Meillä muutetaan. Pääsemme vihdoin isompaan 68 neliön asuntoon tästä 45,5 neliön luolasta. Luolan tästä tekee se järkyttävä tavaramäärä, joka meillä on, vaikka tilastakin on puutetta. Langat, kankaat, muut käsityötarvikkeet ja Sulon myötä asuntoon tulleet lastentarvikkeet vievät tilaa. Lisäksi toiveissa on jo pidempään ollut erillinen lastenhuone, joka ehkä tekisi öistä astetta rauhallisempia. Tällä hetkellähän minä nukun sohvalla, koska en voi olla Sulon kanssa samassa huoneessa, mikäli haluan olla imettämättä yöllä.
Tiedän, että meillä on paljon tavaraa, mutta en vaan millään ymmärrä, että olen pian pakannut 16 isoa laatikollista ja 12 pienempää - ja tavaraa on vielä kaapit ja sängynalunen pullollaan! Pelkkä olohuoneen kirjahylly vaati ainakin viisi laatikkoa. Ja yhdestäkään kankaasta tai lankakerästä ei voi luopua ei! Niitähän saattaa vaikka tarvita koulussa, jos ei missään muualla. Neulomiseen minulla ei ole ollut aikaa, no, aikoihin. Sen vuoksi epäilen, tulenko enää koskaan palaamaan neuleharrastuksen pariin. Neuleet ovat minulle rakkaita, mutta haluaisin panostaa niihin kunnolla, mikäli taas hurahtaisin. Keskeneräisiä käsitöitä löytyy vähintäänkin yhden muuttolaatikollisen verran, ja taidan nytkin ajatella vain neuleita. Niitä kesken jääneitä ompeluksia onkin toinen mokoma. Hulluksihan tässä tulee.
Uusi asunto on samasta taloyhtiöstä, mutta se on malliltaan kolmen asukkaan solu erillisellä keittiöllä. Nykyinen on kahden asukkaan solu yhdistetyllä keittiön ja eteisen tilalla, minkä vuoksi ovelta näkee suoraan tiskialtaaseen. Uudessa asunnossa viimeinkin saamme olla ajattelematta keittiön mahdollisia sotkuja muissa huoneissa ollessamme. Asunto on kolmannessa kerroksessa, mikä on kivaa vaihtelua katutasossa asumiselle. Eikä uudessa asunnossa ole opiskelijakämppien kerhohuonetta alakerrassa, siitä suuren suuri plussa. Hyvästi aamuneljään kestäneet kovaääniset bileet! Ei enää yhtään sanasta sanaan alakerrasta kuultua listahittiä puolenyön jälkeen! Jes! Uudessa kämpässä on vieläpä suojattu näkymä makuuhuoneisiin ikkunoiden edessä kasvavien puiden vuoksi. Meille ei siis enää voi kurkkia sisälle edes keittiön ikkunasta, sillä senkään edessä ei ole luhtikäytävää, jota pitkin kaikki naapurit kävelevät. Nykyisiä naapureitakaan ei varmaan yhtään harmita, kun kattilan kansien paukuttamista rakastava taapero muuttaa toiseen taloon.
Inhoan sanaa "ruuhkavuodet", mutta tämä on juuri sitä itseään. Koulu, muutto, omat työt, lapsi, perhe, autolaina, harrastukset, puolison työ, puolison koulutukset, blogi, mun autokoulu. Siinä on melko monta rautaa tulessa samaan aikaan.
