3/27/2015
Tuunatut flanelletit, osa 2
Tuunatut flanelletit saivat toissa viikonloppuna viimeiset silaukset. Ompelin jokaiseen taakse sisälle toisen imuläpän, joissa oli vaihdellen kaikenlaisia imuja hampusta bambuun ja harsoon. Sekalaista settiä. Imujen kuosikankaat ovat puuvillaa ja ne lisäsin tukemaan varsinaisia imukankaita ja tuomaan vaippaan väriä sisäpuolelle.
Tykkäsin käyttää Sulolla pienenä ImseVimsen all-in-one-vaippoja, joissa oli edessä fleecepintainen läppä ja takana froteepintainen. Ompelin siis näihinkin vaippoihin fleecelipareen edessä olevan imun päälle. Fleece on leikattu kirppikseltä löytyneestä hyväkuntoisesta mainoskaulahuivista. Flanelletteja voi kahden läpän ansiosta käyttää joko fleece tai puuvilla ihoa vasten. Etummaisen läpän voi myös taittaa poikavauvalla kaksinkerroin, jolloin imu kohdistuu sinne, missä sitä tarvitaan.
Flanellettien seassa pyöri yksinäinen Popolinin sisävaippa (kuvissa pupukuvioinen), joka sekin sai lisäimua yhdestä parikerroksisesta flanelliläpästä. Läppä on myös päällystetty fleecellä, jotta vaippa tuntuisi päällä kuivalta. Läpän alle saa näppärästi sujautettua pienen lisäimun, jos sellaiselle tulee tarvetta.
Ai kamala, kun näitä tuijotellessa tulee vauvakuume. Nykyisessä elämäntilanteessa emme voi harkita vielä toista lasta, mikä on surullista. Minun pitäisi ensin valmistua, koska ymmärtääkseni amkissa ei katsota kovin hyvällä, jos opinnot suorittaa monessa pätkässä. Vaikka kävisinkin välillä koulussa, voisi seuraavakin raskaus olla yhtä vaikea, kuin ensimmäinen, jossa ensin oksensin puolet ajasta ja loput kärsin kipeistä supistuksista - hormonimyrskyistä tai mielialojen heittelyistä puhumattakaan. Minulla jäi opintojen ensimmäiseltä vuodelta jokunen opintopiste rästiin huhtikuussa saikulle jäämisen takia, joten ehkä sen koulun voisi suorittaa kunnialla loppuun ennen seuraavaa raskautta. :(
3/25/2015
Harrastuksista rakkaimmat
600. postauksen kunniaksi lapsuusjuttuja!
Minulla on ollut lapsena paljon eri harrastuksia. Oli ratsastusta, 4H-kerhoa, käsitöitä ja nettisivujen tekoa. Yksi harrastus oli yhdistelmä muita harrastuksia ja siitä juontaakin kiinnostukseni tekstiileihin ja suunnittelemiseen. Keksin nimittäin noin kymmenenvuotiaana heppatyttönä keppi- ja puuhevosharrastuksen ja hurahdin siihen täysin. Tässä muutamia kuvia niiltä vuosilta, kun harrastin keppareita. Harrastus oli minulle rakas ja sen kautta löysin nettisivujen suunnittelun ja blogien maailman sekä muutamia ystäviä, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä liki kymmenen vuotta. Kuviin liittyy mukavia muistoja aurinkoisista kesistä ja onnistumisen ilosta, kun kepparia tehdessä otin haltuun itselleni aivan uusia tekniikoita ja materiaaleja.
Nykyään tekisin monet heppojen yksityiskohdat aivan toisin, mutta lapsenahan tärkeintä oli, että keppari tuli valmiiksi ja että se kesti vauhdikkaatkin estehyppytreenit. Keppareita tehdessäni kehityin kaavoittamisessa ja neulomisessa hurjan nopeaa tahtia, koska minulla ei ollut käytössäni minkäänlaisia valmisohjeita. Harrastus oli lapsuudessani monien mielestä nolo ja sen vuoksi kiusattuna piilottelin kolmetoistavuotiaana lopettamaa harrastustani muilta kuin kaikista läheisimmiltä kavereiltani koko yläasteen ajan. Lukiossa uskalsin puhua asiasta, kun kaveripiirissä muillakin oli ollut erikoisempia ja nörttejä harrastuksia, kuten boffausta (pehmomiekkailua), roolipelejä ja koodaamista.
Minulla on ollut lapsena paljon eri harrastuksia. Oli ratsastusta, 4H-kerhoa, käsitöitä ja nettisivujen tekoa. Yksi harrastus oli yhdistelmä muita harrastuksia ja siitä juontaakin kiinnostukseni tekstiileihin ja suunnittelemiseen. Keksin nimittäin noin kymmenenvuotiaana heppatyttönä keppi- ja puuhevosharrastuksen ja hurahdin siihen täysin. Tässä muutamia kuvia niiltä vuosilta, kun harrastin keppareita. Harrastus oli minulle rakas ja sen kautta löysin nettisivujen suunnittelun ja blogien maailman sekä muutamia ystäviä, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä liki kymmenen vuotta. Kuviin liittyy mukavia muistoja aurinkoisista kesistä ja onnistumisen ilosta, kun kepparia tehdessä otin haltuun itselleni aivan uusia tekniikoita ja materiaaleja.
Nykyään tekisin monet heppojen yksityiskohdat aivan toisin, mutta lapsenahan tärkeintä oli, että keppari tuli valmiiksi ja että se kesti vauhdikkaatkin estehyppytreenit. Keppareita tehdessäni kehityin kaavoittamisessa ja neulomisessa hurjan nopeaa tahtia, koska minulla ei ollut käytössäni minkäänlaisia valmisohjeita. Harrastus oli lapsuudessani monien mielestä nolo ja sen vuoksi kiusattuna piilottelin kolmetoistavuotiaana lopettamaa harrastustani muilta kuin kaikista läheisimmiltä kavereiltani koko yläasteen ajan. Lukiossa uskalsin puhua asiasta, kun kaveripiirissä muillakin oli ollut erikoisempia ja nörttejä harrastuksia, kuten boffausta (pehmomiekkailua), roolipelejä ja koodaamista.
Kepparien uittoa kesällä, oikealla kaverini keppihevonen
Keppihevostalli autotallissa
Kepparivuosina minulla oli hyvä kunto. Olen vain 165 cm pitkä, mutta pystyin hyppäämään keppihevosen kanssa kevyesti jopa 95-senttisten esteiden yli. Enää en siihen pystyisi!
Keppihevosten nettisivuja tehdessä opettelin valokuvaamista. Opin käyttämään erilaisia ympäristöjä, kuvakulmia ja rajauksia.
8-vuotiaana tekemäni keppari Harmo
Kaupasta ostettu keppihevonen Maikki ja rintaliivien remmeistä ja käsilaukun hihnasta askarrellut suitset. Käytin mitä ihmeellisempiä materiaaleja keppihevosten ja niiden varusteiden tekoon. Käytössä kuluneiden rintaliivien hakaset ja hihnat olivat suosikkejani...
Islanninhevonen Minni, jolle en lapsena osannut neuloa korvia. Raukalla on otsassakin hassu kyhmy, sillä en ensimmäistä villasukkaani neuloessa tajunnut ohjetta ja jätin kiilakavennukset tekemättä. Fiksuna kavensin sitten sukan kepparin otsan kohdalta ja peitin mokan pitkällä otsatukalla...
Ei teistä lukijoista muuten löydy entisiä (tai nykyisiä!) keppariharrastajia? Olemmekohan tuttuja foorumeilta vuosien takaa? ;) Muistan pyörineeni ainakin SH-foorumilla.
3/23/2015
Trikoo, pahin viholliseni
Trikoon ompelu on minulle todellista mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Trikoo on ohutta, se venyy, se reikiintyy, alkaa kiertää ja kutistuu, jos sen unohtaa pestä ennen ompelua. Jos soppaan on lisätty vielä resori, olen viimeistään ollut pulassa. Muutamia vauvan housuja olen ommellut suhteellisen hyvällä menestyksellä. Niissä kohdistus ei ole ollut ihan millin päälle ja olen sen vuoksi saanut milloin syöttää ja milloin venyttää ankaralla kädellä saadakseni lopputuloksen pelaamaan.
Vähän aikaa sitten päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla rohkeasti trikoon ompelua ihan oikeilla kaavoilla. Valitsin ommeltaviksi helpon hihattoman paidan (SK 6-7/2009) ja t-paidan (SK 4/2008). Kappaleet leikkasin vanhoista t-paidoistani, joista ruskea oli kauttaaltaan nukkainen ja kainaloista nyppyinen, ja valkoisessa oli helmassa näkyvä tahra. Molemmissa t-paidoissa oli hauska juju, jonka halusin siirtää myös Sulon paitoihin. Ruskeassa t-paidassa oli nappilista neppareilla ja valkoisessa näyttävä inkkarihenkinen printti.
Ommellessa en mennyt ihan ohjeiden mukaan, vaan pistin mutkat suoraksi haluamissani kohdissa. Ompelujärjestyskin tuli vanhasta muistista. T-paidassa kanttasin pääntien ja hihansuut laiskasti. Ensin ompelin toisen olkasauman, sitten resorin pääntielle ja sitten vasta toisen olkasauman, jolloin minun ei tarvinnut kiinnittää resoria renkaana pääntielle. Saatoin venyttää resoria sopivasti ja vain katkaista ylimääräiset pois, joten pääntie ei valmiina lörpöttänyt ollenkaan, vaikka kanttaus olikin ensimmäiseni. Hihansuut viimeistelin myös ennen sivusaumojen ompelua.
Paidat olivat todella siistejä saumuroinnin jälkeen, joten pelkäsin pilaavani ne ompelukonevaiheessa. Ja sen todella teinkin... Laiskana valitsin viimeistelyyn siksakin, koska se takuulla joustaa. Lopputulos olisi ollut nätimpi, jos olisin löysännyt paininjalkaa ja tehnyt siksakista tiheämmän. Liian pitkä tikki tekee paidoista venähtäneen näköisiä, mikä ei tosin näissä kuvissa välity. Samalla paitojen viimeistelyn kanssa viimeistelin Sulolle saumuroimani kesäpöksyt (nekin vanhasta sulkakuvioisesta t-paidasta), joista niistäkin tuli aika kammottavat sen saman siksakin takia. Kovin pahasti en kuitenkaan metsään mennyt, kun housut oli jo kämmätty saumurointivaiheessa. Toinen lahkeensuu on oikeinpäin ja toinen nurin, mutta hei mitä pienistä! Ensi kerralla sitten nätimpää jälkeä. Eipähän tarvitse ottaa paineita mustikka- ja ruohotahroista näiden vaatteiden kanssa ensi kesänä!
3/21/2015
Tekstiilejä penkomassa
Kierrätyskeskuksessa oli Espoon Nihtisillan myymälässä tänään ja eilen tekstiilipenkojaiset, eli kierrätyskeskus tyhjensi koko tekstiilivarastonsa naurettavin hinnoin. Jätesäkillinen maksoi kaksi euroa ja kauppakassillinen euron. Hyökkäsin penkojaisiin perjantaina niiden alkaessa heti aamusta, mutta jouduin perääntymään tyhjin käsin, kun väkeä vaan marssi sisään ja meno alkoi mennä villiksi. Moni muukin paikalta poistunut valitteli kankaiden puuttumista laareista. Tekstiilipenkojaiset olisivatkin voineet olla nimeltään vaatepenkojaiset.
Lauantaina tuurini oli jo parempi, mutta en siltikään saanut kasaan kuin kauppakassillisen materiaalia. Kankaita ei yksinkertaisesti ollut. Ainoat kankaanpalat olivat pöytäliinoja ja lakanoita, mutta niitäkin onnistuin löytämään pari söpöä. Muuten lapoin kassiin mielenkiintoisista kankaista valmistettuja vaatteita ajatuksenani tuunata niistä jotain kesäistä itselleni ja Sulolle.
Vaikka molempina päivinä penkojaiset olivatkin pettymys, niin myymälän puoli oli taas jotain aivan uskomatonta. Sieltä ne aidot tekstiilipenkojaiset löytyivätkin! Hinnat olivat tietty kovempia, mutta mieluummin maksan kovempaa hintaa ja plaraan valikoimaa täydessä rauhassa, kuin taistelen väentungoksessa ja maksan mustelmista euron tai kaksi. Tekstiilien lisäksi nappasin mukaan kaksi nokkamukia yhteensä eurolla. Toinen oli Tupperwarea!
Keräsin myymälässä ostoskärryyn sisustustekstiilejä ja kangaspaloja. Osa kankaista oli myynnissä valmiiksi pusseihin paketoituina. Valitsin yhden pusseista siinä olevan kauniin pinkin retrokankaan takia, mutta pussissapa olikin hienompi aarre, kuin osasin kuvitellakaan. Marimekon Puu kuutamossa -verho oli taiteltu pussiin niin siististi, että vain sen yksiväriset päädyt näkyivät. Kuvittelin ostaneeni sinistä ja vihreää lakanakangasta, mutta yllätyin iloisesti, kun huomasin, mitä kankaan hulpioissa luki. Verho on aivan täydellinen meidän keittiöömme. Hintakaan ei päätä huimaa, koska kangaspussilla, josta tämä ihanuus löytyi, oli hintaa hurjat kaksi ja puoli euroa. Huh huh!
Lauantaina tuurini oli jo parempi, mutta en siltikään saanut kasaan kuin kauppakassillisen materiaalia. Kankaita ei yksinkertaisesti ollut. Ainoat kankaanpalat olivat pöytäliinoja ja lakanoita, mutta niitäkin onnistuin löytämään pari söpöä. Muuten lapoin kassiin mielenkiintoisista kankaista valmistettuja vaatteita ajatuksenani tuunata niistä jotain kesäistä itselleni ja Sulolle.
Vaikka molempina päivinä penkojaiset olivatkin pettymys, niin myymälän puoli oli taas jotain aivan uskomatonta. Sieltä ne aidot tekstiilipenkojaiset löytyivätkin! Hinnat olivat tietty kovempia, mutta mieluummin maksan kovempaa hintaa ja plaraan valikoimaa täydessä rauhassa, kuin taistelen väentungoksessa ja maksan mustelmista euron tai kaksi. Tekstiilien lisäksi nappasin mukaan kaksi nokkamukia yhteensä eurolla. Toinen oli Tupperwarea!
Keräsin myymälässä ostoskärryyn sisustustekstiilejä ja kangaspaloja. Osa kankaista oli myynnissä valmiiksi pusseihin paketoituina. Valitsin yhden pusseista siinä olevan kauniin pinkin retrokankaan takia, mutta pussissapa olikin hienompi aarre, kuin osasin kuvitellakaan. Marimekon Puu kuutamossa -verho oli taiteltu pussiin niin siististi, että vain sen yksiväriset päädyt näkyivät. Kuvittelin ostaneeni sinistä ja vihreää lakanakangasta, mutta yllätyin iloisesti, kun huomasin, mitä kankaan hulpioissa luki. Verho on aivan täydellinen meidän keittiöömme. Hintakaan ei päätä huimaa, koska kangaspussilla, josta tämä ihanuus löytyi, oli hintaa hurjat kaksi ja puoli euroa. Huh huh!
3/18/2015
Ohje FuzziBunz-vaippojen kuminauhojen vaihtoon
Kestovaipatkaan eivät valitettavasti ole ikuisia. Olen kuullut tarinoita Unimix-ysärikestoista, jotka toimivat 20 vuoden käytön ja varastoinnin jälkeen edelleen, mutta aika harvassa ovat nykyään vaipat, jotka kestävät kymmentä vuotta hyvinä. Kuminauhat kuluvat, tarrat väsyvät ja nepparit saattavat lakata naksahtamasta, jolloin niiden kiinnityksen onnistumista on vaikeaa arvioida, kun lapsi samaan aikaan yrittää kontata karkuun.
Ostin syksyllä Sulolle kuusi FuzziBunz-merkkistä taskuvaippaa käytettynä. Hintaa oli hurjat kaksi euroa kappale ja vaipat olivat olleet ainakin kahdella perheellä käytössä. Vaipat palvelivat meilläkin käytössä todella hyvin, mutta kuminauhat tuntuivat vähitellen tuntua löysemmiltä ja löysemmiltä. Lopulta ne olivat niin sanotusti kuolleet, eli ne olivat haurastuneet niin, että venyttäessä ne vain ritisivät, eivätkä enää palautuneet. Kuminauhat on kuitenkin helppoa vaihtaa ja laadukkaassa vaipassa se ehdottomasti kannattaa. FuzziBunzien M-koko palvelee hyvien säätöjensä ansiosta monella lapsella jopa koko vaippakauden loppuun asti, joten kuminauhat kannattaa ehdottomasti uusia, jos tarve niin vaatii.
Tässä kuvassa näkyy minkälainen muutos kuminauhojen vaihdolla saadaan aikaan. Vasemmalla väsähtänyt kuminauha, joka joustaa hyvin vähän, ja oikealla napakka uusi kuminauha.
FuzziBunz-taskuvaippojen kuminauhojen vaihto
Tässä ohjeessa vaihdetaan vain reisikuminauhat, mutta niiden jälkeen selkäkuminauhan vaihto on helppoa. En itse ole kokenut selkäkuminauhoja päivävaipoissa isommalla vauvalla enää tarpeellisiksi, joten käytämme myös selästä löysiä vaippoja.
FuzziBunz-taskuvaipoissa kuminauhat on ommeltu siksak-ompeleella vaipan saumoihin kiinni, joten korjaan kuminauhat vain pujottamalla uuden kuminauhan samaan kujaan vanhan kanssa. Tälläkin tavalla korjattu vaippa toimii oikein hyvin. Mikäli haluat purkaa vanhan kuminauhan pois, pura koko kuminauhakuja ja vanha kuminauha vaipan sisältä.
Tarvitset:
- ompelukoneen
- polyester-ompelulankaa
- pallokärkisen neulan (70) tai ohuen ja terävän uuden neulan
- kapeaa kuminauhaa
- ratkojan
- ison hakaneulan kuminauhan pujottamiseen
Taskuvaippojen PUL-kangas on laminoitua polyesterneulosta, joten suosittelen käyttämään siihen pallokärkistä neulaa, ettei neulos vaurioidu terävästä neulasta ja lähde purkautumaan. Myös ohut ja terävä neula sopii, mikäli pallokärkistä ei ole saatavilla. Neulan on tärkeää olla ohut, jotta se tekee mahdollisimman pienen reiän laminointiin.
Taskuvaippoihin ei voi käyttää puuvillaista ompelulankaa, koska puuvilla johtaisi kosteuden vaipan ulkopuolelle.
M-kokoisiin FuzziBunz-taskuihin kuminauhaa tarvitaan 13-14,5 cm per lahkeensuu. Olen käyttänyt näissä vaipoissa 14 cm pitkiä kuminauhan pätkiä. Muun kokoisissa tai merkkisissä vaipoissa varaa kuminauhaa 2/3 kuminauhakujan pituudesta.
1. Ratko varovasti kuminauhakujan molemmista päistä hieman kuminauhaa leveämpi pätkä.
2. Merkkaa kuminauha 14 cm välein tussilla. Älä leikkaa kuminauhaa.
3. Kiinnitä hakaneula kuminauhan päähän ja vie kuminauha sen avulla kuminauhakujaan takaa eteen päin. Irrota hakaneula kuminauhasta ja tikkaa etuosan ratkottu kujan pää suoralla ompeleella kiinni niin, että kuminauhasta jää pieni pätkä kuminauhakujan ulkopuolelle ja ommel tikkaa kuminauhan kiinni vaippaan. (Jos olet purkanut vanhan kuminauhan pois, ompele nyt kuminauhakuja lähes loppuun asti. Varo ompelemasta kuminauhan päältä.)
4. Vedä kuminauhasta, kunnes tussilla tehty merkki tulee esille. Tikkaa kuminauhakuja vaipan takapuolelta samalla tavalla, kuin etupuolelta. Leikkaa lopuksi kuminauha tussilla tehdyn merkin kohdalta.
Helppoa, eikö? Tätä hommaa on helppoa tehdä liukuhihnatyönä. Samalla vaivalla korjaa vaikka kaikki lapsen taskuvaipat.
3/16/2015
Messuvinkit Lapsimessuille 10.-12.4.2015 ja messulippuarvonta!
Messuilla on esillä myös Helsingin poliisilaitoksen poliisiauto ja moottoripyörä, jotka ovat varmasti pikkuveljeni mieleen. Sulo ei vielä näiden päälle taida ymmärtää, mutta aion silti käydä hänen kanssaan tutustumassa sormenjälkien ottamiseen. Samaan aikaan pidettävästä Model Exposta löytyy autoista ja muista vehkeistä kiinnostuneille katseltavaa pienoismallien muodossa.
Jos odottaisin nyt lasta, kävisin kurkkaamassa Odottajan Olohuoneen läheltä löytyvän Imetyksen tuki ry:n ständin ja tutustumassa synnytystanssiin sekä muihin odotukseen, synnytykseen ja lapsivuodeaikaan liittyviin ständeihin.
Koska pääsin tänä vuonna messuille bloggaajaksi, sain arvottavakseni ilmaislippuja tapahtumaan. Arvonnassa on palkintona kaksi (2) lippua, jotka arvon settinä. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään nimimerkkisi ja oman sähköpostiosoitteesi, ja vaikka mikä sinua kiinnostaisi eniten messuilla. Arvonta-aikaa on 31.3.2015 klo 22.00 asti.
Annathan toimivan sähköpostiosoitteesi, jota luet lähes päivittäin, niin saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle. :)
Postauksen kuvat Messukeskuksen mediapankista.
3/12/2015
Yövaipatuksesta
Meillä on siirrytty kestoilussa uudelle asteelle, eli täyskestoiluun. Muutos tapahtui kuin huomaamatta, kun kyllästyin jatkuvaan lakanoiden pesuun ja hiostavien kosteussuojien sänkyyn levittämiseen. Nyt täyskestoilua on takana viikkoja ja fiilis on mieletön! Olin aiemmin testannut pari kertaa yökestoilua sisävaipoilla, mutta uudella kokeilukierroksella lähdin liikkeelle kuivapintaisista taskuvaipoista, hamppuimuista ja villahousuista taskuvaipan varmistajana. Moni sanoo, että tämä yhdistelmä olisi lapselle hiostava, kun vaippakuoria (PUL-kangas + villa) on kaksi, mutta meillä villahousut eivät näyttäneet häiritsevän Suloa lainkaan.
Yökestoilun alettua meillä ei ole kotona käytetty enää yhtään kertakäyttövaippaa. Itse koottu yövaippa on ollut pettämätön ja se on näppäryydessään vakuuttanut minut. Nykyään, kun Sulo ei enää kittaa maitoa pitkin yötä, alkaa yökestoilu olemaan vieläkin mukavampaa, koska voin vähitellen tehdä yövaippapaketista ohuemman. Aiemmin edes kertakäyttövaippa ei pitänyt koko yötä, mutta PUL-taskuun tehty yövaippa on toiminut hyvin, sillä laminoitu tasku takaa kosteuden leviämisen koko vaipan imujen alueelle.
Rakennan Sulon yövaipan ImseVimsen M-kokoiseen taskuvaippaan. Näitä taskuja on ollut äitiyspakkauksessakin, joten niitä löytää edullisesti kirppiksiltä jopa uutena. Tasku on sisältä fleecepintainen ja siinä on nepparikiinnitys, joten vaippa ei pääse vahingossakaan aukeamaan, vaikka lapsi kierisi ja vaihtelisi asentoa yön aikana. Leveän haaran ansiosta vaippaan saa tungettua tarpeeksi imua ja koska vaipassa on jalanteissä vuotosuojat, ei vaippa pääse kiristämään lasta haaroista, vaikka imua olisi runsaastikin.
Yövaipassa suosin bambu- ja hamppuimuja, sillä ne imevät kosteutta tehokkaasti ja hitaasti, eivätkä ne luovuta kosteutta helposti, vaikka imuihin kohdistuisi painetta (toisin kuin esimerkiksi mikrokuituimut, jotka toimivat kuin pesusieni). Hitaan imun päälle laitan aina ohuen lipareen jotain nopeaa, kuten hyvään imuun päässyttä puuvillaa. Tehokkaiksi olen todennut leveät tiimalasin muotoiset imut, sillä ne nappaavat pissan, vaikka lapsi nukkuisi kyljellään. Puuvilla nopeana imuna lisäksi levittää kosteutta hyvin, joten kosteus pääsee imeytymään hyvin laajemmalta alueelta.
Tässä pari esimerkkiä, minkälaisilla imuilla koostan yövaipan.
Esimerkki 1:
Päällimmäisenä joustofroteella päällystetty imu, jonka muista materiaaleista en tiedä, sen alla ImseVimsen taskun oma imu (bambua ja puuvillaa, kuvassa valkoinen, taitetaan kaksinkerroin) ja alimmaisena Ronjan&Roopen hampputaitto (kuvassa vihreä, taitettu kolminkerroin).
Päälle villahousut.
Esimerkki 2:
Päällimmäisenä ohut puuvillatiima (sininen), sen alla ImseVimsen oma taitto, jonka välissä on pieni mikrokuituimu (levittää kosteutta, en tosin käytä tätä enää) ja alimmaisena Jutan hamppuimu.
Päällä vielä villahousut.
Esimerkit 3, 4 ja 5:
Vasemmalta alkaen imuyhdistelmiä ImseVimsen taskuvaippaan:
Myllymuksujen lisäimu, ImseVimsen taitto, jonka sisällä Babyidean hamppuimu. Tässä päällä vielä samanlainen ohut puuvillatiima, kuin esimerkissä 4.
ImseVimsen ohut puuvillatiima, ImseVimsen taitto, jonka sisällä kapea ja pitkä lisäimu, alla hampputaitto. (Tämä on vähän tujumpi yövaippa, yleensä imua ei ole näin paljon.)
Ohut puuvillainen froteeimu, Myllymuksujen lisäimu, ImseVimsen taitto ja hahtuvaimu.
Päällä villahousut.
Yökestot saattavat näyttää paksuilta kuivaan kertakäyttövaippaan verrattuna, mutta meillä kertikset paisuivat yön aikana nopeasti paksummiksikin kuin mitä nämä kestot ovat. Minulla on tapana muotoilla imut ennen vaipan pukemista vaipan haarasta puristelemalla. Silloin imut pehmenevät ja kääntyvät kouruksi, joka ei paina keskeltä. Taskuvaippa on kyljistä ohut, koska imu sijoittuu vaipan keskiosaan, joten lapsi pystyy nukkumaan siinä ongelmitta myös kyljellään.
Yövaipan huonoihin puoliin kuuluvat hajuhaitat, joita tulee erityisesti hamppuimujen ja PUL-kuoren kanssa, jos lapsi pissii heti alkuyöstä. Meillä tämä ongelma poistui yösyötöistä luopumisen myötä, kun pissaaminen siirtyi alkuyöstä aamuun. Sitä ennen hajuhaittoja vähennettiin seuraavilla keinoilla:
1. Heti aamulla makuuhuone tuuletettiin. Tästä tulikin tapa, jolla koko kämpän saa muutenkin paljon puhtaamman tuntuiseksi!
2. Villahousut ulos tuulettumaan. Ulko-oven vieressä oleva vaatteiden tuuletukseen tarkoitettu tanko oli tähän hyvä. Joskus laitoin myös muut villahousut ja villaimut mustekalatelineestä roikkuen ulos raikastumaan.
3. Vaippa heti vaihdon jälkeen kannelliseen ämpäriin säilöön.
4. Etikka huuhteluaineeksi vaippakoneellisiin. Kaksikin korkillista kuuden kilon koneessa tekee ihmeitä ja imuista tulee mukavan pehmeitä ja notkeita.
5. Keittopesu pyykkikoneessa 90 asteessa, jos haju tuntui oikein jämähtäneen. Tekee hyvää pyykkikoneellekin säännöllisesti tehtynä. Keittopesu voidaan tehdä 60 asteen koneellisen perään ilman pyykinpesuainetta, mutta laiskana olen myös tarkistanut, että pesuaine toimii kovemmissakin lämpötiloissa ja pessyt koneelliseen suoraan 90 asteessa.
Vaikka yövaipan katku olikin alkuun epämiellyttävä, niin nämä joka aamu toistetut rutiinit olivat huomattavasti mukavampia, kuin lakanoiden, peittojen, yöpukujen ja kosteussuojien peseminen kolme kertaa viikossa... Yövaippa on paljon helpompi pestä, kuin kokonainen petivaatekerta.
Yövaippojen käytön aloittamisen jälkeen pyykkäystahti on suunnilleen kaksi kuuden kilon koneellista kolmen päivän välein. Ensimmäinen koneellinen on puhtaasti vaippoja ja toisessa on vaippojen lisäksi esimerkiksi peppupyyhkeitä, kylpypyyhkeitä, harsoja ja lakanoita. Ensimmäiseen koneelliseen valitsen likaisemmat vaipat sekä yövaipat ja toiseen nakkelen vähemmän likaisia päivävaippoja. Sulolla kuluu edelleen varmaan seitsemän vaippaa päivällä, koska haluan vaihtaa vaippaa usein, jolloin vaippa-alueen iho pysyy hyväkuntoisena. Emme ole tarvinneet tästä syystä sinkkivoidettakaan kuukausiin ja vaippa-alueen ihottumasta on päästy kokonaan eroon. Jee!
Seuraavaksi meillä otetaan kokeiluun sisävaipat, joita meiltä löytyy muutama yökäyttöön sopiva. Aion kertoa käyttökokemuksia, kunhan testausta on takana tarpeeksi pitkä aika.
Yökestoilun alettua meillä ei ole kotona käytetty enää yhtään kertakäyttövaippaa. Itse koottu yövaippa on ollut pettämätön ja se on näppäryydessään vakuuttanut minut. Nykyään, kun Sulo ei enää kittaa maitoa pitkin yötä, alkaa yökestoilu olemaan vieläkin mukavampaa, koska voin vähitellen tehdä yövaippapaketista ohuemman. Aiemmin edes kertakäyttövaippa ei pitänyt koko yötä, mutta PUL-taskuun tehty yövaippa on toiminut hyvin, sillä laminoitu tasku takaa kosteuden leviämisen koko vaipan imujen alueelle.
Rakennan Sulon yövaipan ImseVimsen M-kokoiseen taskuvaippaan. Näitä taskuja on ollut äitiyspakkauksessakin, joten niitä löytää edullisesti kirppiksiltä jopa uutena. Tasku on sisältä fleecepintainen ja siinä on nepparikiinnitys, joten vaippa ei pääse vahingossakaan aukeamaan, vaikka lapsi kierisi ja vaihtelisi asentoa yön aikana. Leveän haaran ansiosta vaippaan saa tungettua tarpeeksi imua ja koska vaipassa on jalanteissä vuotosuojat, ei vaippa pääse kiristämään lasta haaroista, vaikka imua olisi runsaastikin.
Yövaipassa suosin bambu- ja hamppuimuja, sillä ne imevät kosteutta tehokkaasti ja hitaasti, eivätkä ne luovuta kosteutta helposti, vaikka imuihin kohdistuisi painetta (toisin kuin esimerkiksi mikrokuituimut, jotka toimivat kuin pesusieni). Hitaan imun päälle laitan aina ohuen lipareen jotain nopeaa, kuten hyvään imuun päässyttä puuvillaa. Tehokkaiksi olen todennut leveät tiimalasin muotoiset imut, sillä ne nappaavat pissan, vaikka lapsi nukkuisi kyljellään. Puuvilla nopeana imuna lisäksi levittää kosteutta hyvin, joten kosteus pääsee imeytymään hyvin laajemmalta alueelta.
Tässä pari esimerkkiä, minkälaisilla imuilla koostan yövaipan.
Esimerkki 1:
Päällimmäisenä joustofroteella päällystetty imu, jonka muista materiaaleista en tiedä, sen alla ImseVimsen taskun oma imu (bambua ja puuvillaa, kuvassa valkoinen, taitetaan kaksinkerroin) ja alimmaisena Ronjan&Roopen hampputaitto (kuvassa vihreä, taitettu kolminkerroin).
Päälle villahousut.
Esimerkki 2:
Päällimmäisenä ohut puuvillatiima (sininen), sen alla ImseVimsen oma taitto, jonka välissä on pieni mikrokuituimu (levittää kosteutta, en tosin käytä tätä enää) ja alimmaisena Jutan hamppuimu.
Päällä vielä villahousut.
Esimerkit 3, 4 ja 5:
Vasemmalta alkaen imuyhdistelmiä ImseVimsen taskuvaippaan:
Myllymuksujen lisäimu, ImseVimsen taitto, jonka sisällä Babyidean hamppuimu. Tässä päällä vielä samanlainen ohut puuvillatiima, kuin esimerkissä 4.
ImseVimsen ohut puuvillatiima, ImseVimsen taitto, jonka sisällä kapea ja pitkä lisäimu, alla hampputaitto. (Tämä on vähän tujumpi yövaippa, yleensä imua ei ole näin paljon.)
Ohut puuvillainen froteeimu, Myllymuksujen lisäimu, ImseVimsen taitto ja hahtuvaimu.
Päällä villahousut.
Ylhäältä alkaen: Libero kokoa 4, Toujours 4, Muumi 4, Myllymuksujen AIO kokoa S-M (meillä päivävaippana ohuella lisäimulla ja alimmaisena ImseVimsen taskusta tehty yövaippa.
Yökestot saattavat näyttää paksuilta kuivaan kertakäyttövaippaan verrattuna, mutta meillä kertikset paisuivat yön aikana nopeasti paksummiksikin kuin mitä nämä kestot ovat. Minulla on tapana muotoilla imut ennen vaipan pukemista vaipan haarasta puristelemalla. Silloin imut pehmenevät ja kääntyvät kouruksi, joka ei paina keskeltä. Taskuvaippa on kyljistä ohut, koska imu sijoittuu vaipan keskiosaan, joten lapsi pystyy nukkumaan siinä ongelmitta myös kyljellään.
Yövaipan huonoihin puoliin kuuluvat hajuhaitat, joita tulee erityisesti hamppuimujen ja PUL-kuoren kanssa, jos lapsi pissii heti alkuyöstä. Meillä tämä ongelma poistui yösyötöistä luopumisen myötä, kun pissaaminen siirtyi alkuyöstä aamuun. Sitä ennen hajuhaittoja vähennettiin seuraavilla keinoilla:
1. Heti aamulla makuuhuone tuuletettiin. Tästä tulikin tapa, jolla koko kämpän saa muutenkin paljon puhtaamman tuntuiseksi!
2. Villahousut ulos tuulettumaan. Ulko-oven vieressä oleva vaatteiden tuuletukseen tarkoitettu tanko oli tähän hyvä. Joskus laitoin myös muut villahousut ja villaimut mustekalatelineestä roikkuen ulos raikastumaan.
3. Vaippa heti vaihdon jälkeen kannelliseen ämpäriin säilöön.
4. Etikka huuhteluaineeksi vaippakoneellisiin. Kaksikin korkillista kuuden kilon koneessa tekee ihmeitä ja imuista tulee mukavan pehmeitä ja notkeita.
5. Keittopesu pyykkikoneessa 90 asteessa, jos haju tuntui oikein jämähtäneen. Tekee hyvää pyykkikoneellekin säännöllisesti tehtynä. Keittopesu voidaan tehdä 60 asteen koneellisen perään ilman pyykinpesuainetta, mutta laiskana olen myös tarkistanut, että pesuaine toimii kovemmissakin lämpötiloissa ja pessyt koneelliseen suoraan 90 asteessa.
Vaikka yövaipan katku olikin alkuun epämiellyttävä, niin nämä joka aamu toistetut rutiinit olivat huomattavasti mukavampia, kuin lakanoiden, peittojen, yöpukujen ja kosteussuojien peseminen kolme kertaa viikossa... Yövaippa on paljon helpompi pestä, kuin kokonainen petivaatekerta.
Yövaippojen käytön aloittamisen jälkeen pyykkäystahti on suunnilleen kaksi kuuden kilon koneellista kolmen päivän välein. Ensimmäinen koneellinen on puhtaasti vaippoja ja toisessa on vaippojen lisäksi esimerkiksi peppupyyhkeitä, kylpypyyhkeitä, harsoja ja lakanoita. Ensimmäiseen koneelliseen valitsen likaisemmat vaipat sekä yövaipat ja toiseen nakkelen vähemmän likaisia päivävaippoja. Sulolla kuluu edelleen varmaan seitsemän vaippaa päivällä, koska haluan vaihtaa vaippaa usein, jolloin vaippa-alueen iho pysyy hyväkuntoisena. Emme ole tarvinneet tästä syystä sinkkivoidettakaan kuukausiin ja vaippa-alueen ihottumasta on päästy kokonaan eroon. Jee!
Seuraavaksi meillä otetaan kokeiluun sisävaipat, joita meiltä löytyy muutama yökäyttöön sopiva. Aion kertoa käyttökokemuksia, kunhan testausta on takana tarpeeksi pitkä aika.
3/11/2015
Rättiväsynyt
Kun en keksi mitä neuloisin, teen tiskirätin. Niitä neuloessa voi heittää aivot narikkaan ja tuulettaa päätä ainaoikeinneuleella, tai valita niin vaikean ja oudon mallineuleen, ettei sitä tehdessä pysty keskittymään muuhun. Tiskirätteihin saa näppärästi uppoamaan yksittäiset yli jääneet puuvilla- ja bambulankakerät, joita minulla jostain syystä on jäätävä määrä.
Toinen tapa harrastaa käsitöitä väsyneenä, on kaivaa saumuri esille ja taiteilla vanhoista vaatteista kestotalouspaperia ja tiskirättejä. Meillä niitä on jo tarpeeksi, mutta äitini tarvitsee niitä. Hänellä on vieläkin käytössä joskus yläasteaikoina neulomiani tiskirättejä! Yksikin Lidlissä myydystä puuvillalanka Coloradosta neulottu rätti on repeillyt sieltä täältä langankiertojen kohdalta, mutta rätin keskellä oleva ainaoikeinneule ei siltikään ole purkaantunut. Rätti on saanut pyykkikoneessa ja kuivausrummussa sen verran tujun käsittelyn vuosien mittaan, että lankojen kuidut ovat takertuneet toisiinsa tiukasti. Aivan kuin puuvilla olisi alkanut huopua. Vaikka nämä kovia kokeneet rätit ovatkin hyviä käytössä, menevät nekin jossain vaiheessa lopullisesti rikki. Siksi äiti saakin nyt ihania uusia sisustukseen sopivia liinoja käyttöönsä. Suosikkini kuvan räteistä on violetti sulkakuvioinen. Tajusin sitä tehdessäni, ettei rätin tosiaan tarvitse olla suorakulmio tai pyöreä toimiakseen. Leikkisä rätti on paljon hauskempi käyttää!
Mitä mukahauskaan otsikkoon tulee, meillä on viime viikonloppuna aloitettu unikoulu! Tähän mennessä tulokset ovat olleet vakuuttavia. Ensimmäinen yö meni lapsen känkkäränkkää kuunnellessa. Hän olisi mieluiten nukkunut kainalossani ja herätellyt minua puolen tunnin välein saadakseen hörpätä pikkuisen maitoa, mutta pidimme päämme ja nukutimme hänet omaan sänkyyn. Seuraavana yönä Sulo taisi herätä vain kerran kitisemään kymmenen minuuttia ja viime yönä hän nukkui kahdeksan tuntia putkeen inahtamatta ja heräsi aamulla hyväntuulisena. Ihanaa, kun viimein saan nukkua univelkani pois! Tätä on odotettu.
3/09/2015
Käsityövinkkejä vauvalle kevääseen ja kesään
SK 2/2014
Viimeksi postasin käsityölehtiä kotona selattuani käsityövinkkejä odottavalle äidille. Nyt kevääseen ja kesään valmistautuessa kaivoin taas vanhat Suuret Käsityölehdet esille t-paitojen ja shortsien kaavojen toivossa. Niitähän löytyikin vaikka millä mitalla ja samalla törmäsin kevääseen sopiviin ulkovaatteisiin. Useimmat mallit ovat yksityiskohdiltaan yksinkertaisia ja pojille sopivia, mutta samoissa lehdissä on myös röyhelöitä ja pitsejä tytöille.
SK 5-6/2011
Ulkovaatteet:
Liinailutossut SK 8/2008 (samassa lehdessä myös kantotakki äidille)
Kuorihaalari (koot 74-128 cm) SK 4/2005
Pörröinen nallehaalari SK 1/2014
Pikakauluri (aikuiselle, voidaan soveltaa lapselle, hyvä liinaillessa) SK 1/2014
Fleecehaalari raglanhihoilla (koot 80-110 cm) SK 9/2008
Kotihaalari (fleecestä ommeltuna hyvä kevääseen) SK 2/2010
SK 7/2013
Sisävaatteet:
Farkkuhaalari SK 2/2014 & paljon muita ihania farkkuvaatteita!
Vaarinpaita, haaremihousut ja taskulliset perushousut trikoosta SK 7/2013
Ihanat retrovaatteet joustofroteesta & pöksyt shortsien korvikkeeksi kesään SK 1/2008
Helleasut vauvalle, mm. trikoinen kauluspaita, pöksyt ohuesta farkkukankaasta ja tytöille ihania röyhelöitä SK 5-6/2011
T-paita & hihaton toppi pojalle (koot 86 cm ->) SK 6-7/2009
T-paita ja yksinkertainen trikoohaalari kierrätysmateriaaleista SK 4/2008
SK 4/2008
Neuleet:
Helteille neulebody bambulangasta (koot 74-86 cm) SK 11-12/2008
SK 1/2008
Muut
Farkkuruokalappu SK 2/2014
3/07/2015
Housuja kevääseen ja kesään
Se seisoo! Sulo oppi tässä viikko takaperin muutaman päivän sisällä ensin nousemaan tukea vasten istumaan, konttaamaan, nousemaan tukea vasten polviseisontaan ja sitten riiviö ponkaisikin itsensä tukea vasten seisomaan. Nyt Sulo yrittää ottaa haparoivia askeleita milloin sohvaa, sänkyä tai ruokapöydän penkkiä vasten. Kopsujen määrä on sen mukainen, vaikka kuinka yrittäisi ehtiä nappaamaan lapsesta kiinni, ennen kuin hän ehtii kaatua. Enemmän Sulo säikähtää, kuin kopsauttelee päätään, mutta huutohan siitä säikähdyksestäkin tulee.
Sulo kasvaa järjetöntä vauhtia. Kohta tulevassa kahdeksankuisneuvolassa saadaan taas uudet mitat, mutta Sulo oli puolivuotisneuvolassakin 73 senttiä pitkä. Tällä hetkellä käytössä on vaatteita 74 sentistä 86 senttiin. Yllä olevassa kuvassakin Sulolla on Marimekon koon 86 paita, eikä se näytä yhtään liian isolta. Paita tosin on käytettynä ostettu, joten se on voinut kutistua edellisessä kodissaan.
Pieneksi jääneitä housuja pois pakkaillessani huomasin, että jäljelle oli jäämässä melkein pelkästään kuosillisia pöksyjä, joten tein pikaisesti yhdet collegesta, "farkkulegginsihousuista" yli jääneestä palasesta ja resorista. Malli kasvaa pitkien resoreiden ansiosta lapsen mukana. Hauskana yksityiskohtana kaavoitin housujen toiseen lahkeeseen taskun, joka nousee hieman koholle reidestä ja jatkuu lahkeessa resoriin asti. Näihin on helpompi yhdistää riemunkirjavia yläosia. En vaan ole osannut hankkia lapselle yksiväristä, vaikka niitä kuoseja on ihan kiitettävästi jo kasassa!
Juuri nyt sopivien vaatteiden ompelun lisäksi olen panostanut ensi kesän kuteisiin. Tai panostanut ja panostanut... Väsyneenä tulee ommeltua ihan sekundaa! Onneksi Sulo ei tajua onko pöksyjen lahkeensuut ommeltu oikein vai väärin, jos ne eivät hierrä. ;)
3/01/2015
Minityyli pihistellen
Koot 80-86. Löytöjä Nellasta&Nutusta, FB-kirppiksiltä, Toisesta kierroksesta ja kauppojen aleista
Olen heikkona lastenvaatteisiin - retroihin, uusretroihin, reippaisiin väreihin, eläinprintteihin, velouriin ja joustofroteeseen. Merkeistä silmääni miellyttävät erityisesti me&i, Polarn O. Pyret, Littlephant, Marimekko, Moonkids, Tutta ja Småfolk. Näitä kaikkia löytyy Sulon vaatekaapista ja kaikki vaatteet ovat liki uudenveroisia tai ainakin erittäin hyväkuntoisia, mutta en ole silti maksanut itseäni kipeäksi. Siksi aionkin kertoa omat vinkkini muutamista hyvistä kirppiksistä ja Facebook-ryhmistä, joista olen tehnyt löytöni.
Aloitin vaatteiden etsimisen raskausaikana ja etsin kerralla aina seuraavan vuoden vaatteita (kokoviidakossa neuvolan kasvukäyrät antavat kivasti vinkkiä seuraavan kauden koosta). Lapsi kasvaa niin nopeasti, ettei vaatteita tarvitse hillota kovin kauaa kaapeissa ennen kuin ne ehtivät käyttöön. Sitä paitsi muutama liian iso vaate ei ole haitaksi, jos kaikki käytössä olevat vaatteet sattuvatkin olemaan pyykissä. Monesti käytetyt vaatteet ovat ehtineet kutistua edellisessä kodissaan, joten ne saa käyttöön kokomerkintää pienemmälläkin lapsella. Meillä on tällä hetkellä käytössä vaatteita 70 cm kokoon 86 cm mallista riippuen, vaikka Sulon pituus kuukausi sitten oli 73 cm ja poika on malliltaan pitkä ja hoikka. Meillä tietty kestovaipat vaikuttavat käytettävien vaatteiden kokoon, koska bodyssa pitää olla tarpeeksi pituutta ja housuissa leveyttä ja korkeutta, että ne sopivat isomman vaipan päälle. Ei siis kannata tuijottaa liikaa kokolappua, vaan verrata kirppislöytöjä käytössä oleviin vaatteisiin.
Facebook-kirppikset:
Tuttakirppis - Tutan ihania uusretroja kohtuulliseen hintaan. Tee ostoilmoitus etsimästäsi kuosista tai vaatteesta, niin saat etsimäsi parempaan hintaan.
Lindex-kirppis! - Vain Lindexiä etsivälle, löytöjä hyvään hintaan. Teemapäivinä ryhmässä on myös muita merkkejä myynnissä.
Sydänpyllyt - Ruotsalaisen me&i-merkin vaatteita aikuisille ja lapsille.
Äitiyspakkauskirppis - Vanhojen äitiyspakkausten ihanuuksia käytettynä ja täysin uutena parilla eurolla posteineen! Täältä löydät halvimman talvihaalarin asusteineen alle yksivuotiaalle.
Lasten kirppis H&M, Lindex, KappAhl (koottain)
Lindex, H&M, KappAhl, Seppälä -kirppari (lapset)
Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon - Nimensä mukaisesti kesto- ja kantovälinekirppis. Kauppa käy hyvin ja siinä sivussa voi jutella ekoilusta, kestoilusta ja kantamisesta.
Kannattaa tutustua myös oman asuinalueen ostetaan/myydään/annetaan, roskalava- ja lastentarvikekirppiksiin. Näiltä voi tehdä todellisia löytöjä! Lastentarvikekirppiksiltä saat esimerkiksi edullisimmat haalarit tekemällä seinälle ostoilmoituksen, jossa pyydät myyjiltä tarjousta kuvien ja hintojen kanssa. Tavaran noutamalla välttyy postituksilta ja tavaran kunnonkin saa tarkistaa ennen ostoa. Suosittelen!
Pääkaupunkiseudun livekirppikset:
Nella&Nuttu - Lastentarvike ja -vaatekirppis Espoossa Kuitinmäessä, lähellä kauppakeskus Isoa Omenaa. Hyvät bussiyhteydet Kampista. Tämä kirppis kuuluu ehdottomasti suosikkeihini ja käynkin siellä todella usein. En edes halua tietää miten paljon olen viime kuukaudenkin aikana sieltä ostellut vaatteita! Vaatteiden hintataso on kaikkea edullisesta (lähes käyttämätön kesätakki Sulolle eurolla!) hintavaan, esimerkiksi Popin vaatteiden hinta kohoaa helposti käytettynäkin kymppiin, mutta tämä on ihan myyjäkohtaista. Esimerkiksi viimeksi ostin Popin paidan 2,5 eurolla ja me&i:n haalarit vitosella. Kirppiksellä liikkuvat niin merkki- kuin ketjuvaatteetkin, äitiyspakkauksen vaatteita saa hyvin edullisesti. Myynnissä on myös paljon kestovaippoja, kenkiä, leluja ja äitiysvaatteita. Kurkkaa mennessäsi ja tullessasi hissien vieressä oleva kärry, josta saa ottaa tavaraa ilmaiseksi. Olen löytänyt sieltä mm. kantoliinan, kolmet täydellisesti istuvat imetysliivit, äitiysfarkkuja ja kestovaippojen imuja. Mikä aarreaitta!
Nella&Nuttu, nämä yhteensä alle kympillä
Nella&Nuttu, yhteensä 23 euroa
Nella&Nuttu
Ipanainen - Hakaniemessä Helsingissä sijaitseva pieni, mutta tunnelmallinen kirppis. Hyvä palvelu! Ipanainen on yhdistelmä lastentarvikekirppistä ja -myymälää. Ipanaisesta löytyy sohvia hengailuun ja imetykseen, leikkipaikka sekä vessa vaipanvaihtopisteineen. Kirppispuolella vaatteiden pläräämistä helpottaa, että kaikki vaatteet on laitettu myyjästä riippumatta samaan rekkiin esille koottain. Erillisiltä rekeiltä ja hyllyiltä löytyvät ulkovaatteet, kengät, lelut, kestovaipat, kantovälineet ja muut lastentarvikkeet. Vaatteissa on vain ehjiä ja tahrattomia ja vaatteiden hinta-laatusuhde on erinomainen. Rekillä näkyy paljon värikkäitä, siistejä ja muotonsa pitäneitä vaatteita. Merkkejä löytyy laidasta laitaan, eikä hinta nouse merkkivaatteillakaan pilviin. Olen tehnyt Ipanaisesta aivan uskomattomia parin euron löytöjä, kuten jonkun itse ompelemia ihania uniikkeja housuja ja paitoja.
Moonkidsin housuja Ipanaisesta ja Nellasta&Nutusta alle vitosella per pari
Toinen kierros - Tapiolassa Espoossa sijaitseva itsepalvelukirppis ei ole erikoistunut lastenvaatteisiin, mutta olen säännöllisesti tehnyt siellä hyviä löytöjä. Monesti ostan ison läjän ihanuuksia samasta pöydästä. Kirppikseltä löytyy usein myös kestovaippoja.
Kierrätyskeskus - Vaihtelevasti kestovaippoja, retroleluja ja lastenvaatteita. En ole tehnyt kierrätyskeskuksista juurikaan lastenvaatelöytöjä, mutta käyttämättömiä kestovaippoja olen ostanut naurettavan pieneen hintaan!
Lelut Kierrätyskeskuksesta Suomenojalta ja vaatteet ja kestovaipan imu Nellasta&Nutusta. Buuklubbenin paita maksoi 50 senttiä!
Muut vinkit
KappAhl-klubista saa parikin kertaa kuussa tekstareita, joilla saa 20-30% alennuksia normaalihintaisista tuotteista sekä alennusmyyntien aikaan 50% alennuksia alehinnoista.
Prismojen ja Citymarketien alennusrekit ovat tutustumisen arvoisia varsinkin, jos pitää Tutan vaatteista. Tällä hetkellä ainakin Prismoissa on näkynyt vielä viime kesän vaatteita. Tulee muuten shortsit ja kesähatut halvaksi!
Mini-Sulo ♥ Legginsit ja body muistaakseni Nella&Nuttu, kantoliina Olarin kirppikseltä
Legginsit Nella&Nuttu, body KappAhl
Pyykkishowta on kivempi pyörittää, kun vaatteet ovat herkullisen värisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)