Vaippakuulumiset

Sulo ei todellakaan tarvitsisi uusia vaippoja, ainakaan taskuja päiväkäyttöön. Silti halusin päästä kokeilemaan, miten PULin ompelu sujuu minulta ja voisinko saada aikaan siistejä vaippoja. Yllätyksekseni PUL ei ollutkaan niin vaikea materiaali kuin olin luullut. Vaikeampaa oli kaavojen (oikein) piirtäminen sekä kankaiden (oikein) leikkaaminen. Saatoin aiemmin näistä vaipoista keskeneräisinä postatessani kirota höttöistä päätäni, mutta koulun ja työn alettua jokin on naksahtanut taas paikoilleen - vaippojen viimeiset vaiheet nimittäin sujuivat moitteetta!

Sain tänä viikonloppuna valmiiksi yhteensä kolme vaippaa. Kuvassa alin tummanvihreä vaippa keltaisilla sivunepeillä on AIO, jonka löysin keskeneräisenä kirppikseltä hyvään 20 sentin hintaan, siis halvemmalla kuin yhden kertsin hinnalla. Edellinen ompelija oli tehnyt vaippaa väärässä järjestyksessä, joten sen viimeistelyyn meni kohtuullisesti aikaa. Jouduin kääntelemään vaippaa ja keksimään outoja tapoja saumojen ompeluun, mutta loppujen lopuksi vaippa on ihan ulkonäöltään ihan ok, vaikka siihen jäikin kaksi täyttöaukkoa taakse, toinen kuivaliinakankaan ja tukikankaan väliin ja toinen tukikankaan ja PULin väliin. Imuina vaipassa on tukikankaassa kiinni oleva ilmeisesti bambuinen imu ja läppäimuna mikrokuitua.

Toinen vaippa, violetti, on sovellukseni Vaippailmiö-kirjan kaavoista. Ihoa vasten käytin edullisesti löytämääni Hemtexin fleecevilttiä, jossa on moniväristä siksak-kuviota. Samalla kuosilla olen tekemässä isompaakin projektia, joten en muistanut kuvata vaippaa sisältä. Tämä vaippa oli todella onnistunut! Pöllötkin onnistuivat ainakin käytettävyyden osalta, ulkonäöstä ei tosin voi paljon hyvää sanoa. Kuvassa kaikki kauheus ei näy, mutta langat törsöttävät ja ompeleet mutkittelevat... Feilasin kankaiden leikkuunkin, minkä vuoksi tarralliset siivekkeet on jatkettu pienillä paloilla. Lisäsäätötarra on aika koominen, sillä vaipan jalantiet ovat isot, eikä vaippaa voisi käyttää niin pienellä, kuin mitä tarrat mahdollistaisivat. Tarrat muuten käänsin poikittain, koska ne eivät mahtuneetkaan pystyyn ja olisivat alkaneet hangata lapsen mahaa ja reisiä. Vaakasuuntaisina niitä voikin säätää vapaammin korkeuden suhteen. Sisuksena tässä vaipassa on polyestermokkaa.

Taisin tehdä muuten kestoilevan vanhemman klassiset vauvavuonna, eli haaveilla kestovaippojen ammatiksi muuttamisesta. Vaippamerkkiä en ole vielä perustanut, mutta vaipat ovat muulla tavalla päässeet mukaan työhöni yrittäjänä. Tästä tulen kertomaan blogin puolella lisää ensi kuun puolella. ;)

Espoon kestovaippalainaamo muutti Matinkylään

Kestovaippoihin hurahtaneena keksin itselleni uuden harrastuksen, kun kuulin Kestovaippayhdistyksen etsivän uutta osoitetta kestovaippalainaamolle Espoossa. Minun oli ollut tarkoitus ottaa lainaamopaketti kokeiluun, mutta lopulta päätinkin ottaa ne kaikki meille asumaan.

Espoon kestovaippalainaamosta löytyvät paketit S, M ja kuivaksiopettelu. Paketissa S on vaippoja pääsääntöisesti 4-8 kiloiselle, mutta myös muutama newborn-vaippa löytyy. M-paketti taas vastaa 6-11 kiloa ja kuivaksiopettelupaketissa on kaikkea koosta M kokoon XL kuivaksiopettelun harjoittelua tukemaan. Kuivaksiopettelupaketin voi lainata myös kokoa L käyttävälle lapselle, sillä siitä löytyy muutamia sivunepillisiä taskuvaippoja sekä valikoima erilaisia imuja.

Kestovaippalainaamon seuraavat julkiset esittelyt meidän kodin ulkopuolella ovat

21.9.2015 klo 13-14.30 Olarin seurakunnan Esikko-kerho, kauppakeskus Iso Omena, kerho on tarkoitettu vanhemmille ja heidän alle 1-vuotiaille esikoisilleen

6.10.2015 klo 14 Haukilahden avoin päiväkoti Kaislikko, avoin koko perheelle, tervetuloa myös myymään käytettyjä kestovaippoja!

Kestovaippojen lisäksi tuon näytille meidän perheen kantovälineitä soviteltavaksi.

Koulun alku

Koulu alkoi vajaat pari viikkoa sitten ja yritän tottua uuteen rytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä! Joudun heräämään aamulla ennen kahdeksaa, jotta ehdin Espoosta Helsingin keskustan kautta Tikkurilaan yhdeksäksi. Liikun yhtenä aamuna kävellen, bussilla, metrolla ja junalla, mikä on aika raskasta. Kotona ollessa olisin herännyt pari kolme tuntia myöhemmin Sulon pälätykseen, mutta nyt kiskon itseni väkisin ylös seitsemän aikoihin.

Siirryin yhdessä toisen äitiyslomalla olleen luokkakaverini kanssa vuonna 2014 aloittaneiden ryhmään ja jännitin minkälainen porukka on vastassa, sen kanssa kun pitää käydä opinnot loppuun asti. Uudessa ryhmässä on muitakin mammoja, mikä on mukavaa. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee tai edellinen yö on mennyt imettäessä nukkumisen sijaan. He ymmärtävät. Sulo reagoi kouluun lähtööni alkuun hyvin, mutta ensimmäiset yöt olivat repaleisia, eikä hän ole halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, johon hänet siirrettiin muutama päivä ennen koulun alkua.

Luonnontieteellisessä museossa piirtelemässä

Tänä syksynä meillä toisen vuoden tekstiilisuunnittelijoilla on luvassa ainakin piirustusta ja maalausta, tuotteistamista ja konseptointia, työelämäviestintää, valokuvausta ja portfoliota, sekä ennen joulua kudontaa (ehkä silloin saan tehtyä sen opastuksen loimen luomiseen!). Ensimmäinen viikko alkoi ulkona piirrellen. Ei voi ihminen olla niin ruosteessa, kuin minä olin! Olin unohtanut kaiken tekniikasta ja kaikki paperilla oli litistynyttä ja muodotonta. Ajattelin ensin innokkaana kurssin olevan pehmeä lasku arkeen, mutta olinkin kuvitellut omiani. Toisella viikolla aloin ehkä päästä hommaan sisälle ja käden ja silmän yhteistyö oli sellaista, että saatoin jopa laittaa Instaan kuvia piirrustuksista.

Croquis-piirustusta Luonnontieteellisessä museossa

Kuulin muuten, että meillä on jo keväällä ensimmäinen harjoittelu. Mahtavaa! Muutama paikka on jo mielessä ja pitääkin heti tässä syksyllä aloittaa kyselykierros, että löytyy hyvä ja opettava harjoittelupaikka.