Vuonna 2012...

... Espoonlahden teatterin Päällystakki-produktiossa nähtiin suunnittelemani puvustus.

... tanssin vanhojentanssit itse tehdyssä puvussa.

... tein äidille kolme uutta mekkoa.

... myös pikkuveli sai paljon siskon tekemiä juttuja, kuten jämäpaloista kootun ison kampelan.

... suunnittelemani pitsikoristeisen hameen ohje julkaistiin Yhteishyvän sivuilla.

... täytin 18 vuotta.

... kirppistelin hulluna ja etsin kierrätyskeskuksista tulevaan asuntoon kaikenlaista tarpeellista, kuten kattiloita.

... osallistuin 30 päivää kestäneeseen muistikirjahaasteeseen. Haasteesta blogiin pääsivät kuitenkin vain valitut sivut.

... sain suloisen virkkuukoukun.

... Sisko neuloo muutti Bloggeriin.

... kävin Italiassa, Ruotsissa ja Norjassa. Kahteen viimeiseen maahan tuli jätettyä neulottu viesti.

... olin partioleirillä ensimmäistä kertaa elämässäni, kuuntelin Tampereella Red Hot Chili Peppersiä ja neulegraffasin vähän lisää.

... pohdin tulevaa opiskelupaikkaa. En ole muuten vieläkään keksinyt, minne todella haluaisin, vaikka aiempina vuosina minulla on ollut asiasta selkeä näkemys.

... tuunasin vanhoista vaatteista uusia.

... olinkin huomaamattani saanut aikaan melkoisen valmiiden neuleiden varaston.

Ahkera neuloja

Siis hetkinen. Tämän pahvilaatikon sisältö juuri todisti minulle, että olen ollut käsitöiden suhteen todella tuottelias viime aikoina, vaikka olen uskotellut itselleni päinvastaista. Ehkä se on sellainen harvoin bloggaamisen aiheuttama illuusio. Taitaa mennä laatikon sisällön blogiin purkaminen ensi vuoden puolelle, sillä näistä neulotuista, virkatuista ja ommelluista tuotteista aion ottaa oikeasti hyvät ja edustavat kuvat.

Iloista Joulua blogini lukijoille!

 

Virkatut herkut

Marjapiirakan pala ja huolella "pursottamalla" koristeltu cupcake. Taitaa mennä jutut taas ihan ruokalinjalle kohta. Nämä herkut virkkasin erään pienen tytön kahvilaleikkeihin.

Ensimmäiset tilkut

Aloitin tänään ensimmäisen "oikean" tilkkutyöni, jännää! Tästä tulee peitto ystäväni vauvalle. Enää reunojen viimeistely ja mahdolliset koristelut jäljellä. Tekisi jo mieli aloittaa seuraava, mutta taidan ehkä sittenkin ommella tämän ensin valmiiksi.

Taustakuvan salaisuus

Vanha tuttu kuvanmuokkausohjelma Gimp pääsi yllättämään minut! En ollutkaan huomannut, että sillä voi helposti tehdä mistä vain kuvasta saumattomasti jatkuvan taustakuvan. Kuvistunnilla sattumalta löydetty suodin on tosi hauska. Testailin sitä useampaan kuvaan ja nyt minulta löytyykin vaikka kuinka monta uutta taustakuvaa blogiin. Tosin ovat nuo taustakuvat muutenkin aika tiuhaan tässä blogissa vaihtuneet. Tämä uusin on suosikkini tähän mennessä ja voisin kuvitella sen olevan käytössä pitkään - tai kunnes keksin vielä paremman taustakuvan.

Tästä kuvasta lähdettiin liikkeelle ja seuraavaan päädyttiin.

Ja näin se onnistui:
- Valitaan värit-valikosta "poista värit", jotta kuvasta tulee mustavalkoinen (ei pakollinen vaihe)
- Säädetään kuvan kirkkautta ja kontrastia värit-valikosta löytyvällä kirkkaus ja kontrasti -työkalulla (ei pakollinen vaihe)
- Saumattomasti jatkuva kuvasta saadaan etsimällä suotimet-valikosta "määritä" ja aukeavasta valikosta "saumattomasti jatkuva"

Tonttu joulukuusta koristamaan

Viime viikolla pidin pienen "askartelupajan" lapsille ja tuloksena syntyi tonttu-ukkoja joulukuusen ripustettavaksi. Tällä viikolla väsättiin joulukortteja, mutta en ehtinyt ollenkaan liimailemaan omaa mallikappalettani kasaan, kun lapset olivat niin nopeita askartelijoita.

Tonttu valmistui pitkälti kierrätetyistä materiaaleista. Pohjana on kierrätyskeskuksesta löytynyt vanerinen ylijäämäpala ja vaatteina tontulla on kierrätettyä huopaa. Nenäksi jokainen sai valita mieleisensä muovihelmen ja parraksi laitettiin hahtuvaa, joka minulla oli jäänyt värttinällä kehrätessä yli. Puuvillalankakin löytyi omista varastoista, vain liikkuvat silmät piti hakea uutena kaupasta. Valmiit tontut olivat kyllä tosi suloisia ja hauskan näköisiä!

Neulottu tonttulakki lapselle

Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Pienempi ja isompi kokki

Pikkuveli täytti juuri kolme vuotta ja on todella ylpeä lahjaksi saamastaan keittiöstä. Omassa keittiössä valmistuvat vaikka mitkä ruokalajit keitoista kastikkeisiin ja leivonnaisiin, salaateista puhumattakaan. Isosiskonsa taitaa taas olla melkoinen mämmikoura keittiössä, kun ei osaa edes karjalanpiirakkaa rypyttää. Kehtaanko vielä sanoa ruokien näyttävän oikeasti paremmalta, kuin miltä ne kuvissa näyttävät?

Viime viikonlopulta

Viime viikonlopun tuotoksia, kangaskasseja Ikean kankaasta. Kankaanpala oli pienehkö, mutta koska halusin saada siitä kaksi kassia, piti paloja leikellä vähän sieltä täältä. Lopputulos onnistui silti hyvin ja keksinpä samalla vaihtoehtoisen tavan kahvojen kiinnitykseen.

Inhokista suosikiksi?

Joskus käy niin, että ei-niin-kiva vaate unohtuu vähän käytettynä vaatekaappiin jopa pariksi vuodeksi. Näin tapahtui yläasteella neulomalleni Lumikki-neulemekolle, jossa oli laskuvirheen vuoksi aivan liian leveä lantio. Harmittelin asiaa neuleen alkuperäisessä postauksessakin, jonka kuvissa kädet on taktisesti sijoitettu pussittavan helman päälle. Käytin neuletta sen vioista huolimatta pari kertaa, kunnes luovutin ja ajattelin sen purkamista. Päätös purkamisesta oli vaikea, sillä olin käyttänyt mekon neulomiseen paljon aikaa ja vaivaa, joten lopulta hautasin sen juhlavaatteiden alle vaatekaapin perälle. Viimeisen purkutuomion mekko meinasi saada pari viikkoa sitten, kun se sattui talvivaatteita etsiessä käsiini.

 

Tarina kuitenkin päättyi mekon osalta onnellisesti, sillä päätin antaa neuleelle vielä yhden mahdollisuuden. Kaivoin ompelukoneen esille ja muotoilin helman lantion kohdalta uudelleen tiheällä siksakilla. Neuleen ja ompelukoneen yhdistelmä oli minulle ennen tätä korjausta vieras, joten jännitin lopputulosta. Kaikki päättyi silti hyvin, pienoiset "arvet" neule tosin sai kylkiinsä. Vielä kun tuohon tekisi kaulukseksi valkoisen tuubihuivin, tulisi siitä oikeastaan aika nätti. Neule on ehkä matkalla inhokista suosikiksi. Aikamoinen käänne siis!

400. kirjoitus

Tämän kirjoituksen myötä blogissa on jo 400 kirjoitusta. Näiden neljän bloggausvuoden aikana olen siis julkaissut keskimäärin 100 postausta vuodessa. Aika hurja ajatus! 400 kirjoituksen kunniaksi ajattelin jakaa muutamia sieltä täältä poimittuja kirppistärppejä, jotka ovat auttaneet löytämään vaikka minkälaisia aarteita mm. kierrätyskeskuksista, UFFilta ja kirppiksiltä. Toivottavasti vinkeistä on apua muillekin!

Teema-lautaset 3 e/kpl, sekalaiset lasilautaset 2 e/8 kpl

Vinkki 1: Kierrä tuttuja kirppiksiä tarpeeksi usein
Teen eniten löytöjä Espoon Kierrätyskeskuksesta ja Olarin kirpputorilta, mutta myös Helsingissä sijaitseva Valtterin kirpputori on suosikkejani. Valtterista tulee ostettua vaatteita harvoin, mutta Olarin kirppikseltä löydän joka käynnillä jotain. Eli tutustu lähikirppiksiin ja opi, millaisia satunnais- ja vakkarimyyjiä kirppiksillä on. Hyviä kirppiksiä kannattaa suositella kavereillekin, koska jos kivalle kirppikselle saadaan enemmän porukkaa, tulee sinne laadukkaampia pöytiäkin. Salaisuutena kirppissuosikkia ei siis ole järkeä pitää.

Oikealla vanha reilun kokoinen samettipaita saatu 0e, juhlamekko/tunika 7 e

Vinkki 2: Polyester toimii
Yleensä kirppiksiltä suositellaan ostettavaksi lähinnä aitoja luonnonmateriaaleja, mutta minä toimin toisin. En välttele polyesteriä, ennemminkin metsästän sitä. Materiaalina se sopii kesään ja talveen, ei hiosta ohuissa kankaissa (ainakaan minulla) ja kestää käytössä pitkään nyppyyntymättömänä. Mikä on kestänyt käyttöä edellisellä omistajalla, kestää myös minulla. Polyesteristä tehtyjä vaatteita saa kirppikseltä vieläpä halpaan hintaan, sillä niiden alkuperäishinta uutenakaan ei ole kummoinen.

Polyesterkankainen pusero alustopilla 3 e

Vinkki 3: Älä lannistu pikkuvioista
Pienet tahrat eivät aina ostopäätökseeni vaikuta, sillä monesti pesu sopivassa lämpötilassa tahranpoistoaineella tekee vaatteelle ihmeitä. Nyt harmittaisi, jos olisin jättänyt esimerkiksi yllä olevan harmaan paidan ostamatta kyljessä olleen tahran takia. Joskus tahra ei kuitenkaan lähde pesussa pois, mutta onneksi kolme euroa kokeilusta ei ole paha hinta.

Farkut 4 e (lahkeet pidennetty resorilla)

Vinkki 4: Vaihda napit, värjää tai poista kangasmerkit
Varustelekasta ostettu käytetty maastokuosinen parkatakki tykkää enemmän söpöistä kangasmerkeistä kuin Saksan lipuista.

 Itämaisen tanssin asu (kuvassa yläosa) 30 e

Vinkki 5: Löydä juuri sitä, mitä et suunnitellut löytäväsi
Varaa aina ylimääräistä rahaa mukaan. Yllätyin itsekin, kun kerran löysin itämaisen tanssin asun Olarin kirpputorilta. Pöytä oli muuten tyhjä, mutta siinä nökötti hassussa läjässä paljetteja ja helmiä, onneksi innostuin tutkimaan outoa löytöä tarkemmin!

Ei-kirppis-vinkki 5: Käy äitisi, siskosi, mummosi tai tätisi vaatekaapilla
Äidin vaatekaappi on aarreaittani ja minun vaatekaapistani löytyy jotain kivaa äidillekin.

Suomen armeijan ylijäämää, kaasunaamarilaukku n. 9 e

Ei-kirppis-vinkki 6: Armeijan käytetty tai uudenveroinen tavara toimii
Armeijan ylijäämä on usein laadukasta, halpaa ja kestävää. Paras laukkuni ikinä on Varustelekassa myytävä Suomen armeijan kaasunaamarilaukku. Jotkut koristelevat niitä kangasmerkeillä, mutta minun mielestäni laukku on parhaimmillaan alkuperäisessä lookissaan.

Ohut kotimainen villapaita (miesten M) 5 e

Vinkki 7: Pienet kotimaiset merkit ovat yllättävän edullisia kirppiksillä
En ymmärrä tätä itsekään, mutta halpoja löytöjä tulee tehtyä silloin tällöin. Yllä oleva miesten neuletakki on minulle melko reilun kokoinen, mutta käytän sitä silti.

Silkkisekoitepusero 3 e 

Vinkki 8: Kirppiksillä on paljon juhlavaatteita
Tätä vinkkiä ei varmaan tarvitse avata sen kummemmin. :)

Farkkutakki 5 e

Vinkki 9: Aina väärä sesonki

Tämän varmasti tietää jokainen, mutta muistutan silti, että nyt kannattaa lähteä metsästämään takkia ensi kevääksi!

Mitkä ovat muuten teidän lempikirppiksiänne Helsingin seudulla tai vaikka muuallakin Suomessa? Olisi kiva löytää uusia suosikkeja!

Valinnan vaikeutta

Järjen anatomia, Manne Kuva, MOA 2005

Yliopistohaku alkaa jo ensi keväänä, ja koetan kuumeisesti valita korkeakouluista ja niiden linjoista eniten kiinnostavat vaihtoehdot. Tämänpäiväinen Koe kampus -tapahtuma antoi mahdollisuuden tutustua yhteen mahdollisista opiskelupaikoista paremmin. TaiK Arabianrannassa vaikutti juuri niin mukavalta paikalta, kuin olen kuullutkin sen olevan.

Hupparihameessa kouluun

Uskaltauduin kylmästä ilmasta huolimatta hameessa liikenteeseen, mutta eipä sukkahousuissa jäätynytkään, kun hameen kangas on paksua ja lämmintä.

Vauvan pöllöaiheinen unipussi

Ohje Yhteishyvä.fi-sivustolla

Metsovaaraa ja retrokorviksia

Joskus tuntuu, kuin olisin erityisen epäonninen valokuvaamisen suhteen! Ensin kameran akku loppuu juuri kriittisellä hetkellä ja ehdin ottaa vain muutamia koekuvia, ja sitten lähden syyslomareissuun ilman kameran laturia. Lopputulos siis on, että kuvat jäävät ottamatta uudelleen ja yritän pelastaa muutaman koeotoksen kuvanmuokkausohjelmalla.

Mutta en jaksa valittaa enempää, siitä menee vain lomafiilis. Olen nimittäin sen verran tyytyväinen uusimpaan ompelukseeni. Äiti toivoi uutta kangaskassia työkassiksi, joten ompelin sellaisen hänelle sopivan kankaan sattuessa eteen. Tämä sopiva kangas sattuikin olemaan upea vanha Metsovaaran A-linjainen mekko, jossa oli hauskat taskut. Mekko oli kulunut ja kangas osittain hiutunutta, joten mekkoa ei välttämättä sellaisenaan enää olisi voinut käyttää, mutta kangaskassiksi se sopi erinomaisesti. Tein kangaskassin kylässä ollessani vieraalla ompelukoneella ja voi että, kun tuli siistiä jälkeä vaivatta!

Kangaskassin päällä olevat korvakorut on siis leikattu alkuperäisestä kuvasta, koska lähikuvaa en ehtinyt ottaa. Retrokorvikset löysin kirpputorilta muutama kuukausi sitten.. Korvakorut olisivat tietenkin olleet täydelliset alkuperäisellä klipsikiinnityksellään, mutta koska klipsit olivat rikki, päätin vaihtaa ne koukkuihin. Olen muutenkin itse tottunut käyttämään koukkuja.