Pari tuntia aikaa ja lapsi isänsä kanssa mummolassa. Äkkiä pientä siivousta ja ompelukamat esille. Jos vaikka saisin viimein jotain valmiiksi.
Ehkä paras tapa päästä tällä hetkellä käsityöfiilikseen on kaivaa ihanimmat ufot esille. Yksi niistä oli Ikeasta hetken mielijohteesta ostetusta valmiista tilkkuvalikoimasta tehty viltti. En millään muista, olinko suunnitellut siitä tilkkupeittoa vai jotain taideteosta seinälle, mutta siinä oli hakaneuloilla kiinni pala tikkikangasta. Pituus viritelmässä oli lähes sopiva Sulon sänkyyn, joten iskin sen kaikille sivuille siivun kangasta lisää ja nypin hakaneulat irti.
Olin aloittanut peiton käsin tikkaamisen söpöllä mintunvärisellä ompelulangalla, mutta homma oli jäänyt kesken. Kaikki Ikean kankaista ommelleet tietävät, ettei moninkertaisesta kankaasta saa tavallista neulaa läpi kirveelläkään ja jos lisätään palettiin vielä vähän polyesterivanua ja polyesterinen ohut kangas, saa ompelija vain kädet verille. Peittoon jäi siis vain pari hassua tikattua riviä, mutta olkoon. Tulevien sukupolvien lapset eivät tule tappelemaan ainakaan tästä peitosta perinnönjaossa. Tärkeintä on, että peitto toimii ja että saan kangasvarastoani tyhjäksi. Yllättävän paljon muuten sain uppoamaan kangasta noihin reunoihin. Olin haaveillut toteuttavani tuosta Ikean kankaasta jotain isompaa ja näyttävämpää, mutta toisaalta tuo kangas on juuri sopiva tilkkutäkkiin. Samaa kangasta on nimittäin lastenhuoneen toisella seinustalla sohvan päällisessä. Värit on vähän neidit meidän pojalle, mutta tähänkin pätee taas mun käsityömotto: ihan sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.