Suomen kaamein lapsiperheläävä

En erityisesti pidä siivouksesta ja esimerkiksi imurointi kuuluu kodinhoidon inhokkeihini. Tyhjennän mieluummin vaikka koko kodin hajulukot, kuin imuroin eteisestä kuivuneet kurat tai yritän epätoivoisesti sohia imurin letkulla parisängyn alla seikkailevia pölykoiria. Ainoa suosikkini siivouksessa on pyykin pesu. Olen ns. pyykkinatsi, eli haluan lajitella pyykin itse oikeisiin kategorioihin kankaan pohjavärin, materiaalin ja pesuohjeen mukaan. Villahaalari samaan koneelliseen lakanoiden kanssa? Ei ikinä! Myös märkien pyykkien ripustaminen narulle on ihan kivaa, JOS muistan tehdä sen ajoissa ennen nukkumaan menoa. Pyykit kun tuppaavat unohtumaan märkinä koneeseen ja muistan ne suurin piirtein siinä vaiheessa iltaa, kun olen siirtymässä sänkyyn ja Sulo herää tissiä huutaen omassa huoneessaan.

Kun yhdistetään siivoushaluttomuus, alle vuoden sisään sairastettu masennus, koulu, yrittäjyys, työnhaku, autokoulu, muutto ja pimenevät illat, on selvää, ettei kämppä aina näytä edustuskelpoiselta. Meillä tämä tilanne räjähti käsiin ennen muuttoa, kun asunto alkoi täyttyä muuttolaatikoista, seuraavaan asuntoon hankituista tavaroista ja lapsen sotkuista, joita ei enää jaksanut raivata. Muutimme marraskuussa 45,5 neliön kokoisesta kaksiosta 68 neliön kolmioon keittokomerolla. Reilut 23 neliötä mahdollistivat räjähdyksen aivan uudella tasolla. Nyt meillä oli kyllä tilaa kävellä asunnossa, mutta hitto meillä näytti kamalalta, kun meiltä puuttui huonekaluja ja tavarat seilasivat pitkin lattiaa ja muuttolaatikoita oli joka paikassa.

Ennen muuttoamme Marja Hintikka Live keräsi nettisivuilleen kuvia (niitä on muuten paljon, klikkaa sivun lopussa "Lataa lisää viestejä" ja näet ne kaikki) suomalaisista lapsiperheläävistä, joissa oli siivouamisen sijaan keskitty elämiseen, ja päätin vitsillä pistää pari kuvaa meidän kammottavasta luolasta. Naureskelin itsekseni sille, että kyseessä oli kisa, jonka voittaja saisi siivoustiimin luokseen. Eihän meille kukaan tulisi siivoamaan ja osallistujia on niin paljon, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia. No olipa sitten kuitenkin... Marraskuun alussa tapahtuneen muuton jälkeen sain sähköpostiini viestin, jossa kysyttiin saisiko meidän asunnon kuvan laittaa äänestykseen, jossa valittaisiin kaamein läävä. Ensimmäisenä ajattelin, että ei todellakaan! Olin kuvaillut asuntoamme kilpailussa seuraavin sanoin, enkä missään nimessä halunnut paljastua, vaikka teksteissä pienen pieniä vihjeitä meidän perheestä olikin:

"Sisustuslehtien mukaan kauniiseen sisustukseen tarvitaan erilaisia helposti fiiliksen mukaan vaihdeltavia tekstiilejä (läjässä etualalla), klassikkokalusteita (lapsen sänky takaseinällä), ajan patinaa (rukki oikealla taustalla), säilytystilaa tavaroille (sängyn alla ja sen ympärillä), tunnelmallista valoa (katossa kaunis varjostin) ja ripaus omaperäisyyttä (lasketaanko kaaos?). Onneksi meillä on muutto kolmen viikon päästä isompaan asuntoon! Et varmaan uskoisi, että tässä kämpässä asuu bloggaaja?"

"Eilen juhlittiin uutta työpaikkaa kavereiden kanssa skumpalla kilistellen. Maitotölkit oli silloin huuhtelematta tiskipöydällä. Jälkikäteen tajusin niiden haisevan. Ei jaksettu siivota juhlien jälkeen. Eikä varmaan huomennakaan, koska tiskipöytä räjähtää päivässä tähän kuntoon."

Minua nolotti ihan kamalasti, miten meillä saattoi näyttää niin järkyttävältä. Somessa ja blogissa meidän perheen elämä näyttää silotellummalta ja jopa kauniilta, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Kaaos turhautti, suretti, raivostutti ja suoraan sanottuna vitutti, mutta en saanut tehtyä sille mitään. Nukun edelleen huonosti, joten asiat unohtuvat, tavarat jäävät käsistä mihin sattuu ja kaaoksen purkaminen väsyneenä ei ole helppoa. Pyörittelin meiliä hetken päässäni ennen kuin huutelin miehelle, että saako meille tulla siivoamaan ja kuvaamaan. Hän antoi luvan ja siinä vaiheessa päätin, että anti mennä vaan. Oikeastaan siivous olisi ihan törkeän hieno juttu! Joku muu hoitaisi sen likaisen työn ja siinä vaiheessa kameroidenkaan läsnäolo ei enää tuntunut pahalta. Masennuksesta blogissa avautuminenkin vapautti, joten tämä varmaan aukoisi loputkin solmut pään sisältä. Nopeasti äänestyksen alettua huomasin, että meille sateli ääniä kovaa vauhtia. Oli liikuttavaa, että muut halusivat juuri meidän saavan asuntomme kuntoon!

Näköjään Heikkiäkin turhautti jossain vaiheessa siivousta

Meillä on luonnollisesti muuton jäljiltä kaikki hukassa, myös kamera latureineen (mmm... seliseli) ja kymmenen hengen siivousporukka pisti vielä järjestyksen uuteen uskoon, joten tässä postauksessa tyydyn edelleen kännykkäkuviin ja MHL:n somesta napattuihin otoksiin. Siivouspäivänä meille siis laukkasi ovesta sisään jäätävä määrä porukkaa siivoustarvikkeiden ja huonekalujen kanssa. Meillä on ollut tämän syksyn taloudellisesti tiukkaa, joten emme olleet saaneet itse hankittua mm. kirjahyllyä olohuoneeseen. MHL hoiti meille siis siivouksen lisäksi parit huonekalut ja koreja tavaroille Ikeasta.

Tämän myöntäminen on bloggaajalle vaikeaa, mutta yhtenä isona haasteena asunnossamme olivat käsityötarvikkeeni, lankani ja kankaani. Kaikkia löytyi kaikkialta ja ne piti järjestää fiksusti. Meille oli pyydetty ammattijärjestäjä Ilana Aalto pohtimaan juuri työhuoneenanikin toimivaa makuuhuonetta. Jenny ja Marja järjestivät Ilanan kanssa kaikki välineet siististi laatikoihin ja hyllykköön. Muuttolaatikoita tonkiessa löysimme varmaan pari kolme Ikean kassillista keskeneräisiä käsitöitä, joita olen kuljettanut mukanani muutosta toiseen. Vanhimmat ristipistotyöni muistan aloittaneeni 8-vuotiaana, siis 13 vuotta sitten! Ihan järjetöntä! Silti en vieläkään raaskinut nakata niitä menemään, vaan uskottelin, että kyllä minä joku päivä vielä keskeneräisillä kirjonnoilla koristelen vaikka kangaskassin. Saas nähdä. Ohjelman tekijät olivat yhtä mieltä siitäkin, että minulla on aivan liikaa lankoja. Olen saanut niitä vuosien saatossa lahjaksi sekä työn kautta. En kuitenkaan halunnut yhdestäkään kerästä eroon, sillä tiesin, että tarvitsen lankoja vielä opinnoissani. Tälläkin hetkellä minulla on kudonnan kurssi, jolle vein kassillisen lankoja.

Olen tavallaan aika avoin ihmisenä, mutta vieraat ihmiset tonkimassa likapyykkikoria ja lajittelemassa pikkuhousuja tuntui aika hurjalta. Myös video Marjasta kaivamassa meidän kylppärin lattiakaivoa sai niskakarvat pystyyn. Kääk, te tosiaan siivositte huolellisesti! Onneksi pyykkikoritouhut havaittuani minut vietiin pois kotoa kahville Jennyn kanssa, muuten olisin varmaan jossain vaiheessa saanut slaagin. Kotiin tullessa vastassa oli siivoustiimi toivottamassa tervetulleeksi puhtaaseen kotiin. Pöydillä ja kirjahyllyllä oli kynttilöitä, meidän kaikki ihanat antiikkiastiat hyllyillä näkyvillä, muuttolaatikot viimein pahvinkeräyksessä (jankkasin tosin pitkään siitä, miten ne kannattaisi antaa ilmaiseksi FB-kirppiksellä jollekin tarvitsevalle, mutta myönnyin lopulta) ja lelut omilla paikoillaan. Meidän koti näytti kodikkaalta ja viihtyisältä. En muistanutkaan miten kivoilta kaikki huonekalut voivat yhdessä näyttää, kun niiden ympäriltä puuttui kaaos. Ja ne kynttilät! En ollut Sulon syntymän jälkeen suostunut edes ajattelemaan niitä, sillä pelkäsin Sulon suunnilleen sytyttävän talon palamaan, mutta seinään pultatun kirjahyllyn päältä niitä on todella vaikea saada putoamaan. Kynttilät pääsivätkin heti mukaan meidän sisustuksen suosikkeihin.

Makuuhuone oli mahtava. Tilava, vaalea ja näppärä työhuoneena. Viimein minulla oli oma työpöytä! Katsokaa miten siistissä rivissä kankaat ja askartelutarvikkeet ovat nyt kirjahyllyssä! Jennylle kiitos sinisistä nimilapuista, ei olisi itselläni tullut mieleenkään laittaa sinistä meidän makkariin, mutta se sopii muun värimaailman kanssa oikein hyvin yhteen. Mieheni on aiemmin sanonut, ettei halua kotiinsa mustavalkoista sisustusta, mutta kun näin meidän makkarin, saatoin hieman hurahtaa yksinkertaisuuteen. Ihan skandinaavisen steriiliä sisustusta meillä ei tule olemaan, mutta värejä ja kuoseja sopisi karsia jokaisesta huoneesta. Olkkari saa pitää pinkit verhonsa ja mattonsa, sekä Sulon huone kuosioksennuksen, mutta keittiö ja makkari toimivat vähemmälläkin.

Koska minulla ei ole kuvia asunnosta, suosittelen tätä juttua asunnon muodonmuutoksesta ja tätä videota, jossa on sama pätkä meidän asunnosta, kuin kauden päätösjaksossa.

Kiitos MHL kaikesta avusta ja uurastuksesta. Tässä asunnossa kelpaa viettää joulua. ♥

Kuvat on lainattu Marja Hintikka Liven Facebookista

Havu-villavaippahousujen ohje

Suunnittelin Kestovaippayhdistykselle omat nimikkövillahousut joulukalenterin yhteyteen.

Lue lisää Kestoillaan-blogista

Joulukuun kuulumiset

Viime viikolla oli aika päivittää blogin look viimeinkin nykyiseen elämään sopivaksi. Ihan säikähdin, kun äsken kävin katsomassa viimeisimmän postauksen blogista, että mitä ulkoasulle on tapahtunut. No mitähän, kun kerran itse sitä olen mennyt muuttamaan. Taaperon yöimetys selkeästi vie viimeisetkin toimivat aivosolut päästä!

Olen viimeinkin saanut päätökseen autokoulun ja syyslukukauden opintojakin on jäljellä enää pari hassua päivää. Vuoden viimeinen kurssi käsittelee kudontaa ja pääsimme vierailullekin ihanaan espoolaiseen Kultavilla-kutomoon. Uusimman kurssimme tehtävänantoon kuului suunnitella sisustustekstiilejä oman suvun perinteistä inspiroituen ja lopulta teetämme kankaamme ihan oikeasti kutomossa. Totta kai teemme töitä myös ihan tavallisilla kangaspuilla, mutta odotan innolla, miltä näyttää, kun kone sylkee kangasta ulos reilun kymmenen sentin minuuttinopeudella.

MHL 14.12.2015 TV2 klo 21

Tänään kannattaa katsoa Marja Hintikka Live kakkoselta klo 21. Mekin katsotaan, tosin Pasilan studion yleisöstä. Jos et ehdi tv:n ääreen illalla, on jakso katsottavissa jälkikäteen myös Areenasta. Tässä pientä esimakua tulevasta.

Portfolio

Tein koulussa kurssityönä pienen nettiportfolion tämän blogin sivuihin. Portfolioon pääset blogin yläpalkissa olevasta linkistä tai tästä.

Elämä pahvilaatikoissa

Meillä muutetaan. Pääsemme vihdoin isompaan 68 neliön asuntoon tästä 45,5 neliön luolasta. Luolan tästä tekee se järkyttävä tavaramäärä, joka meillä on, vaikka tilastakin on puutetta. Langat, kankaat, muut käsityötarvikkeet ja Sulon myötä asuntoon tulleet lastentarvikkeet vievät tilaa. Lisäksi toiveissa on jo pidempään ollut erillinen lastenhuone, joka ehkä tekisi öistä astetta rauhallisempia. Tällä hetkellähän minä nukun sohvalla, koska en voi olla Sulon kanssa samassa huoneessa, mikäli haluan olla imettämättä yöllä.

Tiedän, että meillä on paljon tavaraa, mutta en vaan millään ymmärrä, että olen pian pakannut 16 isoa laatikollista ja 12 pienempää - ja tavaraa on vielä kaapit ja sängynalunen pullollaan! Pelkkä olohuoneen kirjahylly vaati ainakin viisi laatikkoa. Ja yhdestäkään kankaasta tai lankakerästä ei voi luopua ei! Niitähän saattaa vaikka tarvita koulussa, jos ei missään muualla. Neulomiseen minulla ei ole ollut aikaa, no, aikoihin. Sen vuoksi epäilen, tulenko enää koskaan palaamaan neuleharrastuksen pariin. Neuleet ovat minulle rakkaita, mutta haluaisin panostaa niihin kunnolla, mikäli taas hurahtaisin. Keskeneräisiä käsitöitä löytyy vähintäänkin yhden muuttolaatikollisen verran, ja taidan nytkin ajatella vain neuleita. Niitä kesken jääneitä ompeluksia onkin toinen mokoma. Hulluksihan tässä tulee.

Uusi asunto on samasta taloyhtiöstä, mutta se on malliltaan kolmen asukkaan solu erillisellä keittiöllä. Nykyinen on kahden asukkaan solu yhdistetyllä keittiön ja eteisen tilalla, minkä vuoksi ovelta näkee suoraan tiskialtaaseen. Uudessa asunnossa viimeinkin saamme olla ajattelematta keittiön mahdollisia sotkuja muissa huoneissa ollessamme. Asunto on kolmannessa kerroksessa, mikä on kivaa vaihtelua katutasossa asumiselle. Eikä uudessa asunnossa ole opiskelijakämppien kerhohuonetta alakerrassa, siitä suuren suuri plussa. Hyvästi aamuneljään kestäneet kovaääniset bileet! Ei enää yhtään sanasta sanaan alakerrasta kuultua listahittiä puolenyön jälkeen! Jes! Uudessa kämpässä on vieläpä suojattu näkymä makuuhuoneisiin ikkunoiden edessä kasvavien puiden vuoksi. Meille ei siis enää voi kurkkia sisälle edes keittiön ikkunasta, sillä senkään edessä ei ole luhtikäytävää, jota pitkin kaikki naapurit kävelevät. Nykyisiä naapureitakaan ei varmaan yhtään harmita, kun kattilan kansien paukuttamista rakastava taapero muuttaa toiseen taloon.

Inhoan sanaa "ruuhkavuodet", mutta tämä on juuri sitä itseään. Koulu, muutto, omat työt, lapsi, perhe, autolaina, harrastukset, puolison työ, puolison koulutukset, blogi, mun autokoulu. Siinä on melko monta rautaa tulessa samaan aikaan.

Kesto AW15

Koulun alkamisen jälkeen aikani on kulunut kuin siivillä muunkin kuin opiskelujen ja me&i-myyjän työn vuoksi. Sain nimittäin toisenkin työn ja pääsin taas tekemään rakastamaani toimittajan työtä. Kuten pidempään blogiani lukeneet muistavat, työskentelin 15-vuotiaasta alkaen kolme vuotta Yhteishyvällä ja sen lisäksi tein juttuja silloin tällöin myös muualle. Vauvavuonna ja sitä edeltäneenä ensimmäisenä lukukautena Metropoliassa en kuitenkaan ehtinyt panostamaan työhön painetun median parissa niin paljon kuin olin toivonut.

Kun luin Kestovaippayhdistyksen hakevan uutta päätoimittajaa Kesto-lehteensä, en epäröinyt hetkeäkään. Olin joka tapauksessa suunnitellut tekeväni juttuja syksyn lehteen, joten miksi en hyppäisi samantien vähän isompiin saappaisiin? Aikaa lehden valmiiksi saamiseksi oli hyvin vähän, joten paiskin välillä töitä yötä päivää. Keskiviikkona olikin aihetta juhlaan, sillä lehti tipahti postilaatikkoon. Samalle illalle järjestämäni me&i:n avoimet ovet muuttuivat bileiksi ja kaivoimme skumppapullon esille keskellä viikkoa! Yhdessä päätoimittajan pestin kanssa allekirjoitin sopimuksen yhdistyksen sosiaalisen median vastaavan tehtävästä. Tälläkin viikolla yhdistyksen julkaisemista somekirjoituksista suuri osa oli minun käsialaani. Seuraa yhdistyksen somea Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Pinterestissä, niin kuulet lisää esimerkiksi yhdistyksen tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista.

Haluatko lukea pääkirjoituksen kokonaisuudessaan? Kesto-lehden saat omaksesi liittymällä Kestovaippayhdistyksen jäseneksi esimerkiksi yhdistyksen verkkokaupassa. 12 euron jäsenmaksulla saat lehden kaksi kertaa vuodessa postilaatikkoosi ja pääset mukaan alueesi toimintaan. Uudet jäsenet saavat viimeisimmän lehden liittymisensä yhteydessä. Jäsenyys kannattaa, sillä jäsenmaksulla tuet kestoilun ja ekologisen elämäntavan tukemista ja edistämistä Suomessa!

Kestovaippaviikko 5.-11.10.2015

Maanantaina starttaa Kestovaippayhdistyksen Kestovaippaviikko, jonka aikana on erilaisia tempauksia ja tapahtumia ympäri Suomen. Tulen itsekin osallistumaan tapahtumaan somessa yhdistyksen sosiaalisen median vastaavana.

Lue lisää yhdistyksen Facebook-sivuilta

Erityisesti someaktiiveille suosittelen Kestovaippamuotinäytöstä, johon voi osallistua kuka vain!

Olethan siis mukana somessa hastageilla
#kestovaippa
#kestovaippaviikko
#kestovaippamuotinäytös
#kestovaippayhdistys

Vaippakuulumiset

Sulo ei todellakaan tarvitsisi uusia vaippoja, ainakaan taskuja päiväkäyttöön. Silti halusin päästä kokeilemaan, miten PULin ompelu sujuu minulta ja voisinko saada aikaan siistejä vaippoja. Yllätyksekseni PUL ei ollutkaan niin vaikea materiaali kuin olin luullut. Vaikeampaa oli kaavojen (oikein) piirtäminen sekä kankaiden (oikein) leikkaaminen. Saatoin aiemmin näistä vaipoista keskeneräisinä postatessani kirota höttöistä päätäni, mutta koulun ja työn alettua jokin on naksahtanut taas paikoilleen - vaippojen viimeiset vaiheet nimittäin sujuivat moitteetta!

Sain tänä viikonloppuna valmiiksi yhteensä kolme vaippaa. Kuvassa alin tummanvihreä vaippa keltaisilla sivunepeillä on AIO, jonka löysin keskeneräisenä kirppikseltä hyvään 20 sentin hintaan, siis halvemmalla kuin yhden kertsin hinnalla. Edellinen ompelija oli tehnyt vaippaa väärässä järjestyksessä, joten sen viimeistelyyn meni kohtuullisesti aikaa. Jouduin kääntelemään vaippaa ja keksimään outoja tapoja saumojen ompeluun, mutta loppujen lopuksi vaippa on ihan ulkonäöltään ihan ok, vaikka siihen jäikin kaksi täyttöaukkoa taakse, toinen kuivaliinakankaan ja tukikankaan väliin ja toinen tukikankaan ja PULin väliin. Imuina vaipassa on tukikankaassa kiinni oleva ilmeisesti bambuinen imu ja läppäimuna mikrokuitua.

Toinen vaippa, violetti, on sovellukseni Vaippailmiö-kirjan kaavoista. Ihoa vasten käytin edullisesti löytämääni Hemtexin fleecevilttiä, jossa on moniväristä siksak-kuviota. Samalla kuosilla olen tekemässä isompaakin projektia, joten en muistanut kuvata vaippaa sisältä. Tämä vaippa oli todella onnistunut! Pöllötkin onnistuivat ainakin käytettävyyden osalta, ulkonäöstä ei tosin voi paljon hyvää sanoa. Kuvassa kaikki kauheus ei näy, mutta langat törsöttävät ja ompeleet mutkittelevat... Feilasin kankaiden leikkuunkin, minkä vuoksi tarralliset siivekkeet on jatkettu pienillä paloilla. Lisäsäätötarra on aika koominen, sillä vaipan jalantiet ovat isot, eikä vaippaa voisi käyttää niin pienellä, kuin mitä tarrat mahdollistaisivat. Tarrat muuten käänsin poikittain, koska ne eivät mahtuneetkaan pystyyn ja olisivat alkaneet hangata lapsen mahaa ja reisiä. Vaakasuuntaisina niitä voikin säätää vapaammin korkeuden suhteen. Sisuksena tässä vaipassa on polyestermokkaa.

Taisin tehdä muuten kestoilevan vanhemman klassiset vauvavuonna, eli haaveilla kestovaippojen ammatiksi muuttamisesta. Vaippamerkkiä en ole vielä perustanut, mutta vaipat ovat muulla tavalla päässeet mukaan työhöni yrittäjänä. Tästä tulen kertomaan blogin puolella lisää ensi kuun puolella. ;)

Espoon kestovaippalainaamo muutti Matinkylään

Kestovaippoihin hurahtaneena keksin itselleni uuden harrastuksen, kun kuulin Kestovaippayhdistyksen etsivän uutta osoitetta kestovaippalainaamolle Espoossa. Minun oli ollut tarkoitus ottaa lainaamopaketti kokeiluun, mutta lopulta päätinkin ottaa ne kaikki meille asumaan.

Espoon kestovaippalainaamosta löytyvät paketit S, M ja kuivaksiopettelu. Paketissa S on vaippoja pääsääntöisesti 4-8 kiloiselle, mutta myös muutama newborn-vaippa löytyy. M-paketti taas vastaa 6-11 kiloa ja kuivaksiopettelupaketissa on kaikkea koosta M kokoon XL kuivaksiopettelun harjoittelua tukemaan. Kuivaksiopettelupaketin voi lainata myös kokoa L käyttävälle lapselle, sillä siitä löytyy muutamia sivunepillisiä taskuvaippoja sekä valikoima erilaisia imuja.

Kestovaippalainaamon seuraavat julkiset esittelyt meidän kodin ulkopuolella ovat

21.9.2015 klo 13-14.30 Olarin seurakunnan Esikko-kerho, kauppakeskus Iso Omena, kerho on tarkoitettu vanhemmille ja heidän alle 1-vuotiaille esikoisilleen

6.10.2015 klo 14 Haukilahden avoin päiväkoti Kaislikko, avoin koko perheelle, tervetuloa myös myymään käytettyjä kestovaippoja!

Kestovaippojen lisäksi tuon näytille meidän perheen kantovälineitä soviteltavaksi.

Koulun alku

Koulu alkoi vajaat pari viikkoa sitten ja yritän tottua uuteen rytmiin. En todellakaan ole aamuihmisiä! Joudun heräämään aamulla ennen kahdeksaa, jotta ehdin Espoosta Helsingin keskustan kautta Tikkurilaan yhdeksäksi. Liikun yhtenä aamuna kävellen, bussilla, metrolla ja junalla, mikä on aika raskasta. Kotona ollessa olisin herännyt pari kolme tuntia myöhemmin Sulon pälätykseen, mutta nyt kiskon itseni väkisin ylös seitsemän aikoihin.

Siirryin yhdessä toisen äitiyslomalla olleen luokkakaverini kanssa vuonna 2014 aloittaneiden ryhmään ja jännitin minkälainen porukka on vastassa, sen kanssa kun pitää käydä opinnot loppuun asti. Uudessa ryhmässä on muitakin mammoja, mikä on mukavaa. Varsinkin silloin, kun ikävä iskee tai edellinen yö on mennyt imettäessä nukkumisen sijaan. He ymmärtävät. Sulo reagoi kouluun lähtööni alkuun hyvin, mutta ensimmäiset yöt olivat repaleisia, eikä hän ole halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, johon hänet siirrettiin muutama päivä ennen koulun alkua.

Luonnontieteellisessä museossa piirtelemässä

Tänä syksynä meillä toisen vuoden tekstiilisuunnittelijoilla on luvassa ainakin piirustusta ja maalausta, tuotteistamista ja konseptointia, työelämäviestintää, valokuvausta ja portfoliota, sekä ennen joulua kudontaa (ehkä silloin saan tehtyä sen opastuksen loimen luomiseen!). Ensimmäinen viikko alkoi ulkona piirrellen. Ei voi ihminen olla niin ruosteessa, kuin minä olin! Olin unohtanut kaiken tekniikasta ja kaikki paperilla oli litistynyttä ja muodotonta. Ajattelin ensin innokkaana kurssin olevan pehmeä lasku arkeen, mutta olinkin kuvitellut omiani. Toisella viikolla aloin ehkä päästä hommaan sisälle ja käden ja silmän yhteistyö oli sellaista, että saatoin jopa laittaa Instaan kuvia piirrustuksista.

Croquis-piirustusta Luonnontieteellisessä museossa

Kuulin muuten, että meillä on jo keväällä ensimmäinen harjoittelu. Mahtavaa! Muutama paikka on jo mielessä ja pitääkin heti tässä syksyllä aloittaa kyselykierros, että löytyy hyvä ja opettava harjoittelupaikka.

Kodin pieni tuholainen

Kuten kuvassa olevasta olkkarin ikkunaan liimaamastani post it -lappusesta näkyy, on meillä elämä aika kiireistä ja kaoottista. Sulo kiipeilee sujuvasti ruokapöydälle ja ottaa hedelmävadilta luvatta oma-aloitteisesti välipalaa, repii tärkeät paperit (juuri tänään vein ristiäisistä unohtuneen shekin pankkiin ja palvelijaa kovasti huvitti paperista irti nakerrettu kulma), nakkelee tavaroita ikkunasta suoraan kadulle (asumme kautasossa kerrostalossa) sekä tyhjentää kenkähyllyn, keittiön kaapit ja lelulaatikot miljoona kertaa päivässä. Kyllä riittää äidillä ja isällä töitä! Käsityöprojektit ovat siis todellakin jäissä siihen asti, kunnes aloitan koulun ja ehdin taas neuloa sen kolmisen tuntia päivässä, mikä matkoihin pahimmillaan menee yhteensä. Ufojen ja aloitettujen töiden pino on vain kasvanut kesän mittaan, joten siinä riittää syksyllä purettavaa... Onneksi koulun alkuun on enää viikko!

Dalmatialaispöksyt yövaipaksi

Sulo alkaa vähitellen kasvaa ulos vanhasta hyväksi todetusta yövaipasta. Kotoa löytyneillä kokeiluksi hankituilla Luxus Muumi -sisätäyttövaipoilla kokeiltiin uudelleen sisävaippoja yökäytössä ja yllättäen ne riittivätkin parin taittoimun kanssa. Villahousuja Sulolla ei ole oikeassa koossa kuin kahdet, joista toiset ovat liian harvat sisävaipan päälle, joten uusia oli saatava. Sisävaippaa käytettäessä villahousut imevät sen verran paljon pissaa, että ne eivät välttämättä ehdi kuivua seuraavaksi yöksi.

Minulla kävi hyvä tuuri, sillä kaverini oli juuri luopumassa läjästä L-koon vaippoja. Häneltä ostin kasan sisävaippoja päivä- ja ehkä yökäyttöönkin sekä parit tosi hyviltä vaikuttaneet villahousut. Toisissa tosin oli ostohetkellä jo lähes sormen mentäviä reikiä. Niin isoja reikiä ei kannata alkaa parsimaan, joten päädyin paikkaamaan pöksyt neulahuovuttamalla.

Idean neulahuovutukseen olin saanut jostain kestoiluun liittyvästä FB-ryhmästä. Alkuperäisen idean keksinyt oli huovuttanut rikkinäisiin housuihin ympyröitä kaikissa sateenkaaren väreissä. Minä taas halusin värikkäiden vaippojen rinnalle jotain neutraalimpaa, joten valitsin huovutukseen Novitan ruskeaa Hahtuvaista. En ollut neulahuovuttanut pitkiin aikoihin, joten olin ehtinyt heittää kaikki vaahtomuovin palat roskiin. Yllätyksekseni siivouskaapista löytynyt halpa keittiöön tarkoitettu pesusieni ajoi saman asian jopa paremmin!

Villahousujen varmistajiksi neuloin muutamia villaimuja lisää jämälangoista. Toivon, että pääsisimme muuttamaan talvella isompaan asuntoon ja sitä ennen voisin purkaa turhan isoa lankavarastoani...

Kestoillaan-blogi: Miten vaatettaa kestoileva vauva?

"Kestopeppu näyttää valtavalta! Minkälaiset vaatteet mahtuvat sen päälle?"

Lue lisää Kestoillaan-blogista ->

Vuosi äitinä

Niin se pari viikkoa edellisestä postauksesta hujahtaa kuin huomaamatta. Pienokainen ja kesälomakiireet pitävät ajatukset ihan muualla, kuin internetin maailmassa. Aihetta juhlaankin on ollut, sillä Sulo-beibi täytti tässä kuussa vuoden! Meidän iso poika kävelee, harjoittelee lusikalla itse syömistä, osoittelee mielenkiintoisia juttuja etusormella ja hokee "kato, kato!". Muutakin puhetta tulee tosi paljon, mm. äiti, isi, tuu (= tule), mamma, vauva, auto, namnam... Ihan taaperomeininkiä!

Futuro-taloa ihmettelemässä Espoon Tapiolassa WeeGeessä. Äidin tukka on aina luokkaa ylikasvanut äitiysrasta

Kaikki tuntuvat sanovan, että heistä tuntuu, kuin he vasta eilen olisivat lähteneet synnytyssairaalasta vauva kainalossa. Minusta ei todellakaan tunnu siltä. Tuntuu hyvältä ajatella, että siitä on yli vuosi aikaa ja että Sulo on kasvanut hurjasti. Meillä on ihanaa juuri nyt ja tässä. En tosiaan kaipaa niitä ensimmäisten viikkojen valvomisia, vaikka vastasyntynyt onkin ihanan ryppyinen ja pieni. :) Siitä huolimatta, että minulla olikin 5-vuotiaan veljeni vauva-ajoilta kokemusta pienen lapsen hoidosta ja tavallaan Sulo tuntuikin jo "pikkukakkoselta", oli vauvavuosi raskas. Todella raskas. Ensimmäisistä parista kuukaudesta en muista juuri mitään muuta, kuin valokuvatut tilanteet, koska masennuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masennukseen sain apua vasta syys-lokakuussa, joten siitä selviäminen ei ollut kovin helppoa. Sairastumiseni on varmasti osa huomannut blogikirjoituksien rivien välistä.

Monelle masennus on tabu, mutta minä olen halunnut puhua siitä avoimesti kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka ovat kyselleet vointiani. Se on helpottanut paranemista. Alkuun häpesin masennusta, mutta loppujen lopuksi järkeilin asian itselleni niin, että kyseessä on vain sairaus, jonka hormonaaliset muutokset, väsymys ja stressi aiheuttivat. Hormoneihin en itse voinut vaikuttaa ja vanhempien väsymys sekä stressi kuuluivat meillä koliikkia potevan vauvan kanssa samaan pakettiin. Masennus ei siis ole missään nimessä itse aiheutettu, eikä kukaan siihen sairastunut haluaisi olla siinä tilassa.

Kevään lopulla ja kesällä olen tuntenut taas olevani lähempänä omaa itseäni. Kuten eräs ystäväni sanoi viime syksynä, en ole aina mikään päiväsäde (tosin hän on tuntenut minut vain pari kuukautta ennen kuin tulin raskaaksi!), mutta koko ajan mennään iloisempaan suuntaan. On ollut ihanaa huomata, miten elämästä voi taas nauttia ja kuinka paljon sitä voikaan rakastaa omaa lastaan. Niin paljon, että sitä ei enää voi sanoin kuvailla. Se rakkauden määrä on kasvanut odotusajasta lähtien koko ajan vain suuremmaksi! Parhaimpia ovat ne hetket, kun villinä päivät ympäriinsä ravaava pienokainen tulee viimein syliin, painaa posken olkapäätäni vasten ja haluaa halitella. Ihania ovat myös imetyshetket, jolloin äitin pikku vauva ottaa sormestani kiinni ja tuijottaa tiukasti silmiin. Tai kun vitsailemme yhdessä ja virnistelemme vuorotellen toisillemme. Tai kun hihitämme kilpaa ja molemmat ovat hepulin partaalla. Ulkopuoliset eivät aina ymmärrä meininkiämme, vaan tuijottavat pitkään, kun leikin Sulon kanssa ralliautoa ostoskärryillä ruokakaupassa ja laukkaan kuin hevonen Sulo kantorepussa räkättäen ja hoen "koppoti koppoti". Ihan sama, minua ei kiinnosta, vaikka meitä joskus pidettäisiin outoina. Pääasia, että lapsella on hauskaa ja välittävät vanhemmat!

Sulon ensimmäisiä synttäreitä juhlittiin tärkeiden ihmisten kanssa. On mahtavaa, että Sulolla on ympärillään paljon rakastavia ihmisiä. Isovanhemmat viettävät aikaa hänen kanssaan mielellään ja ottavat hänet hoitoonkin. Suuret kiitokset heille kaikesta avusta ja tuesta, niin henkisestä kuin meille ostetusta tiskikoneestakin! Olette olleet korvaamaton tuki!

Tsemppiä kaikille muillekin pienten (ja isojen) lasten vanhemmille ja heidän läheisilleen. Kurja olo muuttuu kyllä jossain vaiheessa hyväksi, eikä pikkulapsiaika kestä ikuisesti, vaikka se siltä joskus tuntuukin. ♥

Villapöksyt Reggaesta

Älypuhelin pelasti minut tänään, kun bloggausvimma iski, mutta kamera ei ollut ladattuna. Miten helppoa onkaan räpsiä kuvat kännykällä ja ladata ne Bloggeriin suoraan kuvan latauksen välilehdestä "puhelin". Okei, värit ovat aivan mitä sattuu (todellisuudessa villahousut ovat tummemmat ja kellertävämmät), eivätkä kuvat muutenkaan ole laadukkaimmasta päästä, mutta mielestäni tämä huonojenkin kuvien bloggaaminen on parempi ajatus, kuin blogitauko.

Sulo on taas (yllättäen) kasvanut hurjasti pituutta ja vanhoista villahousuista on jäänyt taas kahdet liian mataliksi. Kaksilla isommilla housuilla ei oikein pärjää, joten neuloin uudet Käsityömessuilta Vanja Sealta ostamistani Reggae-langoista. Lanka on ihanan pehmeää ja kuohkeaa! Jämistä neuloin parit villaimut, mutta ne päätyivät jo käyttöön yövaippoihin.

T-paidat pelkällä saumurilla ommeltuina

Tein kokeiluna varastoon muutaman koon 92 t-paidan sokkona ostamistani trikootilkuista. Isoimmat paidan osiksi riittäneet palat eivät olleet ihan makuni mukaisia, mutta kelvatkoon. Ompelujälki ainakin on siistiytynyt näiden lastenvaatteiden myötä. T-paidoista löytyy näiden tilkkujen lisäksi Kierrätyskeskuksesta löytynyttä paksuraitaista Ratian paitaa ja Maailma kylässä -festareilta vapaaehtoisena saamani työntekijöiden t-paita vuodelta 2011. Resorina kaikissa on sama harmaa Kierrätyskeskuksen löytö.

Leikkasin palat ja ompelin paidat eri kerroilla, joten en enää muistanut olinko lisännyt niihin kääntövarat hihoihin ja selkään. Mikäli olin, saattoi paidoista tulla hieman pitkiä resoreineen. Laiskana emäntänä huolittelin myös helman ja hihansuut resorilla, koska niin selvisin täysin ilman ompelukonetta. Helman resorin jätin tarkoituksella pussittavaksi, koska se kyllä venyy käytössä paidan levyiseksi. Tasan paitojen levyinen venyttämätön resori alkaisi käytössä vain lörpöttää rumasti.

T-paidan ompelu pelkällä saumurilla

Tarvitset:
- trikoota (tai vaikka joustofroteeta)
- kaavat istutetuin hihoin varustettuun t-paitaan
- paljon resoria

Tämä ohje on vain vinkki siitä, missä järjestyksessä voit ommella paidan suhteellisen siististi ja todella nopeasti pelkällä saumurilla. Halutessasi voit vielä tikata kanttaukset siistimmiksi ompelukoneella, mutta pusero pysyy kasassa ja siistinä näinkin ommeltuna. Kaavana esimerkkipaidoissa on käytetty Suuren käsityölehden numeron 4/2008 lasten t-paitaa koossa 86, joka on pidennetty vastaamaan kokoa 92.

Muista venyttää myös trikoota resoria kiinnittäessäsi, koska muuten lapsen pää ei mahdu pääntiestä läpi.

1. Leikkaa kaavan mukaiset kappaleet, mutta jätä hihoista ja helmasta kääntövara pois ja korvaa se saumavaralla.
2. Ompele vasen olkasauma.
3. Leikkaa resorista hieman pääntietä lyhyempi pätkä ja ompele se venyttäen pääntielle kaksinkerroin taitettuna kappaleiden oikeat puolet vastakkain.
4. Leikkaa irti yli jäänyt resorin pätkä.
5. Ompele oikea olkasauma pääntieltä aloittaen.
6. Leikkaa hieman hihansuuta lyhyempi resori ja ompele se kaksinkerroin taitettuna molempiin hihoihin. Kiinnitä hihat t-paitaan ompelemalla.
7. Ompele oikea sivusauma hihansuusta helmaan asti.
8. Ompele helmaan resori.
9. Ompele vasen sivusauma.
10. Päättele saumurin "hännät" suurisilmäisellä neulalla saumojen sisään.

Taskuvaippaompelua

Sain yllättäen lapsivapaan iltapäivän, eikä minun tarvinnut miettiä kahdesti, mihin aikani käyttäisin; ompeluun tietenkin! Olin aikaisemmin leikellyt valmiiksi t-paidan osia ja aloitinkin ompelemalla niitä valmiiksi liukuhihnalta. T-paidat ovat vielä viimeistelemättä, joten niistä tulee kuvia myöhemmin.

T-paitojen jälkeen rohkaistuin ompelemaan taskuvaippoja. Olen pitkään halunnut kokeilla sitä, mutta kestosideprojektista jäi huono fiilis PUL-kankaan ompelusta. Olin vältellyt sitä aivan turhaan! Piirsin ensin parit kaavat Kestovaippailmiö-kirjasta ja valitsin PUL-kankaiden riekaleista ne isoimmat, joista saisi leikattua vaipat. Etukiinnitteiseen pöllövaippaan piti tehdä jatkopalat siivekkeisiin samasta kankaasta, mutta se ei haittaa, sillä niiden alla on kuitenkin kosteutta eristävä ehjä etukappale.

Itse vaippojen teko ei ollut vaikeaa, vaan ongelmia tuotti oma pää. En voi uskoa miten monta kertaa joko a) saumuroin väärät kappaleet yhteen, b) saumuroin oikeat kappaleet väärin päin yhteen tai c) piirsin väärät kaavat. Yhtään vaippapalaa en onneksi pilannut, vaan ihan ok vaippoja sain silti aikaan. Pöllön piti olla etutarrallinen koon L tasku, mutta koska unohdin piirtää kaavoihin saumanvarat ja onnistuin saumuroimaan takasiivekkeet ensin etukappaleisiin, kaventui vaippa M-kokoiseksi. Tulipa siis tehtyä vahingossa petite-koon vaippa. Tarratkin menivät vähän miten sattuu, mutta olen niihin erittäin tyytyväinen, sillä ompelin ne halpis-Singerilläni. Singerhän ei ole suostunut takuun mentyä umpeen enää ompelemaan ainakaan siksakia, eikä peruuttamaan, joten olin yllättynyt, että se suostui ompelemaan tarrojen pehmeät osat kiinni. Koukkupuolet (jotka muuten piti laittaa vaakatasoon, etteivät ne hiertäisi Sulon mahaa ja reisiä) piti pyöritellä hitaasti käsipyörällä, mutta mitä pienistä. Halpa lankakin katkeili koukkupuolia ommellessa, joten jos jotain tästä kerrasta opin, niin en ikinä enää osta huonolaatuista lankaa. Se yhdistettynä halpaan koneeseen = katastrofi.

Kasan alin tummanvihreä AIO-vaippa ei ole kokonaan minun tekemäni, sillä löysin sen keskeneräisenä kirppikseltä muistaakseni alle eurolla. Sen tekijä oli tehnyt vaippaa väärässä järjestyksessä ja kiinnittänyt nepit liian reunaan, joten vaippa oli vaikea saada kasaan. Jotenkin kuitenkin sain sen saumuroitua kiinni.

Juuri, kun pääsin hurraamaan suhteellisen onnistuneita vaippoja, huomasin kuminauhan olevan lopussa. Ehkä hyvä niin, koska en olisi kuitenkaan uskaltanut ommella sitä omalla koneellani. Odottelen siis vaippojen kanssa seuraavaan kyläilyyn anopin luona...

Neulottu kesämekko

Raskaus ja lapsen saaminen muuttivat kroppaani pysyvästi suuntaan, josta en pidä ja johon en ole vielä tottunut. Sain raskausaikana yli 25 kiloa painoa ja kiloista on vielä 6 kg jäljellä. Siitä johtuen en joko mahtunut vanhoihin vaatteisiini tai ne oli laitettava kiertoon imetyksen mahdottomuuden vuoksi. Joskus joulun aikoihin ehdin jo käydä normipainossani, mutta keväällä olen lipsunut terveellisestä ruokavaliosta ja syönyt ihan liikaa irtokarkkeja, hyi hyi.

Olen tänä keväänä ottanut projektikseni uudistaa vaatekaappini, mikä poikikin uusia löytöjä vanhoista vaatteista. Neuloin kuvassa näkyvän neulemekon viime kesänä toivoen, että voisin käyttää sitä myös mahan kanssa. Mekosta tuli ihana, mutta masun kanssa se ei sopinut yhteen. Tämän viikon tiistaina annoin sille uuden mahdollisuuden. Valitettavasti mekko ei vielä pukenut minua toivomallani tavalla, vaan laskeutuvasta neuloksestaan huolimatta liimautui jokaiseen trikoovaatteilla verhottuun muhkuraan. Kuvassa mekko näyttää hyvältä, kun takki peittää rehevän keskivartalon. Mekko kuitenkin tuntui päällä aivan ihanalta laskeutuvan rennolla otteella neulotun pinnan ja nauhalangan ansiosta, joten pistän sen vielä kaapin perälle odottamaan litteämpää vatsaa. Voin vain kuvitella miten hyvältä mekko näyttää esimerkiksi syksyllä ison huivin ja hyvin istuvien farkkujen kanssa. Missään nimessä en tule kulkemaan mekossa ilman alla olevia paitaa ja housuja, sillä silmukoista mahtuu tunkemaan etusormen läpi, mutta tiukan mustan topin ja jonkun säädyllisen alaosan kanssa mekko toimii mainiosti.

Mekon ohje on Sanna Vatasen käsialaa ja Novitan viime kesän lehdestä bongattu. Lankana on ohjeen mukainen Kaisla mustana ja beigenä. Malli oli hauska ja joutuisa neuloa. Paksuilla puikoilla valmista syntyi hurjaa tahtia varsinkin, kun mekko neulottiiin kainaloihin asti pyörönä, jolloin nurjat kerrokset jäivät kokonaan välistä. Suosittelen! Mekko on malliltaan aika pitkä, joten minulla 165-senttisenä se yltää jopa polvien yli. Olkaimet olivat melko pitkät, joten vaikka minulla on ryntäissä imetysextraa, olisi olkaimista saanut jättää viimeisen raidan neulomatta.

Tähän hätään en saanut mekosta hyviä kuvia, joten älypuhelimella seurakunnan kerhon eteisessä räpsitty saa riittää. Oikeaa bloggariglamouria! Sulo on oppinut hiljattain kävelemään ja kiipeämään ruokapöydälle sekä tyhjentämään keittiön alimmat kaapit. Minulla ei siis todellakaan ole ongelmia ajankäytön kanssa, kun joka sekunti saa olla lapsen sotkuja siivoamassa. :) Neuleita ja muita käsitöitä olen yrittänyt väsätä siinä sivussa.

Kestoilua parvekkeella

Meillä on siirrytty parvekekestoiluun (reps!). Jokainen kukka tai kasvi, jota olemme yrittäneet pitää hengissä, on nuupahtanut aurinkoisella parvekkeella ja keittiön ikkunalaudalla sekä toisella seinällä sijaitsevassa olohuoneessa, jossa on liian pimeää kasveille. Innostus ikuisesti kukkiviin tekokasveihin tuli, kun mummini toi minulle ihanan aidon näköisen synttärikukan Ikeasta. Ensimmäinen ajatukseni "kukan" nähtyäni oli, että mummi rukka olisit sijoittanut rahasi fiksummin, mutta kukan lähempi tarkastelu sai minut innostumaan. Siis mahtavaa: nyt meillä kukkii parveke säällä kuin säällä ja vaikka maaliskuusta marraskuuhun, jos vain niin haluan!


Laskeskelin myös, että pitkällä tähtäimellä tämä tulee todella edulliseksi. Jos joka kevät ostaisin kukkalaatikkoon yhteensä kahdeksan kukkaa keskimäärin kolmella eurolla kappale, tulisi koko kesän kukille hintaa 24 euroa - mikäli ne siis selviäisivät edes ensimmäisestä viikosta. 24 eurolla saa kestokukkia keskimäärin neljä, jolloin koko parvekkeen kukille tulisi hintaa 48 euroa. Samat kukat pysyvät siisteinä vuosikausia, jos ne laittaa talveksi varastoon ja sitä ennen pesee ne esimerkiksi laimealla etikkaliuoksella, ettei niiden pinnalle ala kertyä levää. Kukat ovat myös kätevä lahjaidea ainakin toistaiseksi, jolloin kämpässä sisällä nurkat eivät notku turhasta tavarasta!

 Muratti, ruusu ja villinä korttina eukalyptuksen oksa Plantagenista

Miinuspuolina tässä "kestoilussa" ovat muovin ympäristövaikutukset ja mahdolliset kukkien valmistusolot. En todellakaan tiedä missä kukat on valmistettu ja kasattu. Toisaalta ei sitä kaikista kasvihuoneissa kasvatetuista aidoistakaan tiedä. Turhamaisena ihmisenä mietin myös jaksanko katsoa samanlaisia istutuksia vuodesta toiseen, vaikka kukkien järjestystä voi toki vaihdella. Kukat myös haalistuvat kesä kesältä, joten ne eivät näytä yhtä hyviltä enää kymmenen vuoden päästä. Tässä elämäntilanteessa ja asuinpaikassa ne ovat kuitenkin täydellinen ratkaisu kauniita kukkia ja vihreää parvekkeelle toivovalle perheelle!

 Parvekkeen kanssa kilpaa kukkivat ihan oikeat pihapuut <3 br="">

#bootd

#bootd eli baby outfit of the day, koska Sulolla on niiiin ihania vaatteita! Haluaisin osan niistä itsellenikin aikuisten koossa.

Legginsit ja paita Marimekko

Vaippa jonkun itse tekemä (kuosina ihana Finnskog!), body H&M, housut me&i, harso Ikea

Huppari Tutta ja housut me&i

Body Tutta ja haalarit äiteen neulomat

Housut Lundmyr of Sweden ja body H&M

Nuo Älskling-housut ovat mielestäni aivan ihanat! Bongasin ne uudenveroisina vitosella kirppikseltä. Niissä on todella paljon kasvunvaraa ja sisällä näppärä säätyvä kuminauha vyötäröllä. ♥

Kierrätysjuttuja parin viikon takaa

Kiireisenä nakkaan tänne nopeat kuulumiset ja käsityöjutun parin viikon viiveellä. Olen viimeisten viikkojen aikana unohtanut asioita, hakenut töitä, saanut töitä, melkein muistanut ilmoittautua ensi syksyksi takaisin kouluun, täyttänyt 21 vuotta ja nukkunut ihan liian vähän, koska toisella meistä aikuisista alkoi kesätyö.

Pari viikkoa sitten minulla taisi viimeksi olla omaa aikaa kodin ulkopuolella ja käytin aikani Kierrätystehtaalla käymiseen. Onnekseni sunnuntaina sattui olemaan tosi huono sää ja Kaapelitehdas oli puolityhjä. Kaikkiin Kierrätystehtaan pajoihin pääsi suoraan sisään ja väänsinkin sitten kokeiluna yhden korin messumatosta Remaken pajalla.

Materiaalina käytetty messumatto oli ihan hauska. Tasainen kuin huopa, mutta helpommin pestävää muovia kuitenkin. Ensin ajattelin tehdä korin Sulon junaradalle ja palikoille, mutta kun haistelin mattoa tarkemmin, huomasin siinä oudon hajun. Mikäpä muukaan se voisi olla, kuin palonestoaine. Palonestoaineet ovat isoissa messukeskuksissa välttämättömiä helposti syttyvissä materiaaleissa, mutta lapsiperheen kodissa yritän vältellä niitä. Kori päätyikin samana päivänä ystävälleni, jolle ehdotin koria paperinkeräysastiaksi.

Ihanaa äitienpäivää!

Villaa imuksi vaippaan?

Yövaippojen koostamista opetellessani törmäsin monesti vinkkiin villaimuista. Olin hieman epäileväinen, koska ajattelin, että villaimut olisivat jotenkin hankalia käytössä. Villahousut olivat ajatuksena luontevammat, koska ne tulisivat varsinaisen vaipan päälle, eivätkä siis altistuisi niin paljon kosteudelle (= pissalle).

 Edestä levennetty Huopasesta neulottu imu, sininen Jokea ja vironvillaa kaksinkerroin ja alimpana hahtuvaimu. Superkorkeat miltei kainaloihin ulottuvat yökäyttöön suunnitellut villahousut on neulottu myös Novitan Joki-langasta.

Ensimmäisen villaimukokeiluni tein villahousujen sisään haaraan laitettavaksi varmistajaksi, mutta pian yövaippakokeilujen (lisää yövaippojen imuista täällä) alettua laitoin imun rohkeasti taskuvaipan sisälle alimmaiseksi. Villaa suositellaan vaipoissa joko alimmaiseksi hitaaksi varmistavaksi imuksi tai suoraan iholle hoitamaan vaippa-alueen ihoa. Maitokakkavaiheeseen en villaimua suosittele iholle enkä vaipan pohjalle, mutta kun lapsi syö kiinteitä, ei kakkakaan enää kastele koko vaippaa ja villaimua on helppo käyttää.

Villaimut kannattaa ennen käyttöä käsitellä lanoliinilla (ohjeet täällä), jolloin niistä tulee itsestään puhdistuvia ja hajuttomia. Villaimua ei siis tarvitse pestä joka käytön jälkeen, vaan pesua tarvitaan vasta, kun haju ei lähde tuulettamallakaan tai imu tahriintuu esimerkiksi kakasta. Itse hoidan yövaipassa käytettyä villaimua laittamalla sen heti aamulla kuivumaan ilmavasti joko ulos tai kylpyhuoneeseen vaippapyykkikorin reunalle. Ulkona imu tuntuu raikastuvan selkeästi. Yhdelläkin kerralla yövaipassa oli voimakas katku, joka oli tarttunut myös villaimuun, mutta päivän ajan ulkona tuulettaminen toi imuun takaisin villanhoitoaineen sisältämän laventelin tuoksun. Villa on kyllä uskomaton materiaali!

Hailuotolaisesta suomenlampaan villaisesta hahtuvalangasta neulottu imu

Olen neulonut villaimuja erilaisista villalangoista. Suosikkini on hahtuvasta neulomani imu, joka on alkanut huopua käytössä. Se tuntuu vain muuttavan paremmaksi ja paremmaksi mitä useammin se on käytössä. Muita villaimuihin sopivia lankoja ovat sataprosenttiset villalangat, joita ei ole superwash-käsitelty ja joille suositellaan käsinpesua. Tällaisia lankoja ovat esimerkiksi Novitan Huopanen, Suomivilla ja Joki. Villaimussa lankojen paksuudella ei periaatteessa ole väliä, joten niissä voi sekoittaa vapaasti eri paksuisia lankoja. Edes löysäksi jäänyt käsiala ja reiät eivät imussa haittaa, koska imu toimii verkkomaisenakin ja huopuessaan siitä tulee vieläkin varmempi.

Tekniikaksi villaimussa sopivat niin neulominen kuin virkkaaminenkin. Virkkaamalla villaimusta tulee helposti paksu. Mallina voi olla oikeastaan mikä vaan, mikäli imua käytetään esimerkiksi taskuvaipassa alimmaisena. Imu voi olla pitkä tai lyhyt, jolloin se voidaan sijoittaa paikkaan, jossa tarvitaan eniten imutehoa. Se voi olla suorakaide, tiimalasin muotoinen tai "T-kirjaimen muotoinen", jolloin toinen pää on toista leveämpi, mikä on toimiva malli erityisesti pojan vaipassa. Itse suosin imuissa ainaoikeinneuletta, koska se pysyy hyvin kuosissa leveydestään, eikä rullaannu. Imussa mallineuleella ei kuitenkaan ole muita rajoituksia kuin rullaamaton neulos, joten mikäli imuun haluaa neuloa vaikka palmikoita, se onnistuu kyllä.

Näin minä neulon villaimuni:

Valitsen villalangalle sopivat puikot tai ohuemmat, mikäli haluan paksun ja tiiviin imun. Luon löysällä otteella silmukoita silmämääräisesti oikean leveyden verran ja venytän vielä luomiskerrosta tarkistaakseni, ettei imusta tule liian leveä. Ensimmäisellä kerroksella neulon kaksinkertaisella langalla eli neulottavalla langalla ja luomiskerroksesta jääneellä hännällä, jolloin säästyn yhden langan käsin päättelyltä. Sitten neulon ainaoikeinneuletta, kunnes korkeus on mielestäni sopiva ja päätän silmukat löysästi. Langanpään päättelen pujottelemalla ne neuleen sisään. Päättelyä ei tarvitse tehdä viimeisen päälle, koska imu kuitenkin huopuu käytössä, jolloin se ei pääse enää purkautumaan. Tosi laiska voi jättää langat päättelemättä, varsinkin jos niitä on paljon, ja huovuttaa ne yhteen.