Minulla on ollut lapsena paljon eri harrastuksia. Oli ratsastusta, 4H-kerhoa, käsitöitä ja nettisivujen tekoa. Yksi harrastus oli yhdistelmä muita harrastuksia ja siitä juontaakin kiinnostukseni tekstiileihin ja suunnittelemiseen. Keksin nimittäin noin kymmenenvuotiaana heppatyttönä keppi- ja puuhevosharrastuksen ja hurahdin siihen täysin. Tässä muutamia kuvia niiltä vuosilta, kun harrastin keppareita. Harrastus oli minulle rakas ja sen kautta löysin nettisivujen suunnittelun ja blogien maailman sekä muutamia ystäviä, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä liki kymmenen vuotta. Kuviin liittyy mukavia muistoja aurinkoisista kesistä ja onnistumisen ilosta, kun kepparia tehdessä otin haltuun itselleni aivan uusia tekniikoita ja materiaaleja.
Nykyään tekisin monet heppojen yksityiskohdat aivan toisin, mutta lapsenahan tärkeintä oli, että keppari tuli valmiiksi ja että se kesti vauhdikkaatkin estehyppytreenit. Keppareita tehdessäni kehityin kaavoittamisessa ja neulomisessa hurjan nopeaa tahtia, koska minulla ei ollut käytössäni minkäänlaisia valmisohjeita. Harrastus oli lapsuudessani monien mielestä nolo ja sen vuoksi kiusattuna piilottelin kolmetoistavuotiaana lopettamaa harrastustani muilta kuin kaikista läheisimmiltä kavereiltani koko yläasteen ajan. Lukiossa uskalsin puhua asiasta, kun kaveripiirissä muillakin oli ollut erikoisempia ja nörttejä harrastuksia, kuten boffausta (pehmomiekkailua), roolipelejä ja koodaamista.
Kepparien uittoa kesällä, oikealla kaverini keppihevonen
Keppihevostalli autotallissa
Kepparivuosina minulla oli hyvä kunto. Olen vain 165 cm pitkä, mutta pystyin hyppäämään keppihevosen kanssa kevyesti jopa 95-senttisten esteiden yli. Enää en siihen pystyisi!
Keppihevosten nettisivuja tehdessä opettelin valokuvaamista. Opin käyttämään erilaisia ympäristöjä, kuvakulmia ja rajauksia.
8-vuotiaana tekemäni keppari Harmo
Kaupasta ostettu keppihevonen Maikki ja rintaliivien remmeistä ja käsilaukun hihnasta askarrellut suitset. Käytin mitä ihmeellisempiä materiaaleja keppihevosten ja niiden varusteiden tekoon. Käytössä kuluneiden rintaliivien hakaset ja hihnat olivat suosikkejani...
Islanninhevonen Minni, jolle en lapsena osannut neuloa korvia. Raukalla on otsassakin hassu kyhmy, sillä en ensimmäistä villasukkaani neuloessa tajunnut ohjetta ja jätin kiilakavennukset tekemättä. Fiksuna kavensin sitten sukan kepparin otsan kohdalta ja peitin mokan pitkällä otsatukalla...
Ei teistä lukijoista muuten löydy entisiä (tai nykyisiä!) keppariharrastajia? Olemmekohan tuttuja foorumeilta vuosien takaa? ;) Muistan pyörineeni ainakin SH-foorumilla.
Minun tuli ainakin harrastettua kovasti keppihevosia nuorempana. :) Millekään foorumeille en tainnut sen harrastuksen takia päätyä, tuli vaan enimmäkseen omassa pihassa leikittyä naapurin kanssa. Välillä tuli myös järjestettyä joillekin kavereille erilaisia kilpailuja. :D Keppihevoset, varusteet ja ruusukeet tein itse, ensimmäisen kepparin teossa äiti taisi kuitenkin auttaa. Hyviä muistoja tulee mieleen! :)
VastaaPoista