoista.

Pienempiä kokeilutilkkuja ohuilla villalangoilla.

Plateerattua neuletta ja joustinneuletta.

 Plateerattua neuletta nurjalta puolelta. Plating-laitteella saatiin työn kaksi lankaa asettumaan eri puolille neuletta.

Neulottua tuubia harmaalla langalla, erilaisia joustinneuleita mustalla ja valkoisella.

Sileää neuletta akryyli- ja puuvillalangoilla raidottaen, tarkoituksella purettua sileää neuletta harmaalla, silmukanjättömallia keltaisella puuvillalla ja ottomaania kahdella violetilla villalangalla.

Kutsun tätä huivia tuhannen virheen huiviksi. Tämä taisi olla ensimmäinen kokeiluni neulekoneella ja tein siihen tarkoituksella (ja vahingossa) kaikki mahdolliset virheet, joita koneneulonnassa voi tehdä.

Pätkä mokailtua huivia ja tilkku, jossa on joustinneuletta, puolipatenttia, patenttia ja ottomaania.

Oma mysteerihuivini

Uskallan jo luottaa siihen, että suurin osa on saanut mysteerihuivinsa valmiiksi. Mikäli et halua minun pilaavan yllätystä, ei tätä postausta kannata vielä lukea!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siskon mysteerihuivi sai alkunsa koulussa käsinneulonnan kurssilla. Opettajamme teetti meillä kaikilla huivit perehdytyksenä käsinneulontaan ja oikeaan ja nurjaan silmukkaan, koska osa ryhmämme opiskelijoista ei ollut neulonut aikaisemmin. Huiveja ei neulottu vain omaksi iloksi, vaan ne oli tarkoitus laittaa esille Torikortteleiden järjestämään Uusi Sunnuntai Kaupunki -tapahtumaan. (Tapahtumasta kertovan postaukseni löydät täältä.) Puolitoistametrisistä huiveista koottiin yksi suuri villainen viltti, jonka alle me neulojat tapahtumassa menimme istumaan. Lokakuussa olikin jo sen verran viileää, että vilttiä todella tarvittiin! Torikortteleiden teemavärejä mukailevat langat huiveihin sponsoroi Novita.

Huivia neuloessani keksin, ettei minun kannatakaan vain esitellä sitä blogissa yhtenä kappaleena, vaan useampana kirjallisena vihjeenä. Olin jo pidempään odottanut ideaa blogitempaukseen, joten kurssin tehtävänanto tulikin kuin tilauksesta. Viimeisen vihjeen julkaisu ei ehkä ehtinyt vuoden kylmimpään aikaan, mutta eiköhän villaiselle huiville löytynyt kylmänä keväänä käyttöä.

Huivin vihjeet:
1. vihje 18.10.2013
2. vihje 1.11.2013
3. vihje 26.11.2013
4. vihje 3.12.2013
5. vihje 9.12.2013
6. vihje 3.3.2014
7. vihje 9.3.2014
8. vihje 4.4.2014
9. vihje 8.4.2014
10. vihje 12.4.2014
11. vihje 16.4.2014

Ensimmäinen mattoni

En tiennyt kudonnasta mitään ennen kuin tutustuin siihen koulussa. Nyt rakastan sitä ja unelmoin omista kangaspuista.

Olisipa meillä joskus niin suuri koti, että siellä olisi tilaa pienelle tekstiiliateljeelle. Olisi kangaspuut, ompelukone, mallinukeille oma järkevä paikka, pöytä kaavoitukseen ja kankaanpainantaan sekä kaapit kankaille ja langoille. Iso lavuaari maalaustarvikkeiden pesuun ja mikäli vain mahdollista: joku huonommassa kunnossa oleva pyykkikone itse painettujen ja värjättyjen kankaiden pesuun. Jos listaa vielä jatkaisi, niin tietty samassa tilassa olisi vielä oma oma hella, jolla värjätä lankaa. Mutta vähintäänkin ne kangaspuut haluaisin jossain vaiheessa. Ompelukone mahtuu aina johonkin koloon ja kankaita ja lankojakin voi säilyttää pitkin poikin kotia, kuten nytkin. Jos minulla olisi omat kangaspuut, tekisin niillä mattoja, ryijyjä ja kaikenlaisia muita tekstiilejä. Materiaalit varmaan etsisin jostain kierrätettyinä ja pian kaikissa kotimme huoneissa olisi räsymatto tai pari.

Ensimmäinen kudonnan työni, kaksi metriä kokeilutilkkuja, ei vielä saanut minua rakastumaan kudontaan, mutta ensimmäinen mattoni valmistaminen koulussa oli mahtavaa. Se sai minut myös tykästymään siniseen väriin, jota olin aiemmin pitänyt jotenkin vaikeana ja liian kylmänä. Ei sopinut minulle. Kudonnan opettajamme oli päättänyt kitkeä meistä jo opiskelun alussa tietynlaisen ennakkoluuloisuuden pois pistämällä meidät näkemään värit uudella tavalla. Meidän piti ennen mattotehtävää nimetä inhokkivärimme. Minulla ei sellaista ollut, mutta koska koin sinisen värin vaikeana vähintäänkin pukeutumisessa, kirjoitin sen paperiin. Yllätykseksemme meidän tulikin suunnitella matot, joihin tämä inhokkiväri oli pakko ujuttaa jollain tavalla, edes pienenä yksityiskohtana. Ajattelin itse lähteä tutustumaan väriin hieman toisella tavalla ja päätin, että matossani tulee olla vähintään puolet sinistä väriä.

Koska rakastan vastavärejä, sai sininen parikseen oranssin. Suurempia suunnitelmia maton värityksestä en halunnut tehdä heti, koska tein maton mahdollisimman pienellä budjetilla. Keräsin materiaalit kirppiksiltä, kotoa ja alennusmyynneistä, joten en voinut nirsoilla sävyjen suhteen. Materiaalit saimme valita vapaasti, kunhan maton päällä pystyisi kävelemään. Jokainen tulkitsi tehtävänannon eri tavalla. Minä tein lattialle sopivan maton, yksi taas sellaisen, jonka päällä saattoi kävellä tasan siinä arviointitilanteessa, mutta joka ei toimisi arkikäytössä lainkaan. Minunkaan mattoni ei ehkä ole parhaiten kulutusta kestävä, mutta sen voi ripustaa ihan yhtä hyvin seinällekin. Kulutusta matto kestää huonosti sen vuoksi, että valitsin siihen paljon pörröpintaisia tekokuituisia röyhelöhuivilankoja ja muutamia muita neulontaan tarkoitettuja efektilankoja. Muuten matto koostuu trikookuteesta, lakananriekaleista, samettikangassuikaleista, kengännauhoista ja kaikenlaisista nyöreistä. Mukana on niin hupparin hupun nyöriä kuin paperisen lahjakassin kiiltävää kahvaa.

Villien materiaalien lisäksi halusin mattoon jotain muutakin erikoista, joten tein sen pintaan esittävän aiheen. Minä näen matossa kolme meduusaa pitkine lonkeroineen ja turkoosina hohtavan meren, mutta ihan yhtä hyvin kuviona voisi olla vaikka aurinkoja, tähdenlentoja tai mitä nyt kukakin siinä näkee. Matto oli kuitenkin saatava järkevässä ajassa valmiiksi, joten aivan mahdottomaksi en voinut pinnan kuviointia suunnitella. Ehkä hieman vaikeampi se olisi voinut olla, koska minulla menikin maton kudontaan odotettua vähemmän aikaa, vain 15 tuntia. Luin tätä postausta varten edellisen mattoon liittyneen postaukseni syksyltä ja nauroin ääneen. Ehkä sitä mattoa kutoessa olisi voinut ottaa hieman rauhallisemmin. Näköjään en kuitenkaan malttanut. Vai mitä sanotte tästä:

"Kaksi päivää olen kutonut kuin hullu. Sain kudonnan kurssityönä tekemäni maton valmiiksi arviolta 15 tunnissa, vaikka se sisälsikin useasti vaihtuvia kuteita ja kuvioita. Nyt olen aivan jumissa, minulla on elohiiri molemmissa silmissä, vasemmassa reidessä ja poskipäässä. Silti on tyytyväinen olo."

Seuraavan maton kudon takuuvarmasti rauhassa ja nautiskellen.

Ufon muodonmuutos

Olen varastoinut aivan liian vanhoja ufoja (unfinished object) ja tällaisen löysin lisätilaa vauvan tarvikkeille raivatessani. Sininen pyörylä on joskus ehkä kasiluokalla aloittamani sen ajan trendineule, pinwheel-tyyppinen improvisoimani neulejakku, joka ei koskaan valmistunut. Se ei yksinkertaisesti istunut päälle, enkä jaksanut purkaakaan neuletta, koska olin neulonut sen kaksinkertaisella langalla. Nyt monen vuoden jälkeen osasin nähdä neuleen uusin silmin ja keksin sille heti käyttökohteen: ympyrästähän saisi hyvän vauvanpeiton!

Aivan valmis ympyrä ei peitoksi ollut, vaan kädentiet piti ommella kiinni ja langat päätellä. Mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Nyt pienokaisella on taas yksi peitto enemmän (aivan kuin niitä ei olisi jo nyt tarpeeksi...) ja vieläpä sellainen, jonka voi heittää surutta pyykkikoneeseen, koska neule on sataprosenttista konepesun kestävää akryylia. Akryylissa on sekin hyvä puoli, ettei sen pitäisi kutittaa vauvan herkkää ihoa.

Ohje vauvan villasukkiin

Lapsilla ei voi varmaan ikinä olla liikaa villasukkia. Aina jonkun pari katoaa mystisesti tai varpaat kastuvat ja mukana pitäisi olla yksi varapari jalkoja lämmittämään. Vauvalle on jo kertynyt muutamia sukkapareja, mutta päätin kokeilla itsekin vauvansukkien neulomista ilman valmista ohjetta. Sukista tuli kerralla niin toimivan oloiset, että jaan niiden ohjeen täällä blogissakin. Lankaa näihin kuluu hyvin vähän, joten sukkien neulominen on hyvä tapa päästä eroon pienistä langanjämistä.

Vauvan sukat

Koko: n. 70 cm
Lanka: Novita 7 Veljestä vajaa 40 g
Sukkapuikot: 3 mm tai käsialan mukaan

1 o, 1 n -joustin: Neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin.
Sileä neule tasona: Neulo oikealla oikein ja nurjalla nurin.

Tiheys: 12 s sileää neuletta = 5 cm

Varsi:
Luo 36 s ja jaa s:t tasan neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo 1 o, 1 n -joustinta suljettuna neuleena 8 cm. Neulo sitten 2 krs oikein ja siirrä samalla 1. puikon silmukat 4. puikolle.

Kantapää:
Neulo 4. puikon silmukoilla (= 18 s) tasona sileää neuletta 12 krs. Seuraavalla nurjalla kerroksella neulo puikon alusta, kunnes jäljellä on 7 s, neulo 2 s nurin yhteen ja käännä työ. *Nosta 1. s oikein, neulo 4 o, tee ylivetokavennus. Käännä työ. Nosta 1. s nurin, neulo 4 n, neulo 2 n yhteen. Käännä työ.* Toista *-* siten, että kantalapun keskellä olevien silmukoiden määrä pysyy koko ajan samana (6 s) ja sivuilla olevat silmukat kaventuvat pois. Jatka kavennuksia, kunnes sivuilla olevat silmukat ovat kaventuneet pois ja kantalapussa on yhteensä 6 s.

Jaa kantalapun silmukat kahdelle puikolle. Vasemmanpuoleisesta tulee nyt 1. puikko ja oikeanpuoleisesta 4. puikko. Poimi kantalapun sivusta vapaana olevalle puikolle 7 s + 1 s 1. ja 2. puikon välistä ja 4. puikolle kantalapun toisesta sivusta 7 s + 1 s 4. ja 3. puikon välistä. Neulo sileää neuletta suljettuna neuleena 1 krs ja aloita kiilakavennukset: Neulo 1. puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa yhteen ja tee 4. puikon alussa ylivetokavennus joka toinen kerros, kunnes sukan terässä on silmukoita yhteensä 36 s. Jatka sileää neuletta, kunnes jalkapohjan pituus kantapää mukaan lukien on 8 cm.

Kärkikavennukset:
Neulo 1. ja 3. puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja tee 2. ja 4. puikon alussa ylivetokavennus. Toista kavennukset joka kerroksella, kunnes jäljellä on yhteensä 8 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja kiristä.

Neulo toinen sukka samalla tavalla. Viimeistele sukat päättelemällä langanpäät huolellisesti.