Sukat n:o 10: Verkkomaista pintaa

Pinterestin aarrearkusta poimitulla yksinkertaisella sidoksella mentiin taas. Tässä tarvitsee osata nurja silmukka ja oikean silmukan neulominen niin, että tökkää puikon ohi siitä normaalista silmukkavalinnasta pari kerrosta alaspäin ja antaa silmukan tippua puikolta. Lopputulos on oikealta puolelta verkkomainen (verkkosukat, haha), ehkä pitsiäkin muistuttava, ja nurjalle syntyy hauskoja kuplia. Jos koet nurjan puolen oikeaksi, voit kääntää sukan neulomisen jälkeen toisin päin, jolloin jalkapohja ja kantapää ovat nurjaa neuletta. Kääntösukat!

Pintaneule vetää hieman kasaan, joten sovita sukkaa neuloessa jalkaan ennen kuin teet kärkikavennukset. Jos et pääse sovittamaan sukkia, kannattaa niihin neuloa pikkuisen lisää pituutta jalkaterään, etteivät sukat kinnaa jalkapöydän päältä. Kostutus ja pingotus tekevät hyvää pinnalle, mutta jos sukkia pesee usein pyykkikoneessa, kannattaa jättää vähän kutistumisvaraa.

Sukat n:o 10

Villasukat miehelle verkkomaisella kertosilmukkapinnalla

koko: noin 41, voit säädellä kokoa neulomalla jalkaterän pidemmäksi
lanka: Novita 7 Veljestä 150 g
sukkapuikot: 3,5 mm tai käsialan mukaan

tiheys: 20 s sileää neuletta = 10 cm

joustinneule: Neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin.
sileä oikea: Neulo kaikki silmukat oikealla oikein ja nurjalla nurin.

mallineule (suljettuna neuleena):
1-3. krs: Neulo kaikki silmukat nurin.
4. krs: Neulo *3 n, 1 s oikein kahta kerrosta alempaa (työnnä puikon pää kaksi kerrosta vastaavaa silmukkaa alemmaksi, neulo oikea silmukka ja päästä silmukka vasemmalta puikolta)* toista *-*
5-7. krs: Neulo kaikki silmukat nurin.
8. krs: Neulo *1 n, 1 s oikein kahta kerrosta alempaa, 2 n* toista *-*

Neulo näin:

Luo 52 s ja jaa silmukat neljälle puikolle (= 12, 14, 12, 14 s per puikko). Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 5 cm. Jaa sitten silmukat tasan neljälle puikolle (= 13 s per puikko) ja jatka neuloen 1. ja 4. puikolla joustinneuletta sekä 2. ja 3. puikolla mallineuletta.

Kun varren pituus on yhteensä 18 cm, jatka neuloen 1. ja 4. puikolla sileää oikeaa ja 2. ja 3. puikolla mallineuletta 4 krs. Neulo sitten 1. puikon silmukat oikein 4. puikolle (= 26 s) ja aloita kantalapun neulominen.

Kantapää:

1. krs: Käännä työ (työskentelet neuleen nurjalla puolella), nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja neulo loput kantalapun silmukat nurin.
2. krs: Käännä työ (työskentelet neuleen oikealla puolella), nosta 1 s oikein neulomatta, neulo loput silmukat oikein.

Toista 1. ja 2. kerrosta yhteensä 13 kertaa.

Käännä sitten työ ja aloita kantapohjan neulominen (työskentelet neuleen nurjalla puolella):

Nosta 1. s nurin neulomatta, neulo 17 s nurin, neulo 2 s nurin yhteen. *Käännä työ (työskentelet neuleen oikealla puolella), nosta 1. s oikein neulomatta, neulo 8 s, neulo ylivetokavennus. Käännä työ. (työskentelet neuleen nurjalla puolella) Nosta 1. s nurin neulomatta, neulo 8 s nurin, neulo 2 s nurin yhteen.* toista *-* siten, että kantapohjan (10 s) ympärillä olevat silmukat kaventuvat kerros kerrokselta pois. Kantapohjan kavennukset päättyvät neuleen oikealla puolella tehtyihin kavennuksiin ja jäljelle jää 10 s. Jaa silmukat kahdelle puikolle (5 s per puikko, nämä puikot ovat nyt 1. ja 4. puikko).

Poimi vapaana olevalla puikolla kantalapun vasemmasta reunasta 13 silmukkaa + 1 s kantalapun ja 2. puikon välistä kiertäen. Neulo poimitut silmukat oikein, jatka mallineuletta 2. ja 3. puikolla, poimi 4. puikolle kantalapun oikeasta reunasta 13 s + 1 s kantalapun ja 3. puikon välistä kiertäen, neulo 4. puikon kaikki silmukat oikein.

Jatkossa neulo 1. ja 4. puikon silmukoilla sileää oikeaa ja jatka 2. ja 3. puikolla mallineuleen neulomista. Neulo yksi välikerros ja aloita sitten kiilakavennukset: Neulo 1. puikon silmukoita, kunnes puikolla on jäljellä 3 s, neulo 2 s oikein yhteen. Neulo 2. ja 3. puikon silmukat. Neulo 4. puikon alussa 1 o, ylivetokavennus, neulo loput puikon silmukat oikein. Toista kavennuksia kahden kavennuksettoman välikerroksen välein kunnes kaikilla puikoilla on 13 silmukkaa.

Kun sukan jalkapohjan pituus kantalappu mukaan lukien on 23 cm tai sukka peittää pikkuvarpaan kokonaan, neulo 1 krs kaikilla puikoilla oikein ja aloita kärkikavennukset. Neulo 1. ja 3. puikon lopussa, kun puikolla on jäljellä 3 s, 2 o yhteen, 1 s oikein, sekä 2. ja 4. puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus. Toista kavennukset 1 krs välein 6 kertaa ja sitten ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 8 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja kiristä.

Neulo toinen sukka samoin.

Viimeistely
Päättele langanpäät huolellisesti. Voit halutessasi kostuttaa ja pingottaa sukan tai höyryttää sen varovasti silitysraudalla.

Joskus kannattaa kurkata nurjallekin puolelle ja yllättyä iloisesti. 😍 #nurja #neuloosi #neulonta #knittersofig #7veljestä #novitaknits #villasukat

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Nov 24, 2016 at 1:12am PST

Pirkko ja Elvi

Kierrätyskeskus on siitä ikävä, tai siis ihana paikka, että sieltä tarttuu aina jotain mukaan. Vein sinne tänään kaksi kassillista turhaa tavaraa sekä yhden toimivan, mutta meille ylimääräisen printterin - ja nappasin mukaan parit pöytäkangaspuut. Minun piti katsoa, olisiko askarteluosastolta löytynyt Irmeliin lisää sukkuloita, mutta kävikin hupsis. Ei näihin mennyt kuin kaksikymppiä yhden pienen kalalankakartion lisäksi. Ei paha ollenkaan!

Nimesin puut Pirkoksi ja Elviksi. Pirkolla on kaksi vartta, joissa on metalliset kiinteät niidet sekä kestävä metallinen pirta. Elvi on riisutumpi malli, jossa loimilangat pistellään pirtaan vuorotellen pieniin pyöreisiin ja pitkiin viiltomaisiin reikiin. En ole vielä hahmottanut miten Elviä pitäisi käyttää, mutta eiköhän se viimeistään loimea laittaessa selviä. Miten ihmeessä tuohon laitteeseen on tarkoitus saada viriö?

Hillityt hipsterisukat

Edellisen neuleohjeen, puolipatenttineulepipon, postauksessa paljastin tietäväni muiden ihmisten kengänkokoja. Nämä sukat neuloin salaa siihen asti, että toinen sukista oli valmis ja sitä saattoi sovittaa. Neulon mielelläni läheisille ihmisille sukkia omasta aloitteestani, sillä silloin neuletta tehdessä tulee ajateltua lahjan saajaa. En tietenkään jokaista silmukkaa neuloessa mieti toista ihmistä, mutta aina keskeneräistä työtä vilkaistessa tai pitkään neuloessa sukkien saaja käväisee mielessä. Aika siirappista, kun asian ilmaisee näin kirjoittamalla. Ajatus on kuitenkin kaunis ja yllätyksen saajan ilme ja reaktio näkemisen arvoisia.

Näihin sukkiin sopivaa pintaa etsiessä kolusin ensin Pinterestin läpi. Olen koonnut tähän tauluun pelkillä oikeilla ja nurjilla silmukoilla neulottavia pintoja, joita pystyy neulomaan vaikka bussissa, koulussa tai sohvalla telkkaria tuijottaessa työhön katsomatta, kun mallikerran oppii ulkoa. Kannattaa käydä katsomassa! Oikea ja nurja silmukka kuulostavat tylsiltä, mutta niillä saa upeita pintoja aikaiseksi, sillä silmukat vetävät neulepinnan aalloille, rypyille, vekeille tai muuten vaan jänniin asentoihin. Näidenkin sukkien pinta on samaan aikaan rouhea ja herkkä. Kolmen kerroksen mallikerran neulominen on minulle koukuttavaa, se pitää mielenkiinnon yllä.

Sukat n:o 9

Ohje miehen villasukkiin

koko: noin 40-41, voit säädellä kokoa neulomalla jalkaterän pidemmäksi
lanka: Novita 7 Veljestä 150 g koossa 41
sukkapuikot: 3,5 mm tai käsialan mukaan

tiheys: 20 s sileää neuletta = 10 cm

joustinneule suljettuna neuleena: Neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin.
sileä oikea suljettuna neuleena: Neulo jokainen kerros oikein.

mallineule suljettuna neuleena:
1-2. krs: Neulo oikein.
3. krs: Neulo vuorotellen 1 s nurin ja 1 s oikein.

Neulo näin:

Luo 52 s ja jaa silmukat neljälle puikolle (= 12, 14, 12, 14 s per puikko). Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 5 cm. Jaa sitten silmukat tasan neljälle puikolle (= 13 s per puikko) ja jatka neuloen 1. ja 4. puikolla joustinneuletta sekä 2. ja 3. puikolla mallineuletta siten, että mallineuleen kolmannen kerroksen nurja silmukka on neuleessa varren joustimen vastaavan nurjan silmukan ja oikea silmukka varren joustimen oikean silmukan kohdalla (joustinneule ikään kuin jatkuu kahden oikein neulotun kerroksen jälkeen).

Kun varren pituus on yhteensä 18 cm, jatka neuloen 1. ja 4. puikolla sileää oikeaa, ja 2. ja 3. puikolla mallineuletta 4 krs ajan. Neulo sitten 1. puikon silmukat oikein 4. puikolle (= 26 s) ja aloita kantalapun neulominen.

Kantapää:

1. krs: Käännä työ (työskentelet neuleen nurjalla puolella), nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja neulo loput kantalapun silmukat (= 25 s) nurin.
2. krs: Käännä työ (työskentelet neuleen oikealla puolella), *nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein* toista *-* kerroksen loppuun asti. (Tämä on vahvistettua neuletta, jatka sitä myös kantapohjaa neuloessa.)

Toista 1. ja 2. kerrosta yhteensä 13 kertaa.

Käännä sitten työ ja aloita kantapohjan neulominen (työskentelet neuleen nurjalla puolella):

Nosta 1. s nurin neulomatta, neulo 17 s nurin, neulo 2 s nurin yhteen. *Käännä työ (työskentelet neuleen oikealla puolella), nosta 1. s oikein neulomatta, neulo 8 s, neulo ylivetokavennus. Käännä työ. (työskentelet neuleen nurjalla puolella) Nosta 1. s nurin neulomatta, neulo 8 s nurin, neulo 2 s nurin yhteen.* toista *-* siten, että kantapohjan (10 s) ympärillä olevat silmukat kaventuvat kerros kerrokselta pois. Kantapohjan kavennukset päättyvät neuleen oikealla puolella tehtyihin kavennuksiin ja jäljelle jää 10 s. Jaa silmukat kahdelle puikolle (5 s per puikko, nämä puikot ovat nyt 1. ja 4. puikko).

Poimi vapaana olevalla puikolla kantalapun vasemmasta reunasta 13 silmukkaa + 1 s kantalapun ja 2. puikon välistä kiertäen. Neulo poimitut silmukat oikein, jatka mallineuletta 2. ja 3. puikolla, poimi 4. puikolle kantalapun oikeasta reunasta 13 s + 1 s kantalapun ja 3. puikon välistä kiertäen, neulo 4. puikon kaikki silmukat oikein.

Jatkossa neulo 1. ja 4. puikon silmukoilla sileää oikeaa ja jatka 2. ja 3. puikolla mallineuleen neulomista. Neulo yksi kerros näin ja aloita sitten kiilakavennukset 1. ja 4. puikolla: Neulo 1. puikon silmukoita, kunnes puikolla on jäljellä 3 s, neulo 2 s oikein yhteen. Neulo 2. ja 3. puikon silmukat. Neulo 4. puikon alussa 1 o, ylivetokavennus, neulo loput puikon silmukat oikein. Toista kavennuksia kahden kavennuksettoman välikerroksen välein kunnes kaikilla puikoilla on 13 silmukkaa.

Kun sukan jalkapohjan pituus kantalappu mukaan lukien on 22 cm tai sukka peittää pikkuvarpaan kokonaan, neulo 1 krs kaikilla puikoilla oikein ja aloita kärkikavennukset. Neulo 1. ja 3. puikon lopussa, kun puikolla on jäljellä 3 s, 2 o yhteen, 1 s oikein, sekä 2. ja 4. puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus. Toista kavennukset 1 krs välein 6 kertaa ja sitten ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 8 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja kiristä.

Neulo toinen sukka samoin.

Viimeistely:
Päättele langanpäät huolellisesti. Voit halutessasi kostuttaa ja pingottaa sukan tai höyryttää sen varovasti silitysraudalla.

Puolipatenttipipon ohje

Kaivoin talvikamppeita esille ja törmäsin eteisessä neulomaani tupsupipoon, joka ei olekaan päässyt blogiin asti kunnolla. Neuloin sen vuoden 2014 Berliinin reissulle. En ole muuten tuon jälkeen graffannut ollenkaan. Tänä syksynä olen kuitenkin huomannut katsovani joitain paikkoja taas sillä silmällä ja mittailevani eri paikoissa olevia putkia, ovenkahvoja ja kaiteita sormillani. Minulla on sellainen näppituntuma, että muistan helposti eri mittoja pelkästään sormilla kokeilemalla. Esimerkiksi tangot mittaan huomaamattomasti kiertämällä etusormen ja peukalon niiden ympärille ja muistelen, mihin kohtaan etusormen kynsi osui peukaloa tai peukalon pää etusormea, jos mitattava kohde on ohut. Näppituntumalla ja silmämääräisellä arviolla osaan myös hankkia kotiin vaikka säilytyslaatikoita mittaamatta lainkaan sitä kirjahyllyä tai tilaa, mihin laatikko on tulossa. Ja jos outouksiani alan listaamaan, niin tiedän myös lähes kaikkien ystävieni ja tärkeiden tuttavieni kengänkoon. Todennäköisesti sinunkin, jos olen käynyt teillä kylässä tai sinä meillä, mutta en kerro juuri koskaan, kenen kengänkoon tiedän ja kenen en, jotta mahdolliset lahjasukat säilyvät yllätyksenä.

Tämän postaukseni tarkoitus ei kuitenkaan ollut kertoa kummallisista tavoistani, vaan halusin julkaista ohjeen pipoon. Blogissani on käynyt ilmojen kylmetessä niin paljon porukkaa, että on aika taas ilahduttaa uudella ilmaisella neuleohjeella. Eniten täällä käydään pipon ja villasukkien ohjeen perässä, joten paksu syksyinen puolipatenttineulepipo taitaa vastata kävijöiden toiveisiin hyvin.

Neon - pipo puolipatenttineuleella

koko: aikuinen, neulos venyy hyvin paljon, joten voit säädellä kokoa neulomalla pipoon lisää pituutta
lanka: Novita Isoveli, isolla tupsulla jopa 150 g
sukkapuikot: 5 mm tai käsialan mukaan
tiheys: 12 s joustinneuletta = 10 cm

joustinneule: neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
puolipatenttineule:
1. krs: neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
2. krs: neulo vuorotellen 1 s oikein puikolla olevan silmukan alla olevasta eli edellisen kerroksen silmukasta ja 1 s nurin. Toista kerroksia 1-2.

Neulo näin:

Luo 72 s ja jaa silmukat neljälle puikolle. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 4 cm ja aloita sitten puolipatenttineuleen neulominen. Kun pipon korkeus on 17 cm, aloita kavennukset:

1. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 36 s)
2. krs: Neulo koko krs oikein.
3. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 18 s)
4. krs: Neulo koko krs oikein.
5. krs: Neulo koko kerroksen ajan ylivetokavennuksia (= 9 s)

Katkaise lanka ja vie se loppujen 9 s läpi. Kiristä ja päättele lanka huolellisesti. Tee pipoon iso tupsu ja kiinnitä se ompelemalla. Esimerkkipipon tupsun halkaisija on noin 8,5 cm. Päättele langanpäät.

Mattoloimi osa 3: Niisiminen

Edellinen osa: Tukille vetäminen

Olet saanut loimen onnistuneesti tukille, jes! Pääset niisimään. Varaudu kipeään selkään ja ristissä oleviin silmiin. ;)

Niisiä voi suoraan, käänteisesti, kärjellisesti tai vaikka millä tavalla. Jos kudot ensimmäistä kertaa, kannattaa niisiä suoraan joko:

2 varrelle: saat palttinaa
4 varrelle: saat palttinaa, kuderipsiä ja toimikasta

Toki näillä vaihtoehdoilla saat muitakin vaihtoehtoja muuttamalla polkusten sidontaa, mutta mennään siihen vasta myöhemmissä osissa. Jos et osaa päättää, niisi neljälle varrelle. Saat silloin enemmän vaihtoehtoja varsinkin, jos sinulla on paljon polkusia käytössäsi.

Niisiminen suoraan tarkoittaa sitä, että pujotat loimilankoja järjestyksessä niisivarsille siten, että jokaisella varrella on yksi loimilanka. Eli aloitat takaa (= varresta 1) ja pujotat vuorotellen jokaisella varrella sijaitsevaan niiteen yhden langan, jolloin lopetat viimeiseen edessä olevaan varteen (= tässä vaikkapa sitten varsi numero 4).

Niisiminen aloitetaan reunasta, itse aloitan oikealta ja etenen vasemmalle. Ajoittain kannattaa tarkistaa, että niisit oikein, sillä silloin korjaaminen on helpompaa.

Niisimistä varten tarvitset tietenkin varret sekä niisiä. Jos puissa roikkuu ylimääräisiä varsia, niitä ei ole pakko poistaa. Vedä vain niillä olevat niidet varren molempiin päihin siten, että keskelle jää loimesi mentävä aukko.

Ennen kuin pääset niisimään, pitää loimi kohottaa. Etsi loimen päästä tiuhta ja laita sen molemmille puolille tiuhtavarvat, jotka sidot päistään yhteen niin, että väliin jää pari senttiä. Aseta vielä yksi varpa loimen alle niisivarsien taakse ja nosta sen avulla loimi ylös. Sido tämä varpa johonkin korkealle puihin. Seuraavaksi tiuhta pitäisi siirtää ylös lähelle kohottavaa varpaa. Toisten loimien kanssa se onnistuu helpommin kuin toisten, sillä langat luistavat eri tavalla. Pidä esimerkiksi toisella kädellä pohjukasta kiinni ja nitkuta toisella tiuhtavarvoista tiuhtaa eteenpäin loimessa. Kun olet onnistunut nostamaan tiuhdan ylös, sido tiuhtavarvat kohottavaan varpaan. Lopputuloksen pitäisi näyttää tältä:

Loimi kangaspuihin, osa 3: Tiuhtavarpojen asettaminen tiuhtaan. Loimi jaetaan pieniin nippuihin ja langanpäät katkaistaan niisimistä varten. #kutominen #kudonta #kangaspuut

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 14, 2015 at 4:35am PST

Ylin varpa kohottaa loimen ja kaksi alempaa ovat tiuhtavarpoja. Katkaise loimilangat ja jaa ne järkevän kokoisiin nippuihin. (Voit muuten poistaa jo käärinpirran, jos et ole tehnyt sitä vielä.)

Loimi kangaspuihin, osa 4 jatkuu: Pujota loimilanka niiden keskellä olevan reiän läpi. #kutominen #kudonta #kangaspuut

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 14, 2015 at 4:44am PST

Niisimisen voi tehdä joko paljain käsin tai erityistä niisimiskoukkua apuna käyttäen. En itse käytä sitä kuin teollisella kutomakoneella, mutta videolla näkyvän ohuen loimen niisimisessä voisi joku siitäkin tykätä. Videolla niisin suoraan 12 varrelle. Olen viemässä lankaa viidennen varren niidestä läpi,

Hyvä niisimisasento löytyy oikean korkuisella tuolilla. Poista puista polvipuu ja ota käyttöösi matala tuoli, esimerkiksi ruokapöydän äärestä saattaa löytyä sopiva. Itse istun niisiessä niin, että tuoli on aivan kangastukissa kiinni ja kangastukki jää polvitaipeideni alle.

Niisiessä lanka viedään niidensilmän läpi siten, ettei niisi kierry. Eli takaa eteen. Älä sekoita järjestystä, vaan vie oikealta vasemmalle niisiessä seuraavan varren lanka aina edellisen varren niiden vasemmalta puolelta. Ota langat tiuhdan järjestyksen mukaan, saman sisaruksen langoista voit kuitenkin valita minkä tahansa kunhan et ala kiertää sisaruksen lankoja toistensa ympäri. Muista sitoa niisimäsi langat nipuiksi, vaikkapa aina, kun olet päässyt etummaiselle varrelle. Muuten voi käydä hupsis ja langat saattavat karata niisistä.

Seuraavassa kuvassa 12 varrelle niisityt langat on solmittu 12 langan nippuun.

Loimi kangaspuille, osa 4: Niisiminen. Tässä niisin suoraan 12 varrelle. #kangaspuut #kudonta #kutominen

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 14, 2015 at 4:37am PST

Niisi loimi kaikessa rauhassa ja muista tarkistaa, ettei niisintävirheitä löydy. Seuraavassa osassa pistellään jo pirtaan!

Mattoloimi osa 2: Tukille vetäminen

Edellinen osa: Loimen luominen

Kohta päästään asiaan! 😀 #kudonta #mattoloimi

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Feb 2, 2016 at 4:17am PST

Mattoloimi puihin, jee! Tehdään kaksilla puilla sama homma yhtäaikaa mustalla ja valkoisella loimella. Ensiksi pitää vähän purkaa. Puretaan luha ja irrotetaan rinta- ja polvipuut. Loimitukin kangas on vedetty selkäpuun yli.

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Feb 2, 2016 at 4:19am PST

Loimi vedetään kangaspuissa loimitukille. Siinä on kiinni tukin oma kangas sekä varpa. Ensin kuitenkin puretaan puita hieman. Poista kangaspuista luhan ylä- ja alakansi sekä pirta. Aseta käärinpirta roikkumaan puihin loimitukin puolelle.

Avaa loimipalmikosta pohjukkalanka. Pohjukka on se pää loimesta, johon palmikointi loppuu ja jonka päästä loimipalmikko purkautuu. Vedä varpa, eli pohjukkavarpa, irti loimitukin kankaasta ja pujota loimi pohjukastaan siihen. Pujota varpa molemmista päistään loimitukin kankaaseen roikkumaan

Käärinpirta saa loimen pysymään oikeassa leveydessä, kun loimi vedetään tukille. #kudonta #mattoloimi

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Feb 2, 2016 at 5:16am PST

Merkitse käärinpirtaan työn leveys: merkitse ensin käärinpirran keskikohta ja sijoita työ niin, että työn keskikohta on samassa kohdassa. Työn reunojen merkit tulevat keskikohdan molemmin puolin puolikkaan loimen leveyden päähän keskimerkistä. Käyttämässäni käärinpirrassa on pinnat sentin välein ja koska työni tiheys on 2 lankaa/cm, jokaiseen väliin tulee kaksi lankaa. Voit aloittaa loimen jakamisen käärinpirtaan kummasta reunasta tahansa. Ota langat järjestyksessä tiuhdasta. Älä riko sisaruksia! Silloin loimi menee herkästi takkuun. Jos olet luonut neljältä päältä, laita neljä lankaa joka toiseen rakoon.

Hups. Hukattiin keskikohta. Ja @my.name.is.soso urheana naisena laskee langat. Niitä on noin 200.

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Feb 2, 2016 at 4:34am PST

Loimi kangaspuihin, osa 2: Loimi palmikoidaan luomapuilta, kiinnitetään loimitukkiin ja levitetään käärinpirtaan. Seuraavaksi loimi kierretään tiukasti loimitukille palmikolta. #kangaspuut #kudonta #kutominen

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 14, 2015 at 4:33am PST

Vinkki: Jos tiuhtalankasi on liian lyhyt, vaihda se pituudeltaan sellaiseksi, että koko työn voi levittää täyteen leveyteensä (metrin levyisessä työssä langan pituus väh. 2 m).

Levitä loimi pohjukkavarvalle ja sido varvan ympärille loimitukin kankaan nyörit niiden omille paikoille.

Käärinpirta pitää loimen oikean levyisenä, kun vedät sen tukille. Tarvitset loimen tukille vetämiseen vähintään kaksi ihmistä ja päreitä, eli tasaisia puutikkuja. Hätätilassa kaikki paksusta aaltopahvista muutamaan harjanvarteen ajaa asian. (Kokenut kaiken tietää.)

Vie loimipalmikko rinta- ja polvipuun yli, kangastukin ali ja loimitukin ali. Tärkeintä on saada loimi kulkemaan mahdollisimman pitkä matka ennen kuin se menee loimitukille. Toinen henkilö tarttuu loimeen tiukasti. heilauttaa tai ravistaa sitä hellästi muutaman kerran, jotta mahdolliset takut löytyvät ja suoristuvat ja vetää sitten loimen kireäksi nojaamalla siihen lähes kaikilla voimillaan. Jaloilla voi ottaa tukea kangaspuista. Toinen henkilöistä taas seisoo puiden vieressä ja pyörittää loimitukin kampea. Tämä henkilö myös lisää päreet loimitukille.

Kierrä loimea hitaasti ja tasaisesti tukille ja lisää päreitä alkuun tiheämmin. Päreiden tarkoituksena on estää loimilankoja pureutumasta tukille jo kierrettyyn loimeen. Yritä asettaa päreitä mahdollisimman tasaisesti niin, että niitä tulee joka puolelle loimitukkia. Vetäkää loimea tukille niin pitkään kuin loimessa roikkuvalla ihmisellä riittää käsissä pituutta. Loppuvaiheessa voi loimessa roikkuva henkilö asettua puiden sisälle istumaan.

Loimen tukille vetäminen kannattaa tehdä kahdestaan. Toinen pyörittää tukkia ja toinen roikkuu kaikin voimin loimessa kiinni. #kangaspuut #mattoloimi #kutominen

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Mar 10, 2016 at 5:16am PST

Jätä käärinpirta kangaspuihin ja keitä kahvit. Jos loimi meni totaalisen vinoon, voit vielä poistaa sen loimitukilta palmikoimalla sen uudelleen, mutta en usko sen olevan tarpeellista. Kaikenlaisia loimia olen minäkin ehtinyt kutoa ja jotenkin niistä on aina selvitty. Räsymatto antaa paljon anteeksi!

Näin teet mattoloimen, osa 1: Loimen luominen

Kauan sitten lupaamani sarja loimen valmistamisesta kangaspuihin alkaa viimeinkin. Tässä ohjesarjassa osat ilmestyvät omaan tahtiinsa opintojeni lomassa ja vaikka niissä keskitytäänkin mattoloimen tekoon, voidaan ohjeita soveltaa muihinkin loimiin. Ohjekuvissa esiintyvät iloisesti erilaiset käyttämäni loimet sekä parit erilaiset kangaspuut, joten kysy ihmeessä kommenteissa lisätietoa, mikäli jokin kohta jää epäselväksi!

Ohje ei ole täydellinen, vaan enemmän viitteellinen, joten suosittelen hakemaan projektiin Mallikerran kirjoja, joita voi etsiä esimerkiksi kirjastosta.

Jotta loimi voitaisiin luoda, on ensin ymmärrettävä muutama termi.

Kudottu kangas muodostuu kahdesta lankajärjestelmästä, loimesta ja kuteesta. Loimi on pystysuuntainen ja kude vaakasuuntainen. Kudottava tekstiili valmistetaan yhteen suuntaan, eikä sitä karkeasti sanottuna voida työstää monesta kohdasta samaan aikaan, vrt. esim. dominoneule.

Mattoa kudottaessa loimi on yleensä vahvaa puuvillalankaa, kuten kalalankaa. Loimilankojen tiheys on kaksi lankaa sentillä. Kude voi olla lähes mitä tahansa, eikä sen tarvitse kestää yhtä paljon vetoa kudonnan aikana, kuten kangaspuihin pingotettavan loimen. Ainoana rajoitteena kuteessa on valmiin tekstiilin käyttötarkoitus, eli lattialle laitettavaan mattoon tuskin kannattaa käyttää höttöistä mohairneulelankaa. Yleensä matoissa käytetään kuteena matonkuteita, eli leikattua trikoota, paksua ontelokudetta tai vaikkapa kuteeksi leikattua lakanaa. Tähän paneudutaan myöhemmissä osissa lisää.

Loimen ja kuteen lisäksi tarvitaan tietenkin kangaspuut, sukkula tai useampi ja luomapuut (tai kehys, jossa loimi luodaan). Näitä tuskin kannattaa omistaa, jos kutoo harvakseltaan. Kangaspuita ja muita tarvikkeita voi lainata erilaisista kudontapajoista, kuten työväenopistoista. Ymmärtääkseni näissä saa loimenkin valmiina, jos osallistuu kurssille, mutta mielestäni loimen luominen ja suunnittelu ovat mielenkiintoisia vaiheita, joissa oppii paljon kudonnasta. Loimia voi tilata myös valmiina, googlettamalla löytyy lisätietoa aiheesta.

Loimen suunnittelu

Mattoloimi
- 2 lankaa/cm
- Kudotun työn leveys
- Työn pituus + kutistumisvara + tutkaimet + alkusolmut
- Kalalankaa, tässä Suomen Lanka Oy:n Liina-kalalankaa 15-säikeisenä (saatu blogin kautta), loimi on luotu kahdelta päältä, eli siinä on kaksi sisarusta

Ennen loimen luontia tulee päättää tulevan työn pituus ja lisätä niihin kutistumisvara. Työ tulee kutistumaan noin 5 % leveydestä ja 5-15 % pituudesta. tosin tämä riippuu myös käytetystä sidoksesta ja kutojan käsialasta. Toiset sidokset syövät loimesta pituutta enemmän kuin toiset. Työn pituuteen lisätään tutkaimet ja alkusolmut. Tutkaimilla tarkoitetaan sellaista osaa loimesta, jota ei voida kutoa. Tutkaimiin varataan mattoloimessa 50 cm ja alkusolmuihin vähintään 15 cm. Lisäksi loimessa voidaan huomioida kokeiluvara, esimerkiksi 50 cm, jonka voi käyttää materiaali- ja sidoskokeiluihin.

Itse loin viimeisimpinä mattoloimina 8 metriä mustaa ja 11 metriä valkoista loimea. Kun kerran loimen luontiin, niisintään ja pirtaan pistelyyn ryhtyy, kannattaa samalla vaivalla paukuttaa useampi matto samaan loimeen.

Loimi kangaspuihin, osa 1: loimen luominen #kudonta #kutominen #kangaspuut #luomapuut #weawing #weawingloom #metropolia_uas @metropolia_uas #tekstiilisuunnittelu

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 14, 2015 at 2:42am PST

Loimen luomista luomapuilla. Loimen molempiin päihin tehdään tiuhdat, jotka pitävät loimilangat järjestyksessä. Olen laittanut luomapuihin ensin mittalangan, jota seuraan loimea luodessani.

Kun loimi on valmis, se palmikoidaan. Tiuhdat sidotaan ja loimi päästetään luomapuilta vähitellen. Se ikään kuin virkataan käsin suurille ketjusilmukoille. Palmikon loppu sidotaan ns. pohjukkalangalla, jonka kannattaa olla eri värinen kuin muiden merkkilankojen.

Loimen palmikointia. Vähän kuin virkkaisi molemmilla käsillä ketjusilmukoita. Solmi ensin tiuhta ja pohjukat huolellisesti. Jarruta luomapuita jalalla tai pyydä kaveri avuksi. #kutominen #kudonta #kangaspuut

A video posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Dec 16, 2015 at 2:24am PST

Tadaa, loimi on valmis!

Kohta päästään asiaan! 😀 #kudonta #mattoloimi

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Feb 2, 2016 at 4:17am PST

Seuraavissa osissa loimi vedetään tukille, niisitään, pistellään pirtaan ja polkuset sidotaan.

Haluaisitko käyttää kuviani tai videoitani opetustarkoitukseen? Annan siihen mielelläni luvan! Lisätietoja materiaalin käyttämisestä ja julkaisusta voi kysellä sähköpostitse siskoneule@gmail.com.

Pari sanaa päiväkotikestoilusta

Sulo aloitti päiväkodin elokuun alussa ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien kestoillen. Tutustumisaikaa päiväkotiin oli varattu kaksi viikkoa, josta puolitoista lopulta toteutui. Hän sopeutui päivähoitoon niin hyvin. Tämän tutustumisajan aikana vaipanvaihdot hoiti mukana ollut vanhempi, mutta loppuvaiheessa, kun Sulo alkoi jäämään lyhyiksi ajoiksi päiväkotiin yksin, vaihdot jäivät hoitajille.

Päiväkotikestoilu oli meille itsestään selvää. Olihan meillä kestoiltu onnistuneesti kotonakin ympäri vuorokauden ja lyhyitä reissujakin on pelkillä kestoilla tehty. Nykyään kestoja käytetään vain päivisin, koska kesällä yökestoilu vain jäi kuumuuden takia. Meille kestot ovat sekä taloudellinen että arvovalinta, mutta olemme myös havainneet, ettei Sulon iho kestä, jos kertakäyttövaippoja pidetään päällä yötä päivää.

Laskeskelin huvikseni, että jos kertsejä vaihdettaisiin päiväkodissa yhtä usein kuin kestoja, kuluisi päivässä 3-5 vaippaa. Käytämme kertakäyttövaipoissa Muumeja koossa 6 ja näiden hinta on sen hieman vajaat 30 senttiä kappaleelta. Jos pyöristetään raa'asti hinta 30 senttiin vaipalta, tulisi päiväkotikertseilyn hinnaksi 0,90-1,50 euroa päivältä, siis 19,80-33,00 euroa kuukaudelta (22 päivää). Suosikkimerkiltäni Superjellonalta taskuvaipan saa 19,50 eurolla, 33 eurolla saisi jo taittoimunkin. Olen ostanut kestoja päiväkotia varten maksimissaan satasella, siis ehkä 3-5 kuukauden kertsien hinnalla, ja näillä mennään vaippaiän loppuun asti. Naurettavan halpaa. Osa vaipoista on ostettu vieläpä synttärilahjarahoilla, osa taas on kustannettu vanhojen vaippojen myymisestä saaduilla tuotoilla. Eli maksan vauvavuoden vaipparahoilla jo uutta kierrosta. Ei paha. Eihän tuo pari kymppiä kuussa taloutta kaataisi, vaikka perheemme rahatilanteesta kertoo aika paljon se, ettemme maksa päivähoitomaksua lainkaan.

Päiväkodissa kestoiluun on suhtauduttu todella hyvin. Olin varautunut myös perustelemaan oikeuttamme käyttää kestoja, mutta onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä. Jokaisella perheellä on siis oikeus päättää itse, mitä vaippoja he lapsillaan käyttävät, oli kyse sitten valinnasta housu- tai tarravaippojen, tai kertakäyttö- ja kestovaippojen välillä. Valitsin päiväkotia varten ainoastaan etutarrallisia taskuvaippoja, joiden käyttö ei juuri eroa samanlaisista kertakäyttövaipoista. Likaiset vaipat säilytetään narulla kiristettävässä PUL-kankaisessa pyykkipussissa, johon nakataan myös muut päivän aikana tulleet pyykit. Olen ohjeistanut, että vaippoja ei ole tarve huuhdella, vaan kiinteämpien tuotosten poistamisen voimme hoitaa kotonakin, mutta osa hoitajista tekee tämänkin pyytämättä. Mahtavaa!

Tämä näky saa mut hyvälle tuulelle! Meillä on #päiväkotikestoilu lähtenyt ongelmitta käyntiin. 👏 #kestovaippa #taskuvaippa #päiväkoti #superjellona @superjellona

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 30. 08ta 2016 klo 1.56 PDT

Lämmin Kaamos

Langat huiviin tarjosi yhteistyökumppani Aurinkokehrä.

Keväällä Aurinkokehrältä saadut langat muuttuivat ensimmäisenä syksyiseksi huiviksi. Violetista vihreään kylmän harmaan sinisen ja herkullisen viininpunaisen kautta liukuva lanka on väreiltään aivan mieletön, joten halusin neuleen pinnan olevan pitkissä pätkissä värjätylle langalle eduksi. Purin ja neuloin ja taas purin. Testasin sileää, pitsiä, hauskoja laskoksia, mutta lopulta keksin kauan sitten villasukkiin neulomani pitsiä, nurjaa ja sileää sisältävän pinnan ja se oli siinä. Pinta aaltoilee, laskostuu ja korostaa eri kerroksia, mikä sopii langan luonteeseen erinomaisesti.

Pidän pitkistä huiveista, leveistä sellaisista. Niissä vaan tuppaa yleensä olemaan leveyttä koko pituudelta, mikä tekee huivin päiden asettelusta hankalaa. Ne törröttävät pystyssä, osuvat kasvoihin ja taipuvat huonosti takin alle, jos ne haluaa piilottaa. Pitkään ja leveään huiviin kuluisi myös tuhottomasti lankaa, joten päätin viistottaa sen päät kuin kantoliinassa, jolloin huivi on suunnikkaan muotoinen. Viistotukset ovat erittäin pitkät, mikä tekee neulomisesta mielekkäämpää. Langan värikään eivät pääse läikittymään voimakkaasti, kun huivin leveys muuttuu lähes koko ajan.

Joko haluat päästä neulomaan?

Kaamos-huivi

Lanka: Aurinkokehrän Kaamos 90 x 3 tex, 360m / 100g, yhteensä 170 g

Puikot: 4,5 mm tai käsialan mukaan

Tiheys: 16 s ja 30 krs mallikertaa nro 2 = 10 cm

Huivin mitat:

Pituus noin 285 cm

Leveys leveimmästä kohdasta noin 40 cm

Huivi on pituussuunnassa hyvin joustava.

Pituus:

Liukuvärjätyllä langalla neulominen:

Keri vyyhdit ennen neulomista. Lanka on liukuvärjättyä, joten tarkista kesken neulomisen kerää vaihtaessasi, että värit liukuvat samaan suuntaan, kuin muualla työssä. Mikäli väri läikittyy voimakkaasti neuloessa, voit neuloa kahdelta kerältä raidoittaen. Vaihda tällöin kerää kahden kerroksen välein ja kuljeta aina odottamassa olevaa lankaa työn reunassa. Huomaathan, että raidoittaessa lopputuloksen väri on hieman erilainen, kuin kuvien mallissa, joka on neulottu raidoittamatta.

Neulo näin:

Luo 6 s. Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein, 1 krs nurin, 1 krs oikein. Aloita sitten mallikerta nro 1. Nosta jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta joko oikein tai nurin sen mukaan, neulotaanko kerroksella silmukat oikein vai nurin.

Tee lisäykset nostamalla ensin reunasilmukka oikein ja lisää silmukka neulomalla reunasilmukan ja toisen silmukan välinen lanka kiertäen oikein.

Mallikerta 1:

1. krs: neulo kaikki s:t oikein

2. krs: neulo kaikki s:t nurin

3. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta oikein, tee lisäys, neulo loput s:t oikein

4. krs: neulo kaikki s:t oikein

5. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta nurin, *ota langankierto puikolle, neulo 2 s nurin yhteen* toista *-* krs:n loppuun saakka. Jos kerros päättyy yhteen ylimääräiseen silmukkaan, neulo se nurin.

6. krs: neulo kaikki s:t oikein

7. krs: neulo kaikki s:t oikein

8. krs: neulo kaikki s:t nurin

9. krs: neulo kaikki s:t oikein

10. krs: neulo kaikki s:t oikein

11. krs: nosta ensimmäinen s neulomatta nurin, *ota langankierto puikolle, neulo 2 s nurin yhteen* toista *-* krs:n loppuun saakka. Jos kerros päättyy yhteen ylimääräiseen silmukkaan, neulo se nurin.

12. krs: neulo kaikki s:t oikein

Toista kerroksia 1-12.

Kun työn leveys on 66 s, lopeta lisäykset, tee mallikerta loppuun ja jatka mallikerran 1 kerroksia 7-12 neuloen 15 cm. Tee sitten kavennukset mallikerran 2 mukaisesti. Lopeta kavennukset, kun jäljellä on enää 6 s, ja neulo sitten 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein, 1 krs nurin ja päätä sitten kaikki silmukat oikein neuloen.

Mallikerta 2:

1. krs: neulo oikein, kunnes puikolla on jäljellä 3 s. Neulo 2 s oikein yhteen, 1 s o.

2. krs: neulo kaikki s:t nurin

3. krs: neulo kaikki s:t oikein

4.-12. krs: neulo, kuten mallikerrassa 1.

Viimeistely:

Päättele langanpäät. Höyrytä huivi tai kostuta se kevyesti ja asettele muotoonsa se pyyhkeen päälle tasaiselle alustalle kuivumaan. Käytä ja rakasta paljon, muista tuulettaa ja kokeile lanoliinitusta, jos haluat huiviin oikein pehmeän tunnun.

Tee se itse -kuormalavanaulakko

Mulla on kesäloma! Viikon verran palkatonta, mutta tämä on luksusta. Ei mitään huolta työjutuista, ei to do -listalla roikkuvia freelancerin hommia, ei yritystä. Tällaista tilannetta minulla ei ole ollut kuuteen vuoteen, koska edes äitiyslomaa ei tässä kohtaa lasketa lomaksi. Meidän piti lähteä mökkeilemään viikoksi, mutta emme molemmat saaneetkaan lomaa samaan aikaan. Ei tämä mökitön viikko toisaalta ole ollut ollenkaan huono juttu, sillä olen saanut laitettua kotia projekti kerrallaan kuntoon. Meillä on ollut väliaikaisratkaisuja vähän siellä sun täällä ja eteinen oli näistä pahin. Muutimme tänne marraskuussa ja kuinkahan kauan siinä meni, että tajusin naulakon yllä olevassa hyllyssä piilossa olevan verhokiskon? Olisikohan se tapahtunut vasta tämän vuoden puolella! Kotoa löytyi sopivan pituinen pala kouluprojektista yli jäänyttä kierrätyskangasta verhoksi ja kiinnikkeetkin olivat kiskossa valmiina. Tukeva (ja kemikaalikyllästetty...) muovinen mainoslakananäyte on silittämättä ja huolittelematta siisti.

Meidän eteisemme on ollut sellainen epämääräisen omaa koloaan etsivän tai meiltä pois pääsyä odottavan tavaran sijoituspaikka. Hetken ajan meillä pyöri miehen harrastuksen kautta meille päätynyt kuormalava, jota olisi voinut kaupitella vaikka FB-kirppiksellä tee-se-itse-projektin materiaaliksi, mutta tarpeeksi pitkään sitä tuijoteltuani minulla välähti. Siitähän saisi naulakon kapeaan käytävään. Olin vannonut, etten ikinä tekisi mitään kuormalavoista, sillä en pitänyt niiden ulkonäöstä, vaan niinpä lankesin minäkin tähän trendiin.

Kuormalavalle ei ole tehty mitään sen kummempaa kuin kevyt siistiminen puukolla ja viilalla. Se kiinnitettin parilla kulmaraudalla ylimmästä laudasta seinään niin korkealle, ettei siitä saa vahingossakaan tikkuja. Naulakon siitä tekevät Ikeasta löytyneet valkoiset S-koukut, pari nipsullista koukkua ja Tigerin peltinen kukkaruukku, johon voi piilottaa ne tavarat, joita ei halua roikottaa näkyvillä.

Kuormalava on siitä kätevä, että naulakon ripustimet ovat reippaasti irti seinästä ja niihin uskaltaa laittaa roikkumaan myös hieman kosteita asioita, kuten lapsen sadetakin tai puolikuivan sateenvarjon. Käsittelemätön puu saattaa ottaa siitä itseensä, mutta täysin ilmaisen puuhäkkyrän kohdalla sekään ei haittaa. Eikä muuten haittaa sekään, jos tuohon viritelmään kyllästyn, koska sen voi milloin vain pilkkoa vaikka mummolan takkaan. Toistaiseksi tykkään tästä uudesta sisustusratkaisusta tosi paljon! Se tasapainottaa korkeaa kenkätelinettä ja sen kaveriksi hankitut puun väriset Ikean laatikot tekivät kenkien säilytyksestä paljon tehokkaampaa. Tummat korit, musta naulakko ja mustavalkoinen verho taas sopivat yhteen retroon olarilaisen talon tyyliin.

(Bongaa kuvista ylähyllyyn nostettu tyhjä talouspaperiteline, kahvipaketti, auki unohtunut ovi, höyläpenkki, potkupyörä ja keittiön peltiämpäri, jonka kansi pyörii pitkin lattiaa. Pikkuisen olen päästänyt itseni ruostumaan blogikuvaamisen suhteen. Hups.)

Kaksivuotias

WHO:n suositus kahden vuoden imetyksestä saavutettu. 😊 #taaperoimetys #heinäkuiset2014 #toddlerbreastfeeding

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Jul 14, 2016 at 10:22am PDT

#miksikannan Taaperoraivarit, rattaista karkailu ja päiväunien skippaaminen tekevät sekä äidin että lapsen hulluksi. Kantorepulla selvitään niistä vaikeistakin päivistä. 💪 Kantaen mahtuu aina bussiin, pääsee metsään ja käy nopeasti lähikaupassa.

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on Jul 18, 2016 at 1:40am PDT

Meidän kaksvee puhuu lyhyitä hassuja lauseita, matkii sanoja, hyppii tasajalkaa joka paikkaan, rakastaa junia, aloittaa pian päiväkodin ja vierottui viikko sitten tissistä. Hänellä on edelleen pitkä vauvatukka, koska äiti ei millään malttaisi leikata hänen punaisia kiharoitaan. Kaksvee tykkää taskuista vaatteissa ja kulkee sujuvasti myös mekoissa, helmoja heilutellen. Hän haluaisi kulkea omia teitään, mutta viihtyy silti kantorepussa ainakin, jos luvataan mennä metsään tai puistoon. Hän potkupyöräilee hurjaa vauhtia, mutta kuuntelee suhteellisen hyvin käskyjä ja neuvoja.

Huomasin muuten, että blogilla oli eilen kahdeksanvuotissynttärit. Aika hurjaa. En ajatellut juhlia synttäreitä mitenkään, kun ei se aiemminkaan ole tuntunut oikealta. Ehkä sitten täyden kympin kohdalla voisi järjestää jotain isompaa! Näitä horroskausia tulee ja menee, mutta aina olen palannut blogin pariin ja postannut johonkin tahtiin. Tällä hetkellä ainakin Bloggerin luonnoksista löytyy vaikka mitä kivaa. ;)

The kantoliina

Olen löytänyt uuden pakkomielteen: kantoliinat. Ennen olin vannoutunut Tula-kantoreppuilija, mutta tämän itse suunnitellun liinan ansiosta olen alkanut nähdä muitakin vaihtoehtoja arkikantamisessa.

Mä luulin, että mulla on vaan yksi liina ja reppu. Olin väärässä. 😀 #hamsteri #addiktio #kantoliina #kantoreppu #babycarriers

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 29. 05ta 2016 klo 8.34 PDT

Ensimmäinen itse valmistamani liina oli neliöliina huonosti joustavasta palttinakankaasta. Siitä ei paljon iloa ollut, mutta tämän uuden liinan suunnittelussa käyttömukavuutta lähdettiinkin sitten luomaan kankaan sidos edellä. Suunnittelemani sidos on erittäin vinojoustava! Toimikkaaseen pohjautuva sidos yhdistettynä jämäkkään pellavaan toimii taaperonkin kanssa. Loimena liinassa on ekopuuvillaa.

Liina kutistui pesussa nelosesta kolmoseksi, mutta sehän riittää lonkkaristiin. 😍 #kantoliina #lonkkaristi #toddlerwearing

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 11. 05ta 2016 klo 10.34 PDT

Liinani oli ennen pyykkikoneessa pesua noin 3,4 metriä pitkä, mutta uskoisin sen kutistuneen pesussa puuvillaloimen vuoksi 3,2 metriin. Päät jätin viistottamatta juurikin kutistumisen pelon vuoksi, mikä oli ihan viisas teko. Nyt liinan saa sidottua vielä nätisti lonkkaristiin ilman, että tarvitsee pelätä solmun liukuvan auki. Lapsella on ollut hienoinen liinalakko päällä, mutta lonkalla roikkumisen hän juuri ja juuri kelpuuttaa.

Olen kutsunut uutta kantoliinaa mielessäni Silmuksi, sillä sen pinta muistuttaa neulottuja silmukoita ja lyhennettynä päästään myös luontoteemaan.

Seurattavaa someaddikt(e)ille

Niin siinä on päässyt käymään, että some on lopullisesti vienyt tämän bloggaajan mennessään. Suosittelen siis seuraamaan blogin lisäksi seuraavia kanavia:

Tuhlasin just synttärilahjarahat ja kesän #netflix-rahat. Sain kengät ja leipäjuustoa. #tärkeysjärjestys #converse #allstar

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 12. 05ta 2016 klo 9.00 PDT

Instagram: @siskoneule (Kantamista, kestoilua, käsitöitä, opiskelua - eli kaikkea.)

Snapchat: sarapalojarvi (Vähemmän sensuroitua arkea ja luovuudentuskaa.)

Päivähoitoaamu-demo. Lapsi lähtee tukka takussa isän kanssa mummolaan ja äiti juo kahvin rauhassa. Syksyllä todellisuus iskee päin naamaa.

— Sara Palojärvi (@SaraPalojarvi) 17. toukokuuta 2016

Twitter: @SaraPalojarvi

Pinterest: Sara Palojärvi

Facebookissa olen todella epäaktiivinen blogin omalla sivulla, mutta sieltäkin voi seurailla uusimpia postauksia (jotka tosin muistan päivittää melkoisella viiveellä).

Somettamisesta innostuneena pyydä teitä lukijoitakin ilmiantamaan omat kanavanne ja ehkä muitakin mielenkiintoisia seurattavia! Erityisesti Snapchattiin kaipaisin lisää seurattavaa!

Irmeli tuli kotiin

Perheenlisäystä tulossa 😍 #kudonta #kangaspuut

Kuva, jonka Sara Palojärvi (@siskoneule) julkaisi 17. 05ta 2016 klo 23.49 PDT

Hän on Irmeli. Irmeli muutti meille viikko sitten ja on selkeästi asettumassa taloksi.

Irmeli on Toikan Liisa-malli kahdeksalla varrella ja metrin kudontaleveydellä. Mistään pienestä sisustuselementistä ei siis ole kyse, vaan hänen siirtämiseensä mahdollisimman pieninä osina tarvittiin lopulta myös pakettiautoa, kun meidän Citroenin farmaristamme loppui korkeus ja leveys kesken.

Irmelin mukana sain katkaistun mysteeriloimen, jonka lankojen laskeminen on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi. Ensin sain tulokseksi (yhden siideripullon virhemarginaalilla) 430, toisella kerralla 633 ja kolmannella kierroksella alle 600. Loimi on luotu vaihdellen kahdelta, kolmelta ja neljältä kartiolta, minkä lisäksi se on raidallinen. Siis todellinen mission impossible. Päätin jo, että loimi olkoon kantoliinaloimi, mutta todellisuuden näkee varmaan pirtaan pistellessä. Toinen, mitä olen himoinnut, olisi pyyheloimi.

Irmeli ei ole omistuksessani, mutta mitä ilmeisimmin meillä on luvassa pitkä yhteinen tulevaisuus. Tervetuloa kotiin, Irmeli.

Pintasuunnittelun opiskelua

Säilytän kotonani koulussa tehtyjä isompia tilkkuja aina esillä rekillä makuuhuoneessa. Olen ripustanut tilkut housuhenkareihin, jotta ne on helppo ottaa inspiraation iskiessä tarkasteltaviksi. Ensimmäisen vuoden neule- ja kangastilkuista olen jo blogannut (neuleet, kudotut), mutta toinen vuosi on unohtunut lähes kokonaan. Tilkkuillaanpa sitten vähän!

Instagram-kuvia tämän vuoden neuletilkuista löytyy täältä.

"En mä enää oo neulonut mitään."

Niin vissiin. Instagram on taas kertonut eri totuutta ja löytyipä kameran muistikortiltakin todisteita. Tiskirätit ovat arjessa niin paljon läsnä, että ne meinaavat unohtua kokonaan. Monesti ne ehtivät käyttöönkin ennen, kuin niistä on edes kuvia otettu. Tässä muutama viimeisimpänä valmistunut riepu:

Paksu tiskirätti kunnon hankaamiseen. Tämä rätti oli kuitenkin kuivausrummuttomaan talouteen liian paksu, joten annoin sen äitini matkaan. Hän vaihtaa rättejä parikin kertaa päivässä, mikä on sopiva tahti hitaammin kuivuvalle mallille.

Alemmassa kuvassa näkyy pintoja äidilleni äitienpäivän kunniaksi neulomistani räteistä. Meillä on alettu salakavalasti siirtyä kohti Rainbown mikrokuituliinoja. Niitä saa kolmen pakkauksen parilla eurolla Prismasta ja niillä pyyhkäisee helposti pelkällä vedellä jopa rasvatahrat lattiasta. Nopeasta kuivumisesta ei varmaan tarvitse edes kertoa. Neulotut tiskirätit ovat kauniita, mutta taaperon sotkuja viisi kertaa päivässä pyyhkiessä taidan valita helppokäyttöisimmän vaihtoehdon. Neulotut tiskirätit säilyvät meillä vielä niiden pahimpien kiinni kuivuneiden ällötysten ja hellaan kiinni palaneiden roiskeiden hankaamisessa. Siinä niitä ei voita mikään!

Äitienpäivän viime hetken tiskirättilahjat. 👍💐

A photo posted by Sara Palojärvi (@siskoneule) on May 8, 2016 at 3:39am PDT