Joskus käy niin, että ei-niin-kiva vaate unohtuu vähän käytettynä vaatekaappiin jopa
pariksi vuodeksi. Näin tapahtui yläasteella neulomalleni
Lumikki-neulemekolle, jossa oli laskuvirheen vuoksi aivan liian leveä
lantio. Harmittelin asiaa neuleen alkuperäisessä postauksessakin, jonka kuvissa kädet on taktisesti sijoitettu pussittavan helman päälle. Käytin neuletta sen vioista huolimatta pari kertaa, kunnes luovutin ja ajattelin sen purkamista. Päätös purkamisesta oli vaikea, sillä olin käyttänyt mekon neulomiseen paljon aikaa ja vaivaa, joten lopulta hautasin sen juhlavaatteiden alle vaatekaapin perälle. Viimeisen purkutuomion mekko meinasi saada pari viikkoa sitten, kun se sattui talvivaatteita etsiessä käsiini.
Tarina kuitenkin päättyi mekon osalta onnellisesti, sillä päätin antaa neuleelle vielä yhden mahdollisuuden. Kaivoin ompelukoneen esille ja muotoilin helman lantion kohdalta uudelleen tiheällä siksakilla. Neuleen ja ompelukoneen yhdistelmä oli minulle ennen tätä korjausta vieras, joten jännitin lopputulosta. Kaikki päättyi silti hyvin, pienoiset "arvet" neule tosin sai kylkiinsä. Vielä kun tuohon tekisi kaulukseksi valkoisen tuubihuivin, tulisi siitä oikeastaan aika nätti. Neule on ehkä matkalla inhokista suosikiksi. Aikamoinen käänne siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.