Reppureissaajan villasukat ja lapaset

Kantorepussa tai -liinassa reissaavan vauvan kädet ja jalat tarvitsevat lämmikettä. Kaikista näppärimmät ovat joustavat ja pitkävartiset lapaset sekä sukat, jotka eivät putoa helposti matkasta. Näissä villasukissa pituutta riittää polvitaipeisiin asti ja lapasten varsi peittää käden kyynärpäähän asti. Pieni vauva ei tarvitse lapasiin erillistä peukaloa, joten lapaset onnistuvat aloittelijaltakin.

Reppureissaajan villasukat ja lapaset

koko: noin 68-74 cm tai 6 kk
lanka: Novita Otava
sukkapuikot: 3,5 mm tai käsialan mukaan

tiheys: 12 s ja 16 krs sileää neuletta = 5 cm
Neule saa olla tiheää, jolloin se pitää tuulta paremmin.

Joustinneule: Neulo vuorotellen 1 s oikein ja 1 s nurin
Sileä neule suljettuna neuleena: Neulo kaikki kerrokset oikein

Valmiin neuleen mitat:
sukan pohjan pituus 12,5 cm
sukan varsi 11 cm
lapasen pituus 17 cm

Sukat:

Luo 36 s ja jaa s:t neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 3,5 cm ja jatka sitten neuloen sileää neuletta 1. ja 4. puikolla sekä joustinneuletta 2. ja 3. puikolla. Kun varren pituus on 11 cm, neulo 1. puikon silmukat 4. puikolle kantapäätä varten (= yhteensä 18 s). Neulo kantapään silmukoilla sileää neuletta tasona 18 krs. Seuraavalla nurjalla kerroksella neulo kunnes puikolla on jäljellä 6 s, neulo 2 s nurin yhteen. *Käännä työ. Nosta 1 s oikein, neulo 6 s oikein, tee ylivetokavennus. Käännä työ. Nosta 1 s nurin, neulo 6 n, neulo 2 s nurin yhteen.* Toista *-* siten, että kantapohjan silmukkaluku pysyy samana (8 s) ja silmukat kaventuvat pois kantapohjan molemmilla puolilla. Jatka kavennuksia, kunnes puikoilla on jäljellä yhteensä 8 s.

Jaa kantapohjan silmukat tasan kahdelle sukkapuikolle. Poimi vapaalla sukkapuikolla kantalapun vasemmasta reunasta 9 s ja 1 s kantalapun ja 2. puikon välistä. Neulo silmukat oikein kantapohjan vasemmanpuoleiselle puikolle (1. puikko). Neulo 2. ja 3. puikko joustinneuletta jatkaen. Poimi kantapohjan oikeanpuoleiselle puikolle (4. puikko) kantalapun oikeasta reunasta 9 s ja 1 s kantalapun ja 3. puikon välistä. Neulo silmukat oikein.

Aloita seuraavalla kerroksella kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa, kun jäljellä on 3 s, 2 s oikein yhteen ja 1 s oikein, sekä 4. puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus ja loput silmukat oikein. Neulo 2. ja 3. puikolla joustinneuletta. Toista kavennukset joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla on 9 s.

Kun jalkapohjan pituus kantapää mukaan lukien on 9,5 cm, aloita kärkikavennukset kaikilla puikoilla. Neulo kerroksen alusta *4 o, tee ylivetokavennus*. Toista *-* kerroksen loppuun asti. Neulo kaksi välikerrosta oikein ja toista kavennukset niin, että niiden välissä on aina yksi silmukka vähemmän kuin edellisellä kavennuskerroksella. Toista kavennukset kerran kahden kerroksen välein ja kerran yhden kerroksen välein. Neulo loput kavennukset ilman välikerroksia, kunnes jäljellä on yhteensä 6 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja päättele huolellisesti.

Neulo toinen sukka samoin.

Lapaset:

Luo 36 s ja jaa s:t neljälle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä. Neulo joustinneuletta suljettuna neuleena 8 cm ja sileää neuletta 6,5 cm. Aloita sitten kärkikavennukset, kuten villasukassa. Toista kavennukset kaksi kertaa yhden kerroksen välein ja sitten jokaisella kerroksella, kunnes jäljellä on yhteensä 6 s. Katkaise lanka, vie se silmukoiden läpi ja päättele huolellisesti.

Neulo toinen lapanen samoin.

Vuoden 2015 äitiyspakkaus tekstiilisuunnittelijan (ja vauvan äidin) silmin

(Tai tarkemmin tekstiilisuunnittelun opiskelijan silmin.)

Uusin äitiyspakkaus julkistettiin tänään ja kuten aiempinakin vuosina, sitä on tänäkin vuonna odotettu kuin kuuta nousevaa. Muistan itsekin miten raskaana ollessani jännitin vuoden 2014 pakettia ja halusin heti nähdä, mitä uusi paketti sisältää, kun kuvat oli julkaistu Kelan sivuilla. Viime vuonna aioin kirjoittaa arvion paketista, mutta se unohtui kokonaan kaiken kiireen keskellä.
 

Ensimmäinen ajatukseni tämän vuoden pakkauksesta oli, että onpas raikkaan värinen! Viime vuotiseen verrattuna reippaita retrovärejä ja -kuoseja on vähemmän ja paketti näyttää kokonaisuutena paljon enemmän tämän vuosikymmenen trendien mukaiselta. Kun viime vuonna mielipiteitä jakoivat voimakkaat oranssit ja ruskeat, olen lukenut tämän päivän aikana eri foorumeilta monen pitävän tämän vuoden pakkauksen värejä kovin poikavoittoisina. En tunne "poika- ja tyttövärejä", vaan puen Sulon niin petrooliin kuin pinkkiinkin, mutta monelle nämä väriasiat ovat tärkeitä ja ratkaisevat päätöksen pakkauksen ottamisesta. Kuitenkin pakkausta tarkemmin tutkiessa huomaa, että sinistä on oikeastaan vaatteissa aika vähän. Eniten se näkyy toppahaalarissa ja vanupussissa. Muuten värit ovat mielestäni hyvin neutraaleja ja ne miellyttävät varmaan monen silmää, sillä niitä voi yhdistellä helposti oman maun mukaan muihin vauvalle hankittuihin vaatteisiin.

Kuosimaailma on mielestäni suloisen lapsellinen. On pöllöä, hyljettä, pilviä, pupua, raitaa ja bambeja. Uudet lakanat ovat aivan ihanat! Niissä on kukkia ja perhosia, jotka osa mieltää tyttömäisiksi, mutta väritys taas on niin sanotusti poikamainen. Jos tästä pakkauksesta haluaisin jotain itselleni, niin se olisi tämä pussilakana tai makuupussi, joka tosin olisi meillä jo aika turha, kun emme Sulon kanssa enää puolen vuoden iän jälkeen juuri käyttäneet sitä.

Sopivasti retrohenkisestä ja suloisella eläinaiheella kuorrutetusta makuupussista tullaan varmasti taistelemaan internetkirppiksillä tänä vuonna! Viime vuonnakin pakkauksessa ollut Finlaysonin vihreä Aappa-pussi kävi kaupaksi hurjin hinnoin Huutonetissä ja Facebookin Äitiyspakkauskirppiksellä. En ole aiemmin ymmärtänyt äitiyspakkauksen makuupussien keräämisen päälle, mutta tätä makuupussia kuolaan! Voisin hankkia tämän kaapin perälle Sulon pikkusisarusta varten - vaikka pikkukakkonen ei ole edes suunnitteilla vielä.

Pakkauksen sisältämien kuosien lisäksi äitejä puhuttaa pakkauksen ulkokuori. Tänä vuonna ei nähtykään enää viime vuoden Sukupuu-laatikkoa, mikä hieman harmittaa minua. Toivoin, että sukupuu olisi jäänyt pakkauksiin joksikin aikaa, sillä olisi ollut hauskaa saada jokaiselle lapselle oma sukupuulaatikko, vaikkapa sitten hieman eri väreissä. Kelan sivuilta ei näe minkälainen pakkauksen toinen puoli on, eikä pakkausta ollut vielä lähi-Kelassamme, joten en päässyt livenä kurkkimaan miltä laatikko näyttää.

Vuoden 2015 pakkauksen sisältö oli suurimmalta osin perinteinen, mutta joukossa oli pari yllättäjääkin. Pakkauksen tämän vuoden uutuutena olivat vauvan oma kuumemittari ja nännivoide. Pisteet Kelalle! Harva tuore äiti tietää nännivoiteista, joten on hienoa, että sitä löytyy pakkauksesta. Haavaiset ja kipeät nännit eivät tee imetyksestä lainkaan mukavaa, sen voin sanoa kokemuksesta. Voisi sanoa, että nännivoide pakkauksessa siis tukee imetystä!

Vaatteiden malleissa minua ilahduttivat monikäyttöisyys ja pitkäikäisyys. Toppahaalari muuntuu untuvapussiksi, mikä on pienen vauvan kanssa kätevää, ja sen hihat saa suljettua, joka on tuttua viime vuoden pakkauksesta. Oli kiva huomata, että kietaisubodeja oli pakkauksessa yhteensä neljä kappaletta ja kokoon 62-68 asti. Sulolla oli monta tavallista bodya vastasyntyneenä ja ne olivat todella hankalia puettavia, kun lapsi ei vielä kannatellut päätään. Myös pakkauksen potkuhousuissa oli monissa nepparit haarassa, mikä helpottaa vaipan vaihtoa paljon varsinkin kodin ulkopuolella.

Moni mieltää äitiyspakkauksen vain tuoreen perheen alkuun auttamiseen ja kritiikkiä vaatteiden koosta kuulee paljon. Osan mielestä 50-senttisiä vaatteita tulisi olla enemmän ja toisten mielestä ne ovat lähes turhia. Joillekin 50-senttiset vaatteet tuovat iloa useamman kuukauden ajan, jos lapsi on syntyessään pienikokoinen ja kasvaa alakäyrillä, mutta sitten on niitä, joiden lapset lähtevät heti synnytyssairaalasta 60-senttisissä vaatteissa. Meillä 50-senttiset vaatteet olivat käytössä noin parin kuukauden ikään asti, sillä kokemukseni mukaan äitiyspakkauksen vaatteet ovat kooltaan hieman reiluja, riippuen tietysti valmistajasta.

Suurimmalle osalle pakkauksen saajista uskon pakkauksen kokovalinnoista olevan kuitenkin hyötyä. Toppahaalarinkin koko 68-74 cm on valittu siten, että mahdollisimman moni voisi käyttää sitä. Esimerkiksi alkuvuodesta syntynyt lapsi voidaan pukea haalariin kuin suureen unipussiin, sillä vastasyntyneellä erillisillä lahkeilla tai hihoilla ei ole käyttöä, kun lapsi muutenkin nukkuu suurimman osan päivästä pienenä myttynä. Myöhemmin keväällä ja kesällä syntyneistä suurin osa taas voi käyttää haalaria vauvan ensimmäisenä talvena. Meidän heinäkuussa syntyneellä pitkällä Sulollamme on vielä käytössä viime vuoden pakkauksen toppahaalari ja sen hihoissa olisi jopa kasvun varaa! Niukemmin mitoitettu vanuhaalari sen sijaan menee ehkä juuri ja juuri tämän kevään, mutta se palveli syksyllä hienosti niin lahkeet ja hihat kiinni taitettuina kuin hieman rullattuinakin. Arvelen, että vanuhaalarin pienempi mitoitus johtuu siitä, että sen alle on tarkoitus pukea vähemmän vaatetta kuin toppahaalariin.

On taloudellista ja ekologista, jos sama vaate sopii lapselle mahdollisimman pitkään. Liian isosta vaatteista hihoja ja lahkeita voi lyhentää rullaamalla, mutta pakkauksessa on mukana myös body, jonka haarassa on kaksoisnepparit. Viime vuoden oranssi aaltokuvioinen body on meillä vieläkin käytössä, sillä tuplaneppareiden ansiosta sen pituus saadaan riittämään yli 70-senttiselläkin lapsella. Näitä jatkettavia vaatteita toivon näkeväni äitiyspakkauksessa tulevaisuudessakin.

Pitkään käyttöikään on tänä vuonna panostettu myös kestovaipassa. Pakkauksen Pilvi-taskuvaippa kestää käytössä pienestä vastasyntyneestä jopa taaperoon asti korkeutta säätelevien neppareiden ja näppärien tarrojen avulla. Vuoden 2014 TotsBots-taskuvaippa oli sekin näppärä ja malliltaan mielestäni erittäin hyvä, mutta se kävi pieneksi jo kahdeksan kilon paikkeilla. Tämän vuoden vaippaa voidaan käyttää, vaikka se alkuun väsyneellä vanhemmalla unohtuisikin hoitopöydän nurkkaan pyörimään vauvan pariksi ensimmäiseksi kuukaudeksi. Äitiyspakkauksen kesto- ja ekoteema jatkuu tuttuun tapaan vaipan lisäksi myös kestoliivinsuojissa, joita on mielestäni hyvä olla olemassa yksi pari, vaikka muuten pitäisikin kertakäyttöisistä. Kestosuojat eivät kokemukseni mukaan tartu ihoon ollenkaan niin pahasti, kuin kertakäyttöiset, mikä helpottaa oloa, kun nännit ovat tiheänimunkauden takia ruvella.

Koska olen visuaalinen ihminen ja tykkään kaikesta kauniista, tässä vielä pari kuvaa pakkauksen kuoseista. Yllä olevissa potkuhousuissa on suloinen hyljeprintti. Aika hauska valinta valmistajalta, jonka nimi on Kuutti.

Siniset pilvet yöpuvussa tai olohaalarissa on piirretty hauskasti viivoilla.

Viime vuodesta jatkanut kuolalappu yllättää kuosillaan. Tämä on selkeästi pakkauksen villi kortti, mutta se sopii hyvin yhteen pakkauksen muiden vaatteiden kanssa.

Mitä mieltä te muut olette uudesta pakkauksesta? Minä ainakin ottaisin tämän! Tätä katsellessahan tulee ihan vauvakuume...

Kestosideinnostusta

Kestosidevalikoimani sai viimein jatkoa. Kankaina on kaikenlaisia söpöjä PUL-kangastilkkuja, jotka löysin Facebookin eri kirppiksiltä, kierrätyskankaita ja erilaisia puuvillakankaiden jämiä. Imuina on harsoa, lakanakangasta ja kierrätettyjä käsipyyhkeitä. Ihanat kultaiset, pöllökuvioiset, pinkit ja vihreät  muoviset KAM-nepit ostin Sampsukasta. Kaavat siteisiin ja pikkuhousunsuojiin on otettu Vaippailmiö-kirjasta (Tiina Törnström, BTJ-kustannus 2010). Minulla ei ole näille vielä käyttöä, kiitos imetyksen, mutta kunhan piti päästä kokeilemaan, miten näitä kosteussulullisia tehdään.

Siteet taittuvat näppärästi kasaan, jolloin ne pysyvät laukun pohjalla sisältä puhtaina

Nepparitilauksen yhteydessä tuli ostettua joululahjarahoilla kaikkea muutakin överisöpöä lastenvaatteiden ompeluun. Aapiskukko, nauhat, KAM-pihdit, Homo sapiens -trikoo ja yksiväriset joustofroteet Sampsukasta, Piparikukka-joustofrotee on Myllymuksuilta. Eihän näitä edes raaski leikellä!

Minä en ole minimalisti

Lapsen syntymän jälkeen tämän kämpän tavaramäärä tuntui räjähtäneen käsiin ja siihen saattaa liittyä pieni hurahtaminen lastenvaatteisiin. Niitä vaan saa niin halvalla läheiseltä kirppikseltä, että joka viikko mukaan tarttuu body tai housut. Olen ostanut vaatteita ennakoivasti, eli nyt meillä on varastossa vähän kaikkea jopa kokoon 104 cm asti. Hamstraamisen takia meillä alkaa loppua säilytystila kesken ja tavarakaaokseen kyllästyneenä olen liittynyt Facebookissa erääseen omaisuuden minimalisoinnin haasteeseen, jossa kuukausittain käydään aina tietyn aihealueen tavarat läpi. Se onkin tuottanut tulosta ja kotona ollessa olen ehtinyt perkaamaan omaisuutta muutenkin. Olen laittanut paikallisille Facebook-kirppiksille tavaraa ilmaiseksi sen verran jakoon, että siitä on muodostumassa ilmiö. Voisinkin vitsillä luoda kirppiksille kansion "Saran PMS-raivosiivous, hae pois ennen kuin lentää roskiin", koska tavaroille kirjoittamani ilmoitukset ovat aina luokkaa "hae pois heti, tässä ei ole mitään vikaa, mulla vaan meni hermot".

Kaikista vaikeinta on ollut käydä läpi käsityötarvikkeita, lankoja ja kankaita. Pistin niitä eteenpäin noin Ikean kassillisen, mutta silti keskeneräisiä töitä ja yksinäisiä lankakeriä tuntui pyörivän siellä täällä. Tällä viikolla siihen hajosi pää ja marssimme Ikeaan, josta ostettiin Kallax-hylly ja siihen sopivia koreja, joihin olen piilottanut lankojen lisäksi keskeneräiset työt ja käsityötarvikkeita sekä viinipullotelineet, joissa voi pitää lankavyyhtejä, muistikirjoja, sukkapuikkorasiaa ja muuta pientä sälää. Makuuhuone muuttui kertaheitolla siistimmäksi ja sisustukseltaan yhtenäisemmäksi, kun samalla pistin talosta pihalle suuren ja vauvalle vaarallisen peilin sekä tiellä pyörineen kapean hyllyn. Ennen lankoja täynnä ollut sängyn alunenkin on siistimpi ja helpompi imuroida, kun langat siirtyivät hyllyyn ja sängynaluslaatikot saatiin vauvanvaatteille ja harvemmin tarvittavalle tavaralle. Kuvia entisestä makuuhuoneen järjestyksestä löytyy täältä.

Makuuhuone ja keittiö ovat siistissä kunnossa, mutta olohuoneessa riittäisi perattavaa. Lelujen määrä on jatkuvassa kasvussa, koska Sulo on tällä hetkellä molempien vanhempiensa suvun pienin lapsi ja meidän vanhempien kaveritkin tykkäävät lahjoa häntä. Ennen vauvanleluja säilytettiin kuvassa taustalla näkyvässä peltiämpärissä, mutta kun Sulo oppi kaatamaan sen, virkkasin ämpärin ohelle Novitan Tuubista suuren korin, johon mahtuisi vaikka lapsikin piiloon.

Miten teillä muilla on ratkaistu lelujen säilytys pienessä asunnossa ja varsinkin olohuoneessa? Löytyisikö jotain hyviä vinkkejä?

Hipsterpäivä Kalliossa

Osa Venla Suolahden teoksesta "Oma koti kullan kallis"

Minä ja Sulo kävimme eilen sisaruksieni ja äitini kanssa retkellä Helsingissä, kun hiihtoloman ja äitiyslomani ansiosta kaikilla oli samaan aikaan vapaata aikaa päivällä. Retken tarkoituksena oli käväistä Kallion kirjastossa katsomassa Helsingin kuvataidelukion opiskelijoiden kuvataiteen lukiodiplomitöitä. Siinä samalla veli pääsi ensimmäistä kertaa Helsingin metroon. Tyyppi on kyllä ollut metrossa ennenkin, mutta ei Suomessa, vaan muualla Euroopassa.

Jos käytte Kalliossa, suosittelen kurkkaamaan kirjastossa esillä olevat työt. Niitä on ilmeisesti useammassa kerroksessa, mutta me emme ehtineet katsomaan kaikkia ennen kuin lapsille iski nälkä. Toisaalta oli kiva keskittyä muutamaan teokseen tarkemmin, kuin juosta kaikki mahdollisimman nopeasti läpi, kun samoja tauluja pidempään tutkiskellessa viisivuotiaallakin riitti kysymyksiä teosten yksityiskohdista ja tarinasta. Veli kiinnitti teoksissa huomiota ihan eri asioihin, kuin me aikuiset.

Äiti ja minä käsityöihmisinä ihastuimme yhteen kolmeosaiseen teokseen, jonka tehtävänantona oli kirjainten taide. Blogimaailmassa kirjonnan, taulujen ja hieman asiattomien viestien yhdistelmät olivat jossain vaiheessa trendikin, mutta kyllä ne silti jaksavat viihdyttää. Lisää teoksesta löytyy blogista http://turpaumpeen.wordpress.com.

"Oma koti kullan kallis", Venla Suolahti

Yllätyskauppa Hakaniemen metroasemalla aseman eteläisessä päädyssä

Kirjaston jälkeen eksyttiin vielä samoilla kulmilla sijainneeseen lastenkirppis Ipanaiseen, josta löysin taas läjän ihania vaatteita alle kympillä Sulolle ensi kesäksi, ja Hakaniemen metroasemalla sijainneeseen Yllätyskauppaan. Aivan mahtavaa, että tällaisia tempauksia toteutetaan. Yllätyskaupan ideana on siis, että kävijä vie kauppaan yllätyksen, paketoi sen, jättää ehkä pakettiin terveisensä ja saa lähtiessään valita itselleen yllätyksen. Ylläripaketin valitseminen oli muuten vaikeaa! Vaihtoehtoina olisi ollut mm. "taaperoyllätys", toukka-aihetta, "hurjia dinosauruksia" ja vaikka mitä söpöjä lasten koristelemia paketteja. Lopulta päädyimme yhdessä ottamaan hurjat dinot veljelle. Paketista paljastuikin kotona dinokirja.

Kestoilua keittiössä

Meillä ei ole ollut tähän asuntoon muuttamisen jälkeen lainkaan talouspaperia, mitä moni on ihmetellyt. Käytimme ainoastaan kestotiskirättejä ja pahimpien ällösotkujen pyyhkimiseen on voinut käyttää vessapaperia. Mihin siis olisimme tarvinneet erillistä talouspaperia kahden ihmisen taloudessa?

Sulon aloitettua sormiruokailun ymmärsin, mihin talouspaperia käytetään. Se sotku pitää jotenkin saada pysäytettyä, ennen kuin se ehtii levitä. Pöydän pinnan voi pyyhkäistä tiskirätillä, mutta lapsen naamaa tai sormia en halua sillä sotkea, vaikka puhtaasta rätistä olisikin kyse. Talouspaperi taas on mielestäni meidän perheessä pelkkää tuhlausta, koska sitä kuluisi suuria määriä joka aterialla. Facebookin erilaisissa luomu-hippi-ekovanhemmuus-ryhmissä pyörineenä olin kuullut kestotalouspaperista ja siitä löytyi hyvä ratkaisu ongelmaan. Kestoarkit tuntuvat naamallakin paljon mukavammalta, kuin karkea paperi.

Materiaaleina räteissä on vähän kaikenlaista. On harmaantunutta harsoa, trikoota kulahtaneista vaatteista, sekä collegea ja velouria veljen puhki kuluttamista housuista. Suosikkejani ovat Lindexin velourhousuista saumuroidut moneen kertaan pestyt ja kuivausrummussa pyöritetyt rätit, jotka ovat oikealta puolelta pehmeitä ja nurjalta sopivan karheita kuivuneen maissinaksun pöydän pinnalta irti hinkkaamiseen.

Tuunatut flanelletit

Ennen kuin kukaan innostuu onnittelemaan: ei, en ole uudelleen raskaana, vaikka tuunaankin vastasyntyneen vaippoja.

Sain viime vuoden lopulla huonon päähänpiston ja hamstrasin Facebookin kestovaippakirppiksiltä vastasyntyneelle tarkoitettuja ImseVimsen flanellivaippoja, koska niitä pyöri myynnissä söpösti tuunattuina. Että oli sitten pakko munkin saada sellaisia, vaikka seuraavaa vaipatettavaa ei vielä ole tiedossa. Sormet ja varpaat ristiin, että nämä söpöydet selviävät varastoinnista, eivätkä niiden kuminauhat kuole, kuten niille saattaa kuukausien ja vuosien saatossa käydä.

Ensimmäisen erän vaipat päällystin vanhoilla käsipyyhkeillä ja raidallisella kierrätyskeskuksesta löytyneellä collegella. Flanelleteissa ei ole minkäälaista kiinnityssysteemiä, ellei niiden päälle tulevaa kuorta lasketa, joten niitä on vaikea sellaisenaan käyttää villahousujen kanssa. Tuunatut vaipat taas saa kiinni näpsyksi kutsuttavalla T-kirjaimen muotoisella nipsuttimella. Päällystämällä vaippoihin saa myös lisää imua, mutta olen saumuroinut vaippoihin lisäimujakin, joista osan aion ommella vaippojen takaosaan kiinteäksi läpäksi, mikä helpottaa vaippojen kasaamista pyykin jälkeen.

Samalla tuli surautettua pari lisäimua nykyisiin vaippoihin. Olin saanut vaippoja ostellessani kaupan päälle kutistuneita ja vänkyröitä tiimaimuja, jotka eivät sopineet käyttöön sellaisenaan. Leikkelin imut auki ajatuksenani tehdä niistä lisää kiinteää imua flanelletteihin, mutta jokaisesta imusta paljastuikin pari kerrosta oikein siistiä hamppucollegea ja pari kerrosta kutistunutta, mutta siistiä bambua. Hamppukerrokset olivat kestäneet käytössä paremmin, joten niistä syntyi joustamattoman puuvillakankaan kanssa herkullisen värisiä lisäimuja.

Kangaskaapin tyhjennystä, osa 2: Neliöliina

Kantamisesta kiinnostuneena olen tutkaillut erilaisten kantovälineiden tee se itse -ohjeita. Meiltähän löytyi aikaisemmin lyhyt ja pitkä kudottu liina, rengasliina sekä rintareppu kotikäyttöön, mutta halusin päästä kokeilemaan myös neliöliinaa. Kangaskaapista löytyi hassu joulun värinen kangas, josta oli hyvä tehdä kokeiluversio. Kankaassa oli ruutukuvio, jossa osa ruuduista oli kuvioitu täplin, osa raidoin. Kaksinkertaisen paneelin toinen puoli on raitaa ja toinen täplää, jolloin kuvion voi käyttäessä valita fiiliksen mukaan.

Neliöliinani on yhdistelmä useampaa eri kaavaa. Siinä on alaspäin levenevä paneeli, jossa on laskokset pepun kohdalla sekä yli kahden metrin pituiset kapeahkot liinat sitomiseen. Lyhyemmilläkin olisi pärjännyt. Liinat jätin pitkiksi, että niistä saisi tehtyä useampiakin erilaisia sidontoja, mutta käytännöllisimmäksi muodostui lopulta kantorepputyylinen sidonta, jossa alakulmien liinat sidotaan ensin vyötärön ympäri ja ylemmät liinat kiepautetaan ensin kantajan selän ja sitten vielä lapsen selän takana ristiin. Varsinkin vyötäröllä kangasta on aivan liikaa, koska liinat sai kiertää kropan ympäri monta kierrosta ennen kuin niiden päät jäivät sopivan lyhyiksi solmimiseen.

Sulo oli oikein tyytyväinen uuteen kantovälineeseen. Hän olisi voinut roikkua kyydissä vaikka kuinka pitkiä aikoja. Kantaja vaan ei ollut liinan mukavuudesta samaa mieltä... Yläkulmien liinat olisi kannattanut tehdä todella leveiksi, mitä olinkin pohtinut ennen ompelemista. Vyötärönkin liinat pureutuvat kivasti jenkkakahvoihin, kuten kuvasta huomaa.

Neliöliina sai puutteistaan huolimatta minut vakuuttumaan kantamisen mukavuudesta. Uskalsin jopa hankkia meille uuden aivan ihanan Tulan kantorepun, joka sopii sekä minulle, että miehelle. Kuosin valitsi Sulo kahdesta vanhempien valitsemasta suosikista. Sulo pitää kovasti erilaisista kuoseista, erityisesti voimakkaista kontrasteista, joten kantoreppu on nyt hänenkin tyyliinsä sopiva. Myöhemmin huomasin, että repussa on hauskasti saman tyylinen kuvio, kuin Sulon toisessa haalarissa, joka on kirppikseltä hankittu vuoden 2009 äitiyspakkauksen toppahaalari.

Jo viikon käyttö osoitti, että reppuun kannatti panostaa yhtä paljon, kuin vaunuihin! Meillä on siis satasen käytetyt yhdistelmät, hyvät nekin, mutta häviävät käyttömukavuudessaan kantovälineelle kerrostaloasunnossa kuusi nolla. Neliöliinaakaan en ajatellut uuden ihanuuden takia unohtaa, vaan se voi hyvin säilyä varalla, jos reppu onkin pyykissä tai mukaan pitää saada jokin kevyt ja pieneen tilaan mahtuva kantoväline.