Rättiväsynyt

Kun en keksi mitä neuloisin, teen tiskirätin. Niitä neuloessa voi heittää aivot narikkaan ja tuulettaa päätä ainaoikeinneuleella, tai valita niin vaikean ja oudon mallineuleen, ettei sitä tehdessä pysty keskittymään muuhun. Tiskirätteihin saa näppärästi uppoamaan yksittäiset yli jääneet puuvilla- ja bambulankakerät, joita minulla jostain syystä on jäätävä määrä.

Toinen tapa harrastaa käsitöitä väsyneenä, on kaivaa saumuri esille ja taiteilla vanhoista vaatteista kestotalouspaperia ja tiskirättejä. Meillä niitä on jo tarpeeksi, mutta äitini tarvitsee niitä. Hänellä on vieläkin käytössä joskus yläasteaikoina neulomiani tiskirättejä! Yksikin Lidlissä myydystä puuvillalanka Coloradosta neulottu rätti on repeillyt sieltä täältä langankiertojen kohdalta, mutta rätin keskellä oleva ainaoikeinneule ei siltikään ole purkaantunut. Rätti on saanut pyykkikoneessa ja kuivausrummussa sen verran tujun käsittelyn vuosien mittaan, että lankojen kuidut ovat takertuneet toisiinsa tiukasti. Aivan kuin puuvilla olisi alkanut huopua. Vaikka nämä kovia kokeneet rätit ovatkin hyviä käytössä, menevät nekin jossain vaiheessa lopullisesti rikki. Siksi äiti saakin nyt ihania uusia sisustukseen sopivia liinoja käyttöönsä. Suosikkini kuvan räteistä on violetti sulkakuvioinen. Tajusin sitä tehdessäni, ettei rätin tosiaan tarvitse olla suorakulmio tai pyöreä toimiakseen. Leikkisä rätti on paljon hauskempi käyttää!

Mitä mukahauskaan otsikkoon tulee, meillä on viime viikonloppuna aloitettu unikoulu! Tähän mennessä tulokset ovat olleet vakuuttavia. Ensimmäinen yö meni lapsen känkkäränkkää kuunnellessa. Hän olisi mieluiten nukkunut kainalossani ja herätellyt minua puolen tunnin välein saadakseen hörpätä pikkuisen maitoa, mutta pidimme päämme ja nukutimme hänet omaan sänkyyn. Seuraavana yönä Sulo taisi herätä vain kerran kitisemään kymmenen minuuttia ja viime yönä hän nukkui kahdeksan tuntia putkeen inahtamatta ja heräsi aamulla hyväntuulisena. Ihanaa, kun viimein saan nukkua univelkani pois! Tätä on odotettu.